Apinan vuosi -lukuhaaste

Jospa rohkenisin minäkin aloittaa ihan oman lukuhaasteen, tervetuloa mukaan! :)

Huomenna alkaa kiinalaisen horoskoopin mukaan Apinan vuosi, ja siinäpä tuntui olevan mainio aihe lukemiseen. Siis apinat. Mitkä tahansa apinat, mutta erityisesti ihmisapinat eli suurimmat apinalajit: gorillat, simpanssit ja orangit. Ne ovat kaikki erittäin uhanalaisia lajeja - ihmisapinoista ainoa menestyvä laji on ihminen. 

"Julkisuuden taholta eläinaktivisteja ja –suojelijoita syytetään usein siitä, että kampanjointi keskittyy söpöihin ja pörröisiin eläimiin vähemmän mediaseksikkäiden lajien kustannuksella. Todellisuudessa monia medioita itseään tuntuvat kiehtovan enemmän tarinat vapautettujen koirien kuin vapautettujen kanojen kohtaloista. Mutta myös suuri osa eläinjärjestöissä toimivista ajaa esimerkiksi eläinkokeissa käytettyjen eläimien korvaamista niin kutsutuilla alemmilla lajeilla, muun muassa siirtymistä nisäkäskokeista kalakokeisiin, eräänlaisena pienempänä pahana.
Tämän ajattelumallin toista päätä edustavat liikkeet, joissa pyritään parantamaan nimenomaan kädellisten eläinten, ja erityisesti ihmisapinoiden, asemaa. Paraikaa on käynnissä Euroopan laajuinen kampanja kädellisten käytön kieltämiseksi eläinkokeissa. The Great Ape Project on jo vuosia ajanut tiettyjen ihmisoikeuksien kaltaisten oikeuksien myöntämistä ihmisapinoille, eli simpansseille, bonoboille, gorilloille ja orangeille. Näitä vaatimuksia perustellaan sillä, että apinat, erityisesti ihmisapinat, ovat erittäin älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä ja että ne näin ollen voidakseen hyvin vaativat hyvin virikkeellisen elinympäristön. Samoin ajatellaan, että kyseisten lajien kärsimyskyky on suurempi kuin hermostoltaan yksinkertaisempien eläinten." (Animalia) 

Haastekuvaa saa käyttää. Kuva alun perin Pixabaysta

Nyt haastan siis kaikki mukaan lukemaan kirjoja, joihin apinat jollakin tapaa liittyvät. Mukaan kelpaavat etenkin kaikki ihmisapinoista kertovat niin tietokirjat kuin romaanitkin, mutta myös kaikki kuvakirjat, lastenkirjat, nuortenkirjat, kirjat joiden kannessa on apina, jne. 

Säännöt: 

• haaste kestää koko Apinan vuoden eli alkaa maanantaina 8.2.2016 ja päättyy perjantaina 27.1.2017
• mukaan voi ilmoittautua tämän postauksen kommenttikentässä koska tahansa haasteen voimassaoloaikana
• haastearvontaan pääsee mukaan ilmoittamalla 27.1.2017 klo 23.59 mennessä tähän postaukseen linkit kirjojen blogiarvioihin tai haastekoontiin

Näin etenet haasteessa:

2 luettua kirjaa: ihminen (elinvoimainen)

4 luettua kirjaa: simpanssi (erittäin uhanalainen)

6 luettua kirjaa: bonobo (erittäin uhanalainen)

8 luettua kirjaa: borneonoranki (erittäin uhanalainen)

10 luettua kirjaa: vuorigorilla (erittäin uhanalainen)

12 luettua kirjaa: gorilla (äärimmäisen uhanalainen)

15 luettua kirjaa tai enemmän: sumatranoranki (äärimmäisen uhanalainen)

Ohessa muutamia vinkkejä apinakirjallisuudesta, lisävinkkejä otetaan mielellään vastaan. :)

Apinat tietokirjallisuudessa:

• Brewer, Sally: Takaisin vapauteen
• Fossey, Dian: Sumuisten vuorten gorillat
• Fouts, Roger: Simpanssini Washoe : yhteinen matkamme… ja mitä simpanssit opettivat meistä ihmisistä
• Goodall, Jane: Simpanssien valtakunta, Päivä simpanssien seurassa
• Lever, James: Minä Cheeta : omaelämäkerta
• Lundberg, Tommy: Apinajohtajan käsikirja : esimiestaitoja simpanssien tapaan
• McKinnon, John: Punaisen apinan jäljillä
• Patterson, Francine: Koko : puhuva gorilla
• Prince-Hughes, Dawn: Gorillan kosketus : matkani läpi autismin
• Redmond, Ian: Gorilla
• Saksa, Perttu: Echo
• Strum, Shirley C.: Melkein ihmisiä : matka paviaanien maailmaan 

Apinat kaunokirjallisuudessa: 

• Beckett, Bernard: Genesis
• Boulle, Pierre: Apinoiden planeetta
• Burroughs: Tarzanit
• Cook, Robin: Kromosomi 6
• Crichton, Michael: Kongo
• Forbes, Colin: Kultaisen apinan vuosi
• Fowler, Karen Joy: Olimme ihan suunniltamme
• Gosling, Paula: Apinamurhien arvoitus
• Gruen, Sara: Apinatalo
• Gulik, Robert van: Apina ja tiikeri
• Hoeg, Peter: Nainen ja apina
• Hyvönen, Viivi: Apina ja Uusikuu
• Katz, Daniel: Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita
• Koontz, Dean: Ilman pelkoa, Pimeyden vanki
• Larsson, Anna Karolina: Paviaanivarkaus
• Mankell, Henning: Nimeltään Tea-Bag
• Martel, Yann: Beatrice ja Vergilius, Piin elämä
• Mo, Yan: Seitsemän elämääni
• Quinn, Daniel: Ishmael
• Self, Will: Suuret apinat
• Wallace, Edgar: King Kong

Lisää vinkkejä voi etsiä esim. Kirjasammosta.

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Tähän kirjaan minut houkutti tarttumaan erittäin kaunis kansi. Ja kun vielä aihekin oli kiinnostava, niin uskalsin ottaa töistä pikalainan matkaan. Siksipä kansikuva onkin nyt lainattu kustantajalta, pikalainatarra ei esittelyjä kaipaa. :)

Marjut Helminen: Appelsiinilehto (Minerva 2016)

Suomalainen erityissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen, kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen pitkäaikainen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad. 
Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla, ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä entistä pahemmin. Kun kipulääkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset. 
Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä. 
Marjut Helmisen esikoisromaani vie konfliktialueelle, joka jättää harvat kylmiksi. Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuden tuntoihin, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisten kyvystä selviytyä, antaa anteeksi - ja joskus jopa parantua. (takakannesta) 

Koko minun elinikäni on uutisissa kerrottu Lähi-Idän sodista. Uutisiin on tavallaan turtunut eivätkä ne oikeastaan jaksa pahemmin kiinnostaa, häpeäkseni myönnän. Siksi kirjan aihepiiri tuntui loikalta tuntemattomaan, mutta onneksi uskalsin ottaa sen loikan. 

Kirjan päähenkilö Sini ei ole mikään helppo hahmo, hänestä ei oikein saa otetta. Hänellä on valtava tarve auttaa sodan jaloissa eläviä ihmisiä, mutta hän itsekin tuntuu olevan koko ajan enemmän ja enemmän avun tarpeessa. Sen sijaan Fuad nousee hahmona lopulta Sinin ohi. Hänen elämäänsä pääsee ihan eri tavalla sisälle, hän tuntuu oikealta ihmiseltä. Hänen elämästään ja perheestään kerrotaan elävästi ja kiehtovasti. Fuad on kotoutunut Suomeen vaimoaan paremmin, ja kaikki heidän lapsensa ovat syntyneet Suomessa. Fuad on kokeillut useampaakin ammattia ja ajaa tällä hetkellä taksia. 

Fuadin asemaa ei kadehdi. Hän on joutunut pakenemaan kahdesti: ensin Palestiinasta Beirutiin ja Beirutin sodan alettua Suomeen. Beirutissa hän olisi opiskellut lääkäriksi ja päässyt töihin sairaalaan, mutta olosuhteet pakottivat lähtemään. 

"Vielä nytkin, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Fuadin kasvoille nousi puna, kun hän muisti, mitä sinä yönä ravintolan sulkemisen jälkeen oli tapahtunut. En edes yrittänyt puolustaa perhettäni, hän soimasi itseään, vaikka oli tehnyt vain niin kuin mies mustissa oli käskenyt, ja se oli pitänyt heidät hengissä. 
Vaimo jakoi saman muiston, eikä Fuad ollut pystynyt sen koommin katsomaan häntä silmiin, ei lausumaan vaimon etunimeä, saati puhuttelemaan kepeästi. Fuad oli juuttunut ajatukseen, että niin kauan kuin vaimon hiukset kiilsivät punaisina, tämä pysyi lojaalina ja uskoi Beirutiin paluuseen. Fuad pelkäsi päivää, jolloin vaimo lakkaisi hennaamasta hiuksiaan. 
Katsoisiko vaimo häntä silloin harmaahiuksisena tuomio ja torjunta silmissään? Hän oli tarkkaillut vaimoa peläten, että tämä käyttäisi vanhaa onnettomuutta Fuadia vastaan. Ajatus esti henkeä kulkemasta." (s. 48-49)

Vähitellen, kirjan ja sen takautumien myötä, myös Siniä oppii ymmärtämään vähän paremmin. Silti moni asia jää auki ja mietityttämään. Kirjan lopputapahtumat eivät mitenkään hirvittävästi yllätä, valitettavasti. 

Tällä kirjalla osallistun useampaankin haasteeseen: Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 4: maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja. Maailmanvalloitus etenee Palestiinaan, ja hienon lukukokemuksen ansiosta myös Lukuiloa 2016-haaste etenee tämän kirjan myötä. Ja vielä pääsen aloittamaan ihan uudenkin haasteen: Sheferijm-blogin Kirjaherbarion. Tässähän siis kyseessä appelsiinipuu (Citrus sinensis). :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Marjut Helminen: Appelsiinilehto 
Minerva, 2016 
283 sivua

Anni Nupponen: Kauheat lapset

Tämä kirja oli pakko pistää varaukseen heti kun hoksasin sen ilmestyneen kirjastomme valikoimaan. Steampunk kiehtoo minua kovasti niin kirjallisuudessa kuin muutenkin, ja viime vuoden aikana luin parikin novellikokoelmaa: Steampunk - Koneita ja korsetteja (Osuuskumma 2012) ja Steampunk - Höyryä ja helvetinkoneita (Osuuskumma 2013). Näistä ensinmainittuun sisältyy Anni Nupposen hieno novelli "Joka ratasta pyörittää", joka oli kokoelman novelleista ehdoton suosikkini. Se imaisee lukijan vaihtoehtoisen historiaan maailmaan, jota pyörittää elinratas. Novellissa tutkitaan teemaa, joka on askarruttanut ihmiskuntaa iät ajat: elämän rajattu mitta, ja eliniän pidentäminen. Elinrattaan avulla ihmisten elinikää on vähitellen pidennetty jopa satoihin vuosiin. Samalla joudutaan pohtimaan, mitä kaikkea elämän pidentäminen voi tuoda tullessaan. Novellin maailma ei ole onnela, mikä tulee varsin selkeästi esille novellin lopussa.

