Kristina tuodaan Sielujen saarelle lapsenmurhasta tuomittuna. Itse hän ei voi uskoa, ettei pieni tytär enää tule takaisin. Elli taas on paennut näyttävästi porvarisperheensä helmoista, siitä on kerrottu lehdissäkin. Hän solahtaa osaksi naisten sairaalan sisäpiiriä ja sen mutkikkaita valtakuvioita. Saaren vanki on myös Sigrid, vaikka hänellä hoitajan univormu onkin.
Rikas ja runsas romaani seuraa kolmea naiskohtaloa lähes vuosisadan ajan. Se tutkii äitiyttä ja naiseutta, vallankäyttöä ja rajojen määrittämistä, ja taustalla kohoaa jylhänä suljettu sairaalasaari. Kuka on terve, kuka hullu? Kuka on parantumaton, kuka ei vain enää pärjäisi muualla? (kirjan kansiliepeestä)
Pidin jo Katja Kallion kirjasta, vaikka ns. hoitomuotojen kuvaukset olivatkin melko karua luettavaa. Jotenkin tämä Holmströmin kirja oli vielä enemmän mieleiseni, vaikka yhtä karuista kokemuksista ja kohtaloista on molemmissa kirjoissa kyse. Lapsensa murhannut Kristina, yliseksuaaliseksi väitetty Elli ja heitä hoitava Sigrid - ei heissä mitään päällepäin näkyviä eroja ole, suht samanlaisia naisia kaikki. Ja silti vain yksi heistä on saarella "vapaa". Eihän hulluus tartu, mutta kuitenkin: mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän saari saa otteeseensa myös Sigridin.
Kirja kuvaa aikaa, jolloin naisten oikeudet olivat vähäiset. Jos poikkesit totutusta, saatoit hyvinkin saada hullun leiman. Koettelemusten ja epätoivottujen tapausten jälkeen jokainen sai selvitä miten parhaaksi katsoi, kriisiavusta ei ollut tietoakaan. Onneksi ajat ovat tästä muuttuneet aika paljonkin! Mieleenpainuva, kauniisti kirjoitettu kirja. Suosittelen!
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Johanna Holmström: Själarnas ö
Käsikirjoituksesta suomentanut Jaana Nikula
Otava, 2017
285 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti