Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (Flavia de Luce #9)

Alan Bradleyn Flavia de Lucen elämästä ja tutkimuksista kertova sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaansa, ja aina vain sarja jaksaa viehättää yhtä paljon. On hieno paikka haudan povi (Bazar 2018) jatkaa edellisen osan päättäneen perhetragedian jälkimainingeissa.

Flavia lähtee sisartensa ja uskollisen Doggerin kanssa maaseuturetkelle saadakseen ajatuksiaan välillä muualle. Soutureissu joella saa yllättävän, mutta Flavialle mieleisen käänteen, kun hän luulee tarttuvansa kalaan, mutta vetääkin joesta ylös ruumiin. Kemistisalapoliisin mielenkiinto herää välittömästi, varsinkin kun paikkakunnan poliisi ei vaikuta kovin innokkaalta tutkimaan tapausta.

Kirja on siis erittäin tuttua Flavia de Luce -laatua, ja tällä kertaa myös Dogger nousee yllättävän suureen rooliin. Perhesuhteet ovat aina olleet merkityksellinen osa tätä sarjaa, ja kaikesta aiemmin tapahtuneesta johtuen niin on nytkin. Kirjan loppu sai minut hetkeksi epäilemään, että jokohan vain sarja tuli päätökseensä, mutta vilkaisu Bazarin kevään 2019 katalogiin osoitti tämän luulon onneksi vääräksi. Jee! \o/

Luin kirjan lokakuun puolella eli se kuuluu ehdottomasti Halloween-haasteen lukusaldoon. Luku- ja bloggausvauhti eivät taaskaan kohtaa... Ja sarjaan kuuluvana tietty mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: The Grave's a Fine and Private Place
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2018
397 sivua

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (Flavia de Luce #8)

Nuoren kemisti-salapoliisin, Flavia de Lucen, mukana olen viihtynyt sarjan alusta asti. Edellisessä osassa Flavia päätyi Kanadaan sisäoppilaitokseen, mutta uusimmassa osassa Kolmasti naukui kirjava kissa (Bazar 2018) ollaan jälleen kotoisassa Buckshaw'n kartanossa.

Flavian opiskelu kanadalaisessa tyttökoulussa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, joten hänet passitetaan takaisin kotikartanoonsa. Kotona vastaanotto on vielä odotettua ankeampi, kun Flavia kuulee isänsä sairastuneen vakavasti. Isää ei pääse edes katsomaan sairaalaan ennen kuin hänen vointinsa paranee huomattavasti.

Kaikki toiminta on tällaisessa tilanteessa tervetullutta, ettei vain tarvitsisi kyyhöttää kotona hankalien sisarten ja ärsyttävän serkun kanssa. Flavia lähteekin auttamaan pastorin rouvaa, jonka pitäisi saada toimitettua viesti puunveistäjälle. Gladys-pyörällä matka sujuu mukavasti, mutta perillä Flaviaa odottaa melkoinen yllätys: veistäjän ruumis ja tämän utelias naapuri kissoineen.

Flavia on siis jälleen elementissään päästessään tutkimaan uutta mysteeriä. Mutta kylläpä vain kaksitoistavuotiaalle on sälytetty melkoisesti taakkaa: suvun salaisuudet, vastuu kartanosta ja vielä niiden lisäksi huoli isän voinnista. Ja tottakai kirja vielä loppuu äärettömän koukuttavaan ja epätoivoiseen tilanteeseen. 

Helmet-haasteesta kuittaan luetuksi kohdan 42: kirjan nimessä on adjektiivi. Mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2018
367 sivua

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (Flavia de Luce #7)

Alan Bradleyn Nokisen tomumajan arvoitus (Bazar 2017) on jo seitsemäs osa Flavia de Lucen taipumuksesta sotkeutua omituisiin juttuihin. Edellinen osa Kuolleet linnut eivät laula (Bazar 2017) jätti lukijat ja Flavian jälleen erikoiseen tilanteeseen: Flavian ainoa vaihtoehto oli jättää kotikartano Buckshaw.

Tässä kirjassa Flavia todellakin joutuu lähtemään kotoaan aina Kanadaan asti. Siellä odottaa Miss Bodycoten tyttökoulu, jossa hänen äitinsä Harrietkin aikoinaan opiskeli. Flavian mielestä koulu muistuttaa enemmän rangaistusvankilaa kuin kunnon koulua, mutta kaikeksi onneksi jo heti ennen ensimmäisen koulupäivän alkamista kohtalo heittää Flavian jalkoihin jälleen yhden ruumiin. Takan hormista pudonnut ruumis on hiiltynyt ja muumioitunut, ja Flavia päättää tehdä kaikkensa selvittääkseen, kuka tämä onneton uhri on. Sen lisäksi koululla tuntuu tapahtuvan yhtä jos toistakin omituista kadonneista oppilaista öisiin oppitunteihin ja rikoksesta epäiltyihin opettajiin.

Flavian sukuun liittyvä salaseura tuntuu vaikuttavan myös hänen uudessa opinahjossaan, ja sen myötä Flavian on välillä vaikea tietää, kuka on samalla puolella ja voiko keneenkään missään tilanteessa luottaa. Myös tiukat säännöt asettavat omat haasteensa, ja ennen pitkää Flavia on valintatilanteen edessä.

Aivan samalle tasolle edeltävien osien kanssa tämä kirja ei mielestäni yltänyt, mutta viihdyin sen parissa silti mainiosti. Kaikeksi onneksi seuraava osa on jo yöpöydälläni odottamassa. Tämä kirja sopii mukaan Helmet-haasteeseen, kohtaan 47 (kirja  kerrotaan lapsen näkökulmasta). Sarjaan kuuluvana kirjana mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2017
428 sivua

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (Flavia de Luce #6)

Alan Bradleyn mainio Flavia de Luce -sarja on edennyt kuudenteen osaansa Kuolleet linnut eivät laula (Bazar 2017). Edellinen osa Loppusoinnun kaiku kalmistossa jäi todella jännittävään kohtaan, ja tämä kirja jatkaa heti siitä, mihin jäätiin.

Aurinkoisena huhtikuun aamuna vuonna 1951 11-vuotias kemisti ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on perheensä kanssa rautatieasemalla odottamassa vuosia sitten kadonneen äitinsä Harrietin paluuta. 
Mutta juuri kun juna on saapumassa piskuiseen Bishop's Laceyn kylään, Flavian luo tulee pitkä muukalainen, joka kuiskaa kryptisen viestin hänen korvaansa. Vain hetkeä myöhemmin mies heittää henkensä, kun joku asemalle kerääntyneestä väkijoukosta työntää hänet junan alle. 
Kotona Buckshaw'ssa, de Lucen suvun kovaa vauhtia rapistuvassa kartanossa, Flavia saa taas laittaa kaikki etsivänkykynsä testiin. Ullakolta löytyvä vanha filminauha lennättää hänet kohti uusia johtolankoja, joita seuraamalla Flavia saa lopulta selville de Lucen klaanin tarkimmin varjellut salaisuudet. Kuka olisi arvannut, että niihin kytkeytyy itse Winston Churchill! (takakansiteksti)

Tämä sarja se vain paranee edetessään! Tämän osan myötä moni asia saa lopulta selityksen, esimerkiksi se, miksi Flavia on aina tuntenut itsensä niin erilaiseksi ja syrjityksi. De Lucen sukuun liittyy uskomattomalta tuntuva salaisuus, josta Flavia lopultakin pääsee osalliseksi. Ja loppu on vielä edellistäkin kirjaa koukuttavampi: Flavia on aivan uuden alun edessä, ja edessä on lähtö rakkaasta kotikartanosta. Tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa lokakuuhun asti!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: The Dead in their Vaulted Arches (2014)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2017
335 sivua

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Flavia de Luce #5)

Esiteini-ikäisestä harrastelijasalapoliisista ja mestarimyrkyttäjästä, Flavia de Lucesta kertova dekkarisarja on edennyt jo viidenteen osaansa. Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Bazar 2016) vie Flavian kaivamaan esiin ruumiita.

Kun Bishop's Laceyn kylän suojelupyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhla lähestyy, halutaan pyhimyksen hauta avata asiaan kuuluvin menoin. Ja kukapa muu olisi ensimmäisenä kirkon kryptassa kurkistamassa hautapaaden sisään kuin Flavia! Juhlapäivän järjestelyt joudutaan kuitenkin äkkiä pysäyttämään, kun kivipaaden kannen alta löytyy kylän urkurin ruumis selittämättömästi naamioituna.
Kuka kylässä on hautonut kostoa urkuriparalle? Ja miksi hänen naamioitu ruumiinsa on piilotettu pyhimyksen hautaan? Lannistumaton Flavia päättää selvittää asian. Ja se mitä hän kalmistosta kaivaa esiin, ei välttämättä kestä päivänvaloa. (takakannesta)

Kaikenlaisten johtolankojen etsiminen on Flavialle jo tuttu juttu, kuten myös kemialliset kokeet omassa laboratoriossa. Hän on aina toiminut yksin, askelen edellä poliisia, mutta nyt hänelle yllättäen tarjotaan apua, kun pari muutakin salapoliisiksi itseään kutsuvaa ehdottaa hänelle yhteistyötä.

Yllättävältä tuntuu myös se, että tähän asti vihaamansa siskot alkavat tuntua paljon läheisemmiltä kuin koskaan ennen. Minusta olikin ilahduttavaa kun kirjassa keskityttiin aiempaa enemmän perheen sisäisiin asioihin. Kotikartanokin on vaakalaudalla isän rahaongelmien vuoksi. Suurin yllätys paljastuu kuitenkin vasta viime metreillä! Erittäin tehokas koukku saa tosiaankin odottamaan jatkoa. Onneksi luvassa on vielä ainakin kaksi osaa. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: Speaking from Among the Bones (2013)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2016
410 sivua

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä (Flavia de Luce #4)

Dekkariviikko lähestyy loppuaan, ja sain kuin sainkin rutistettua mukaan vielä neljännen kirjan. :) Nuoresta mestarimyrkyttäjä Flavia de Lucesta kertova sarja on edennyt jo neljänteen osaansa, kolme aiempaa osaa olen lukenut ennen blogiaikaa. Filminauha kohtalon käsissä (Bazar 2016) vie lukijansa keskelle lumimyrskyä ja "suljetun huoneen arvoitusta". 

Joulu lähestyy ja mestarimyrkyttäjä Flavia de Luce valmistautuu juhlaan omalla tavallaan, keittelemällä laboratoriossaan lientä, jonka avulla hän aikoo pyydystää itsensä Joulupukin. 
Joulun alla Flavian kotikartanoon saapuu elokuvan kuvausryhmä, jolle Flavian isä on perheen rahavaikeuksien takia antanut luvan kuvata heidän kotonaan. Filmiryhmän mukana saapuu myös kuuluisa näyttelijätär Phyllis Wyvern. 
Samalla kun sankka lumituisku yllättää Bishop's Laceyn kylän, kaikki kyläläiset kokoontuvat kartanoon katsomaan suuren filmitähden esiintymistä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole valmistautunut illan dramaattiseen päätösnumeroon: yön pimeydessä yksi paikalla olleista löytyy murhattuna. 
Kun lumimyrsky yltyy ja epäiltyjen määrä kasvaa, Flavian on löydettävä kartanon varjoissa piileskelevä tappaja. (takakansiteksti) 

Tässä sitten on ihastuttava sarja! Heti ensi osasta lähtien tämän sarjan parissa on viihtynyt mainiosti, vaikkakin aluksi asetelma hitusen ihmetytti. Kirja kirjalta sympatiseeraan Flaviaa enemmän ja enemmän, vieläkään ei ole täysin selvää miksi Flavian sisaret ovat niin kammottavia häntä kohtaan. Pieniä aavistuksia jo on, mutta ehkäpä asia selviää sitten seuraavassa osassa...? 

Jollakin tapaa Bradleyn kirjoista tulee Agatha Christien kirjat mieleen. Ehkä se on tuo miljöö? Englantilainen maaseutu ja hitusen karmiva kartano. Ja vanha aika... suorastaan hihityttää Flavian isän puhelimen pelko! :) Ja varsinkin tässä kirjassa koko asetelma tuntuu hatunnostolta Christien suljetun huoneen mysteereille: lumimyrsky, useita ihmisiä "loukussa" saman katon alla, yksi löytyy murhattuna. Tällaisista dekkareista minä tykkään! 

Ja sattuikin vielä niin sopivasti, että kirjassa filmataan elokuvaa. Näin nappaan pisteen myös Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Alan Bradley: I Am Half-Sick of Shadows (2011)
Suomentanut Maija Heikinheimo 
Bazar, 2016 
317 sivua