Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle

Eowyn Iveyn esikoisteos Lumilapsi (Bazar 2013) oli jotenkin vangitseva ja mieleenpainuva lukukokemus, joten kirjailijan seuraava teos Maailman kirkkaalle laidalle (Bazar 2017) nosti odotukseni hyvinkin korkealle. Kirja ehti kuitenkin odottaa lukupinossani melkoisen kauan, ennen kuin ehdin tarttua siihen. Onneksi lomalla oli aikaa... :)

Yhdysvaltain armeijan everstiluutnantti Allen Forrester saa elämänsä tilaisuuden, kun hänet määrätään vuonna 1885 johtamaan retkikuntaa vaaralliselle tutkimusmatkalle Alaskaan. Tähän mennessä kukaan ei ole pystynyt tutkimaan Wolverine-joen yläjuoksua seudun ankarien olosuhteiden ja sitä asuttavien intiaaniheimojen vastustuksen vuoksi. Allen Forrester on tullut Vancouverin kasarmialueelle vaimonsa Sophien kanssa, ja myös Sophien on tarkoitus seurata miestään Alaskaan. Tähän suunnitelmaan tulee kuitenkin muutos, kun Sophie huomaa olevansa raskaana. Hänen on jäätävä Vancouveriin.

Tutkimusretken tapahtumia seurataan everstiluutnantti Forresterin päiväkirjamerkintöjen kautta. Niiden lomassa on katkelmia toisestakin päiväkirjasta - Sophien Allenille kirjoittamasta päiväkirjasta. Mukana on myös näkökulma nykyaikaan: kirjeenvaihtoa Joshua Sloanin, Alpinen museon kuraattorin ja Walter Forresterin välillä.

Maailman kirkkaalle laidalle on yksi niitä kirjoja, joista on hirmu vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan itse! Ainakin minulle kirja tarjosi monenlaista: jännittävää seikkailua, historian siipien havinaa, selviytymistarinan ja romantiikkaa. Tältä kirjailijalta tulen odottamaan jatkossakin loistolukemista. Alaskaan sijoittuvana kirja sopii hyvin mukaan Tundran lumoissa -haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Eowyn Ivey: To the Bright Edge of the World (2016)
Suomentanut Marja Helanen
Bazar, 2017
553 sivua

Haastekoonti: Kirjankansibingo, kesä 2018

Taas yksi haaste ehti harmillisesti loppuunsa asti vasta kun olin pääsemässä vauhtiin! :D
Kävi juuri niin kuin yleensä: elämä tuli väliin ja en vaan ehtinyt lukemaan enkä kyllä paljon bloggaamaankaan. Saldoksi tähän hauskaan bongaus-bingo-haasteeseen sain seitsemän luettua kirjaa.

• Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras (veden olomuoto)
• Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä (kaupunki)
• Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä (aurinko)
• Terhi Rannela: Jäämeri, jäähyväiset ja minä (kesä)
• Winston Graham: Vastatuulessa (uimarannalla)
• Jyri Paretskoi: Nimetön (liittyy häihin)
• Diana Gabaldon: Kokemattomat ja muita kertomuksia (linna tai kartano)

Näistä viimeisimmästä eli Gabaldonin kirjasta en ole vielä saanut postausta kokonaan kirjoitettua. Montakin haasteeseen sopivaa kirjaa olisi pinossa odottamassa, mutta bingo jäi silti harmillisen vähästä kiinni.

Kiitokset joka tapauksessa haasteesta, tällaiseen osallistun ehdottomasti uudelleenkin! :)

Jyri Paretskoi: Nimetön

Jyri Paretskoi on tähän asti kirjoittanut nuorille, tai räätälöidysti pojille. Tähän mennessä neliosainen Shell's Angles -sarja ei ole jaksanut minuun oikein vedota, mutta enhän kyllä kuulu kohderyhmäänkään millään mittapuulla. Paretskoin ensimmäinen aikuisille suunnattu teos Nimetön (Karisto 2018) sen sijaan herätti jo ennakkotietojen perusteella mielenkiintoni.

Otso Vaarna on tullut elämässään tilanteeseen, jossa moni voisi alkaa etsiä köyttä ja tukevaa oksaa. Satunnainen syrjähyppy on maksanut hänelle niin avioliiton, asunnon kuin autonkin - ja niiden lisäksi vielä vasemman käden nimettömän. Illasta, jona syrjähyppy ja sormen menetys tapahtui, Otso muistaa  hyvin vähän. Vain sen, että nainen oli kaunis, hänellä oli tumma tukka ja siniset silmät. Ymmärrettävästi poliisi ei tällaisilla tiedoilla pysty tekemään muuta kuin kirjata tapahtuneen ylös. Tekijän löytäminen on erittäin epätodennäköistä. 

Tapahtuneesta masentunut ja kotinsa menettänyt Otso majoittuu poliisiystävänsä nurkkiin ja turvautuu pulloon. Eräänä iltana lähibaarissa Otso saa sattumalta selville, ettei hän suinkaan ole ainoa sormensa menettänyt. Kohtalotovereita tuntuu olevan muitakin, ja Otso päättä selvittää itse, kuka tämä salaperäinen sormia silpova nainen oikein on.

Sivujuonteena seurataan miehensä menettäneen Saaran elämää. Hänen aviomiehensä Marko on kadonnut vuosi sitten, eikä etsinnöissä ole selvinnyt yhtään mitään. Saara asuu ökyasunnossa koiransa Rollen kanssa ja jaksaa vielä uskoa Markon löytyvän jostain elossa, mutta mitä pitemmälle kirja etenee, sitä epätodennäköisemmäksi tämä käy. Saaran elämään liittyy monia salaisuuksia...

Kirja oli juuri niin hyvä kuin ennakkotietojen perusteella osasin odottaakin, tai oikeastaan vielä vähän parempi. Toisaalta juonessa ja tarinassa oli tiettyä ennalta-arvattavuutta, mutta kirjan loppu piti tästä huolimatta sisällään melkoisen yllätyksen! Odotin ihan jotain muuta. :)

Tämän kirjan valitsin luettavaksi omasta lukupinostani ihan summamutikassa, tietysti siksi että voisin sijoittaa sen Helmet-haasteen kohtaan 41 (valitse kirja sattumanvaraisesti). Sen lisäksi ruksaan Kirjankansibingosta kohdan "liittyy häihin", kannessahan on vihkisormus.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jyri Paretskoi: Nimetön
Karisto, 2018
326 sivua

Winston Graham: Vastatuulessa (Poldark #4)

Winston Grahamin Poldark-sarjan neljäs osa Vastatuulessa (Gummerus 2017) oli minulle oikein positiivinen yllätys. Varsinkin edellinen osa tuntui jotenkin puuduttavalta, mutta tämän kirjan kanssa suorastaan viihdyin, ja se tuli luettua parissa illassa.

Edellisen osan postauksessa olin sitä mieltä, että vastoinkäymiset alkaisivat jo riittää. Aivan täysin niistä ei päästä, mutta yhtä lohdutonta kamppailua ei tähän kirjaan sisälly. Nimensä mukaisesti vastatuulta kuitenkin riittää sekä Rossilla että Demelzalla. Jo alkuaan myrskyinen avioliitto on vaakalaudalla. Rossin nuoruuden kihlattu Elizabeth, joka asuu perheensä kanssa naapurissa, tulee lipsauttaneeksi Rossille asian, jonka seurauksena vanha suola alkaa kummasti janottaa. Tapahtumat kärjistyvät kuitenkin vasta kun Elizabeth ilmoittaa ensimmäisen miehensä kuoltua avioituvansa uudestaan Rossin arkkivihollisen, George Warlegganin kanssa. Ja näiden tapahtumien seurauksena Demelza tekee tahollaan oman ratkaisunsa.

Melkoista saippuaoopperaahan kirja toisaalta on, mutta mitäpä siitä. Viihdettä tarvitaan, ja sitä tämä kirja tarjosi viimeiseen sivuun asti. Viides osa odottaa jo lukupinossa. :) Jatkumo-haasteen lisäksi kirja pääsee mukaan Kirjankansibingoon, josta merkkaan luetuksi kohdan "uimarannalla", kyllähän tuo ranta sellaisestakin menee.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Winston Graham: Warleggan (1953)
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2017
554 sivua

Ken Follett: Taivaan pilarit (Kingsbridge #1)

Ken Follettin tiiliskivi Taivaan pilarit (WSOY 2008) on pitkään kiinnostanut, mutta samalla jotenkin työntänyt luotaan silkalla sivumäärällään... Päätin kuitenkin ottaa kirjan "kevyeksi lomalukemiseksi". Enkä kadu yhtään! Loistava kirja, joka suorastaan pakotti kääntämään sivun toisensa perään.

