Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leinonen Anne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leinonen Anne. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Nuorten fantasiaa

Uskaltauduin taas kokeilemaan pariakin uutta nuorten fantasiakirjaa, jotka aloittavat uuden sarjan (kuinkas muutenkaan...). Nämä olivat taas minuun paremmin uppoavia fantsukoita, joita onneksi on alkanut löytyä niitäkin.




Anne Leinosen Kirjanoita (WSOY 2017) on kaksiosaisen urbaanin fantasiateosparin ensimmäinen puolisko. Toinen osa ilmestyy ensi vuoden keväällä. 

Seitsemäntoistavuotias Aura asuu Helbyssä, joka muistuttaa 2010-luvun Helsinkiä. Hän näkee välähdyksiä toisesta maailmasta: kun hän katsoo näyteikkunaa Bulevardilla syyssäässä, ikkunasta heijastuu lumimyrsky ja hänen takanaan kulkee ihmisiä, joita ei ole olemassa. 
Auran uusi työpaikka Menetettyjen unelmien talossa vie hänet totuuden äärelle. Aura tutustuu kirjoihin täynnä taikaa sekä noitiin, joiden tehtävänä on säilyttää kirjojen mahti ja tasapaino kahden kaupungin välillä. Siellä hän kohtaa myös kiehtovan Pyryn, jolla on salaisuus. 
Pian Aura huomaa ratkaisevansa montaa eri arvoitusta. Mutta miten valita puolensa, kun ei tiedä käyvänsä taistelua? (takakansiteksti)

Mielenkiintoinen tarina, jossa nykypäivä onkin kuin jostain lähitulevaisuudesta. Rinnakkaistodellisuutena on kuitenkin tämä meidän tuntemamme kaltainen maailma. Ero näiden kahden välillä liittyy olennaisesti kirjoihin, joilla on melkoinen mahti. Sillä voi tehdä niin hyvää kuin pahaakin, ja tästä Aura alkaa päästä kirjassa selville. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Anne Leinonen: Kirjanoita
WSOY, 2017
228 sivua

Sini Helmisen Kaarnan kätkössä (Myllylahti 2017) aloittaa Väkiveriset-fantasiasarjan, joka sijoittuu nykypäivään sekoittaen arkeen ripauksen kotimaista mytologiaa, jännitystä ja romantiikkaa. 

Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.
Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinja niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä. (takakansiteksti)

Kirja oli minulle erittäin suuri positiivinen yllättäjä. Kotimainen mytologia sisältää rutkasti aineksia fantasiaan, siitä pisteet kirjailijalle. Tyttörakkaus vetoaa myös moniin lukijoihin. Itseäni se näkökulma ei niin kiinnostanut, mutta ei sen puoleen haitannutkaan. Koukutuin lukemaan Pinjan tarinaa suurella mielenkiinnolla, ja loppuun jätetty koukku toimi todellakin hyvin. Seuraavaa osaa odotellessa siis!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
Myllylahti, 2017
220 sivua

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Anne Leinonen: Metsän äiti

Anne Leinosen uutuusromaani Metsän äiti (Atena 2017) on kertomus suvun painolastista, sovituksesta ja uhrista, joka on aina annettava.

Suolle surmattu tyttö. Mökkiinsä palanut mies. Metsä, joka hengittää.
Vihainperän käkkyrät männyt ovat sukupolvien saatossa nähneet paljon. Kun Riina palaa vuosien jälkeen töihin kotiseudulleen, hän törmää rauhallisen maalaiskylän sinnikkääseen vaikenemiseen. Onko nuoren naisen surmaaja yhä vapaana, ja miksi Riinan valvepainajaisissa toistuu yhä uudestaan kuva mökkiinsä palavasta miehestä? Kun naapurin kellarista löytyy kuollut mies, Riinan on pakko alkaa tutkia Vihainperän menneisyyttä. Hänen on selvitettävä, miten hänen hulluksi tullut äitinsä liittyy näkyihin - ja onko hän itse vaarassa. (takakannesta)


Riina palaa kotikonnuilleen tutkimaan kylän kellareita. Menneisyyden tympeät tapahtumat (isän katoaminen ja äidin mielenterveysongelmat) tuntuvat painavana taakkana, ja lisäksi Riina havaitsee olevansa raskaana. Sekö hänet saa herkistymään näyille vai mikä on syynä? Joka tapauksessa Riina kokee kummia kierrellessään pitkin kylää.

Mieltä askarruttaa myös kauan sitten kuollut, suolle tapettu naapurin tyttö. Miksei tekijää ole saatu kiinni? Ja mihin liittyy Riinan näyissä esiintyvä mökkiinsä palava mies? Kun asiat lopulta alkavat selvitä, vaikuttaa siltä ettei Riinakaan ole turvassa.

Tässä kirjassa oli hyvin rakennettu kertomus, mutta aineksia olisi ollut paljon enempäänkin. Nyt ainakin minulle kävi niin, että takakansi tuli vastaan ihan yllättäen enkä ollut päässyt kovinkaan hyvin selville kylänväen salaisuuksista. Kaikki tapahtui jotenkin liian hätäisesti ja äkkiä, niin että minä parka putosin kärryiltä. Siitä huolimatta pidin kirjasta ja sen hiipivän hyytävästä tunnelmasta. Kauhun rajamailla mennään.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Anne Leinonen: Metsän äiti
Atena, 2017
208 sivua

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Petri Laine & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen

"Yön puolella on niin kylmää, että huutokin on täynnä jäähileitä."
Kansainvälisen avaruusaseman miehistö joutuu seuraamaan Maahan syöksyvän meteoriitin aiheuttamaa tuhoa. Jatko-sodan lentäjä-ässää seuraa liiankin hyvä onni. Jääplaneetan tutkimusasemalla sattuu mystisiä kuolemantapauksia, eikä planeetta ole ollenkaan niin autio kuin aluksi vaikutti. Puolueen uskollinen pikkuvirkamies saa salaperäisen kirjeen ja päätyy tekemisiin salatun menneisyytensä kanssa. Rakastavaiset pakenevat kielletyn rakkautensa aiheuttamaa tuomiota ja löytävät kaukaiselta planeetalta yllättävän suojelijan. 
Petri Laine ja Anne Leinonen ovat aiemmin julkaisseet tahoillaan novelleja niin lehdissä kuin kirjojen kansissa. Kuulen laulun kaukaisen (Kuoriaiskirjat 2014) on heidän ensimmäinen yhteinen kokoelmansa. (takakannesta) 




Toimiva kokoelma novelleja kahdelta kirjailijalta. Varsinkin ensimmäinen novelli Tänään kosketin maailmaa oli loistava; sopivan jännä ja lohduton. Tuli mieleen yksi suosikkikirjani, Darlah - 172 tuntia Kuussa. Jotain samaa oli myös Lumen kevät -novellissa.

Tämän kirjan täsmälainasin oikeastaan juuri Helmet-haastetta varten. Kuittaan luetuksi kohdan 35: kirjassa ollaan avaruudessa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Petri Lainen & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen
Kuoriaiskirjat, 2014 
188 sivua