Kauheat lapset (Osuuskumma 2015) jatkaa tästä novellista tuttua tarinaa. Adriana Kimas on kuollut. Ratasnero ei ollut äideistä parhain eivätkä kuolema tai sisällissota paranna Trillin suhtautumista häneen. Trill keskittyy välttelemään virkailijoita yhdessä synkroniahäiriöstä kärsivän Marikin ja hänen hoiturinsa kanssa. Sodan melskeessä kaikkien on tehtävä uhrauksia.  (takakannesta)

Tietenkään kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja annetaan ymmärtää... kuinkas muutenkaan. 
Trill, josta siis kerrottiin jo aiemmin mainitussa novellissa, on kuuluisan elinratastutkijan ja mekaanisten lemmikkien rakentajan Adriana Kimasin poika. Elinratas takaa ihmisille 300 vuoden eliniän. Se ei kuitenkaan sovi kaikille ihmisille, vaan aiheuttaa pienelle osalle epäsynkroniaa, yleistä heikkoutta ja muistihäiriöitä. Trillillä on äitinsä kokoama lemmikki, Kisuli, joka on kookas valkoinen kissa.Trill on saanut lemmikin äidiltään samaan aikaan, kun tämä asensi Trillin elinrattaan, mutta Trillistä tuntuu, kuin Kisuli olisi ollut hänen kanssaan aina. 

Aiemmin Trill oli töissä Hyödyllisten esineiden museossa, jossa hän tapasi oppaana työskentelevän Marikki Trien. Nyt kaksikko elää kihlautuneena parina Adrianan kartanolla Tammilehdossa turvatakseen synkroniatautia sairastavan Marikin turvallisuuden. Hallituksen uuden ohjelman myötä synkroniahäiriöisten asema on nimittäin heikentynyt merkittävästi.

Rautakaupungissa toimiva hallitus on myös lisännyt raudan kulutusta ja vaatinut kaivos- ja valimotyöntekijöitä jo aikaisempaa pidempiin työpäiviin. Kansa on tyytymätöntä ja valtio ajautunut sisällissodan partaalle. Adriana on lavastanut oman kuolemansa ja vetäytynyt maan alle työmyyriensä kanssa, sillä hän on merkittävä tekijä vastarintaliikkeessä. Trill vedetään myös mukaan juonitteluun ja taisteluun... Kuka hallitsee ja ketä? Se, joka ratasta pyörittää.

Kirja täytti kaikki odotukseni ja jätti odottamaan jatkoa tarinalle. Lopun epilogi jättää nimittäin niin monta kysymystä ilmaan, että toivon selitystä asialle jos parillekin. Kaiken kaikkiaan kirja oli silkkaa lukunautintoa, eli passaa Lukuiloa 2016 -haasteeseen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Anni Nupponen: Kauheat lapset 
Osuuskumma, 2015
178 sivua   

Naruki Nagakawa: Talvisota (Valkoinen noita #1)

Legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä seikkailee tällä kertaa naishahmoisena. Takakannessa varoitetaankin: "Ei suositella sotahistoriansa kuolemanvakavasti ottaville".

Tarinan vaaleahiuksinen sankaritar on nimeltään Simo Häyhä. Tavanomaiselta kalskahtava fiktiivinen sotatarina sijoittuu vuoteen 1939. Toinen päähenkilö on Aki Kirjavainen, nuori poika, jonka siskon (vai rakastetun? en ole aivan varma...) viholliset ampuvat. Yksin vihollisen keskelle jääneen Akin pelastaa Simo Häyhä, tappavan taitava naistarkka-ampuja. "Eikö Simo ole miehen nimi?" Aki kysyy. "Kuulen tuota usein", kuuluu jäyhä vastaus. Myöhemmin tarinaan astuu myös taistelijajoukon komentaja, Aarne "Marokon kauhu" Juutilainen, hänkin naishahmoisena. Tapahtumapaikkoja ei missään vaiheessa nimetä tarkemmin: sotaa käyvät keskenään "idän suuri valtio" ja "pohjoinen valtio".  Tätä jäin vähän ihmettelemään. 

