Vuosi 2017 ja pari haastetta paketissa

Niin se vaan vuosi lähenee loppuaan taas kerran. Joululoma on melkein ohi ja luettuja kirjoja kertynyt aika lailla. Blogattavaa olisi, kun vaan ehtisi / jaksaisi / viitsisi. Tekstiluonnoksia on odottamassa useampiakin, mutta niistä vielä puuttuu jotain. 

Tänään loppuu taas pari haastetta, tässä koonti molemmista. 

Suketuksen Muuttoliikkeessä-lukuhaaste haastoi lukemaan siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvää kirjallisuutta. Itse sain luettua neljä haasteen kategorioihin sopivaa kirjaa:

Tamara McKinley: Viinitila
Hanna Hauru: Muuttoliike
Tamara McKinley: Merten taa
Antti Tuuri: Tangopojat

Tamara McKinleyn kirjat sivuavat siirtomaa-aikaa, Tuurin Tangopojat taas suomalaisten siirtolaisuutta. Haurun novellikokoelma onkin sitten vähän erilainen... novelleissa pyritään muuttamaan asioita paremmiksi. Ehkä paras kategoria onkin "Kohti parempaa". Enemmänkin olisi ehkä voinut lukea, mutta hyvä näinkin. :)

Niina T.:n Uudelleen luettua -lukuhaaste oli oikein mukavaa nostalgisointia! Kaikki nämä lukemani 13 kirjaa olen lukenut alun perin joskus hyyyvin kauan sitten (tai ainakin melkein), olipa ihana palata niiden pariin.

Michael Crichton: Kongo
Bernard Beckett: Genesis
James Herriot: Elämäni kissat
L.M. Montgomery: koko Anna-sarja (8 kirjaa) 
Jenny Downham: Ennen kuin kuolen
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä

Minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen näitä on mahdoton laittaa, kaikilla kun on erityinen asemansa muistoissa. No, tuo Yksi täydellinen päivä on ehkä vähän rajatapaus, ensimmäinen lukukerta kun oli englannin kielellä... kelpuutin sen kuitenkin mukaan haasteeseen, kun alkukielellä lukemisesta ei ollut kulunut ihan älyttömän kauan eli kirja oli vielä jotenkin muistissa.

Kiitokset molemmista haasteista emännille!

Kirjoja moniin eri haasteisiin

Tässäpä taas niputettuna muutama kirja, joista en ihan hirveästi keksi sanottavaa, mutta haluan ne blogiini ottaa mukaan kuitenkin, kun kirjat sattuvat sopimaan passelisti meneillään oleviin haasteisiin. :)

Antti Tuurin Tangopojat (Otava 2016) sopii Muuttoliikkeessä-haasteeseen. Kirja keskittyy kuvaamaan 1960-luvun tyypillistä tilannetta: lähdetään Ruotsiin leveämmän leivän toivossa.

Saulilla on Kauhavalla kesken monta asiaa, etenkin suhde oikulliseen Elinaan. Elina on laulusolisti tanssiorkesterissa, jossa Sauli soittaa haitaria. Orkesteri hajoaa, kun Elina yllättäen lähtee Ruotsiin. Sauli päättää lähteä perästä, Volvon tehtailla olisi töitä tarjolla.
Nousevan auringon talo, suomalaisten miesten majapaikka Skövdessä, opettaa maan tavoille. Raskaan tehdastyön lomassa Sauli elättelee haavetta soittamisesta. Sana lahjakkaasta hanuristista leviää, ja Sauli alkaa työn ohessa soittaa Tangopojat-orkesterissa. Se vetää suomalaispaikkakuntien tansseihin jopa tuhansia innokkaita. Kaiken aikaa Sauli yrittää kuitenkin jäljittää Elinaa, joka tuntuu kokonaan kadonneen.
Suuri muutto tyhjensi Suomen maaseudun ja vei 1960-luvulla satojatuhansia työikäisiä Ruotsin teollisuutta rakentamaan. Sopeutuminen ei aina sujunut tangon sulavin askelin. (takakansiteksti)

Tammikuu 18 -teoksen yhteydessä taisin tulla jo sanoneeksi jotain Tuurin tyylistä. Tähän kirjaan se sopi ehkä hitusen paremmin, tai ainakaan se ei tuntunut niin häiritsevältä. Siirtolaisuuden kuvaus on ihan kiehtovaa, mutta minua alkoi tuo naisen perään haikailu jo ärsyttää.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Antti Tuuri: Tangopojat
Otava, 2016
317 sivua

Helmet-haasteessa yksi hankalalta tuntuva kohta oli 48: kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän. Tähänhän olisi toki sopinut esim. mikä tahansa tietokirja... mutta halusin mieluummin lukea jonkun ihan ennestään tuntemattoman romaanin. Niitäkin kun toki kirjastosta löytyy! ;) Valitsin luettavaksi Ros Wynne-Jonesin  Etelä-Sudaniin sijoittuvan esikoisteoksen Sade lankeaa (Like 2010) ihan siksikin, että sillä saan edistettyä myös kaunokirjallista maailmanvalloitustani.

Punatomuisen eteläsudanilaiskylän sateista on kulunut niin kauan, että pikkulapset ovat vain kuulleet puhuttavan taivaalta lankeavasta vedestä. 40-vuotinen sota on peittänyt muistot rauhasta. Kun kolme länsimaista avustustyöntekijää juuttuu sinne, missä runoilijat kantavat rynnäkkökivääriä ja kapinallisjohtajat vahtivat jokaista liikettä, heidän läsnäolonsa synnyttää yhtä paljon toivoa kuin uhkia.
Nuori lääkäriopiskelija Maria joutuu silmätysten traagisten tapahtumien ja lyhyeksi jäävien elämäntarinoiden kanssa, mutta kuoleman saartamassa kylässä kytee luottamus parempaan. Sekä rakkaus että onni voivat selvitä myös nälänhädästä ja sodasta. (takakansiteksti)

Olipahan ainakin tosi erilainen kirja, en tämän tyylisiä ole kovin monta lukenut. Kirjailija on itse työskennellyt eri kriisialueilla, mm. Etelä-Sudanissa, eli kirja on varmastikin hyvin dokumentaarinen ja aitoihin tilanteisiin perustuva. Lukemiseen meni pitkään, ei ehkä ollut mikään suosikkikirjani, mutta sen verran mielenkiinto pysyi yllä että luin kirjan kokonaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Ros Wynne-Jones: Something Is Going to Fall Like Rain (2009)
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2010
366 sivua

Katarina Mazettin Seikkailuserkut-sarja sai jo toisen osansa tälle vuodelle. Voroja ja vompatteja (Otava 2017) jatkaa serkusten tarinaa aika lailla siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Tämä kirja osuu sopivasti Down Under -haasteen kohtaan 17: kirja, joka käsittelee jollakin tavalla Australian eläimiä.

Lomalle saariston rauhaan! Pääsiäismunia, herkkuaterioita, söpöjä vompatteja! Luonnonrauhasta ei tosin ole tietoakaan...
Kaikki neljä serkusta hihkuvat riemusta päästessään Frida-tädin Uikkusaareen pääsiäiseksi. Katinryökälekin otetaan tietysti mukaan. Täti aikoo perustaa saareen puiston, jonka vetonaulaksi hän on tilannut Australiasta vompatteja. Eläimet saapuvat sopivasti pääsiäisenä.
Yllättäen saareen veneilee moottoripyöräjengin jäseniä. Miehet mekastavat saaressa ja käyttäytyvät muutenkin uhkaavasti. Miksi ihmeessä? Julian, Pörrin, Jorin ja Alexin on otettava hurjan jengin aikeista selvää. (takakansiteksti)

Viisikkomainen meno jatkuu hurjaa jengiä peläten ja vielä hurjempia vompatteja kaitsien. Tädin suunnitelma eläinpuistosta ei miellytä kaikkia, ja ehkä juuri siksi moottoripyöräjengi ilmaantuu pelottelemaan Uikkusaaren väkeä. Neuvokkaat serkukset eivät kuitenkaan aio jäädä tarkkailemaan tilannetta sivusta, vaan päättävät ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Hauskoja ja vähän jänniäkin tapahtumia riittää. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Katarina Mazetti: Kusinerna Karlsson : Vildingar och vombater (2012)
Suomentanut Ulla Lempinen
Otava, 2017
139 sivua

Tamara McKinley: Merten taa (Uudisraivaaja #1)

On vuosi 1768. Kymmeniä tuhansia vuosia Australiaa ovat asuttaneet alueen omaperäistä luontoa ymmärtävät aboriginaalit. Mutta jättiläismäiset laivat täynnä valkoisia miehiä ovat saapumassa. Alkuasukkaat eivät voi aavistaa laivojen tuovan mukanaan väkivaltaa ja kulkutauteja, mutta eivät valkoiset miehet tee elämää uudella mantereella helpoksi toisilleenkaan. 
Laivassa purjehtii myös nuori, seikkailunhaluinen aatelismies Jonathan. Rakastettu Susan on jäänyt odottamaan Englantiin - ja odottaa kolme vuotta, kunnes avioituu toisaalle. Hänenkin tiensä vie aikanaan maapallon toiselle puolelle. Siellä entiset rakastavaiset kohtaavat uudelleen, tilanteessa, johon kumpikaan ei olisi toivonut joutuvansa. (takakannesta)

Tamara McKinleyn Uudisraivaaja-trilogian aloittava Merten taa (WSOY 2009) on takakansitekstinsä mukaisesti hyvinkin romanttinen teos. Suuremmassa osassa on kuitenkin Englannin valtaaman Australian pitkä historia ja alkuperäiset asukkaat, jotka joutuvat ahtaalle valkoisten miesten saapuessa. Jotenkin tuntuu raivostuttavalta, että valloittajat ovat kautta aikojen katsoneet oikeaksi pakottaa edeltävät kulttuurit ja kansat sopeutumaan omiin tapoihinsa. Aboriginaalien kulttuuri on todella vanha, mutta brittien saapuessa Australian rannikoille se ajettiin melkoisen ahtaalle. Aivan purematta aboriginaalit eivät kaltoinkohteluaan kuitenkaan nielleet, ja siitä saadaan varmaankin lukea lisää sarjan seuraavassa osassa...

Edellisen lukemani McKinleyn teoksen tavoin tämäkin kirja sopii Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen. Down Under -haasteesta merkkaan luetuksi kohdan 11: kirja, jonka tapahtumiin liittyy aboriginaalien historiaa, kulttuuria tai pyhiä paikkoja. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Tamara McKinley: Lands Beyond the Sea (2007)
Suomentanut Ulla Selkälä
WSOY, 2009
381 sivua   

Novellihaasteen loppukiritystä

Novellihaaste lähenee loppuaan (viimeinen päivä 7.5.), tässä niputettuna kolme luettua novellikokoelmaa. Näiden jälkeen luettujen novellien yhteismäärä on 97. Yli satasen on tavoite päästä!

Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta (Osuuskumma 2016) sisältää 12 spekulatiivista novellia 12 eri kirjoittajalta. Mukaan mahtuu scifiä, fantasiaa, kauhua, uuskummaa ja ripaus erotiikkaakin.

Iho sopii niin ravinnoksi kuin painotuotteeksikin. Sen voi pukea ylleen kuin vaatteen, mutta riisuminen on vaikeampaa. Se kuumottaa, polttelee, roihahtaa liekkeihin. Se muistaa silloinkin kun ihminen itse unohtaa. Iho on ihmisen suurin ja kaunein elin, kehon suojelija, mutta se voi kääntyä myös kantajaansa vastaan. (kustantajan esittelyteksti)

Kokoelman novelleista suosikeiksini nousivat Anu Holopaisen Aukkoja sielun peilissä, joka on "lisäosa" kirjailijan huikealle Ihon alaiset -romaanille (tämän luin ennen blogiaikaani), Mia Myllymäen Piikikäs Matilda, johon jokainen jonkinlaisesta finniongelmasta kärsinyt voi varmasti samaistua, sekä Tarja Sipiläisen Irtiotto, joka mielessäni rinnastui useisiin lukemiini nuorten aikuisten dystopioihin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta
Toimittaneet Maija Haavisto ja Juha Jyrkäs
Osuuskumma, 2016
255 sivua

Hanna Haurun novellikokoelma Muuttoliike (Like 2006) pitää sisällään 15 novellia, osa hyvinkin lyhyitä ja osa vähän pitempiä tekstejä.

Kokoelma koostuu tarinoista, joissa joku aina haluaa ja pääsee pois entisestä elämästä. Aiempaan verrattuna muutos voi olla hyvinkin radikaali ja absurdi. 
Muutos ei koske ainoastaan novellien henkilöiden elämää: myös Haurun tyylissä on uusia sävyjä. Elämän pimeiden puolien aistillisen kuvauksen lisäksi tarinoissa pilkahtelee hervotonta huumoria ja hennon anarkian versoja. (takakansiteksti)

Kaikissa novelleissa on kyse jonkinlaisesta muutoksesta, pyrkimyksestä parempaan. Alkuolosuhteet voivat olla ankeita ja ahdistavia, mutta muutoksen myötä tilanne ei aina välttämättä päädy siihen odotetuimpaan vaihtoehtoon, vaan lopputulos voi olla hyvinkin erikoinen.

Tällä novellikokoelmalla pääsen osallistumaan myös Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen. Kategoriaksi sopii "Kohti parempaa".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Hanna Hauru: Muuttoliike
Like, 2006
87 sivua

Myös kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee etenemään. Syytös : 7 kertomusta Pohjois-Koreasta (S&S 2017) on ensimmäinen pohjoiskorealainen, maan ulkopuolella julkaistu teos, jonka kirjoittaja asuu yhä maassa. Siksi kirjailija käyttääkin salanimeä Bandi (Tulikärpänen).

Syytös vie lukijan 1990-luvulle, Kim Jong-ilin Pohjois-Koreaan, erilaisten, eri yhteiskuntaluokkia edustavien ihmisten jokapäiväiseen elämään suljetussa yhteiskunnassa. Novellikokoelman seitsemän kertomusta ovat kertomuksia pelosta, että se, mikä on tuttua, rakasta ja lähellä, katoaa tai viedään pois. Mutta ne ovat myös kertomuksia ihmisyydestä, rikkaasta mielikuvituksesta ja toivosta, jotka sinnikkäästi nostavat päätään epäinhimillisimmissäkin oloissa. (takakansiteksti)

Todella mielenkiintoisia ja todentuntuisia kertomuksia siitä, minkälaista oli elämä 1990-luvun Korean kansantasavallassa Kim Il-sungin kuoltua ja Kim Jong-ilin noustua valtaan. Pohjois-Korean perustaja Kim Il-sung, hänen poikansa Kim Jong-il ja tämän poika, nykyinen "suuri johtaja" Kim Jong-un, tunnetaan kaikki diktatorisista menetelmistään valtionpäämiehinä (tämän neutraalimpaan ilmaisuun en kykene :D). Novellit kertovat karua tarinaa kansan kärsimyksistä. Vaikuttava teos!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Bandi: Gobal
Suomentanut Raisa Porrasmaa (ranskankielisestä laitoksesta)
Schildts & Söderströms, 2017
189 sivua

Tamara McKinley: Viinitila

Töissä olen useasti törmännyt asiakkaisiin, jotka kehuvat Tamara McKinleyn kirjoja ja kyselevät jotain saman tyylistä luettavaa. Koskapa itseltäni on jäänyt kirjailijan tuotantoon tutustumatta, on ollut hankala yhtäkkiä keksiä jotain vastaavaa. Osittain siitäkin syystä päätin ottaa luettavaksi jonkin McKinleyn kirjoista. Tarkempi tutkailu osoitti, että kirjailijan kaikki kirjat sopivat mainiosti johonkin Down Under -lukuhaasteen kohdista! Hei, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! ;) 

Ensimmäisenä kirjailijan monista kirjoista kohdalle osui Viinitila (WSOY 2001). 

Jock Witney oli eteläisen Australian viinitarhojen kuningas, joka tahtoi määrätä kaikesta mitä valtakunnassa tapahtui. Kun Jock nyt on poissa, suku ei oikein tiedä, miten menetellä jättiläismäisen perintönsä kanssa - Jacarandan viinitilan lisäksi siihen kuuluu muun muassa supermarketeita ja laivayhtiö. Eräät nuoremmista perheyhtiön osakkaista haluaisivat muuttaa koko vaikeasti hoidettavan imperiumin rahaksi. Ostajakin on tarjolla: ranskalainen viinintuottaja Lazare on pitkään havitellut historian suurimpia viinikauppoja. Witneyn iäkäs leski Cordelia asettuu kuitenkin tarmokkaasti vastustamaan Jacarandan myymistä. Osoittaakseen, kuinka suurista arvoista on kysymys, hän vie tyttärentyttärensä Sophien matkalle viinitilan menneisyyteen seuraamaan varhaisten sukupolvien elämää. Hän kertoo nuoremmalle naiselle tarinoita siirtolaisuudesta, ankarista elämänehdoista, sitkeydestä, tulevaisuuden toivosta ja rakkaudesta. Palatessaan naiset ovat yhdessä valmiit kohtaamaan nykyajan haasteet. (takakansiteksti) 

Kirja on alusta lähtien vetävästi kirjoitettu. Jacarandan "viini-imperiumin" esiäiti Rose tulee Australiaan Englannista, kun kyllästyy palveluspaikassaan tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään. Australiaan saavuttuaan Rose tapaa saksalaissyntyisen Oton, joka ei saa tyttöä mielestään, ja lopulta he päätyvät perustamaan perheen ja aloittamaan viininviljelyn. 

Rosen tarinan rinnalla seurataan koko ajan myös hänen nuoruudenrakastettunsa Johnin tietä mustalaisleiriltä nyrkkeilykehiin ja edelleen Australiaan saakka. Toinen rinnalla kulkeva tarinajuoni on Rosen entisen emännän, Isobelin ja tämän miehen Gilbertin tarina. Tämäkin pariskunta päätyy lapsineen Australiaan samoille seuduille Rosen kanssa. 

Tästä lähtee liikkeelle monimutkainen ja ristiriitoja täynnä oleva sukutarina. Menneisyyden polkuja seurataan tarinan nykypäivästä käsin, kun Sophie lähtee isoäitinsä Cordelian kanssa matkalle Jacarandan viinitilan menneisyyteen. Tilan kohtalo on vaakalaudalla, mutta Cordelia on päättänyt pitää sen suvun omistuksessa kaikin mahdollisin keinoin. 

Kirjan rakenne teki siitä välillä hieman hankalasti seurattavan, mutta loppua kohti suvun vaiheet ja kiemurat onneksi selkiytyivät huomattavasti. Kirja sopii loppujen lopuksi useampaankin haasteeseen: Down Under -haasteesta kuittaan kohdan 10 (kirja liittyy tiiviisti viininvalmistukseen) ja Helmet-haasteesta kohdan 26 (sukutarina). Niiden lisäksi kirja sopii aloittamaan Suketuksen blogissa alkaneen Muuttoliikkeessä-haasteen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Tamara McKinley: Jacaranda Vines
Suomentanut Ulla Selkälä
WSOY, 2001
414 sivua