Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus 2013) oli yllättävä lukuelämys karsastamastani uskonnollisuudesta huolimatta. Minusta kirja oli enemmänkin rakkausromaani tai nuoren perheen selviytymistarina, uskonnollisuus oli pikemminkin sivujuonne. Niinpä olinkin utelias Rauhalan uuden romaanin Synninkantajat (Gummerus 2018) suhteen, sillä ennakkotietojen perusteella uskonnollisuudella on siinä suurempi rooli.

No näinhän tietysti olikin. Synninkantajat pureutuu lestadiolaisten 1970-luvun hoitokokouksiin ja liikkeen sisäiseen problematiikkaan. Tässä mielessä Synninkantajat on paljon enemmän "tirkistelykirja" lestadiolaiseen yhteisöön kuin Taivaslaulu. Itselleni tämä(kin) uskonnollinen yhteisö ja sen tavat ovat täysin vieraita, ja kainuulaisena oma suhtautumistapani lestadiolaisuuteen ja lestadiolaisiin tuntuu olevan melko lailla erilainen kuin Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulun seudulla monilla muilla. (Olikohan tämä nyt tarpeeksi diplomaattisesti muotoiltu?) Yli kahdenkymmenen Oulussa asutun vuoden aikana olen ehtinyt kuulla aika monenmoisia kommentteja lestadiolaisista.

Kirja ja tarina sinänsä tuntui aluksi vähän sekavalta, ainakin Taivaslauluun verrattuna. Kertojia on useita, ja kun kertoja ja näkökulma vaihtuu, usein vaihtuu myös tyyli. Tähän en ensin meinannut päästä sisälle, mutta jossain vaiheessa se lakkasi häiritsemästä. Tarina tempaisi minut heti mukaansa: varsinkin Aaronin, pikkupojan näkökulma kiehtoi todella. Aaron on kasvanut lestadiolaisuuteen. Isän isä, Taisto-pappa, on kiivas hengellinen johtaja, mutta Aaronille rakas pappa. Äidin äiti, Aliisa-mummi, on Aaronille yhtä rakas, mutta suhtautuu uskoon kyseenalaistavasti. Ristiriita näkemysten välillä on suuri, eikä se voi olla vaikuttamatta Aaronin elämään.

Mukaan tulee myös nykypäivän näkökulma, jossa tulee yhtymäkohta Taivaslauluun. Kirjailija tutkii sukunsa vaiheita ja yrittää koota niitä kirjaksi. Samalla hän selvittää omaa uskoaan ja sen kipukohtia.

En tiedä. Uskonnollisuus tuntuu aina vain vieraalta aiheelta, mutta Rauhala osaa käsitellä aihetta niin, että minäkin jaksan siitä lukea. Tykkäsin kovasti! Ja Helmet-haasteesta kuittaan kirjalla kohdan 5: kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Pauliina Rauhala: Synninkantajat
Gummerus, 2018
367 sivua

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Olen varmaan tullut jossain vaiheessa maininneeksi, että uskonnollinen kirjallisuus ei ole varsinaisesti minun juttuni, tai ainakin jotain aiheeseen liittyvää on tullut mainittua. Siitä huolimatta pitää joskus astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Lukemaan minua houkutti nimenomaan se, että kirjailija Terhi Törmälehto on kainuulainen, ja tämä esikoisteos Vaikka vuoret järkkyisivät (Otava 2017) sijoittuu osittain Kainuuseen ja nimenomaan Kajaaniin. Tästä syystä kirja sopii myös hyvin Helmet-haasteen kohtaan 27: kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja. (Kai synnyinpaikkakunta voidaan laskea kotipaikkakunnaksi?)

Väkevä romaani uskosta ja epäuskosta, kaipuusta ja halusta kuulua johonkin, Kainuun yksinäisistä teistä ja Bogotan arvaamattomista kaduista. (takakansiteksti)

Elsa varttuu turvallisessa kodissa Kainuussa, mutta kaipaa jotakin suurempaa. Helluntaiseurakunnassa puhutaan tuntemattomilla kielillä, ja siellä Elsa tuntee pääsevänsä jonkin kauniin ja merkityksellisen äärelle. Ihmeen etsiminen repäisee kuitenkin kuilun Elsan ja hänen perheensä välille.
Vuosia myöhemmin aikuinen Elsa asuu vuorten sylissä Bogotassa, Kolumbiassa. Paikallisessa seurakunnassa hän tutustuu Manueliin, joka säikkyy varjoaankin oltuaan vuosia sissien vankina viidakossa. Pitkään kyteneet kysymykset alkavat vaivata Elsan mieltä, eikä mikään, mihin hän on uskonut, tunnu enää selkeältä. (kirjan kansiliepeestä)

Kuten jo vihjasin, kirjan uskonnollisuus ei minua viehättänyt alkuunkaan. Helluntailaisuus on erinäisten perheyhteyksien kautta tullut minulle jossain määrin tutuksi, ja kirjan lukeminen vahvisti omia (ennakko)käsityksiäni (tai -luulojani?) kyseisestä suunnasta. Minulle parasta antia kirjassa olikin Elsan nuoruusvuodet Kajaanissa, ihan vain kaikkien tuttujen paikkojen takia. Itse en tosin koskaan nuorempanakaan osannut ajatella, että Kajaanissa olisi niin paljon helluntailaisia kuin kirja antaa ymmärtää.

Kirjasta noin puolet sijoittuu Kainuuseen, ne osiot kerrotaan takautumina. Kirjan nykypäivä puolestaan sijoittuu Kolumbiaan, johon Elsa on lähtenyt nuorena opiskelemaan ja jäänyt sinne asumaan. Seurakunnan vaikutus on Kolumbiassakin vahva, varsinkin vankeudesta pelastuneeseen Manueliin, johon Elsa on ihastunut. Vähitellen Elsan usko vaikuttaa muuttuvan epäuskoksi, mikä ei toisaalta tullut itselleni mitenkään yllätyksenä. Helpotuksena ehkä kuitenkin ("Huraa, se tulee järkiinsä!")

Vaikka kirja ei kokonaan sijoitukaan Kolumbiaan, kuittaan sillä kaunokirjallisesta maailmanvalloituksesta kuitenkin kyseisen valtion käydyksi.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja:
Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät 
Otava 2017
288 sivua