Uutta lukemista lapsille

Pari vuotta sitten ilmestynyt Andrus Kivirähkin Koiranne alkaa kohta kukkia oli yksi sen vuoden hykerryttävimmistä kirjoista. Nyt on luvassa lisää hauskutusta, kun kirjalijalta ilmestyi juuri uutukainen Kun Musti muni mummon (WSOY 2018).

Valitettavasti aivan samalle tasolle tämä teos ei yllä, mutta viihdyin sen parissa joka tapauksessa. Kirjan neljätoista tarinaa saivat minut välillä nauramaan ihan ääneen, ja vähimmässäkin tapauksessa hihityttämään hiljaa sisäisesti. ;-)

Muutaman sivun mittaiset tarinat sopivat mainiosti ääneen luettaviksi, ja värikkäät kuvat tukevat tarinoita hyvin. Oman hauskuutensa ainakin tällaiselle paljon lukevalle ja lukeneelle toivat myös tarinoiden sisältämät kirjallisuusviittaukset, joita bongailin useampia. Tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 8 (balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Andrus Kivirähk: Kun Musti muni mummon
Kuvittanut Christer Nuutinen
Suomentanut Heli Laaksonen
WSOY, 2018
61 sivua

Kivirähkin kirjojen kaltaisilla humoristisilla tarinoilla on aina oma paikkansa (lasten)kirjallisuuden joukossa. Sen sijaan toista alkuvuodesta ilmestynyttä kirjaa ihmettelin suuresti. En millään muotoa tunnustaudu kukkahattutädiksi, mutta sellaisia piirteitä Antti Nylénin Eino ja suuri possukysymys (Otava 2018) sai minusta esiin.

Seitsemänvuotias Eino saa enoltaan lahjaksi possun. Sellaisen, jonka voi syödä kun ei enää jaksa leikkiä sillä. Eino on kummissaan. Miksi possu haluaa tulla syödyksi? Onko se pakko syödä? Onko lihaa pakko syödä?

Tympeän läpinäkyvästi julistava ja tyrkyttävä kirja. En siedä tyrkyttämistä, olipa kyse sitten uskonnosta tai mistä tahansa. Tämän kirjan pääasiallinen sanoma tuntuu olevan, että jos syöt lihaa, olet kauhea ihminen. Hyvät ihmiset eivät syö ystäviään, vaan oikeaa eli vegaanista ruokaa.

En tunnusta, että  minulla olisi mitään vegaaneita tai ylipäätään mitään "ryhmittymiä" vastaan, mutta tällainen mustavalkoinen ajattelu ja julistaminen varmaankin on se suurin niskakarvojen nostattaja. Jos itse haluaa syödä tietyllä tavalla, miksi tuomita ne muut, jotka eivät tee samoin? En tiedä. Ehkä olisin voinut jättää tämän kirjoituksen tekemättä, mutta tuomitaan nyt sitten. Minusta tämmöinen vaan on väärin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 1 tähti
Kirjan tietoja:
Antti Nylén: Eino ja suuri possukysymys
Kuvittanut Ilja Karsikas
Otava, 2018
92 sivua

Ahti Taponen: Marseljeesi

Sarjassa "Miksi ihmeessä luin tämän kirjan?!" pääsee esille Ahti Taposen Marseljeesi (WSOY 2008). En pysty suosittelemaan tätä kenellekään. 

On toukokuu 1916. Pariisi on kukassa kuin nuori vaimo. Ei uskoisi, että on sota. Mutta sen on saanut tuta nahoissaan kaksi miestä. Hevosnaamaisen italialaisen päässä on sirpaleen tekemä aukko, amerikkalaisen kasvot sinappikaasu on runnellut tuntemattomiksi. Sotasairaalassa ystävystyvät Reikä ja Aukko, Apollinaire ja Oliver. Kummankin juuret ovat Venäjän pohjoisessa maakunnassa, Finlandiassa. 
Minotaure-ravintolassa ystävykset tutustuvat Picassoon, aikansa suorasukaisimpaan kuvaajaan. Picasson kanssa sanailee irlantilainen, joka suunnittelee kokonaista kirjaa yhden porukan yhdestä päivästä Dublinissa. Mutta mitä Rockefellerin kätyri hakee Pariisista? Tapahtumat vyöryvät, kun rahan maailmanvalta luikertaa Montmartren taiteilijayhteisöön. Orjuudesta kumpuavan bluesin rytmissä liikehtii Isadora Duncan, tanssii kuten Picasso maalaa, vaatii vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Miten kietoutuu kulttuurin ja tanssin mahti pienen Finlandian kohtaloon? (takakansiteksti)

Että semmosta. Hirveästi kuuluisia kulttuuri- ym. henkilöitä oli saatu mukaan, mutta mikä kenenkin funktio oli, jäi ainakin minulle erittäin epäselväksi. Tapahtumat tosiaan vyöryvät, mutta vailla minkäänlaista logiikkaa. Mitä tässä oikeastaan tapahtui? Mitä kirjailija haluaa kirjallaan kertoa? En tiedä vastausta kumpaankaan.

Kirja on kolmas osa Taposen tetralogia -sarjaa, ja voihan toki olla että jos olisi lukenut aiemmat osat Messias (WSOY 2004) ja Valta (WSOY 2006), olisi paremmin perillä asiasta. Sarjan neljäs osa Pohjanmiehet (WSOY 2011) kaikesta päätellen täydentää tarinan.

Se ainoa syy, miksi luin kirjan loppuun asti, oli Helmet-lukuhaaste ja sen kohta 43: Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.). Ja se pienoinen toive, että loppua kohti löytyisi se kuuluisa punainen lanka. Löytymättä jäi.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 1 tähti
Kirjan tietoja:
Ahti Taponen: Marseljeesi
WSOY, 2008
335 sivua

Naistenviikko - Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

24.7. Hanna, Johanna, Jenni

Yleensä en fantasiakirjoista jaksa hirveästi innostua niiden kaavamaisuuden ja ennalta-arvattavuuden takia, eikä nuoren esikoiskirjailijan Hanna Kauppisen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (Myllylahti 2016) tehnyt poikkeusta säännöstä. Ei siksi, että se olisi ollut erityisen kaavamainen... oikeastaan aluksi pidin kirjasta yllättävän paljon. Enemmän mielipiteeseeni vaikutti se, että kirja vaikutti turhan keskeneräiseltä ja hätäisesti lopetetulta. Henkilöistäkään ei oikein tahtonut saada otetta. 

Mila etsii täydellistä kirjaa. Hän asuu antikvariaateissa, kantaa omaisuuttaan olkalaukussaan ja hengittää kirjapölyä. Kun kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Mila löytää läheisyyttä ja ymmärrystä tarinoiden lisäksi myös ihmisistä. Herra H:n omalaatuinen kauppa vetää Milaa puoleensa magneetin lailla, samoin tähtihilesilmäinen Toni. 
Sekä Milan että kirjakaupan tulevaisuus joutuu vaakalaudalle, kun kaupungin rauhaa astelee uhkaamaan herra Kunnas. Hän kun löytää vaarallisia ajatuksia ja noituutta juuri sieltä, mistä haluaa niitä etsiä. (takakansiteksti) 

Mila on perheetön ja koditon nuori tyttö, jonka erityisyydestä kirjassa vihjaillaan pitkin matkaa: hänessä asuu tuli, jota hän yrittää pitää kurissa. Kaupunkiin ilmaantunut uusi kirjakauppa ja sen talossa asustava perhe on myöskin jollakin tapaa erikoinen. Perheen isä, herra H ottaa Milan avosylin vastaan kauppaansa, josta kukaan ei koskaan osta mitään, ei Milakaan. Lukemista riittää, niin Milalle kuin Tonin pikkusiskolle Sonjallekin. Siitä pitää isosisko Julia huolen. 

Olisin halunnut löytää tästä kirjasta jotain hyvää sanottavaa, mutta... taidan sitten olla hiljaa. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 1 tähti
Kirjan tietoja: 
Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut
Myllylahti, 2016
198 sivua

Lomalukemista vol. 3 - Savinien de Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun

Kolmas kuluneella viikolla lukemani kirja on Savinien de Cyrano de Bergeracin Matka kuuhun (Faros 2008) - varsinainen yritys laajentaa yleissivistystä osa 9834 (tai jotain). 

Matka kuuhun on kuvia kumartelematon iloittelu ja science fictionin perusteos. Siinä kyseenalaistetaan barokin ajan kirkon ja tieteen maailmankuva ja keskustellaan niin kasvien oikeuksista kuin "universaalista punkkiudestakin". Ihmisten toiminta maan päällä asettuu uuteen valoon, kun kirjan päähenkilö tutustuu elämään kuussa, jossa asukkaat nauttivat ruokansa haistamalla, kulkevat neljällä jalalla, maksavat laskunsa runoilla ja, mikä pöyristyttävintä, eivät usko Aristoteleen filosofiaan! Kuussa väittelyn voittaa järkevin, ei se, joka uskollisimmin toistaa menneiden ajattelijoiden lausumia. (takakansiteksti) 

Tämän kirjan otin töistä mukaani, kun scifihyllyllä tutkaillessani tulin huomanneeksi pikku kirjasen, joka ei juurikaan lainassa kulje. No, jos kirja olisi ollut vähääkään pitempi, kesken olisi jäänyt. Nyt vedin sinnillä sivut loppuun asti. Ei oikein kolahtanut mulle tämmöinen teksti... mutta luettua tuli. Eikä tarvitse enää ihmetellä, miksei kukaan halua tätä lukea... :D 

Kirjailija Cyrano de Bergerac eli vuosina 1619-1655, eli varsin erilaisen maailmankäsityksen aikakaudella. Tuolloin taidettiin vielä kiistellä siitäkin, onko maapallo pyöreä vai ei, ja kumpi mahtaakaan kiertää kumpaa, maa vai aurinko... ja sen huomaa tekstistäkin, joka on täynnä tieteenfilosofisia pohdiskeluja (tjsp). Ei tätä oikein tieteiskirjallisuutena osannut pitää, mutta ehkä omana aikanaan tämä kirja on ollut hyvinkin juuri sitä. 

Onni onnettomuudessa on se, että kirjaa lukiessani hoksasin sen passaavan Läpi historian -haasteeseen. Tällä kirjalla kuittaan barokin aikakauden käsitellyksi. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 1 tähti 
Kirjan tietoja: 
Savinien de Cyrano de Bergerac: Voyage dans de lune 
Suomentanut Aarno Saleva
Faros, 2008
158 sivua