Jukka Behmin nuortenromaani Pehmolelutyttö (WSOY 2017) voitti WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun. Se oli myös ehdolla viime vuoden Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon saajaksi.
Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta.
Emilian silmin raikkaan analyysin kohteeksi joutuvat niin oma perhe kuin kaveritkin, koko nykyhetki, jossa aikuiset koettavat olla nuoria ja nuoret aikuisia. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään. (takakansiteksti)
Tässäpä kirja, joka herätti monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisinä niistä jää mieleen jonkinasteinen iljetys, vaikkei kirja mitenkään "sillä tavalla" rankka ole. Kuvaukset ja teksti yleensä säilyvät hyvinkin siisteinä ja Emilia edelleen melko viattomana. Teinitytön äitinä kirja vaan ei ehkä ollut parasta mahdollista luettavaa. :-/
Totuushan on, että nykymaailma netteineen ja somekanavineen on armoton paikka. Jos laitat itsesi näkyviin, siellähän sitten olet, ja seurauksista ei koskaan tiedä. Kun yhtälöön lisätään se, ettei vielä itsekään tiedä kuka tai mikä on ja mitä haluaa, tulos on vielä pahempi. Kaikki, mikä liittyy heräävään seksuaalisuuteen, voi nyrjähtää raiteiltaan. Näin on vaarassa käydä Emiliallekin. Kirjan alussa hän on hyvinkin kokematon ja jopa tietämätön, ja haksahtaa etsimään vastauksia vääristä paikoista. Lopputuloksena on likaisuuden tunnetta ja häpeää.
Tästä kirjasta olisi helppo lähteä pohtimaan ties mitä, kun ottaa huomioon että päähenkilö on teinityttö ja kirjailija aikuinen mies... mutta jätetään kuitenkin pohtimatta. Kirjallisia ansioita ei mitenkään voi jättää huomiotta, taitavasti rakennettu teos.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
WSOY, 2017
202 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti