Toinen maailmansota ei sytykään, kun pommi-isku Hitleriä vastaan onnistuu. Talvisotaa ei käydä, kun O.W.Kuusinen loikkaa Suomeen. Helsingissä voidaan siis pitää olympialaiset 1940 suunnitelmien mukaan.
Tämä teos on kuvitelma siitä, miten kisoissa olisi voinut käydä. Tilastot ennustavat isäntämaalle jymymenestystä. Mutta suomalaishuiput joutuvat kamppailemaan radalla raivokkaasti etenkin nousevia ruotsalaistähtiä vastaan. Ja suomalainen lähetyssaarnaaja on valmentanut Etiopian ylängöillä mustaa nuorukaista, jonka hän tuo kisoihin mukanaan...
Muuan nuorimies nimeltä Emil Zatopek on vielä katsomossa, mutta vanha Paavo Nurmi valmentaa edelleen suomalaisjuoksijoita. Monet 30-luvun veteraanit ovat innostuneet kotikisoista, ja nousevat tähdet ovat nopeuttaneet kehitystään samasta syystä. Virolais-suomalainen Kalevi Kotkas nostattaa suuria tunteita stadionilla, koska samaan aikaan Viroa ollaan liittämässä Neuvostoliittoon. Suurpolitiikka sotkeutuu taas urheiluun, ja suurvaltojen johtomiehet kokoontuvatkin Helsinkiin, seuraamaan muka kisoja... (takakansiteksti)
Todella eläneet urheilijat - mukana vain muutama fiktiivinen hahmo - kilpailevat stadionilla todellisten tilastojen mukaisten kykyjensä tavalla kuvitelluissa kisoissa. Suomi on todellakin ollut urheilun pieni suuri maa - kisojen mitalisaalis on komea. Määrät eivät jääneet mieleeni, varsinkin kun kirjan loppupuoli tuli luettua jokseenkin harppomalla. En vaan jaksanut kiinnostua tarpeeksi. Sinänsä harmi, sillä kirjailja vaikuttaa tehneen melkoisesti taustatyötä.
Itsekin uteliaana googlailin aiheesta ja päädyinkin Helsingin kaupunginarkiston sivuille, johon on koottu paljon tietoa kyseisistä kisoista.
Kirja ei siis valitettavasti ollut mikään suuri lukuelämys, mutta tulipahan luettua. Jos urheilu kiinnostaa, niin toki silloin tästäkin saa varmasti enemmän irti.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Martti M. Niemi: Jos... Helsingin olympiakisat 1940
Marjaniemi, 2008
239 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti