Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Bazar-kustantamolta on jälkeen ilmestynyt upea historiallinen romaani. Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu (Bazar 2016) kertoo intialaisen Anahitan elämäntarinan.

Kiehtova rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle.
Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa ja pääsee osaksi tämän satumaista elämää lemmikkinorsuineen ja palatseineen. Prinsessan virallisena seuralaisena Anahita matkaa kauas Englantiin sisäoppilaitokseen juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Englannin maaseudulla hän tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.
Lähes vuosisata myöhemmin Rebecca Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kesken elokuvan filmausten Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik selvittämään isoisoäitinsä Anahitan menneisyyttä. Pian Astburyn suvun tarkoin varjelemat salaisuudet alkavat paljastua. (takakansiteksti)

Kiehtova sukutarina! Siirtomaa-ajan Intiasta on toki kirjoitettu aiemminkin, mutta en jotenkin ole tullut lukeneeksi juuri niitä kirjoja. Tähän kirjaan houkutti tarttumaan takakansitekstin lisäksi kaunis kansikuva. Tuntuu, että Bazarilla todellakin panostetaan myös kirjojen ulkoasuun! :)

Tarinaa viedään eteenpäin usealla tasolla: niin 1900-luvun alkupuolella Anahitan kertomana kuin nykypäivänä Rebeccan kertomana. Äänensä saa kuuluviin myös Donald Astbury. Siirtymät ovat sujuvia ja helposti huomattavissa.

Kirjan alussa vietetään Anahitan satavuotissyntymäpäivää. Päivän päätteeksi Anahita antaa lapsenlapsenlapselleen Arille kirjoittamansa muistelmat, sillä hän on varma että hänen lapsena kuolleeksi väitetty poikansa on kuollut vasta paljon myöhemmin. Ari lupaa selvittää asiaa, mutta on liian kiireinen. Hän saa aikaiseksi perehtyä muistelmiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

Samaan aikaan Astburyn kartanon isäntä on luvannut rahapulassaan kartanonsa elokuvan kuvauspaikaksi. Rebecca, naispääosan esittäjä, saa majapaikan kartanosta, jonka isäntä on haltioitunut Rebeccan kauneudesta ja hätkähdyttävästä yhdennäköisyydestä isoäitinsä Violet Astburyn kanssa.

Ari lentää Englantiin ja saapuu Astburyn kartanoon selvittämään sukunsa salaisuuksia, mutta lordi Astbury on kummallisen haluton auttamaan. Vähitellen Anahitan ja Astburyn kartanon vaiheet selviävät sekä Arille että Rebeccalle, mutta sitä ennen ehtii tapahtua monenlaista...

Elokuva-aiheensa vuoksi kirja sopii Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen, ja nimessä esiintyvä ruusu (Rosa, ruusukasvien heimoon kuuluva kasvisuku) tuo pisteen Kirjaherbario-haasteeseen. Näiden lisäksi kirja on omiaan myös Lukuiloa 2016 -haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta

Goodreads-tähdet: 5 tähteä 

Kirjan tietoja: 

Lucinda Riley: The Midnight Rose (2013)

Suomentanut Hilkka Pekkanen

Bazar, 2016 

671 sivua