Kolmas kuluneella viikolla lukemani kirja on Savinien de Cyrano de Bergeracin Matka kuuhun (Faros 2008) - varsinainen yritys laajentaa yleissivistystä osa 9834 (tai jotain).
Matka kuuhun on kuvia kumartelematon iloittelu ja science fictionin perusteos. Siinä kyseenalaistetaan barokin ajan kirkon ja tieteen maailmankuva ja keskustellaan niin kasvien oikeuksista kuin "universaalista punkkiudestakin". Ihmisten toiminta maan päällä asettuu uuteen valoon, kun kirjan päähenkilö tutustuu elämään kuussa, jossa asukkaat nauttivat ruokansa haistamalla, kulkevat neljällä jalalla, maksavat laskunsa runoilla ja, mikä pöyristyttävintä, eivät usko Aristoteleen filosofiaan! Kuussa väittelyn voittaa järkevin, ei se, joka uskollisimmin toistaa menneiden ajattelijoiden lausumia. (takakansiteksti)
Tämän kirjan otin töistä mukaani, kun scifihyllyllä tutkaillessani tulin huomanneeksi pikku kirjasen, joka ei juurikaan lainassa kulje. No, jos kirja olisi ollut vähääkään pitempi, kesken olisi jäänyt. Nyt vedin sinnillä sivut loppuun asti. Ei oikein kolahtanut mulle tämmöinen teksti... mutta luettua tuli. Eikä tarvitse enää ihmetellä, miksei kukaan halua tätä lukea... :D
Kirjailija Cyrano de Bergerac eli vuosina 1619-1655, eli varsin erilaisen maailmankäsityksen aikakaudella. Tuolloin taidettiin vielä kiistellä siitäkin, onko maapallo pyöreä vai ei, ja kumpi mahtaakaan kiertää kumpaa, maa vai aurinko... ja sen huomaa tekstistäkin, joka on täynnä tieteenfilosofisia pohdiskeluja (tjsp). Ei tätä oikein tieteiskirjallisuutena osannut pitää, mutta ehkä omana aikanaan tämä kirja on ollut hyvinkin juuri sitä.
Onni onnettomuudessa on se, että kirjaa lukiessani hoksasin sen passaavan Läpi historian -haasteeseen. Tällä kirjalla kuittaan barokin aikakauden käsitellyksi.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 1 tähti
Kirjan tietoja:
Savinien de Cyrano de Bergerac: Voyage dans de lune
Suomentanut Aarno Saleva
Faros, 2008
158 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti