Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta : Maian tarina (Bazar 2017) aloittaa uuden kirjasarjan seitsemästä nuoresta naisesta.
Maia D'Aplièse ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevenjärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.
Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo. (takakansiteksti)
Todella mukaansatempaavasti kerrottu tarina sisarussarjan vanhimmasta, Maiasta. Uteliaisuus koko tulevaa sarjaa kohtaan on valtava, ja tämä ensimmäinen osa jätti monia kysymyksiä avoimeksi. Ensinnäkin, sarjan nimi on Seitsemän sisarta, ja kuitenkin kirjassa puhutaan Maiasta ja hänen viidestä sisarestaan. Missä on seitsemäs? Myöskään sisarusten isästä, salaperäisestä Papa Saltista, ei kerrota juuri mitään. Paitsi se, etteivät tyttäretkään tiedä hänestä juuri mitään. Pieniä vihjeitä tästä eka kirjasta sai, mutta ihan varma ei vielä uskalla olla...
Papa Salt on osannut valmistautua kuolemaansa, ja jättänyt jokaiselle adoptiotyttärelleen kirjeen, jossa hän kertoo tämän taustasta. Myös kotipuutarhaan ilmestyvä armillaari kreikankielisine teksteineen liittyy tyttöjen elämään ja menneisyyteen. Sarjan ensimmäinen osa keskittyy sisaruksista vanhimpaan, Maiaan, joka ainoana tyttäristä on jäänyt lapsuudenkotiinsa asumaan. Kirje ja muut vihjeet johtavat Maian tien Brasiliaan, jonne hän päättää lähteä etsimään juuriaan. Avukseen Maia saa brasilialaisen kirjailijan, Floriano Quintelasin, joka on kiinnostunut kirjoittamisen lisäksi historiasta - ja Maiasta.
Vihjeistä löytyneiden koordinaattien perusteella Maia ja Floriano löytävät vanhan autiolta vaikuttavan talon, jonka puutarhassa on kaunis, kumman tutunnäköinen veistos. Talo osoittautuu asutuksi, mutta Maia ei koe olevansa tervetullut. Hän saa kuitenkin sisäköltä nipun kirjeitä, joiden avulla Maia saa lopultakin tietää, kuka hän on ja onko hänellä vielä sukulaisia elossa. Kirjeet avaavat kirjaan toisen tason, joka kertoo 1920-luvun Rio de Janeirosta, Pariisista ja nuoresta Izabelasta - Maian isoisoäidistä.
Kirjailijan tekemän taustatyön määrä näkyy kirjassa selkeästi. Rio de Janeiron kaupunki tulee todellakin eläväksi, samoin viime vuosisadan alun Pariisi. Kuuluisan Kristus-patsaan rakennustyökin on kiehtovaa seurattavaa. Patsaan käsiin liittyy arvoitus: niiden malliksi luultu brasilialaisnainen tunnusti kuolinvuoteellaan, etteivät hänen kätensä olleetkaan patsaan käsien malleina, ja tästä kirjailija kertoo saatesanoissa saaneensa idean kirjansa juoneen.
Vaikkei kirja kokonaan sijotukaan Brasiliaan, tärkeimmät tapahtumat kuitenkin sijoittuvat. Siksipä merkkaan Brasilian nyt valloitetuksi maailmanvalloitushaasteessani. :) Down Under -haasteesta kuittaan kohdan 41: kirja, joka aloittaa sarjan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Lucinda Riley: The Seven Sisters (2014)
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2017
677 sivua
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riley Lucinda. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riley Lucinda. Näytä kaikki tekstit
torstai 31. elokuuta 2017
perjantai 30. syyskuuta 2016
Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
Bazar-kustantamolta on jälkeen ilmestynyt upea historiallinen romaani. Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu (Bazar 2016) kertoo intialaisen Anahitan elämäntarinan.
Kiehtova rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle.
Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa ja pääsee osaksi tämän satumaista elämää lemmikkinorsuineen ja palatseineen. Prinsessan virallisena seuralaisena Anahita matkaa kauas Englantiin sisäoppilaitokseen juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Englannin maaseudulla hän tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.
Lähes vuosisata myöhemmin Rebecca Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kesken elokuvan filmausten Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik selvittämään isoisoäitinsä Anahitan menneisyyttä. Pian Astburyn suvun tarkoin varjelemat salaisuudet alkavat paljastua. (takakansiteksti)
Kiehtova rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle.
Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa ja pääsee osaksi tämän satumaista elämää lemmikkinorsuineen ja palatseineen. Prinsessan virallisena seuralaisena Anahita matkaa kauas Englantiin sisäoppilaitokseen juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Englannin maaseudulla hän tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.
Lähes vuosisata myöhemmin Rebecca Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kesken elokuvan filmausten Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik selvittämään isoisoäitinsä Anahitan menneisyyttä. Pian Astburyn suvun tarkoin varjelemat salaisuudet alkavat paljastua. (takakansiteksti)
Kiehtova sukutarina! Siirtomaa-ajan Intiasta on toki kirjoitettu aiemminkin, mutta en jotenkin ole tullut lukeneeksi juuri niitä kirjoja. Tähän kirjaan houkutti tarttumaan takakansitekstin lisäksi kaunis kansikuva. Tuntuu, että Bazarilla todellakin panostetaan myös kirjojen ulkoasuun! :)
Tarinaa viedään eteenpäin usealla tasolla: niin 1900-luvun alkupuolella Anahitan kertomana kuin nykypäivänä Rebeccan kertomana. Äänensä saa kuuluviin myös Donald Astbury. Siirtymät ovat sujuvia ja helposti huomattavissa.
Kirjan alussa vietetään Anahitan satavuotissyntymäpäivää. Päivän päätteeksi Anahita antaa lapsenlapsenlapselleen Arille kirjoittamansa muistelmat, sillä hän on varma että hänen lapsena kuolleeksi väitetty poikansa on kuollut vasta paljon myöhemmin. Ari lupaa selvittää asiaa, mutta on liian kiireinen. Hän saa aikaiseksi perehtyä muistelmiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
Samaan aikaan Astburyn kartanon isäntä on luvannut rahapulassaan kartanonsa elokuvan kuvauspaikaksi. Rebecca, naispääosan esittäjä, saa majapaikan kartanosta, jonka isäntä on haltioitunut Rebeccan kauneudesta ja hätkähdyttävästä yhdennäköisyydestä isoäitinsä Violet Astburyn kanssa.
Ari lentää Englantiin ja saapuu Astburyn kartanoon selvittämään sukunsa salaisuuksia, mutta lordi Astbury on kummallisen haluton auttamaan. Vähitellen Anahitan ja Astburyn kartanon vaiheet selviävät sekä Arille että Rebeccalle, mutta sitä ennen ehtii tapahtua monenlaista...
Elokuva-aiheensa vuoksi kirja sopii Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen, ja nimessä esiintyvä ruusu (Rosa, ruusukasvien heimoon kuuluva kasvisuku) tuo pisteen Kirjaherbario-haasteeseen. Näiden lisäksi kirja on omiaan myös Lukuiloa 2016 -haasteeseen.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Lucinda Riley: The Midnight Rose (2013)
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2016
671 sivua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)