sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Kiinnostus historiaan on tullut varmaan ainakin osittain verenperintönä tai äidinmaidossa, kuka tietää. Äitiäni on aina kiinnostanut Euroopan kuninkaallisten elämä ja historia, ja varsinkin Venäjän Romanovit ja heidän loppunsa. Siksipä tämä John Boynen kirja Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011) sopiikin mainiosti Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28: perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja.

Venäjä, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatsmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen, ja hänen elämänsä mullistuu. Georgi palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta kuitenkin alkaa horjua ja tarpeekseen saaneen kansan viha kuohahtaa verenpunaisena. 
Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen rauhalliseen elämäänsä eikä halua muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen sairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran lähelle lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen, ja Suomesta matka jatkuu Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä. 
Tarkoin vartioitu talo on jälleen osoitus John Boynen mestarillisista tarinankertojan taidoista. Venäjän kansannousua ja Romanovien 300 vuotta kestäneen valtakauden dramaattista loppua kuvataan nuoren Georgin näkökulmasta yksityiskohtaisesti, mieleenpainuvasti ja uskottavasti. (takakansiteksti) 



Kirjassa seurataan rinnakkain molempia aikakausia: Georgin nuoruutta Venäjällä ja vanhuutta Lontoossa. "Aikahypyt" on suht helppo erottaa toisistaan, vaikkeivat ne etenekään kronologisesti vaan paremminkin vailla mitään erityistä logiikkaa. Näin menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat kuitenkin ymmärrettävästi yhteen ja kokonaiskuva tarinasta alkaa syntyä. Georgin menneisyydessä on paljon salaisuuksia, joista hän ei halua puhua vieläkään. Salaisuuksista suurin paljastuu toki nuoruuden kuvauksissa, mutta kun tarina palaa taas nykypäivään (tai siis 1980-luvulle), joutuu aina hetken miettimään... ihanko oikeasti? ...voisiko tosiaan olla? Ja vaikka "loppuratkaisu" olikin minulle selvä jo melko varhaisessa vaiheessa, se ei haitannut mitään. Moni asia oli vielä selviämättä, ja loppua kohti juonen säikeet punottiin kauniisti yhteen. 

Kaiken kaikkiaan todella hienosti kerrottu tarina, jonka mahdollisesta todenperäisyydestäkin voitaneen olla montaa mieltä. Uskoo ken tahtoo! ;)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
John Boyne: The House of Special Purpose (2009)
Suomentanut Laura Beck 
Bazar, 2011 
446 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti