Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Oululaislähtöinen kirjailija Pauliina Vanhatalo kirjoittaa myös nimimerkillä Veera Vaahtera, ja tällä nimellä huomattavasti kevyempää kamaa kuin omallaan. Uusin Vaahterana julkaistu teos on nimeltään Kevyesti kipsissä (Tammi 2016), ja siinä kerrotaan mitä tapahtuu, kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa. 

Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin. 
Kaikki muuttuu kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa. 
Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle. (takakansiteksti) 

Riemastuttavaa tekstiä lukutoukan elämästä! Niin monia tuttuja piirteitä päähenkilöstä löytyi, mutta jouduin kyllä toteamaan, että vaikka aina olen pitänyt itseäni introverttinä, tälle tasolle on vielä onneksi matkaa. Ehkä olen sittenkin vähintään piiloekstrovertti? (Ja tokihan tarinakin ampuu tarkoituksella yli...) :)

Kolaroinnin aiheuttamasta sairaalareissusta selvittyään Lotta kuvittelee hautautuvansa asuntoonsa kirjapinojen taakse, mutta yläkerran mummon aikaansaama vesivahinki muuttaa nämä suunnitelmat ihan toisiksi. Lotta joutuu kimppakämppäilemään siskonsa ja tämän puolison luona, jotka vielä kaupan päälle sekaantuvat Lotan (olemattomiin) miesasioihin. Vaan kaiken tämän seurauksena Lotta löytää itsensä kahden miehen loukusta, vaiko useammankin? Ja tyyliin sopivasti monenlaisia mutkia on matkassa, ennen kuin selviää kuka miehistä on Se Oikea. 

Kirjasta piste Kirjaherbarioon: kirjailijan sukunimenä on vaahterakasveihin tai saippuamarjakasveihin kuuluva vaahtera (Acer platanoides).

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä 
Tammi, 2016
243 sivua

Murray Bail: Eukalyptus

Olipa taas erilainen lukuelämys; australialaisen Murray Bailin romaani Eukalyptus (Tammi 1998).

Syrjäisellä maatilalla kaakkoisessa Australiassa asuu Holland-niminen mies yhdessä tyttärensä Ellenin kanssa. Vuosien kuluessa Ellenistä kasvaa kaunis nainen, ja sinä aikana isä istuttaa mailleen satoja eukalyptuspuita. Ellenin täyttäessä 19 vuotta isä ilmoittaa päätöksensä: tyttären saa puolisoksi se mies joka osaa nimetä tilan jokaisen eukalyptuslajin.
Joka puolelta saapuu kosijoita, mutta tehtävä on kovin vaikea. Parhaiten menestyy jäyhä, pelottavantuntuinen mr Cave, maailmankuulu eukalyptusasiantuntija. Mutta hänen edetessään itsevarmana kohti palkintoa Ellen törmää isänsä puiden lomassa nuoreen mieheen, tarinankertojaan.
Eukalyptus on kuin tämän päivän Tuhat ja yksi yötä: runollisen kauniin ja yllättävän rakkaustarinan poimuista avautuu kymmeniä kiehtovia pikku kertomuksia. (takakansiteksti)

Aluksi tuntui vähän ettei kirjan tarinalla ole päätä eikä häntää - kertomus poukkoilee sinne tänne eukalyptuslajien latinankielisten nimien lomassa. Vähitellen idea alkaa kuitenkin aueta, vaikka näennäisesti mikään ei muutu: tarinankertojamiehen kohdattuaan Ellen vaeltelee eukalyptusten keskellä miehen tarinoiden poukkoillessa irrallisina sinne tänne vailla kunnon loppua, selityksistä puhumattakaan.

Mitä pidemmälle mr Caven uuvuttava urakka etenee, sitä vaisummaksi ja epätoivoisemmaksi Ellen muuttuu - varsinkin kun nimettömänä pysytellyt tarinankertoja katoaa "näyttämöltä". Onko Ellenin suostuttava isänsä tahtoon, kun tunteet vetävät häntä muualle?

Loppuratkaisu pääsee hitusen yllättämään, vaikka onkin ollut nähtävillä jo pidemmän aikaa. :)

Kirja pääsee mukaan Kirjaherbariooni uudella kasvisuvulla eli tietystikin eukalyptuksella (Eucalyptus). Pääsen myös korkkaamaan The books of my life - blogissa alkaneen Australia-aiheisen lukuhaasteen (kohta 1: Australialaisen miehen kirjoittama kirja). Ja maailmanvalloitus etenee Australiaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Murray Bail: Eucalyptus
Suomentanut Saara Villa
Tammi, 1998
259 sivua

Seita Vuorela: Lumi

Olen aina tykännyt Seita Vuorelan (ent. Parkkola) nuortenkirjoista, eikä hänen viimeiseksi teoksekseen jäänyt Lumi (WSOY 2016) tehnyt poikkeusta. Vilja-Tuulia Huotarisen viimeistelemä kirja on järkyttävän kaunista kieltä ja tarinointia. 

Kuka muu voisi pelastaa persialaisen pojan jäisestä vankilasta kuin persialainen tyttö. 
Teheran on ensimmäinen luku Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan. Se tuntuu mahdottomalta haasteelta 15-vuotiaalle pojalle, ja siksi Siamak ei ajattele juuriaan. Pohjoinen on hänelle ainoa koti, rakastaahan hän lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi. 
Kun perheeseen muuttaa Iranista paennut lapsuudenystävä Atisha, ovi muistoihin aukeaa. Atisha ei ole koskaan nähnyt lunta, mutta tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelmaa totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Tytön mielestä Siamakin pitäisi taas alkaa muistaa. (takakansiteksti)

Huh. Todella hieno tarina ja kantta myöten viimeistelty paketti. Atishan muutto Siamakin perheeseen hämmentää perheen pakkaa tehokkaasti, eikä juuri mikään mene niin kuin Siamakin vanhemmat etukäteen kuvittelivat. Äiti uskoo saavansa nyt "oikean iranilaisen tyttären", oma kun on syntynyt Suomessa. Atisha ei kuitenkaan koe iranilaisen kulttuurin hänelle osoittamaa paikkaa omakseen vaan haluaa enemmän vapautta. Toisaalta Atisha on hyvinkin perinteitä kunnioittava ja haluaa takoa Siamakin päähän järkeä. Soppa on valmis. Sitten yhdet kotibileet muuttavat kaiken, eikä mikään enää voi olla niin kuin ennen. 

Kaiken keskellä kulkee satu Lumikuningattaresta, jota Atisha kirjoittaa uuteen kuosiin. Voiko loppu olla onnellinen? 

Kirjalla nappaan pisteen Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 33: kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Seita Vuorela: Lumi 
Viimeistellyt Vilja-Tuulia Huotarinen 
WSOY, 2016 
240 sivua

Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (Kalju ja Kihara #1)

Miksi kuollut tyttö aseteltiin kirjojen keskelle? 
Reppureissaajien ja kaupunkilaisten aurinkoinen aamu Tuomiokirkon portailla keskeytyy, kun viereisen Kansalliskirjaston ovelle kurvaa poliisiautojen jono. Kirjaston kupolisalista on löytynyt kuollut tyttö, joka on taidokkaasti aseteltu kirjameren keskelle. Media villiintyy, ja poliisilta odotetaan nopeaa toimintaa. 
Mutta miksi tyttö on tuotu juuri kirjastoon? Kuka hän on? Arvoitus vilisee kirjallisia viitteitä, ja poliisi pyytää apua kahden hengen etsivätoimistolta: keskeneräisiä tutkintoja keräilevä Kalju ja chileläissyntyinen Kihara ryhtyvät selvittämään, löytyykö tyttöä ympäröivistä kirjoista vihjeitä hänen henkilöllisyydestään. 
Karua huumoria viljelevä kaksikko joutuu pian keskelle rikoksia, joiden juuret kaivautuvat syvälle eurooppalaiseen historiaan, loiston ja rappion ytimeen. Kun ruumiita löytyy vielä lisää, Kaljun ja Kiharan edessä on hyytävä peli tuntematonta tappajaa vastaan. (takakansiteksti)

Kirjan tekijä Kai Ekholm tuntee tapahtumapaikan kuin omat taskunsa, onhan hän Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja. Niinpä kirjastomiljöö oli helppo "nähdä" lukiessaan, vaikken itse ole Kansalliskirjastossa käynytkään. Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (Atena 2013) on Ekholmin esikoisromaani, ja sellaiseksi varsin onnistunut. Dekkariksikin. Vaikkei niitä nyt niin arvostetakaan...

"Dekkarit ovat viiden pennin kirjallisuutta! Äpäräpoika. Kuka tahansa osaa kirjoittaa dekkarin! Niiden moraalikin on viime vuosisadalta. Kuka näitä poirotteja yhä jaksaa. Eivät parhaatkaan dekkarit mainettaan ansaitse. Kaikki menestys on pois paremmalta kirjallisuudelta. Se on minun käsitykseni." (s. 33)

Näin julmasti dekkareita arvostelee Kaljun äiti Ebba omassa kirjallisuuspiirissään. :) Muutenkin (vino) huumori on ainakin minun mielestäni aika isossa osassa, tai riippuu tietenkin näkökulmasta... esimerkiksi Paavo Haavikkoa tituleerataan "kirjallisen katkokävelyn mestariksi".

Rikoksen ratkaisu on melko perinteistä ja tyypillistä salapoliisikirjallisuutta, ja tapahtumat kulkevat Helsingistä Heinävedelle koukaten myös itärajan taakse. Mitä enemmän Kalju saa selville, sen tutummalta todennäköinen syyllinen, Pyörätuolimies ja Verkonkutoja, vaikuttaa. Lopulta jäljet johtavat sylttytehtaalle (ja tämänkin sanonnan alkuperä selviää).

Täytynee pistää varaukseen seuraava Kaljun ja Kiharan seikkailu... Tämä kirja kuittaa Helmet-haasteesta kohdan 6: kirjastosta kertova kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava
Atena, 2013
300 sivua

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Etelä-Korealaisen Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (Into 2015) on ollut meidän kirjastossa  yksi tämän syksyn kysellyimpiä kirjoja, johtuen varmaan ainakin siitä että paikallinen lukupiiri käsitteli kirjaa hiljattain. Niinpä minäkin päätin tutustua kirjaan, ja kun kirjakauppareissulla jokin aika sitten huomasin kirjan pokkariversiona, nappasin sen mukaani. 

Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen...
69-vuotias viiden lapsen äiti katoaa Soulin metroasemalla. Häntä etsiessään perheenjäsenet joutuvat kyselemään itseltään, kuinka hyvin he oikeastaan tunsivat äidin. Kätketyt salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan. (takakansiteksti)

Kirjan kannessa mainostetaan, että "tässä kirjassa yksikään lause ei ole turha". Olen taipuvainen olemaan täsmälleen samaa mieltä! Kieli on kaunista ja kaikki mukana oleva tuntuu tarpeelliselta. Jollakin tapaa kirja toi mieleeni yhden tämän vuoden ehdottomista suosikeistani, Minna Rytisalon Lempin. Sen tekee varmaan juuri kirjailijan käyttämä lukijan puhuttelu; osa kirjasta on kirjoitettu sinä-muodossa, mikä ei ratkaisuna ole kaikista helpoimpia.

Äiti katosi viikko sitten. 
Perheesi on kokoontunut vanhimman veljesi kotiin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätätte jakaa lentolehtisiä äidin katoamispaikan lähellä. Ensin teette luonnoksen. [ - - ] Vanhin veli valitsee sinut luonnoksen laatijaksi, koska kirjoitat ammatiksesi. (s. 11)

Muutenkaan kirja ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Toki kertojanäkökulman vaihtelu ei ole mitään uutta, mutta tässä kirjassa sekin on jotenkin "jännä", en taas löydä sanoja... Kirja on jaettu viiteen osioon, joissa näkökulma vaihtelee. Ensimmäisessä osassa keskiössä on perheen vanhin tytär Ji-hon, toisessa vanhin poika Hyong-chol, kolmannessa perheen isä, neljännessä nuorin tytär ja viimeisessä osiossa jälleen Ji-hon. He eivät kuitenkaan toimi kertojina, vaan tarinaa kertoo ihan joku muu kuin tämä keskiössä oleva henkilö. Lukijaa puhutellaan aivan kuin hän olisi tuo keskiössä oleva, kaikissa muissa paitsi Hyong-cholin osiossa, joka tuntuu aivan erilaiselta muuhun kirjaan verrattuna. Tähän ratkaisuun en keksinyt mitään syytä.

Mitä äidille sitten tapahtui? Suoraan sitä ei kerrota, mutta rivien välistä pystyy lukemaan paljon.

Kirjalla osallistun Kurjen siivellä -haasteeseen. Myös maailmanvalloitukseni etenee Etelä-Koreaan eli Korean tasavaltaan.

Mistä kirja minulle: oma ostos 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Kyung-sook Shin: Ommarul putakhae (2008)
Suomentanut Taru Salminen
Into, 2015 (pokkaripainos 2016)
320 sivua

Riikka Hedman: Sämpy : kissan vuosi

"Täsä kirijasa mää puuhaan kissa-asioitani ja sämpyilen nurmella sekä hangella, kaverien kansa ja iliman."
Sämpy on kolmivuotias, leikkisä ja seurallinen maatiaiskissa, jonka uljas olemus tuo mieleen norjalaisen metsäkissan. Sämpy asuu Oulun seudulla perheessä, jossa on kaksi muutakin kissaa, Elmeri ja Nelli. Sämpy harrastaa luonnossa retkeilyä, mielipuuhaa on myyrien jahtaaminen. Talvisin Sämpy on komeimmillaan - pörheäturkkisen kissan vauhdikkaat ulkoilukuvat ovat aivan omaa luokkaansa. 
Kirjassa seurataan Sämpyn elämää eri vuodenaikoina. Upeista valokuvista voi aistia metsän tuoksun, äänet ja vapaasti liikkuvan kissan syvän onnen. (takakansiteksti) 

Vaikken olisi päättänyt osallistuakaan Kirjavat kissat -lukuhaasteeseen, tämä ihana Riikka Hedmanin kissakirja Sämpy : kissan vuosi (S&S 2016) olisi silti ollut takuuvarmasti lukulistalla. Sämpy on melkoinen somejulkkis, ja vielä täältä meidän kulmilta. :)

"Kesällä paistaa aurinko melekeen koko yön. Myöhään illalla sätteet pääsee kurkistaan mettänreijästä, korkeitten puitten välistä, meijän seikkailupolulle asti. Sillon näkkee, että harmaimmallaki kissalla on kultareunus." (s. 80) <3

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Riikka Hedman: Sämpy : kissan vuosi 
Schildts & Söderströms, 2016 
166 sivua

Tuhoon tuomittu yritys: Pikkujouluviikonlopun lukumaraton

Tutkailin tässä hiljattain mikä on tilanne kaikkien osallistumieni lukuhaasteiden kanssa... ja totesin, että jonkinlaista loppukiriä on syytä ottaa. Päätin siis haastaa itseäni vielä vähän lisää ja lukea kuluvan viikonlopun aikana mahdollisimman paljon, huolimatta siitä että tänään lauantaina on työpaikan pikkujoulut ja sunnuntainakin harrastusporukan pikkujoulut ja vielä  yhdet synttärit. :D No, onneksi eilen eli perjantaina oli vapaapäivä! 

Eilisen aikana luinkin tehokkaasti. Aloitin puoliltapäivin ja lopetin vasta lähempänä puoltayötä. Toki puuhailin välillä muutakin, mutta silti sain luettua kaksi kirjaa: 

Kyong-sook Shin: Pidä huolta äidistä (320 sivua)
Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (300 sivua)

Tarkempia postauksia näistä seuraa myöhemmin... Nyt seuraavan kirjan kimppuun!

------------------

Sunnuntai 4.12. klo 11.30: 

Eilen kävi sitten niin, etten ehtinyt ennen pikkujoulua aloitussivua pitemmälle. Olin kuitenkin ihmisten aikaan kotona ja ennen nukkumaanmenoa jaksoin jatkaa hitusen. Tällä hetkellä meneillään siis: 

Murray Bail: Eukalyptus (menossa sivulla 36)

Eli ei tämä maratoonaus nyt aivan ongelmitta suju, mutta mitäpä siitä. :)

------------------

Sunnuntai 4.12. klo 21.20: 

Kaikki bilepippaloiset käyty, ja lukeminen ei ole aamusta edistynyt... Lienee korkea aika päättää tuhoon tuomittu maratoninrääpäleeni tähän. Oi jospa vaan huomenna olisi vapaapäivä niin johan taas lukisin...