Saralla on ärrävika. Hän on vältellyt r-kirjainta koko kouluaikansa. Kahdeksan vuotta toivottomana päättyneen puheterapian jälkeen hän muuttaa Irlantiin, koska englanniksi r on yleensä pehmeä puolivokaali. Mutta mikä muuttuu, kun nainen lakkaa olemasta Sara, teräväreunainen heinä, ja hänestä tulee neljäs Raamatussa mainittu nainen, Sarah. Voiko identiteetti olla yhden äänteen varassa?
Sara ihastuu kuvankauniiseen, ärränsä pariisilaisittain sorauttavaan huonekaveriinsa Celineen. Dublinia kiertävän jouluisen roadtripin aikana hänen on pakko selvittää, onko hänellä rohkeutta rakastaa ja olla oma itsensä.
Kielillä puhumisen taito on herkkä ja kiehtova romaani nuoren naisen identiteetistä, ystävyydestä ja rakkaudesta isolla ärrällä. Kahdessa aikatasossa kulkeva romaani kuljettaa lukijaa kepeästi ja varmasti kohti loppuhuipennusta, jossa ei ole mitään vääjäämätöntä. (takakansiteksti)
Tästä nyt taitaa tulla taas jonkinlainen avautumispostaus, mutta tulkoon sitten. :D
Minulla on myös ärrävika. Se on ollut minulla aina, ihan pienestä asti. Sitä yritettiin korjata. Se ei korjaantunut. En ymmärtänyt miksi olisi pitänyt, vaikka kärsinkin siitä etten osannut sanoa ärrää oikein. Siitä oli hyvä kiusata - siitäkin. En kuitekaan motivoitunut kiusaamisestakaan niin paljon, että olisin oppinut oikeanlaisen ärrän. Mieluummin pysyttelin sitten hiljaa tietyissä tilanteissa ja tietyssä seurassa. Tätä nykyä en edes muista koko ärrävikaa suurimmaksi osaksi ajasta. Puhun, esiinnyn, vinkkaan, ärrää sorauttaen. Ihan sama. Se on minun tyylini eikä sen pitäisi ketään muuta häiritä. Sitten aina joskus sen muistaa jostain, niin kuin vaikka nyt tästä kirjasta.
Kirjan Sara on matkustanut ärrän takia tuhansia kilometrejä, vaihtanut työpaikkoja, osoitteita, maita, jättänyt tutustumatta kymmeniin, ehkä satoihin ihmisiin, hylännyt rakastettuja, kaikki tämä alle 25-vuotiaana. Minä en tehnyt mitään näistä, en ärrän takia. Vaikka itsetuntoni ei mikään huikean hyvä olekaan, se on kestänyt ärrän. Kirjan lukeminen oli jotenkin silmiä avaava kokemus: Olen enemmän kuin ärrä, pystyn elämään sen kanssa. Saran toiminta tuntuu lähes absurdilta. Miksi yhdellä äänteellä voisi olla kenenkään elämään noin suuri merkitys?
Luin tämän kirjan jo viime vuoden puolella, ja se on vaatinut näin pitkän sulattelun. Tuntuu ihan hullulta että kirjan kantava teema on joku ärrävika ja sen aiheuttama alemmuudentunne! Oikeasti? Ei kai se nyt oikeasti voi olla niin iso asia kenellekään? Tai no kai se voi, vaikkei minulle olekaan. Yritän ymmärtää tämän, mutta silti.
Kirjan tarina Sarasta ja tämän ihastuksesta Celineen jäi minulle aivan toisarvoiseksi eikä sen kummemmin painunut mieleen. Minulle tämä kirja oli ennen kaikkea Saran matka uskallukseen olla oma itsensä sellaisena kuin on, ärrästä huolimatta.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito
Aula & Co, 2017
207 sivua
