Mike Pohjolan 1827 sijoittuu kyseiseen vuoteen ja kertoo melkoisen tarinan Turun palosta. Jostain syystä tämä kirja odotti yöpöydälläni luvattoman kauan, ennen kuin otin sen luettavaksi. Onneksi lopulta otin, sillä kirja osoittautui kelpo kertomukseksi.
Tuhoa ja hävitystä, likaa ja huumoria, salatieteitä ja juonittelua. 4.9.1827 Turussa roihahtaa. Pohjoismaiden historian tuhoisin kaupunkipalo saa alkunsa. Savuksi haipuu Suomen suurin ja tärkein kaupunki sekä koko joukko salaisuuksia. Kuka sytytti roihun ja miksi? Oliko asialla Ruotsin uusi kuningas vai tsaarin salainen poliisi? Kauppaneuvoksen ahneus, piian viha vai ylioppilaiden vallankumoushaaveet?
1827 on ensimmäinen koko Suomen tulevaisuutta muovanneesta Turun palosta kirjoitettu romaani. Kirja revittelee pulpin hengessä ja rymyää romantiikan epookin hameenhelmoissa. Historiallinen katastrofiromaani rakentaa monipuolisen kuvan Turusta - ja polttaa sen. (takakansiteksti)
Elias, ei Lönnrot vaan Hellman, palaa Turkuun renkinsä Jussin kanssa toista vuotta kestäneeltä runonkeruumatkaltaan. Mukanaan heillä on ainekset kokonaiseen kansalliseepokseen ja vielä ihka elävä vienalainen runonlaulaja kaupan päälle. Kaupungissa kohistaan illan juhlista: kenraalikuvernööri saapuu kaupunkiin ja hänen kunniakseen järjestetään naamiaistanssiaiset. Asetelma on valmis: juhlista täpinöissään olevat kaupunkilaiset eivät huomaa joukkoonsa soluttautuneita henkilöitä, joilla kaikilla on sama päämäärä. Polttaa Turku.
Kirjassa on huikean monta pienempää sivujuonta, joista on välillä hankala pysyä perässä. Kaikki tapahtumat kietoutuvat kuitenkin yhteen liekkien roihahtaessa täyteen mittaansa. Kuka palon lopulta sytyttääkään? Palon vuoksi kuitenkin kansalliseepoksen ilmestyminen siirtyy. Hellmanin Eliaan kokoamat runot kun palavat poroksi, niin kuuluisampi kaimansa saa ryhtyä puuhaan uudestaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Mike Pohjola: 1827
Gummerus, 2016
510 sivua
Raija Orasen uusin historiallinen romaani Kreivin aikaan (Teos 2017) vaikutti ennakkotietojen perusteella mielenkiintoiselta kirjalta, toisin kuin Orasen monet aiemmat teokset valitettavasti. Ehkäpä kirjan Kainuu- ja Kajaani-näkökulmalla oli oma osuutensa tähän. :) Tämän kirjan otinkin luettavakseni melkein heti sen ilmestyttyä.
Kajaanin linnassa kasvaa 1700-luvun alussa Kaija Valpurintytär Keränen, jonka elämästä kehkeytyy yhtä poikkeuksellinen kuin hänen kauneudestaan.
Seikkailu alkaa, kun Ruotsin valtakunta käy ankaraa sotaa ja Venäjän keisari Pietari päättää tuhota sen itäisen osan, Suomen alueen. Viisitoistakesäinen Kaija lähtee Kajaanista pakosalle ja ajautuu yhden miehen sylistä toiseen ja aina Vienaan asti.
Kaijan hurjan tarinan kautta aukeaa näkymä kokonaiseen aikakauteen Suomen historiassa. Ja millaiseen aikakauteen! Rakkautta ja verta, intohimoa ja sotaa, Raija Oranen toden totta osaa kuvata minkä tahansa historiamme aikakauden vangitsevasti. (takakansiteksti)
Oranen on aiemmin käsikirjoittanut musiikkinäytelmän Pala purppuraa - Kauniin Kaijan balladi, jota on esitetty Puolangan Askanmäessä vuosina 1999-2001. Tämä kirja on jalostunut siitä romaaniksi, joka kertoo isonvihan ajasta mutta myös sitä edeltäneestä paremmasta ajasta, jolloin kreivi Pietari Brahe oli Suomen kenraalikuvernööri ja perusti mm. Kajaanin kaupungin.
Noihin aikoihin maailma oli miesten, ja naisten osa oli tyytyä miesten päätöksiin. Kajaanin linnassa kasvanut Kaija yrittää ottaa ohjat omiin käsiinsä, mutta päätyy miesten pyöriteltäväksi mihin meneekin. Ensin Kaija pakenee Kajaanista Puolangalle piiaksi, mutta päätyy emännäksi. Emäntänä hän joutuu vienalaismiehen lumoihin ja päätyy tämän hoviin, ensin vangiksi, sitten vaimoksi. Lopulta hän pakenee jälleen. Oikeanlainen mies löytyy yllättäen nuoruuden ihastuksesta, pedagogi Andreaksesta.
Minulle parasta antia kirjassa olivat Kajaanin paikallishistorian kuvaukset, varsinkin linnan viimeisistä vaiheista. Näin historiaa tehdään eläväksi!
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Raija Oranen: Kreivin aikaan
Teos, 2017
463 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti