keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Milja Kaunisto: Corpus (Purppuragiljotiini #2)

Milja Kaunisto kirjoittaa historiallisia romaaneja, jotka ovat kaikki ilahduttaneet minua suuresti. Varsinkin Purppuragiljotiini-sarjan avausosa Luxus tuntui todella mielenkiintoiselta. Harmikseni sarjan jatko-osa Corpus : kuolema ja kurtisaani (Gummerus 2017) ei vetänyt yhtä hyvin. Kiinnostava se oli kyllä, mutta jotain jäin kaipaamaan.


Maison de Luxe on ylellinen ilotalo, joka kätkee Pariisin vaarallisimpien vallankumouksellisten salaisuudet. Talo, jossa häikäisevän kauniit kurtisaanit toteuttavat heidän rohkeimmatkin toiveensa. Marianne on menettänyt kreivittären identiteettinsä, mutta markiisi de Saden ansiosta selviytynyt hengissä Maison de Luxessa. Kun Ranskasta tulee tasavalta ja pyövelinkisälli Isidoren giljotiini näyttää mahtinsa, Pariisin kadut muuttuvat hengenvaarallisiksi. Salaisuudet murretaan ja vallankumouksen vihollisten ajojahti kiihtyy. 
Yksi salaisuus on kuitenkin pidettävä. Paljastuessaan sillä on valta tuhota tai pelastaa kokonainen valtakunta. Vanhan Kuningaskunnan raunioilla kytee viha, ja jokainen vastaantulija voi olla kuoleman lähettiläs. Terrorin aika on alkanut. (takakansiteksti)

Ranskan vallankumous ja siihen liittyvät tekijät tulevat romaanin myötä jälleen vähän tutummiksi. Elämä keskellä vallankumousta on henkiinjäämistaistelua, jossa kuka tahansa voi yhtäkkiä pudota "kastista toiseen" ja sitä tietä giljotiinin terän alle. Repivää aikaa, jolla on taatusti ollut omanlaisensa vaikutus jokaikiseen tuolloin eläneeseen, ainakin Pariisin kaltaisessa suuressa kaupungissa. 

Kirjan henkilögalleria on edelleen melko suuri ja moninainen. Markiisi de Saden hahmo tuntuu tässä toisessa kirjassa ihan yhtä vastenmieliseltä kuin aloitusosassakin. Mariannen ja Isidoren nahkoihin päästään jo paljon pintaa syvemmälle, ja varsinkin Isidore on henkilöhahmona todella mielenkiintoinen. Myös vallankumouksen keskeiset hahmot, Robespierre etunenässä, tulevat tutummiksi, samoin muuan Buonaparte, nuoresta Charlesista puhumattakaan.

Jotain jäin tosiaan kuitenkin kaipaamaan. Tarkkaan en osaa sanoa, mitä se jokin on, olisiko tiivistämistä tai sitten vielä "laveampaa" kerrontaa? En kykene pukemaan sitä sanoiksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa osaa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Milja Kaunisto: Corpus : kuolema ja kurtisaani
Gummerus, 2017
584 sivua 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti