Samuli Antila: Kirveenkantajat

Tietäjä Nahkasuun aarteesta kerrotaan tarinoita nuotioiden ääressä. Monet haluaisivat aarteen itselleen, mutta vain Kalaisen kylän Ahti tietää mihin se on haudattu. Matka tursaajanpalvojien maille on vaarallinen, eikä Ahti tiedä keneen voi luottaa. Nahkasuun aarre käynnistää tapahtumien kosken, jonka pyörteisiin joutuvat Ahdin lisäksi hänen setänsä Kettu ja orjatyttö Noki. Tuoko tietäjän aarre onnea ja vaurautta vai pitäisikö joidenkin asioiden pysyä haudattuina? 
Samuli Antilan esikoisromaani vie lukijansa kivikauden lopun Suomeen, jota hallitsivat tietäjät ja vasarakirvestä kantavat soturit. (takakansiteksti)

Vaikkei kirja tekijänsä alkusanojen mukaan pyrikään olemaan historiankirjoitusta vaan silkkaa fiktiota, sen avulla saa silti varsin hyvän kuvan siitä, miltä nykyisen Pirkanmaan tienoilla on mahtanut näyttää nelisentuhatta vuotta sitten. Ala-asteen historiantunneista, jolloin kyseisestä ajanjaksosta on taidettu puhua, tuntuu olevan hirmuisen kauan, mutta pikainen nettisurffailu palautti mieleen hyvinkin tuttuja juttuja. Hyvällä syyllä voi olettaa kirjailijan tehneen hyvin taustatyönsä! :) 

Kirjan päähenkilöinä seikkailevat Ahti ja Kettu, Kalaisen kylän kaksi noitaa. Heidät on vanha Noita-Ahti kouluttanut molemmat seuraajikseen, mutta päällikön paikan on ottanut Iso-Seppä. Ahdin ja Ketun keskinäiset kahnaukset tiedostetaan, mutta pitkälle ehditään, ennen kuin ne kärjistyvät hurjimmilleen. Sitä ennen kaksikko ehtii syrjäyttää päällikön tietäjä Nahkasuun aarteen turvin. Aarteen he ovat saaneet haltuunsa Ahdin tietojen avulla, mutta sen hinta on ollut kova. Niinpä kostoretkiä tehdään useita. Lopulta vain toinen noidista voi voittaa...

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Samuli Antila: Kirveenkantajat 
Osuuskumma, 2013
272 sivua