Winston Grahamin Poldark-sarjan kolmas osa on nimeltään Syytetty (Gummerus 2017).
Cornwall 1790-1791
Ross Poldark elää elämänsä synkimpiä hetkiä. Hän on menettänyt lapsensa ja joutumassa oikeuteen kahden haaksirikkoutuneen laivan ryöstämisestä syytettynä.
Vaikka pariskunnan avioelämä on myrskyisää, Demelza tekee kaikkensa pelastaakseen miehensä. Jo ennen oikeudenkäyntiä Demelza yrittää vedota lukuisiin ihmisiin Rossin puolesta, sillä hän tietää, kuinka kauhea tuomio hänen miestään saattaa odottaa. Mutta moni näkisi mieluusti Rossin tuomittuna, ei vähiten George Warleggan, vaikutusvaltainen pankkiiri, jonka viha Rossia kohtaan yltyy yltymistään. (takakansiteksti)
En tiedä. Jotenkin tämä lupaavasti alkanut sarja etenee tahmeasti. Tämän kirjan lukemiseen kului yllättävän kauan, ja nyt lukemisesta alkaa olla jo sen verran aikaa etten oikein tiedä mitä kirjasta sanoisin. Jotain tässä kuitenkin on, jotain kiehtovaa, niin että kirja tuli kaikesta tahmastelusta huolimatta luettua loppuun saakka, ja seuraava osakin minulla on jo odottamassa. Ehkä sitä haluaa nähdä, kuinka kauan Rossin ja Demelzan vastoinkäymiset kestävät. Jollakin tavalla mielenkiintoista oli myös tuon aikaisen oikeudenkäynnin kuvaaminen.
Toivon kuitenkin, että seuraava(t) osa(t) ovat edes vähän valoisamman tuntuisia. Pelkät vastoinkäymiset alkavat tuntua raskailta.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Winston Graham: Jeremy Poldark (1950)
Uudistettu suomennos, suomentaneet Irmeli Sallamo ja Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2017
422 sivua
Paula Havasteen historialliset sarjat ovat olleet kovasti mieleeni, ja nyt on edessä pieni järkytyksen paikka kun Vihat-sarjan viimeinen osa Lumen armo (Gummerus 2017) on luettu.
Kertte lähti kotoaan, kun oli pakko - tai niin hän itselleen uskotteli, vaikka kuuma veri se hänet veti vieraan miehen mukaan. Pakomatka on ollut pitkä ja vaikea. Kertteä ovat seuranneet tuulen, maan ja veden vihat sekä vaaralliset huhut siitä, kuinka oma mies Larri sotkeutui piispansurmaan. Nyt Kertte yrittää takaisin kodin turvaan. Hänen on otettava selvää, voiko entiseen enää palata - ja odottaako entinenkään sellaisena kuin toivoisi. Onko olemassa paikkaa, jossa vihat unohtuvat? (takakansiteksti)
Kirjan alussa Kertte jättää Koluvanin taakseen ja lähtee Pärnin matkassa takaisin Turukylään mukanaan pieni Usva, uskollinen Halli sekä monta vasua täynnä tavaraa. Turukylästä Kertte pyrkii takaisin Larrilaan. On aika palata takaisin sinne mistä kaikki alkoi, siellä odottavien ihmisten - Larrin ja tytär Mimerkan - luo ja jatkettava elämää. Yksinkertaista se ei olisi, mutta silti Kertte yllättyy. Kun hän lopulta pääsee Larrilaan, se ei enää ole sama paikka jonka hän jätti taakseen. Kaikki Kerten suunnitelmat menevät uusiksi.
Niin Kerten matka jatkuu aina vain. Larri - joka on muuttunut hänkin - ottaa Kerten ja Usvan mukaansa matkalle kohti pohjoista. Matka on pitkä ja vaikea, mutta lopulta löytyy pohjoinen maankolkka, joka ottaa matkalaiset vastaan. On aika vihojen unohtua, koittaa armon aika.
Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Paula Havaste: Lumen armo
Gummerus, 2017
455 sivua
Transsukupuolisuudesta ei kovin paljon ole ainakaan nuorille kirjoitettu, lähinnä tulee mieleen Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016). Tätä puutetta paikkaa nyt ansiokkaasti Meredith Russon Tyttösi sun (Karisto 2018).
Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää ahdistavat pikkupaikkakunnat lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant? (takakansiteksti)
Andrewina syntynyt ja kasvanut Amanda tuntee lopultakin olevansa oikea itsensä. Siitä maksettu hinta on kuitenkin kova ja vaatii ympäristönvaihdosta. Uudessa koulussa olisi helpompi pitää matalaa profiilia ja vaieta taustastaan, mutta mitä paremmin Amanda pääsee porukkaan, sitä enemmän käy ilmi että salattavaa on muillakin. Ja salaisuuksilla on tapana paljastua... niin käy nytkin kun väärinkäsityksen seurauksena katkerasti loukkaantunut "ystävä" avaa Pandoran lippaan ja kertoo kaikkien salaisuudet julki. Vasta alullaan oleva romanssi Grantin kanssa saa kolauksen, ja Amanda joutuu jälleen pakenemaan.
Elämänmakuinen ja vaikeuksista huolimatta positiivissävytteinen teos oli luettava yhdeltä istumalta. Kirja sopii moneenkin eri haasteeseen: Helmet-haasteen kohtaan 1 (kirjassa muutetaan), YA-haasteeseen (käsittelee LGBTQ-aihetta) ja vielä Yhdysvallat-lukuhaasteen kohtaan 1 (pikkukaupunkiin sijoittuva kirja).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Meredith Russo: If I Was Your Girl (2016)
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto, 2018
344 sivua
Eeva Vuorenpää on kirjoittanut aiemmin kartanoyhteisöstä kertovan Kotkansilmä-trilogian sekä jatkosodan aikaan sijoittuvan romaanin Arvet. Uusin romaani Kaksi rantaa (Minerva 2018) vie matkalle Atlantin yli.
Kaksi rantaa on historiallinen romaani suomalaisten Amerikan-siirtolaisuudesta. Se on rohkean Hannan huima elämäntarina, joka vie 17-vuotiaan maalaistytön Atlantin valtameren yli 1920-luvun kuohuvaan New Yorkiin.
Miljoonakaupunki on Hannasta loistossaan kiehtova, pelottavakin. Tutuksi tulevat elokuvat, jazzklubit, Keskuspuiston luistinrata, Long Islandin uimaranta ja ennen kaikkea Haali, jonne kaupungin suomalaisyhteisö kokoontuu viikoittain tanssimaan ja pitämään hauskaa.
Yllättäen Hanna kutsutaan keittiötöistä sisäköksi kaivosmiljonäärin upeaan taloon.
Koti-ikävä kaihertaa kuitenkin ajoittain kaiken loiston keskellä. Kaksi rantaa, kaksi erilaista maailmaa kamppailevat Hannan sisimmässä. Kumpaan hän kuuluu? Kumpaan rakentaa pysyvästi elämänsä? (takakansiteksti)
Mielenkiintoinen, joskin aika yllätyksetön tarina onneaan etsimään lähtevästä Hannasta. Kerronta piti hyvin otteessaan, mutta kirjailijan perinpohjainen tyyli selittää kaikki vähän turhankin tarkkaan häiritsi välillä. Kyllähän sitä rivien välistäkin osaisi monta asiaa lukea, ei kaikkea tarvitsisi kirjoittaa auki...
Matka Amerikkaan ei nykypäivänäkään ole välttämättä se kaikkein yksinkertaisin. Viime vuosisadan alussa tilanne on ollut kuitenkin aivan toinen. Kielimuuri on ollut todellinen, ja matkakustannukset ovat voineet olla monelle korkeakin kynnys. Hurjalta tuntuu sekin, että nuorena on pitänyt lähteä omaa elämää aloittamaan... oma tytär on jo vanhempi kuin kirjan Hanna, mutta ajatuskin siitä että häntä alkaisin varustaa Amerikkaan lähtemään - huh huh! Tämä on kuitenkin monelle olosuhteiden sanelema pakko, Hannallekin. Paremmat tienestit houkuttelevat tarpeeksi, ja niin Hannan matka kohti New Yorkia alkaa.
Perillä hän päätyy ensin setänsä talouteen asumaan. Töihin hän pääsee hienon hotellin keittiöön. Aika pian hänet kuitenkin halutaan sisäköksi varakkaalle pariskunnalle. Jo sisäkkönä Hannan elämä kohenee, ja kun hän ryhtyy emäntänsä seuraneidiksi, hän tuntee itsensä jo lähinnä perheenjäseneksi. Päivät kuluvat mukavasti misiksen seurana milloin Elizabeth Ardenin kauneushoitolassa, milloin kotosalla kirjoja ääneen lukien. Ja kun kuvioihin tulee mukaan vielä surusilmäinen kelloseppäoppilas Martti, kaikki on lähes täydellistä.
Koti-ikävä on kuitenkin kova. Mielessä välähtelee jatkuvasti, miten isä ja sisarukset pärjäävät. Ja Marttikaan ei ymmärrä kosia. Lopulta Hanna lähtee käymään Suomessa. Vierailu venähtää vuoden mittaiseksi, ja sen aikana Hanna alkaa nähdä monet asiat eri tavalla. Martti ei ole ainoa mies maailmassa, ja Hannalla riittäisi vientiä muuallakin. Jo ennen Amerikkaan lähtöä Tuomaalan Einari on kantanut Hannalle kukkia, ja loman lopulla Einari tekee tunteensa Hannalle selviksi. Velvollisuudentunto isäntäperhettä kohtaan vie Hannan kuitenkin takaisin Atlantin taakse, mutta lopulta Hannan täytyy päättää, kummalle rannalle hän kuuluu.
Kirja sopii hyvin Helmet-haasteen kohtaan 16 (kirjassa luetaan kirjaa), ja lisäksi Yhdysvallat-lukuhaasteen kohtaan 13 (kirja, jossa ollaan matkalla Amerikkaan).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa
Minerva, 2018
352 sivua
Erikoinen persoona, FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergast on jälleen vauhdissa! Sarjan kahdeksas osa Houreuni (Gummerus 2017) syventää tietämystä Pendergastin menneisyyden tragediasta: hänen vaimonsa on kuollut 12 vuotta sitten.
Erikoisagentti Pendergast on surrut jo 12 vuotta vaimoaan Heleniä, joka kuoli traagisesti leijonan hyökättyä hänen kimppuunsa Sambiassa. Tutkaillessaan Helenille kuulunutta metsästyskivääriä Pendergast oivaltaa yhtäkkiä, että onnettomuuden täytyi sittenkin olla huolellisesti lavastettu murha.
Pendergast matkaa Afrikan safareille, New Orleansin kartanoihin ja Louisianan suoalueille selvittääkseen, mitä todella tapahtui. Saadessaan tietää edesmenneen vaimonsa tarkoin varjelemia, hämmentäviä salaisuuksia Pendergast joutuu miettimään, kenen kanssa oikein meni naimisiin. Mutta miksi Helen murhattiin, ja kuka oli syypää? Kosto ei ole suloinen - se on vääjäämätön. (takakansiteksti)
Huh! Melkoisia juonenkäänteitä ja erikoisia juttuja toinen toisensa perään. Pendergastin persoonasta tulee esille ihan uusia puolia, ja hahmo vain paranee paranemistaan. Helenin kuolemaan tuntuu liittyvän melkoinen salaisuuksien vyyhti, joka ei tässä kirjassa vielä kovinkaan pitkälle aukene. Houreuni aloittaakin sarjan sisällä uuden sarjan, joka kaikesta päätellen tulee keskittymään Helenin kohtaloon enemmänkin.
Kirjailijakaksikko ei nosta hahmojaan minkäänlaiselle jalustalle, vaan kohtelee näitä melko karusti. Jälleen saadaan jännittää vakiohahmojen henkien puolesta, kun kovia kokevat sekä Vincent D'Agosta että Laura Hayward. Myös Constance Greene on kuvioissa mukana, eikä hänelläkään kauhean hyvin vaikuta menevän. Tämän sarjan uusia osia odottaa kyllä aina!
Tällä kirjalla aloitan Jatkumo-sarjakirjalukuhaasteen.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Douglas Preston & Lincoln Child: Fever Dream
Suomentanut Pekka Marjamäki
Gummerus, 2017
576 sivua
Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneet (Gummerus 2016) on psykologinen jännäri äidin ja tyttären matkasta Alaskaan etsimään kuolleeksi luultua isää ja aviomiestä.
Alaskan talvessa päivät eivät erotu öistä, ja kylmyys tunkeutuu kaiken
läpi. Kymmenvuotias kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminin kanssa rekan
kyydissä Alaskan halki. He etsivät Rubyn isää, luontokuvaajaa, joka on
nähty viimeksi pienessä inuiittikylässä. Kylän uskotaan tuhoutuneen
tulipalossa, mutta toivo isän löytymisestä ei ole vielä sammunut.
Yasminin ja Rubyn matka etenee hitaasti jäisillä teillä lumimyrskyn
yltyessä ja muuttuu yhä vaarallisemmaksi, kun rekan taustapeiliin
ilmestyvät yhtäkkiä tuntemattoman auton etuvalot. Joku seuraa heitä
pimeydessä.
