Yleensä en fantasiakirjoista jaksa hirveästi innostua niiden kaavamaisuuden ja ennalta-arvattavuuden takia, eikä nuoren esikoiskirjailijan Hanna Kauppisen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (Myllylahti 2016) tehnyt poikkeusta säännöstä. Ei siksi, että se olisi ollut erityisen kaavamainen... oikeastaan aluksi pidin kirjasta yllättävän paljon. Enemmän mielipiteeseeni vaikutti se, että kirja vaikutti turhan keskeneräiseltä ja hätäisesti lopetetulta. Henkilöistäkään ei oikein tahtonut saada otetta.
Mila etsii täydellistä kirjaa. Hän asuu antikvariaateissa, kantaa omaisuuttaan olkalaukussaan ja hengittää kirjapölyä. Kun kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Mila löytää läheisyyttä ja ymmärrystä tarinoiden lisäksi myös ihmisistä. Herra H:n omalaatuinen kauppa vetää Milaa puoleensa magneetin lailla, samoin tähtihilesilmäinen Toni.
Sekä Milan että kirjakaupan tulevaisuus joutuu vaakalaudalle, kun kaupungin rauhaa astelee uhkaamaan herra Kunnas. Hän kun löytää vaarallisia ajatuksia ja noituutta juuri sieltä, mistä haluaa niitä etsiä. (takakansiteksti)
Mila on perheetön ja koditon nuori tyttö, jonka erityisyydestä kirjassa vihjaillaan pitkin matkaa: hänessä asuu tuli, jota hän yrittää pitää kurissa. Kaupunkiin ilmaantunut uusi kirjakauppa ja sen talossa asustava perhe on myöskin jollakin tapaa erikoinen. Perheen isä, herra H ottaa Milan avosylin vastaan kauppaansa, josta kukaan ei koskaan osta mitään, ei Milakaan. Lukemista riittää, niin Milalle kuin Tonin pikkusiskolle Sonjallekin. Siitä pitää isosisko Julia huolen.
Olisin halunnut löytää tästä kirjasta jotain hyvää sanottavaa, mutta... taidan sitten olla hiljaa.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 1 tähti
Kirjan tietoja:
Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut
Myllylahti, 2016
198 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti