Tästä asetelmasta käynnistyy kiehtova matka halki kahden eriskummallisen kaupungin. Sirppihäntäinen Kent kulkee askeleen edellä ja jättää jälkeensä johtolankoja: kissankarvan, kermakupin, hännänjäljen pölyssä.
Voisi miltei kuvitella, että kissa haluaakin tulla seuratuksi...
Johtolangat kuljettavat tytön ja salapoliisin Rottakaupungin hylätyksi luullun kirkontornin kautta taiteilijakukkulalle ja lopulta Korkeakaupungin sanomalehtitoimitukseen. Siellä painokoneet takovat täyttä höyryä kaikkien aikojen uutisotsikkoa.
Mutta missä on Kent, vai löytyykö kaupungin kasvojen takaa lopulta jotain aivan muuta? (takakansiteksti)
Juu ei. Ei ollut minun kirjani. Joku tässä tökki ja pahasti. Tyttö karkaa kotoa paljain jaloin etsimään kissaa, ja viikon päästä paljastuu ettei kissa edes ole tytön oma. Karkureissullaan tyttö törmää salapoliisiin, joka auttaa kissan etsimisessä. Kovin hyvä salapoliisi ei kyllä työssään ole...
Jos ei tämä kirja olisi ollut niin lyhyt, olisin kyllä jättänyt sen lukemisen kesken. Nyt se meni ihan lyhyytensä ansiosta. Goodreadsissa annoin kirjalle kaksi tähteä ihan sen pienen mustan sirppihäntäisen kissan ansiosta. <3
Ja koskapa kissa sentään aika tärkeää osaa kirjassa esitti, pääsen avaamaan tällä kirjalla Katvealueen Anun emännöimän Kirjavat kissat -lukuhaasteen.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Netta Walldén: Kissa nimeltä Kent
Kustannus-Mäkelä, 2016
98 sivua