Suositun englantilaisen kirjailijan Rosamund Luptonin
jännitysromaani on hyytävän koukuttava. Rubyn hiljainen maailma täynnä
värejä ja viittomia äänteiden sijaan, jännitteet perheen sisällä sekä
Alaskan ankara talvi luovat puitteet huikealle lukuelämykselle. (kustantajan esittelyteksti)
Hyytävän hiljaista jännitystä lumimyrskyn keskellä. Siinä kirja pähkinänkuoressa. Kirjan jännitys ei ole mitään perinteistä dekkarijännitystä, vaan menee vähän samalla lailla ihon alle kuin kauhukirjojen jännitys. Kun Ruby ja Yasmin lähtevät epätoivoiselle etsintämatkalle Pohjois-Alaskaan päämääränään erittäin epätodennäköinen tavoite, Rubyn isän etsiminen, onnistumisen mahdollisuudet ovat aika olemattomat. Siitä pitäisivät huolen jo pelkästään ankarat sääolosuhteet, ja kun niihin vielä lisätään heidän kuskinsa sairastuminen ja piinaavasti perässä seuraava säiliörekka, jännite kasvaa merkittävästi. Kuka heitä seuraa ja ennen kaikkea miksi?
Tällä kirjalla pääsen avaamaan Lukupino-blogin Yhdysvallat-lukuhaasteen. Kirja sopii kohtaan 14: ei-amerikkalaisen kirjailijan teos. Toisenkin haasteen aloittamiseen tämä on oivallinen teos: Tundran lumoissa haastaa lukemaan tundraan ja taigaan liittyvää kirjallisuutta. So American -haasteen puitteissa kuittaan Alaskan käydyksi. Ja tokihan kirja sopii myös Helmet-haasteeseen, vaikkapa kohtaan 28 (sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Rosamund Lupton: The Quality of Silence
Suomentanut Outi Järvinen
Gummerus, 2016
326 sivua
Voi että oli mukavaa löytää fantasiakirja, joka piti otteessaan ihan loppuun asti! Usein kun tahtoo käydä niin että kiinnostukseni lopahtaa jo alkusivuilla. Niin ei onneksi nyt käynyt Katri Alatalon Käärmeiden kaupungin (Gummerus 2017) kohdalla. :)
Tunnelista aavikon alta löytyy kolme suurta käärmeenmunaa. Äkkipikainen Arry tuhoaa munat Sulwaenin katsellessa avuttomana vieressä. Käärmeitä hallitseva Ninette ei voi antaa petosta anteeksi, ja ystävyyteen syntyy kirvelevä railo.
Kolmikon tiet kohtaavat uudelleen, kun heidän kotikaupunkiinsa Kharras-Dimiin hyökätään ja kaupunkilaiset alistetaan uuden hallinnon alle. Arry, Sulwaen ja Ninette joutuvat tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä ja vapauttaakseen kansansa orjuuden ikeestä. Mutta voivatko lapsuudenystävät luottaa omiin voimiinsa - saati sitten toisiinsa?
Katri Alatalo tuo suomalaisille tutumman keskiaikafantasian rinnalle Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroituneen aavikkofantasian. Luvassa on runsaasti juonenkäänteitä, häikäilemättömiä ihmissuhdesotkuja ja ajankohtaisia teemoja magian sävyttäminä. (kustantajan esittelyteksti)
Kirjan paksuus hirvitti ensi alkuun, mutta sivumäärän unohti nopeasti. Tarina lapsena ystävystyneestä kolmikosta lähti heti hyvin käyntiin ja piti otteessaan loppuun saakka. Kolmen päähenkilön välillä on monenlaisia jännitteitä, joista otetaan kaikki irti. Pääpaino on kolmikon yrityksessä pelastaa orjuutettu kharrien kansa. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan melkoista juonittelua ja soluttautumista vihollisten keskuuteen. Yllätyksiltäkään ei tietenkään vältytä.
Se, mikä tämän tyyppisten kirjojen kanssa ihastuttaa kaikista eniten on kirjailijan kyky luoda kokonainen uusi maailma. Miten kenelläkään voi olla niin hyvä mielikuvitus? Jotenkin sitä on aina ajatellut aavikoita aika "yksiulotteisina" paikkoina, mutta toisin vain vaikuttaa olevan. Kaikki aavikot eivät ole samanlaisia... sen kertovat jo sisäkansien kartassa näkyvät aavikkojen nimet: Laulava aavikko, Suola-aavikot, pahaenteisen kuuloinen Viimeinen aavikko... Muutenkin kirjassa esiintyvät paikat vaikuttavat kiehtovilta ja eksoottisilta nimiään myöten.
Kirja, joka sijoittuu fiktiiviseen maahan tai maailmaan kuuluu tietystikin Helmet-haasteen kohtaan 7. Spefi-haasteesta merkkaan luetuksi kohdan 5: suomalainen spefikirja.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki
Gummerus, 2017
686 sivua
