Hanna Hauru: Jääkansi

Oululainen Hanna Hauru on minulle tuttu lähinnä novellistina. Hänen uusin teoksensa Jääkansi (Like 2017) on pienoisromaani, unenomainen tarina tytöstä, uudesta isästä ja sotienjälkeisestä elämästä pohjoisen pienessä pitäjässä.

Jääkansi on 1950-luvun taitteeseen ajoittuva kertomus tytöstä, jonka elämässä arvostus ja rakastaminen muuttuvat vieraiksi sanoiksi. Tytön isä on kaatunut rintamalla ja äiti ottaa uuden miehen, johon sota on jättänyt arpia. Kokemuksiensa riivaama mies tekee perheen kotimökistä maanpäällisen helvetin, ja lopulta tyttö pakenee kotioloja pestautumalla työhön sairaalaan. Naiseksi varttuneena hän palaa viimeisen kerran kotimökkiinsä vapautuakseen lopullisesti menneisyyden varjon alta. (kustantajan esittelyteksti)

Nimettömäksi jäävä päähenkilö on kirjan alkaessa nuori tyttö. Isä on kaatunut ja tytön Bettiksi kutsuma äiti ottaa uuden miehen saman tien. Tytön elämästä tulee yhtä helvettiä. Betti saa vauvan joka annetaan sian hoidettavaksi kunnes kunnan täti vie sen pois. Vähän isompana tyttökin lähtee, pääsee töihin sairaalaan. Betti saa uuden vauvan, Ilarin. Sairaalassa tyttö päästää Lättähatun viereensä ja alkaa odottaa lasta. Paha isäpuoli ei jätä rauhaan sairaalassakaan ja vasta tämän hirttäytyminen armahtaa tytön ja muun perheen. Tytön on pakko palata kotimökkiin. Lapsi syntyy, tyttö ei halua sitä vaan nukkuu, nukkuu.

Herättyäni kuulin kylänraitin juorut, kun kuuntelin pihalla tarkkaan enkä antanut tuulen viedä sanoja korvieni ohitse.
Betti ei ollut välittänyt huolehtia hullun siittämästä äpärästä vaan oli antanut sen Ilarille leluksi. Kun se oli unohtunut leikeistä, naapurin vanhapiika oli varastanut pihalle hylätyn vauvan hoivattavakseen ja kuiskaillut tuutulauluna Jumalan sanoja sen korviin poistaen siten synnin.
Juoruja kulki edelleen ja kuulin, kuinka Betti talutti kompastelevaa Ilaria nopein askelin linja-autoon. Se jätti mökin heidän taakseen ja vei lähimpään kaupunkiin. (s. 103)

Betti ja Ilari ovat lähteneet ja tyttö päätyy takaisin sairaalaan. Lopulta sieltäkin joutuu pois eikä ole enää mitään. Paitsi jääkansi.

Todella lohduton kirja siitä, miten edellisten sukupolvien traumat vaikuttavat tuleviin. Tytön vanhempien kohtalot, sodan pilaama isäpuoli. Ei iloa missään. Tämä kirja ei ole hyvän mielen kirja, mutta jää vahvasti mieleen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Hanna Hauru: Jääkansi
Like, 2017
116 sivua