"Minun nimeni on Valpuri Vaahtera ja minä olen normaali."
Tämä on syytä mainita erikseen, jos äiti on (surkea) noita ja isä imeliä kioskiromaaneja suoltava Viikatemies. Yhtälöä ei helpota draamaileva isoveli ja keittiössä asuva pullon henki.
Valpurin poskeen ilmaantuu hirveä finni - juuri kun hän yrittää kiinnittää söpön Kasperin huomion - ja hän joutuu turvautumaan äitinsä taikaliemeen. Liemi ei karkota finniä, mutta sen myötä Valpuri alkaa kuulla poikien salaisimmatkin ajatukset päässään. Se ei kuitenkaan ole ihan sellaista kuin hän oli kuvitellut. (takakansiteksti)
Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja kätkee kansiensa väliin yllättävän paljon "vakavaakin" pohdintaa. Vaikka kirjan yleissävy on kepeän humoristinen, pinnan alla liikkuu isoja asioita - suurimpina isoveljen draamailun alle piiloutuva syömishäiriö ja kaveripoika Sakarin synkät ajatukset ja pohdinnat omasta suuntautumisesta. Ja totta kai mukana on passelisti tykkäämisjuttujakin! Kouluun ilmaantuu ihastuttavan salaperäinen Nooa, jonka ajatuksia Valpuri ei yllättäen kuulekaan. Siksikö Nooa alkaa tuntua koko ajan kiehtovammalta ja ihanammalta?
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva
WSOY, 2017
220 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti