Laura Suomela on kirjoittanut aiemmin alakouluikäisille suunnattua Säpinät-sarjaa. Silmänkääntötemppu (Karisto 2018) on hänen ensimmäinen nuortenromaaninsa.
16-vuotiaat Alma ja Sofia ovat parhaat ystävät. He jakavat toisilleen kaiken, kunnes Alma eräänä iltana näkee jotain, mitä ei olisi todellakaan halunnut. Asiaa ei voi salata parhaalta ystävältä, mutta jos Alma kertoo mitä näki, hajoaako jo valmiiksi lukiosta stressaantunut Sofia palasiksi? Missä menee rehellisyyden ja toisen suojelemisen raja?
Silmänkääntötemppu on koukuttava nuortenromaani salaisuuden kantamisesta ja ystävyyteen iskevästä tsunamista. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista - oikean ja väärän erottaminen on joskus lähes mahdotonta. (takakansiteksti)
Tässäpä oli kirja, joka onnistui yllättämään positiivisesti. Kansikuvan perusteella kun en paljoa odotellut... ihan oikeasti, Karisto, pliis! Vähän enemmän panostusta ei olisi mielestäni liikaa vaadittu!
Mutta sisältö on onneksi kunnossa. Kirja on realistista kerrontaa ihan tavallisista nuorista, joskin jossain kohtaa ehkä ammutaan vähän yli... mutta toisaalta se sopii tyyliin ja juoni ehkä vaatiikin kyseisen kaltaista ratkaisua. Alma siis tulee tahtomattaan todistaneeksi jotain epämiellyttävää: hän näkee kun Sofian äiti suutelee vierasta miestä. Näky järkyttää Almaa kovasti, ja hän on varma että Sofia ei tätä tule kestämään. Siksi hän pitää asian salassa Sofialta ja päättää itse toimia. Alma päättää saada salasuhteen päättymään, hankkii prepaid-liittymän ja lähtee varjostamaan. Kun kuvat on saatu, on aika soittaa kiristyspuhelu: jos suhde ei pääty, kuvat lähtevät puolisoille ja lapsille. "Rikostoveriksi" Alma saa turvallisen kaveripojan, Santun.
Kun Sofia sitten kuitenkin pääsee perille äitinsä salasuhteesta, kaikki romahtaa. Ja samalla Alma huomaa sotkeneensa omiakin suhteitaan aika tavalla. Voiko tyttöjen ystävyys kestää kaiken tämän?
Tykkäsin erityisesti siitä, että kirjassa ei mennä yli siitä mistä aita on matalin eikä taputella kaikkea siististi pakettiin lopussa. Eihän se elämä oikeastikaan niin mene.
Tällä kirjalla kuittaan Helmet-haasteesta kohdan 32 (kirjassa käydään koulua tai opiskellaan).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Karisto, 2018
208 sivua
Aino haastoi lukemaan harvinaisuuksista. Yllättävästi sopivia kirjoja tulikin vastaan: en varta vasten etsinyt yhtään kirjaa tähän, vaan hoksasin lukiessa että kirjassa on jotain harvinaista.
Lukemani kirjat:
Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
R.J. Palacio: Ihme
Nicola Yoon: Kaikki kaikessa
Sarah Crossan: Yksi
Harvinaisuus-näkökulma tuli näissä kaikissa kirjoissa esille lääketieteen kautta. Tervetuloa Joylandiin -teoksessa kyseessä on Duchennen lihasdystrofia ja Ihmeessä mandibulofasiaalinen dysostoosi (Treacher Collins -oireyhtymä?). Kaikki kaikessa tuo esille todella harvinaisen scid-sairauden. Yksi ei sisällä varsinaista harvinaista sairautta, mutta kuitenkin aika harvinaisen siamilaisen kaksosuuden.
Mielenkiintoinen haaste, kiitos Ainolle emännöinnistä!
Sarah Crossanin vasta suomennettu nuortenkirja Yksi (S&S 2018) sattui käsiini ihan sattumalta viime viikon uutuuslähetyksestä. Tartuin kirjaan saman tien ja se teki todellakin vaikutuksen. Upea kirja!
Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.
Koskettava romaani ihmisyydestä, sisaruudesta ja rakkaudesta on saanut lukuisia palkintoja ja käännetty monille kielille. (takakansiteksti)
Proosarunon muotoon kirjoitettu kirja oli erittäin nopealukuinen ja jätti sopivasti sanottavaa rivien väliin. Kirjailija on eläytynyt uskomattoman hyvin siamilaisen kaksosen rooliin ja tehdyn taustatyön määrä on varmasti valtava. Jokainen siamilainen kaksospari kun on täysin omanlaisensa.
Kertojana kirjassa on toinen kaksosista, Grace. Hän ja Tippi ovat käyneet koko ikänsä kotikoulua, mutta nyt heidän on mentävä ihan oikeasti kouluun, ja se tuntuu melkoiselta koettelemukselta. Vastoin kaikkia odotuksia koulusta löytyy ystäviä, ja Grace jopa uskaltaa toivoa vielä enemmänkin, kun Jon vaikuttaa olevan hänestä ihmeen kiinnostunut. Vain hänestä eikä Tippistä! Elämä siamilaisena kaksosena on kuitenkin monimutkaista. Pian Grace ja Tippi ovat vaikean ratkaisun edessä. Kummankaan elämä ei voi jatkua entisenlaisena. Riipaisevaa!
Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yorkin kupeeseen, kuitenkin New Jerseyn osavaltion puolelle Hudson-jokea. Näin saan taas uuden osavaltion kuitattua So American -haasteeseen. YA-lukuhaasteesta ruksaan kohdan "kirjassa on +400 sivua", ja Helmet-haasteesta kohdan 46 (kirjan nimessä on vain yksi sana). Näiden lisäksi kirja sopii myös pian päättyvään Harvinaiset-lukuhaasteeseen, sillä aika harvinaisia siamilaiset kaksoset taitavat olla.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Sarah Crossan: One (2015)
Suomentanut Kaisa Kattelus
S & S, 2018
439 sivua
Teinityttären äitinä en ole oikein voinut välttyä tubettajilta ja heihin liittyvältä hypetykseltä. Oman "kihinänsä" meilläkin on aiheuttanut Maiju Voutilaisen eli Mansikkka-tubettajan runokirja Itke minulle taivas (Otava 2017). Pitihän sitä itsekin sitten vilkaista kun tytär sai kirjan käsiinsä.
Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.
Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. Jokainen meistä on arvokas. (takakannesta)
Ymmärrän hyvin miksi tällaista kirjaa pidetään tärkeänä - mielenterveyden ongelmista ei koskaan voi puhua liikaa. (Tai no voi, mutta kuitenkin...) Runot tarjoavat vertaistukea: en ehkä olekaan yksin ajatusteni kanssa, vaan muilla saattaa olla samanlaisia ongelmia. Löysin itsenikin useammasta runosta.
Siitä huolimatta kirja ei ollut ihan minun juttuni. Ehkä aihe on liian lähellä? Ehkä olen liian vanha? Toinen tähdistä tulee aiheen tärkeydestä, toinen kirjan lyhyydestä. Kirja pääsee mukaan YA-lukuhaasteeseen (kirja käsittelee mielenterveyttä) ja Helmet-haasteeseen (kohta 21: kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Maiju "Mansikkka" Voutilainen: Itke minulle taivas
Kuvittanut Hilla Semeri
Otava, 2017
62 sivua
Tänä vuonna ilmestyneistä nuortenkirjoista ennätin ensimmäiseksi lukemaan Estelle Maskamen romaanin Heittäydy, jos uskallat (Gummerus 2018). DIMILY-trilogian jälkeen osasin odottaa Maskamen kirjalta aika paljon, enkä kyllä pettynyt. Nuoren kirjailijan tyyli tuntuu vain parantuneen.
Näyttää siltä, että MacKenzie Riversillä menee hyvin. Hänellä on ihania ystäviä, hän pärjää koulussa ja hänen komea ex-poikaystävänsä tekisi mitä vain saadakseen hänet takaisin. Mutta jotakin Kenzien elämästä Windsorissa, Coloradossa puuttuu. Ja vaikkei hän haluaisi sitä myöntää, tuo jokin taitaa olla Jaden Hunter. Pitkä, vaalea ja urheilullinen poika, jonka vinoon hymyyn hän viime vuonna hullaantui.
Pian sen jälkeen kaikki kuitenkin muuttui. Jaden menetti vanhempansa traagisessa onnettomuudessa, eikä Kenzie enää tiennyt, miten olla hänen seurassaan. Kenzie on nähnyt liiankin läheltä, kuinka repivä suru voi ihmistä muuttaa, eikä hän osannut muuta kuin kääntää selkänsä.
Kun Kenzie ja Jaden törmäävät eräänä iltana toisiinsa, Kenzie tajuaa, ettei voi enää pakoilla Jadenia. Mutta kun hän astuu taas Jadenin elämään, hän huomaa olevansa yhä ailahtelevaisemman parhaan ystävänsä, asioihin sekaantuvan exänsä ja omien pelkojensa ristitulessa. Uskaltaako Kenzie heittäytyä ja rakastua juuri siihen ihmiseen, jonka läheisyyttä hän niin pelkää? (takakansiteksti)
Vaikuttaa tosiaankin siltä, että kirjailija on vähän kasvanut ja kypsynyt, ja se on vaikuttanut myös hänen henkilöhahmoihinsa. Hekin tuntuvat järkevämmiltä ja kypsemmiltä kuin DIMILY-trilogian henkilöt, jotka välillä jopa ärsyttivät. Nuorten maailman kuvaaminen on luontevaa ja uskottavaa, samoin romanssin. Tällä kertaa mukana on myös vakavampaa sävyä: surun kohtaaminen ja perheenjäsenen alkoholismi. Ei huono juttu ollenkaan! Kirja ei kuitenkaan heittäydy liian synkisteleväksi, vaan pääpaino on romanssissa ja ystävyyssuhteissa. Viihdyin kirjan parissa hyvin.
Toki kirja sopii myös meneillään oleviin haasteisiin. YA-lukuhaasteesta ruksaan kohdan vuonna 2018 julkaistu kirja, ja sen lisäksi "taustahaasteeni" So American etenee Coloradoon.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Estelle Maskame: Dare to Fall (2017)
Suomentanut Sirpa Parviainen
Gummerus, 2018
312 sivua
Gail Carrigerin steampunk-fantasiasarjan aloittava Soulless (Orbit, 2012) on riemastuttava sekoitus brittiläistä huumoria, vaihtoehtohistoriaa, ihmissusia, vampyyreja ja romantiikkaa.
Alexia Tarabottin elämä on yhtä sosiaalista koettelemusta. Ensiksikin: hänellä ei ole sielua. Toiseksi: hän on vanhapiika, jonka isä on sekä italialainen että kuollut. Kolmanneksi: hän joutuu vampyyrin hyökkäyksen kohteeksi, joka rikkoo kaikkia etikettisääntöjä.
Mihin kaikki tämä johtaa? Ilmeisesti ojasta allikkoon, kun Alexia tulee surmanneeksi vampyyrin - ja kuningatar Viktorian käskystä tapausta alkaa tutkia pöyristyttävä lordi Maccon (äänekäs, epäsiisti, upea ja ihmissusi).
Tuntemattomien vampyyrien ilmaantuminen ja tunnettujen vampyyrien katoaminen johtaa siihen, että monet pitävät Alexiaa vastuullisena tapahtumista. Pystyykö hän selvittämään, mitä on tapahtumassa Lontoon hienostoseurapiireissä? Kykeneekö hän sieluttomana kumoamaan yliluonnolliset voimat vai onko kyvystä lainkaan hyötyä? Ja kukahan mahtaakaan olla se oikea vihollinen? (erittäin vapaasti käännetty takakansiteksti)
Tähän kirjaan törmäsin kun etsin luettavaksi jotain steampunk-aiheista. Tämä puoli jäi aika tavalla romanssin ja yliluonnollisten kykyjen jalkoihin, mutta eipä tuo silti kyllä haitannut mitenkään. Hyvä lisä joka tapauksessa perinteisempään historialliseen rakkausromaaniin tai yliluonnolliseen romantiikkaan verrattuna.
Kirjan päähenkilö Alexia tuntee olevansa varsinainen outolintu niin perheensä keskuudessa kuin seurapiireissäkin. Sieluttomuus ei välttämättä ole se imartelevin ominaisuus kenellekään, mutta Alexia kykenee kääntämään sen edukseen. Maailmassa, jossa yliluonnolliset olennot kuten vampyyrit ja ihmissudet ovat arkipäivää, voi olla paljonkin hyötyä kyvystä joka neutralisoi näiden olentojen yliluonnolliset ominaisuudet.
Kirjan toinen päähenkilö, lordi Maccon, kuvaillaan aluksi jopa melko epämiellyttäväksi henkilöksi. Ihmissutena hänen ihmisolemuksensakin on jokseenkin eläimellinen eikä käytöskään ehkä paras mahdollinen ole. Aika helppo oli kuitenkin arvata, että juuri näiden kahden päähenkilön välille alkaa kehkeytyä monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Ja ennen pitkää tietenkin melkoisen kuuma romanssi...
Yllättävän viihdyttävä kirja. Alkuun oli vaikeuksia päästä kirjassa alkua pitemmälle: kirja oli pakko jättää kesken kun lainausaika loppui alkuunsa ja varaajia oli jonossa useampia. Lopulta sain lukemisen vauhtiin ja kirja pitikin sitten hyvin otteessaan kun siihen sai vähän paremmin syvennyttyä. No, nyt on seuraava osa sitten varattuna, katsotaas kuinka sen kanssa käy. :)
Spefi-haasteesta kuittaan luetuksi kohdan 15: spefikirja, jonka pääosassa on nainen. Sen lisäksi avaan kirjalla YA-lukuhaasteen: bingosta ruksattu "englanninkielinen kirja".
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Gail Carriger: Soulless
Orbit, 2012
291 sivua
Helmet-haasteen kohtaan 49 (vuonna 2018 julkaistu kirja) sopii vaikkapa tämä Anna-Liisa Ahokummun esikoisteos Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (Gummerus 2018).
Perhostutkija Max Halma on pyhittänyt koko elämänsä tutkimuskohteelleen. Kun hänen äitinsä kuolee ja jäämistöstä löytyy harvinainen perhonen, Max uppoutuu entistäkin syvemmälle työhönsä. Perhonen voi johdattaa hänet lähemmäksi kansainvälistä tunnustusta kuin koskaan aiemmin. Samalla Max ajautuu selvittämään omaa historiaansa. Asiakirjojen mukaan isä hukkui viikko Maxin syntymän jälkeen eikä ruumista koskaan löydetty. Jäljet johtavat Oulun maakunta-arkiston kätköistä aina saksalaisen huippupianistin viimeiseen konserttiin Hampuriin. Tutkimusten edetessä ääni hänen sisällään kuitenkin voimistuu: mitä tapahtui isälle keväällä 1942?
Anna-Liisa Ahokummun herkkävireinen esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa soi kauniisti mollissa. Romaani kertoo pojasta, joka ei tuntenut isäänsä - eikä äitiään. Se on kuin arvoituksellinen konsertti perhosista, pakkomielteistä ja perhesalaisuuksista, joita ei voi enää kätkeä, sekä äänistä, joiden ei pitäisi vaieta. (takakansiteksti)
Ajauduin lukemaan tämän kirjan vähän kuin vahingossa, siis siinä mielessä että ennakkotiedoissa tämä oli mennyt ihan ohi. Hoksasin kirjan onneksi uutuushyllystä ja takakansitekstin perusteella kiinnostuin ottamaan kirjan luettavaksi. Eniten vetosi tuo lause "ajautuu selvittämään omaa historiaansa", tämä aihe kun on omassa elämässäkin aika lailla tapetilla.
Menneisyyden salaisuuksien penkomisen ohella erikoisen perhosen tutkiminen vie Maxin energiaa melko tavalla ja vaikuttaa jo hänen työhönsäkin. Tämä kuitattiin kirjassa mielestäni kumman vähällä. Toki pääasia onkin menneisyyden selvittäminen, mutta silti jäin ihmettelemään... Ja yllättävän helposti nuo vanhat asiat sitten selviävätkin. Äidin menneisyydestä paljastuu yllättäen melkoinen vyyhti, jonka langat eivät kaikki ainakaan minulle ihan täysin selviä.
Säveltäjä-pianisti Viktor Stanislauksen ansiosta kirja pääsee mukaan Taiteilijaromaani-lukuhaasteeseen. Helmet-haasteesta ruksaan luetuksi kohdan 49 (tänä vuonna ilmestynyt kirja).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Gummerus, 2018
175 sivua