Keskiajalla Englanti oli levotonta seutua. Vallasta taistelivat sekä kirkko että maallinen kuningas. Kuninkaankaan asema ei ole vakaa, vaan kruununtavoittelijoita riittää. Follettin Kingsbridge-sarjan aloittava teos kertoo useamman ihmisen näkökulmasta siitä, kun seudulle halutaan rakentaa uusi kirkko. Pienenkään kirkon rakentaminen ei ole aivan yksinkertaista, puhumattakaan siitä että kyseisestä kirkosta halutaan tehdä oikea katedraali.

Tom Rakentaja on kuljeskelevaan elämään kyllästynyt taitava rakennusmestari, jonka suurin haave on rakentaa kirkko, tai mieluummin katedraali. Tomin vaimo Agnes ja lapset Alfred ja Martha eivät aina jaksa uskoa Tomin unelmiin, mutta yrittävät parhaansa mukaan tukea häntä.

Philip on aikanaan orpona luostariin otettu fiksu kirkonmies, joka on päässyt jo nuorena hyvään asemaan. Kingsbridgen luostarin priorin kuoltua Philip saa paikan täytettäväkseen, ja huonolla tolalla olevan luostarin harteilleen. Philipin tavoitteena on nostaa luostari uuteen loistoon ja rakentaa sinne uusi kirkko, mieluummin katedraali. Philip on saavuttanut nykyisen asemansa paljolti arkkidiakoni Waleranin tuella, mutta tällä on omat taka-ajatuksensa ja vaatimuksensa - päästä piispaksi. Philipin on pakko tukea Walerania, mutta siihen miesten yhteistyö sitten saa päättyä. Mielipide-erojen vuoksi heistä tulee toistensa vihamiehiä, ja Waleran tekee kaikkensa ettei mikään Philipin toimista onnistuisi.

Philipillä on kaikeksi onneksi paljon muita tukijoita, ja kun Tom Rakentaja saapuu perheineen jja rakennushaaveineen Kingsbridgeen, pääsee katedraalin rakentaminen alulle. Waleranin lisäksi kapuloita rakennusprojektin rattaisiin on laittamassa myös nuori lordi William, joka pitää lähiseutua tiukasti vallassaan halliten ihmisiä pelolla. Takaiskut ja onnistumiset vuorottelevat neljän vuosikymmenen ajalla, kun katedraalin rakennustöitä tehdään. Voivatko Philip ja Tom pärjätä Waleranin ja lordi Williamin ylivaltaa vastaan?

Todella hyvin kirjoitettu kirja, jonka sain luettua parissa päivässä huolimatta valtavasta sivumäärästä. Suorastaan harmittaa, etten ole aiemmin tohtinut tarttua kirjaan! Tämä kirja onkin helppo sijoittaa Helmet-haasteen kohtaan 31: kirjaan tarttuminen hieman pelottaa. Nyt ei enää pelota, vaan päinvastoin: on ihanaa tietää, että kirjalle on jatkoa parin samanlaisen tiiliskiven verran. :) Kirja sopii siis myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Ken Follett: The Pillars of the Earth (1989)
Suomentanut Anu Niroma
WSOY, 2008
1008 sivua

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

Nappasin kirjastomme uutuushyllystä käteeni Shirley Jacksonin vasta suomennetun teoksen Linna on aina ollut kotimme (Fabriikki Kustannus 2018). Kauhukirjallisuudesta olen pitänyt aina, mutta tämä kirja oli melkoisen erilainen kuin tyypilliset nykykauhukirjat. Alkuteos onkin ilmestynyt 1960-luvulla, ja kirjan takakannessa sitä luonnehditaan goottilaisen kirjallisuuden klassikoksi.

