perjantai 1. joulukuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki #1)

Elina Rouhiaisen aiempi nuorten fantasiasarja Susiraja alkoi lupaavasti, mutta minun mielestäni jotenkin lässähti ja hajosi käsiin niin, että "kökköydessään" se oli jo huvittavaa luettavaa. Ei ehkä kaikkein paras suositus sarjalle, mutta jäi joka tapauksessa mieleen. Nyt Rouhiainen aloittaa uuden fantasiasarjan, jonka aloitusosa Muistojenlukija (Tammi 2017) ainakin vaikuttaa todella lupaavalta.


Kuka tahansa, joka oli kiinnostunut linnuista, ei voinut olla ihmettelemättä niiden muuttokäyttäytymistä. Mistä ne tiesivät, minne mennä? Mikä kertoi niille, että ne olivat perillä?
16-vuotiaalla Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samanlaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo lopulta syntyy, se syntyy yllättävään kohtaan, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. (takakansiteksti)

Jollain lailla tästä kirjasta tuli mieleen sekä Anne Leinosen Kirjanoita että Helena Wariksen Linnunsitoja, vaikkei yhteisiä nimittäjiä kovinkaan paljon lopulta ole. Kiuru on mielenkiintoinen päähenkilö. Aluksi hänen sukupuoltansa ei tiedä, mutta aika alkupuolella kirjaa sekin selviää. Kiurulla on kyky nähdä toisten ihmisten muistoja. Bollywood hallitsee aisteja. Dai pystyy luomaan unia sekä näkemään toisten unia. Nelu pystyy paitsi vaikuttamaan tunteisiin, myös aistimaan tunnetiloja. Samuel puolestaan kykenee lukemaan ajatuksia, ja sen lisäksi hän tietää jos jollakin on samankaltaisia voimia. Kaikkien voimissa on jonkinlaista päällekkäisyyttä.

Muistot kiinnittyivät hajuihin ja kuviin, voimakkaisiin tunteisiin. Suurimman osan ajasta ihmiset ajattelivat asioita, jotka he olivat kaivaneet esiin muististaan. Unetkin ammensivat muistoista. Oikeastaan oli hassua edes ajatella,että heidän voimansa olisivat toisistaan erillisiä. Pikemminkin ne olivat saman asian eri puolia. (s. 81)

Kiurun tietämättä Samuel on päässyt jäljille salaperäisestä järjestöstä, Väestä. Sen nettisivuilta ei paljon selviä, vain muutama hassu rivi: Väki on perinteikäs järjestö, joka tekee yhteiskunnallisesti merkittävää sivistystyötä. Arvojamme ovat viisaus, tyyneys, rohkeus sekä mielen ja ruumiin tasapaino. Noudatamme vuosisatoja vanhoja perinteitä. Vaalimme siisteyttä ja soveliaisuutta. Kaikkia jäseniämme kannustetaan kehittämään mieltään viidellä eri osa-alueella. (s. 87-88)

Kaikki ovat lähes varmoja siitä, että heidän voimillaan ja Väki-järjestöllä on jotain tekemistä toistensa kanssa. Totuuden selvitessä Kiuru saa huomata olevansa vaarassa ja edessä on pakomatka. Tästä tarina jatkunee seuraavassa osassa, jota jään innolla odottamaan.

Kuittaan kirjalla Helmet-haasteen viimeisen kohdan eli 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Tämä siitä syystä, että yksi tämän syksyn harjoittelijoistamme oli kovasti pitänyt kirjasta ja suositteli sitä ehdottomasti minullekin. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Tammi, 2017
387 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti