Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Gail Honeymanin esikoisromaani Eleanorille kuuluu ihan hyvää (WSOY 2018) ehti odotella lukupinossani hyvän tovin. Nyt lopuksikin ehdin tarttumaan siihen, ja sitten kävikin niin ettei kirjaa olisi millään malttanut laskea käsistään hetkeksikään.

Eleanor Oliphant on kolmekymppinen sinkku, mutta ei ehkä ihan tyypillisin sellainen. Hän asuu yksin ja käy töissä, mutta ystäviä hänellä ei ole. Viikonloppuisin Eleanor ei usein puhu sanaakaan, vaan viettää sen hiljaisuudessa kotonaan noutopizzan ja votkapullon kanssa. Kerran viikossa hän keskustelee äitinsä kanssa, ja ainoa vierailija hänen kotonaan on sosiaalityöntekijä. Työssään Eleanor on tarkka ja tehokas, mutta työkavereiden kanssa hän ei oikein osaa olla.

Ensin tuntuu siltä, että häh. Mikäs tyyppi tämä Eleanor oikein on, ja miksi hän käyttäytyy noin omituisesti? Onko hänellä jokin sairaus? Diagnoosi? Mielenterveysongelma? Vähitellen, kuin huomaamatta, kirjailija ripottelee tiedonjyväsiä lukijalle: Eleanorin kasvot ovat arpiset, hänelle on tapahtunut jotain kammottavaa menneisyydessään, äiti on vankilassa jne. Mielenkiinto herää. Ja yhtäkkiä huomaa ahmivansa tarinaa, kääntävänsä sivun toisensa perään että saisi lisää selville.

Yhtenä päivänä työpaikalla tapahtuu jotain erilaista. Eleanor on voittanut arpajaisissa liput keikalle ja pyytänyt nuorimman työkaverinsa mukaan. Illan aikana Eleanor törmää elämänsä rakkauteen ja on valmis tekemään kaikkensa saadakseen miehen huomaamaan itsensä. Tästä lähtee liikkeelle pienten tekojen ja sattumusten sarja, kuin ketjureaktio, joka alkaa muuttaa Eleanorin piintyneitä rutiineja. Eleanor huomaa, että hänen elämässään on yhtäkkiä monta uutta mukavaa ihmistä, eikä hän olekaan enää niin yksinäinen.

Eleanorin muodonmuutos etenee vähitellen, ja sitten viimein koittaa tilaisuus, jota hän on kuumeisesti odottanut: hänen ihastuksensa kohteen uusi keikkailta. Eleanor aikoo olla paikalla ja saada miehen ihastumaan. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Äärettömän ihana kirja! Tykkäsin kirjailijan tyylistä todella paljon, ja alkukangertelun jälkeen Eleanor tuntui hyvin helposti samaistuttavalta henkilöltä. Vaikka Eleanorin tarina on aika rankka, kirja tuntui kuitenkin hyvän mielen kirjalta. Helmet-haasteessa sijoitan sen kohtaan 33: selviytymistarina.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Gail Honeyman: Eleanor Oliphant is Completely Fine
Suomentanut Sari Karkulahti
WSOY, 2018
431 sivua