Heti kirjan alussa selviää, että kertojapäähenkilön perhe on kuollut lukuunottamatta Constance-sisarta ja pyörätuolissa istuvaa Julian-setää. Merricat eli Mary Katherine on sisartaan huomattavasti nuorempi, ja Constance vaikuttaa olevan se, joka talouden asioista vastaa. Setä on jo sen verran huonossa kunnossa. Merricatin vastuulla on ostosten hoitaminen, sillä muut eivät poistu talosta laisinkaan.

Kyläläiset suhtautuvat Blackwoodin sukutalon väkeen karsaasti, jopa vihamielisesti. Heistä puhutaan selän takana, varsinkin siitä päivästä. Siitä päivästä, kun melkein kaikki Blackwoodit kuolivat myrkytykseen. Sokerissa oli myrkkyä, ja siltä välttyivät vain Julian-setä, (joka käytti sokeria hyvin vähän), Constance (joka ei käyttänyt sokeria lainkaan) sekä Merricat (joka ei osallistunut koko aterialle vaan oli huoneessaan arestissa). Constancea syytettiin myrkyttämisestä, mutta hänet todettiin syyttömäksi. Mistä myrkky joutui sokeriin? Se on asia, joka kiinnostaa kaikkia. Julian-setä on omistanut elämänsä tapauksen muistelemiselle ja tutkimiselle, eikä hän anna muidenkaan unohtaa sitä. Constance on eristäytynyt tapauksen jälkeen ja Merricat on kasvanut ilman ohjausta lievästi sanottuna erikoislaatuiseksi nuoreksi naiseksi.

Sitten eräänä päivänä taloon saapuu tyttöjen serkku Charles, joka saa Constancen ulos kuorestaan ja Merricatin ja Julian-sedän pois tolaltaan. Asiat ovat muuttumassa sietämättömällä tavalla, ja jotain on pakko tehdä.

Erikoinen, mielenkiintoinen tarina! Ei tosiaankaan ihan tyypillisintä kauhua, mutta kovasti sinne päin. Toivottavasti muitakin hänen teoksiaan suomennetaan vielä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Shirley Jackson: We Have Always Lived in the Castle (1962)
Suomentanut Laura Vesanto
Fabriikki Kustannus, 2018
198 sivua

Haastekoonti: YA-lukuhaaste

Puolisen vuotta sitten Sivujen välissä -blogissa alkoi YA-lukuhaaste. Haaste vaikutti erittäin houkuttelevalta, sillä tykkään lukea YA-kirjallisuutta, enkä ollut vielä aiemmin osallistunut bingotyyppisiin haasteisiin.

Päätin osallistua haasteeseen ns. sokkona, eli lukea mieleni mukaan YA-genreen sijoittuvia kirjoja ja katsoa sitten, mihin kohtaan kirja sopisi. Toiveissa puolen vuoden aikana saada vähintään yksi bingo. No, tipalle se meni... lähinnä siitä syystä, että jouduin vähän muuttamaan lukemieni kirjojen bloggausjärjestystä muiden lukuhaasteiden takia. Mutta sain kuin sainkin bingon! 

Tässä vielä lukemani kirjat: 

• Gail Carriger: Soulless (englanninkielinen kirja)
• Estelle Maskame: Heittäydy, jos uskallat (julkaistu vuonna 2018)
• Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas (käsittelee mielenterveyttä)
• Sarah Crossan: Yksi (kirjassa on +400 sivua)
• Meredith Russo: Tyttösi sun (kirja käsittelee LGBTQ+aihetta)
• David Almond: A song for Ella Grey (uudelleenkerronta)
• Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (sinua kiinnostava aika/paikka)
• Cecelia Ahern: Viallinen (oma suosikkigenre)
• K.K. Alongi: Pakenijat (jatko-osa sarjaan)
• Cara Delevingne: Mirror, mirror (Eurooppaan sijoittuva kirja)
• Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä? (kirjassa naiskertoja)
• Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä (kirja, jonka olet aiemmin lukenut)
• Sanna Heinonen: Noland (kirjassa mieskertoja)
• Riina Mattila: Järistyksiä (kirja, jonka voit lukea päivässä)
• Nina LaCour: Välimatkoja (kirja ei kuulu sarjaan)
• Sarah J. Maas: Lasipalatsi (kirjassa kartta sisäkannessa)
• Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent (kirjassa on kaunis kansi) BINGO!

Kiitokset Hannalle erittäin mukavasta haasteesta!