Uutta lukemista lapsille

Pari vuotta sitten ilmestynyt Andrus Kivirähkin Koiranne alkaa kohta kukkia oli yksi sen vuoden hykerryttävimmistä kirjoista. Nyt on luvassa lisää hauskutusta, kun kirjalijalta ilmestyi juuri uutukainen Kun Musti muni mummon (WSOY 2018).

Valitettavasti aivan samalle tasolle tämä teos ei yllä, mutta viihdyin sen parissa joka tapauksessa. Kirjan neljätoista tarinaa saivat minut välillä nauramaan ihan ääneen, ja vähimmässäkin tapauksessa hihityttämään hiljaa sisäisesti. ;-)

Muutaman sivun mittaiset tarinat sopivat mainiosti ääneen luettaviksi, ja värikkäät kuvat tukevat tarinoita hyvin. Oman hauskuutensa ainakin tällaiselle paljon lukevalle ja lukeneelle toivat myös tarinoiden sisältämät kirjallisuusviittaukset, joita bongailin useampia. Tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 8 (balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Andrus Kivirähk: Kun Musti muni mummon
Kuvittanut Christer Nuutinen
Suomentanut Heli Laaksonen
WSOY, 2018
61 sivua

Kivirähkin kirjojen kaltaisilla humoristisilla tarinoilla on aina oma paikkansa (lasten)kirjallisuuden joukossa. Sen sijaan toista alkuvuodesta ilmestynyttä kirjaa ihmettelin suuresti. En millään muotoa tunnustaudu kukkahattutädiksi, mutta sellaisia piirteitä Antti Nylénin Eino ja suuri possukysymys (Otava 2018) sai minusta esiin.

Seitsemänvuotias Eino saa enoltaan lahjaksi possun. Sellaisen, jonka voi syödä kun ei enää jaksa leikkiä sillä. Eino on kummissaan. Miksi possu haluaa tulla syödyksi? Onko se pakko syödä? Onko lihaa pakko syödä?

Tympeän läpinäkyvästi julistava ja tyrkyttävä kirja. En siedä tyrkyttämistä, olipa kyse sitten uskonnosta tai mistä tahansa. Tämän kirjan pääasiallinen sanoma tuntuu olevan, että jos syöt lihaa, olet kauhea ihminen. Hyvät ihmiset eivät syö ystäviään, vaan oikeaa eli vegaanista ruokaa.

En tunnusta, että  minulla olisi mitään vegaaneita tai ylipäätään mitään "ryhmittymiä" vastaan, mutta tällainen mustavalkoinen ajattelu ja julistaminen varmaankin on se suurin niskakarvojen nostattaja. Jos itse haluaa syödä tietyllä tavalla, miksi tuomita ne muut, jotka eivät tee samoin? En tiedä. Ehkä olisin voinut jättää tämän kirjoituksen tekemättä, mutta tuomitaan nyt sitten. Minusta tämmöinen vaan on väärin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 1 tähti
Kirjan tietoja:
Antti Nylén: Eino ja suuri possukysymys
Kuvittanut Ilja Karsikas
Otava, 2018
92 sivua

Vappulukuhaasteen lyhyet erikoiset, osa 1

Suurin osa vappulukuhaasteen aikana lukemistani kirjoista oli suht paksuja järkäleitä. Mukaan mahtui kuitenkin muutama lyhyempi välipalakirja, joista nyt jotakin: 

Virolaisen Andrus Kivirähkin mainio kertomuskokoelma Koiranne alkaa kohta kukkia (Otava 2016) oli erinomaisen hykerryttävää lukemista. Luin näitä töissäkin työkavereille ääneen, ja oi kuinka meillä kaikilla oli niin mukavaa... 

Yhtenä aamuna Valtteri huomasi, että koira oli vatsapuolelta keltainen. Seuraavana päivänä Pontuksen korvista kasvoi punaisia karvoja. Nyt huolestui jo isäkin.

Koira joka vaihtaa väriä - oletko kuullut mitään kummempaa! Kohta olet. Koirankakkapökäle ihastuu voikukkaan, purkalle kasvavat raajat, lusikka ryhtyy merirosvoksi. Ja entä sitten liidunsyöjät, joista isoisä jankuttaa? Roni päättää selvittää, oliko koulussa ennen hauskempaa. 

Pähkähullua ääneen luettavaa! Lennokkaita tarinoita lukemaan opetteleville! Viron suosikkihumoristin absurdit lastenkertomukset ovat saaneet arvoisensa tulkinnan - ne ovat iloksi myös aikuisille. Kirjan on suomentanut tunnettu sanamaija Heli Laaksonen, ja ilkikuriset kuvat on tehnyt Joel Melasniemi. (takakannesta)

Kirjan 21 kertomusta on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Omat suosikkikertomukseni ovat:  

• Isän sukat - Äiti löytää siivotessaan isän sukat sängyn alta. Niitäpä ei saakaan siirrettyä sieltä pois, vaan ne yrittävät näykkiä. Syykin löytyy: sukilla on pieni pilkullinen muna, jota ne hautovat!

• Levoton vieras - Emil istuu kotona piirtämässä, kun naapurin Hannes tulee houkuttelemaan häntä leikkimään. Emil ei kuitenkaan jouda... ja lopulta Hannekselle käy hassusti!

• Kirjava koira - Aamulla Valtteri huomaa, että Pontuksen karvat ovat vaihtaneet väriä. Tuulisena päivänä sen turkki lähtee tuulen mukaan isoina tukkoina. Lopuksi karvat putoavat kokonaan. Keväällä Pontus kasvattaa uudet, hennonvihreät karvat - mutta mikä ihme onkaan häntään kasvava punertava patti?

• Pikku paukku - Mikko ja Ville ovat päiväkoti-ikäiset kaverukset, jotka tykkäävät paukutella. Martta on jo iso tyttö, ja hän väittää ettei koskaan paukuttele! Pojat ovat kuitenkin varmoja, että Martan mahassa on paukku vankina, ja päättävät auttaa sitä…

Mistä kirja minulle: kirjastosta

Goodreads-tähdet: 5 tähteä 

Kirjan tietoja: 

Andrus Kivirähk: Kaka ja kevad (c) 2009

Suomentanut Heli Laaksonen, kuvittanut Joel Melasniemi

Otava, 2016

79 sivua

Siri Kolu on myös kirjoittanut varsin lennokkaan tarinan, kirjaimellisesti. Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016) on elämänmuutosromaani Petrasta eli Peetusta. Peetu on aina tiennyt olevansa poika, vaikka näyttääkin enemmän tytöltä. Vielä hetken. 

”Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää.” 

Peetu odottaa. Kesän jälkeen Peetun hoidot jatkuvat leikkauksella. Se on tehtävä, jotta hän voi tulla omaksi itsekseen. Ja vaikka itseksi tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on.

Isä helpottaa Peetun odotusta antamalla parhaan mahdollisen lahjan: kymmenen purjelentoa, kymmenen hetkeä kiinni taivaan reunassa. Ilmassa Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta. (takakannesta) 

Isä ja Peetu jakavat piinaavan odotusajan pienessä purjelentokoneessa. Kymmenen lentokerran aikana ehditään puhua monenlaista - tai olla puhumatta. Jokainen lento (ja kirjan luku) on nimetty erikseen: isälento, rehellisyyslento, riitalento, voimalento, rakkauslento, velilento, vapauslento, pelkolento, äitilento ja, viimeisenä lentona Peetun 18-vuotispäivänä, muutoslento. Hieno kirja tärkeästä aiheesta, tällaisia pitäisi olla ehdottomasti enemmän.

"Minua katsoo takaisin aurinkoinen horisontti, jossa on minulle luvassa kaikenlaista hyvää." (s. 110)

Mistä kirja minulle: kirjastosta

Goodreads-tähdet: 4 tähteä

Kirjan tietoja: 

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin : elämänmuutosromaani 

Otava, 2016

112 sivua