Näitä sinänsä mielenkiintoisia seikkoja lukuunottamatta sarjakuva jää harmittavan valjuksi. Juonenkuljetus on kiireistä ja irrallista, ja hahmoista ei saada irti kaikkea mitä olisi voinut saada. Esimerkiksi vihollisten tarkka-ampuja, "punainen noita" Grazia, tuntuu aika lailla hatusta tempaistulta. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, onko tällä hahmolla minkäänlaista todellisuuspohjaa... 

Otin tämän mangapokkarin luettavaksi ihan silkkaa uteliaisuuttani. Enpä tiedä, tuleeko jatkoa seurattua, vaikka tarina jatkuukin vielä parin Jatkosota-pokkarin verran. En taida kuulua oikeaan kohderyhmään. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Naruki Nagakawa: Shiroi majo
Taide: Pairan
Suomentanut Antti Kokkonen 
Punainen jättiläinen, 2015 
158 sivua    

Sarianna Suorsa: Rising Moon : Evanescent - katoavainen

Kirjan nimi on kyllä varsinainen nimihirviö. Käsittäisin, että Rising Moon on tästä kirjasta alkavan sarjan (?) nimi, ja osa taas Evanescent - katoavainen. Yleensä ottaen en pahemmin tykkää siitä, että englannin kieltä sotketaan joka paikkaan, ja tässäkin kirjassa se tuntui tarpeettomalta. "Nimi on tärkeä asia", sanoi Nuuskamuikkunen Muumeissa, ja niin se on. Kirjan nimi ei ole luonteva, mikä häiritsi koko ajan. Kirjan nimeä on itse asiassa ihmetelty muuallakin.

Muuten Sarianna Suorsan esikoisteos on suht positiivinen yllätys. Kirja vie lukijansa 
"jakautuneeseen maailmaan, joka on ajautunut kilpavarustelun kierteeseen. Sodanuhka on läsnä ja jokainen maailman neljästä valtiosta varustautuu sotaan. Lunar-eclipse on maa, jossa on onnistuttu geenimanipulaation avulla istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, joiden uskotaan auttavan maata tulevassa sodassa. Elämä on ankaraa ja heikoimmat karsiutuvat joukosta. 
Tegan, Alaric ja Alisha astuvat jokaiselle pakolliseen taistelukouluun, jossa heistä hiotaan sotureita maan tarpeisiin. Taistelukoulun joukko on kaikkea muuta kuin yhtenäinen ja nuoret huomaavat pian, että vihollisia on yllättävillä paikoilla. Löytämiensä liittolaisten ja toisiaan tukien joukko pyrkii selviytymään tilanteesta. Vaikeista olosuhteista lähtöisin oleva Tegan joutuu kovimman paineen alle, mutta löytää itsestään myös uusia kykyjä ja voimaa selviytyä. 
Teganin elämään astuu taistelukoulussa myös kiinnostava ja voimakas nuorukainen. Löytääkö Tegan itsestään kyvyn rakastaa?" (takakannesta) 

Sarianna Suorsa: Rising Moon : Evanescent - katoavainen (Bookcover 2015)

Joskus olen sanonut, tai aika monestikin, että pahinta mitä kirjasta voi sanoa on se että se on "ihan kiva". Ja nyt mulla ei kyllä tästä paljon muuta sanottavaa ole. Jos sivuutetaan kielen kökköydet ja samankaltaisuus usean eri nuorten fantasia- ja scifisarjan kanssa, niin... paljon ei jää jäljelle. Siitä huolimatta kirja on mielestäni kirjoitettu vetävästi ja koukuttavasti - pakko oli aina aloittaa seuraava luku vaikka muuten välillä teki mieli lopettaa. Lähinnä siksi, että päähenkilö Tegan ärsytti niin kovasti. 

Saas nähdä saako kirja jatkoa? Aineksia siihen kyllä olisi. Kustannustoimittajaa kyllä kaivattaisiin kovasti, mutta liekö se jo sukupuuttoon kuollut ammattikunta?

Tämä kirja passaa Helmet-haasteen kohtaan 5: kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Sarianna Suorsa: Rising Moon : Evanescent - katoavainen
Bookcover, 2015 
291 sivua