Ensimmäinen John Greenin suomennettu teos oli Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013), joka nosti riman nuorten aikuisten kirjallisuuden osalta aika korkealle. Niinpä odotukset Greenin kirjojen kohdalla ovat jokaisen ilmestyttyä olleet melkoiset, mutta ainakaan minusta yksikään muu Greenin kirjoista ei ole yltänyt Hazelin ja Augustuksen tarinan tasolle. Ei tämäkään uusin suomennettu teos, Teoria Katherinesta (WSOY 2016).
Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine-nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.
Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine.
John Greenin palkittu toinen romaani on tekijänsä hauskin. Teoria Katherinesta etsii tarkoitusta elämälle ja kertoo, että se on meistä jokaiselle ihan eri ja aivan sama. (takakansiteksti)
Takakansiteksti väittää kirjaa Greenin hauskimmaksi. Ja sitä se kyllä tähänastisista onkin, ainakin sillä perusteella että kukaan ei kuole. :D Tragedioilta kirjassa ei kylläkään vältytä, jättämistarinasta kun on kyse, mutta muuten kerronta on huomattavasti valoisampaa kuin tekijän muissa teoksissa.
Tennesseen takamaille päätyvän roadtripin tekeminen on ehdottomasti yksi Colinin tähänastisen elämän parhaista päätöksistä. Kun pikkupaikkakunnalta vielä löytyy töitä, jotka kuitenkin sallivat oman teorian kehittelyn, elämä alkaa pikku hiljaa selkiintyä.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
John Green: An abundance of Katherines (2006)
suomentanut Helene Bützow
WSOY, 2016
328 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti