Haastekoonti: Yhdysvallat-lukuhaaste & Halloween 2018

Hupsista vaan, nyt jäi parikin haastekoontia päivittämättä oikeaan aikaan. Lukupino-blogin Yhdysvallat-lukuhaaste loppui jo kirjamessuviikonloppuna, mutta mattimyöhäinen päivittää nyt. :)

Saldoksi tähän viisitoistakohtaiseen haasteeseen sain viisi luettua kirjaa, eli kolmasosan. Olen vallan tyytyväinen! Kiitokset Lukupinon Simolle haasteesta! :)

Lukemani kirjat ovat:

Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet (14: ei-amerikkalaisen kirjailijan teos)
Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa (13: kirja, jossa ollaan matkalla Amerikkaan)
Meredith Russo: Tyttösi sun (1: pikkukaupunkiin sijoittuva kirja)
Nina LaCour: Välimatkoja (6: New Yorkiin sijoittuva kirja)
Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin (11: lempiosavaltioosi sijoittuva kirja)

Toinen jo päättynyt haaste on Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaaste.

Tähän haasteeseen luettuja kirjoja kertyi kuusi. Tyytyväinen täytyy olla tähänkin tulokseen, lukuaika kun tahtoo tätä nykyä olla jotenkin kortilla (siitä bloggausajasta puhumattakaan...).

Halloween-haasteen luetut kirjat: 

Marko Hautala: Leväluhta
Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi
Tapani Bagge: Vanajaveden hirviö
Katarina Mazetti: Haamuja ja hirviöitä
Kristina Ohlsson: Hopeapoika
Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita

Niinalle jälleen kiitokset haasteesta! :)

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

Joskus käy niin, että lukemansa kirjan unohtaa melkein saman tien. Ja sitten on niitä täysin päinvastaisia tapauksia, niin kuin vaikka Jennifer Clementin Varastettujen rukousten vuori, jonka lukemisesta on pitkästi yli kaksi vuotta. Se kirja ei hevillä unohdu. Niinpä Clementin uutukainen Rakkaudesta aseisiin (Like 2018) herätti mielenkiintoni välittömästi.

Pearl asuu äitinsä kanssa henkilöautossa. Vessassa voi käydä talovaunualueella, samoin suihkussa, ja ruoanlaittoonkaan ei välttämättä tarvita hellaa. Kylmälaukku takakontissa riittää. Kotikulmilla Floridan syrjäseudulla ihmisten eriarvoisuus on edelleen valitettava tosiasia, ja kodittomia riittää. Pearlin äiti on kuitenkin valinnut tällaisen elämän tarkoituksella, vaikka olisi voinut elää aivan toisella tavalla pöytähopeiden ja perintökalusteiden maailmassa. Pearlilla ei ole ketään muita sukulaisia kuin äiti, tai muista hän ei tiedä. Eikä kukaan äidin entisessä maailmassa tiedä hänestä. Pearlin syntymätodistuskin on väärennetty.

Elämä on ehkä vaatimatonta ja välillä vaikeaakin, mutta se on Pearlille täyttä elämää. Hänellä on äiti ja paras ystävä, April May talovaunualueelta. Muita hän ei tarvitsekaan. Äiti taas... hän tuntuu välillä tarvitsevan muitakin. Lyhyen aikaa (yhden päivän ja yhden yön) heidän autossaan asuu myös Mr. Don't Come Back, ja sitten seudulle saapuu Eli. Eli puhuu kuin laulaisi ja äiti on täysin myyty. Elin mukana kuvioihin tulevat aseet. Eli asuu lähikirkon pastorin luona, pastorin joka ostaa aseita lakkauttaakseen väkivallan Amerikasta. "Anna aseesi Jumalalle" -kampanja on huikea menestys, ja pastori aikoo jatkaa sitä niin kauan kuin Jumala käskee hänen lopettaa.

Äiti on koko ajan enemmän ja enemmän Elin lumoissa ja lopettaa työnsäkin. Sitten tulee päivä, jonka iltaa ei koskaan tullut. Päivä, jota aurinko ei koskaan lakannut polttamasta poroksi. Pearl kuulee, että äiti on ammuttu. Sosiaalityöntekijä tulee ja vie Pearlin mukanaan. Väliaikainen asuinpaikka löytyy iäkkään herra Brodskyn luota, jossa asuu ennestään jo kaksi muuta "ampumatapausta". Pearl pääsee ensimmäistä kertaa elämänsä aikana oikeaan sänkyyn nukkumaan, mutta koko ajan hän pelkää hetkeä jolloin sosiaalityöntekijä saapuu uudestaan viemään hänet pois. 

Ennen sitä hetkeä ovikelloa soittaa kuitenkin entinen naapuri talovaunualueelta, Corazón, jonka mukaan Pearl lyöttäytyy. Corazón salakuljettaa miehensä kanssa aseita Meksikoon, ja yhtäkkiä Pearl huomaa myös Elin olevan näissä kuvioissa mukana. No, kaikeksi onneksi Eli on aikanaan antanut aseen myös Pearlille ja hänen äidilleen... Vaikka Pearl saa kuulla totuuden isästään Eliltä, hän ei tunne armoa.

Tämän kirjan nappaan mukaan Lukupino-blogin Yhdysvallat-lukuhaasteeseen. Kategoriaksi voisin laittaa vaikkapa 11 eli "lempiosavaltioosi sijoittuva kirja". Lempi ja lempi, en nyt siitä tiedä, mutta voisin vaikka Floridassa joskus kuvitella käyvänikin. Lisäksi kirja edistää omaa "sivuhaastettani" (So American; jokaiseen osavaltioon sijoittuva kirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jennifer Clement: Gun Love
Suomentanut Terhi Kuusisto
Like, 2018
278 sivua

Nina LaCour: Välimatkoja

Nina LaCourin Välimatkoja (Karisto 2018) tuli vähän kuin varkain uutuuskirjojen mukana kirjastoon. Minulta ainakin oli mennyt ihan ohi tällaisen kirjan ilmestyminen, ja uteliaana nappasin kirjan luettavaksi.

Kirja kertoo Marinista, joka on yhtäkkiä vain ottanut ja lähtenyt, muuttanut toiselle puolelle Yhdysvaltoja. New Yorkissa kukaan ei tiedä, mitä hänelle tapahtui viimeisinä viikkoinaan San Franciscossa. Sitä ei tiedä myöskään Marinin paras ystävä Mabel, joka jäi San Franciscoon. Kenties Marinin tarkoituksena on ollut unohtaa kaikki entinen, aloittaa niin sanotusti alusta? Menneisyys ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan. Kohta on joulu, ja Mabel on ilmoittanut tulevansa Marinin luo kolmeksi päiväksi. On pakko kohdata entinen ja kaikki se, mitä jäi aikanaan sanomatta.

Mabel saapuu, ja niin tekee myös lumimyrsky. Sähköt menevät poikki, ja talonmies pelastaa tytöt kylmästä asuntolasta luokseen. Vähitellen Marinin menneisyyden salat alkavat tulla julki, ja sekä Mabel että kirjan lukija ovat niistä yhtä ällistyneitä.

Kirjan takakannessa on luonnehdinta: "Rehellinen ja intiimi kuvaus yksinäisyydestä ja surun jättämistä arvista". Tietyssä mielessä kyllä, ja jotenkin kirja toi mieleeni hiljattain esittelemäni teoksen Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Yksinäisyyden taustalla on tiettyjä samantyyppisiä asioita, vaikka Marin onkin paljon nuorempi päähenkilö. Toisaalta kuitenkin kirjat ovat täysin erilaisia keskenään. Lukekaa itse, tästä kirjasta en halua paljastaa liikaa. :)

Kirja sopii sekä YA-lukuhaasteeseen (kirja ei kuulu sarjaan) että Yhdysvallat-lukuhaasteen kohtaan 6 (New Yorkiin sijoittuva kirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Nina LaCour: We Are Okay
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto, 2018
232 sivua

Meredith Russo: Tyttösi sun

Transsukupuolisuudesta ei kovin paljon ole ainakaan nuorille kirjoitettu, lähinnä tulee mieleen Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016). Tätä puutetta paikkaa nyt ansiokkaasti Meredith Russon Tyttösi sun (Karisto 2018).

Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää ahdistavat pikkupaikkakunnat lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant? (takakansiteksti)

Andrewina syntynyt ja kasvanut Amanda tuntee lopultakin olevansa oikea itsensä. Siitä maksettu hinta on kuitenkin kova ja vaatii ympäristönvaihdosta. Uudessa koulussa olisi helpompi pitää matalaa profiilia ja vaieta taustastaan, mutta mitä paremmin Amanda pääsee porukkaan, sitä enemmän käy ilmi että salattavaa on muillakin. Ja salaisuuksilla on tapana paljastua... niin käy nytkin kun väärinkäsityksen seurauksena katkerasti loukkaantunut "ystävä" avaa Pandoran lippaan ja kertoo kaikkien salaisuudet julki. Vasta alullaan oleva romanssi Grantin kanssa saa kolauksen, ja Amanda joutuu jälleen pakenemaan.

Elämänmakuinen ja vaikeuksista huolimatta positiivissävytteinen teos oli luettava yhdeltä istumalta. Kirja sopii moneenkin eri haasteeseen: Helmet-haasteen kohtaan 1 (kirjassa muutetaan), YA-haasteeseen (käsittelee LGBTQ-aihetta) ja vielä Yhdysvallat-lukuhaasteen kohtaan 1 (pikkukaupunkiin sijoittuva kirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Meredith Russo: If I Was Your Girl (2016)
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto, 2018
344 sivua

Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Eeva Vuorenpää on kirjoittanut aiemmin kartanoyhteisöstä kertovan Kotkansilmä-trilogian sekä jatkosodan aikaan sijoittuvan romaanin Arvet. Uusin romaani Kaksi rantaa (Minerva 2018) vie matkalle Atlantin yli.

Kaksi rantaa on historiallinen romaani suomalaisten Amerikan-siirtolaisuudesta. Se on rohkean Hannan huima elämäntarina, joka vie 17-vuotiaan maalaistytön Atlantin valtameren yli 1920-luvun kuohuvaan New Yorkiin.
Miljoonakaupunki on Hannasta loistossaan kiehtova, pelottavakin. Tutuksi tulevat elokuvat, jazzklubit, Keskuspuiston luistinrata, Long Islandin uimaranta ja ennen kaikkea Haali, jonne kaupungin suomalaisyhteisö kokoontuu viikoittain tanssimaan ja pitämään hauskaa.
Yllättäen Hanna kutsutaan keittiötöistä sisäköksi kaivosmiljonäärin upeaan taloon.
Koti-ikävä kaihertaa kuitenkin ajoittain kaiken loiston keskellä. Kaksi rantaa, kaksi erilaista maailmaa kamppailevat Hannan sisimmässä. Kumpaan hän kuuluu? Kumpaan rakentaa pysyvästi elämänsä? (takakansiteksti)

Mielenkiintoinen, joskin aika yllätyksetön tarina onneaan etsimään lähtevästä Hannasta. Kerronta piti hyvin otteessaan, mutta kirjailijan perinpohjainen tyyli selittää kaikki vähän turhankin tarkkaan häiritsi välillä. Kyllähän sitä rivien välistäkin osaisi monta asiaa lukea, ei kaikkea tarvitsisi kirjoittaa auki...

Matka Amerikkaan ei nykypäivänäkään ole välttämättä se kaikkein yksinkertaisin. Viime vuosisadan alussa tilanne on ollut kuitenkin aivan toinen. Kielimuuri on ollut todellinen, ja matkakustannukset ovat voineet olla monelle korkeakin kynnys. Hurjalta tuntuu sekin, että nuorena on pitänyt lähteä omaa elämää aloittamaan... oma tytär on jo vanhempi kuin kirjan Hanna, mutta ajatuskin siitä että häntä alkaisin varustaa Amerikkaan lähtemään - huh huh! Tämä on kuitenkin monelle olosuhteiden sanelema pakko, Hannallekin. Paremmat tienestit houkuttelevat tarpeeksi, ja niin Hannan matka kohti New Yorkia alkaa.

Perillä hän päätyy ensin setänsä talouteen asumaan. Töihin hän pääsee hienon hotellin keittiöön. Aika pian hänet kuitenkin halutaan sisäköksi varakkaalle pariskunnalle. Jo sisäkkönä Hannan elämä kohenee, ja kun hän ryhtyy emäntänsä seuraneidiksi, hän tuntee itsensä jo lähinnä perheenjäseneksi. Päivät kuluvat mukavasti misiksen seurana milloin Elizabeth Ardenin kauneushoitolassa, milloin kotosalla kirjoja ääneen lukien. Ja kun kuvioihin tulee mukaan vielä surusilmäinen kelloseppäoppilas Martti, kaikki on lähes täydellistä.

Koti-ikävä on kuitenkin kova. Mielessä välähtelee jatkuvasti, miten isä ja sisarukset pärjäävät. Ja Marttikaan ei ymmärrä kosia. Lopulta Hanna lähtee käymään Suomessa. Vierailu venähtää vuoden mittaiseksi, ja sen aikana Hanna alkaa nähdä monet asiat eri tavalla. Martti ei ole ainoa mies maailmassa, ja Hannalla riittäisi vientiä muuallakin. Jo ennen Amerikkaan lähtöä Tuomaalan Einari on kantanut Hannalle kukkia, ja loman lopulla Einari tekee tunteensa Hannalle selviksi. Velvollisuudentunto isäntäperhettä kohtaan vie Hannan kuitenkin takaisin Atlantin taakse, mutta lopulta Hannan täytyy päättää, kummalle rannalle hän kuuluu.

Kirja sopii hyvin Helmet-haasteen kohtaan 16 (kirjassa luetaan kirjaa), ja lisäksi Yhdysvallat-lukuhaasteen kohtaan 13 (kirja, jossa ollaan matkalla Amerikkaan).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa
Minerva, 2018
352 sivua

Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet

Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneet (Gummerus 2016) on psykologinen jännäri äidin ja tyttären matkasta Alaskaan etsimään kuolleeksi luultua isää ja aviomiestä.

Alaskan talvessa päivät eivät erotu öistä, ja kylmyys tunkeutuu kaiken läpi. Kymmenvuotias kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminin kanssa rekan kyydissä Alaskan halki. He etsivät Rubyn isää, luontokuvaajaa, joka on nähty viimeksi pienessä inuiittikylässä. Kylän uskotaan tuhoutuneen tulipalossa, mutta toivo isän löytymisestä ei ole vielä sammunut. Yasminin ja Rubyn matka etenee hitaasti jäisillä teillä lumimyrskyn yltyessä ja muuttuu yhä vaarallisemmaksi, kun rekan taustapeiliin ilmestyvät yhtäkkiä tuntemattoman auton etuvalot. Joku seuraa heitä pimeydessä.
Suositun englantilaisen kirjailijan Rosamund Luptonin jännitysromaani on hyytävän koukuttava. Rubyn hiljainen maailma täynnä värejä ja viittomia äänteiden sijaan, jännitteet perheen sisällä sekä Alaskan ankara talvi luovat puitteet huikealle lukuelämykselle. (kustantajan esittelyteksti)

Hyytävän hiljaista jännitystä lumimyrskyn keskellä. Siinä kirja pähkinänkuoressa. Kirjan jännitys ei ole mitään perinteistä dekkarijännitystä, vaan menee vähän samalla lailla ihon alle kuin kauhukirjojen jännitys. Kun Ruby ja Yasmin lähtevät epätoivoiselle etsintämatkalle Pohjois-Alaskaan päämääränään erittäin epätodennäköinen tavoite, Rubyn isän etsiminen, onnistumisen mahdollisuudet ovat aika olemattomat. Siitä pitäisivät huolen jo pelkästään  ankarat sääolosuhteet, ja kun niihin vielä lisätään heidän kuskinsa sairastuminen ja piinaavasti perässä seuraava säiliörekka, jännite kasvaa merkittävästi. Kuka heitä seuraa ja ennen kaikkea miksi?

Tällä kirjalla pääsen avaamaan Lukupino-blogin Yhdysvallat-lukuhaasteen. Kirja sopii kohtaan 14: ei-amerikkalaisen kirjailijan teos. Toisenkin haasteen aloittamiseen tämä on oivallinen teos: Tundran lumoissa haastaa lukemaan tundraan ja taigaan liittyvää kirjallisuutta. So American -haasteen puitteissa kuittaan Alaskan käydyksi. Ja tokihan kirja sopii myös Helmet-haasteeseen, vaikkapa kohtaan 28 (sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Rosamund Lupton: The Quality of Silence
Suomentanut Outi Järvinen
Gummerus, 2016
326 sivua