Kaksi kirjaa vahinkoraskauksista

Yksi nuortenkirjallisuuden ikuisuusaiheista on ilman muuta teiniraskaus. Näkökulmia aiheeseen ei sen sijaan kovinkaan monenlaisia saa... Tämän vuoden nuortenkirjoista löytyy kuitenkin kaksi täysin vastakohtaista ratkaisua.

Kirsikka Saaren Hölmö nuori sydän (Otava 2018) on ilmestynyt vastikään myös valkokankaille. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirjan luin. Ihan varauksettomasti en siitä pitänyt, mutta omat ansionsa kirjalla toki on.

Kiira ja Lenni, kaksi viisitoistavuotiasta, täysin erilaista. Yksi yö muuttaa molempien elämän, ja raskaustestin näyttäessä positiivista Kiira päättää pitää lapsen. Lenniltä ei paljon kysellä, mutta tälle ratkaisu vaikuttaa onneksi sopivan. Lenni on juuri niin pihalla kuin vain viidentoista vanha lähiönuori voi olla, ja siinä tilanteessa yleensä voi joutua vielä hankalampaan tilanteeseen. Niin käy Lennillekin. Ei hän tiedä, miten pitäisi olla isä, ei hänelläkään ole isää. Isähahmoksi valikoituu vähän sattumalta Janne. Jannella on yleensä jotain mukavaa sanottavaa Lennille, mutta Jannella on myös melkoisen vahvoja mielipiteitä. Varsinkin maahanmuuttajista, joita lähiössä riittää.

Lähtökohdat perhe-elämään eivät ole kummoiset, mutta kuten ihan oikeassakin elämässä onneksi usein käy, asioilla on taipumus järjestyä. Edes jotenkin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Kirsikka Saari: Hölmö nuori sydän
Otava, 2018
205 sivua

Täysin toisesta näkökulmasta aihetta tarkastellaan Anu Holopaisen kirjassa Sydänhengitystä (Karisto 2018). Tiira on lukion päättänyt nuori tyttö, joka tietää tarkkaan mitä tulevaisuudelta haluaa. Vapaaehtoistyö mertensuojeluprojektissa Filippiineillä kutsuu, matka on jo varattu. Raskaustestin kaksi sinistä viivaa sekoittaa pakan täydellisesti.

Äiti saa tietää asiasta eikä tietenkään ole mielissään, mutta hyväksyy asian muitta mutkitta ja alkaa odottaa mummoksi tuloaan. Lapset ovat lahja, sanoo äiti, niin kuin lapsettomuudesta kärsineen äidin odottaakin sanovan. Paras ystävä on yllättäen yhtä innoissaan ja tahtoo päästä kummiksi. Äiti saa Tiiran poikaystävänkin sille kannalle, että isyys on ihan ok ja tässä sitä nyt ollaan perheeksi kasvamassa. Mutta mutta. Tiira ei halua. Hänen maailmaansa lapsi ei mahdu, ei varsinkaan tällä tavalla. Tiira tietää heti haluavansa abortin, ihan ehdottomasti. Mahdollisimman pian.

Kun lähiverkko painostaa Tiiraa toiseen ratkaisuun, hän kokee olevansa täydellisen yksin. Onneksi tukea tulee isosiskolta. Isosisko on itse jo äiti, mutta hän tietää etteivät kaikki halua olla äitejä. Siskon tuella Tiira taistelee oikeudestaan päättää itse omasta kehostaan, ja kaikkien mahdollisten välien poikki menemisen uhalla saa varattua ajan aborttiin. Sitäkin joutuu odottamaan, onneksi ei yhtä kauan kuin lasta.

Itselläni ei ollut juurikaan käsitystä siitä, minkälainen prosessi abortin teko on, mutta tämän kirjan luettuani on. Huh. Järkyttävän hienosti kirjoitettu kuvaus abortin tekemisestä, ja vielä ilman moralisointia sitä vastaan. Tällaistakin näkökulmaa aiheeseen tarvitaan ehdottomasti. Kaikkien ei missään nimessä ole pakko haluta lapsia, ja nykypäivänä on mielestäni ihan älytöntä että naisia määritellään äitiyden kautta. Ihan kuin se olisi itsestäänselvyys... tästä voisin paasata vaikka kuinka, mutta taidanpa jättää tähän. ;)

Pitkällisen harkinnan jälkeen otan tämän kirjan mukaan Helmet-haasteeseen ja kuittaan sillä kohdan 48 (haluaisit olla kirjan päähenkilö). En haluaisi päähenkilön nahkoihin siksi, että haluaisin kokea saman, vaan siksi että henkilö on niin vahva. Tiira tietää mitä elämältä haluaa ja on valmis toimimaan täysin sen mukaisesti huolimatta ympäristön paineesta. Hatunnosto kaikille jotka vastaavaan pystyvät.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Anu Holopainen: Sydänhengitystä
Karisto, 2018
228 sivua

Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent : runotytön tarina jatkuu

Vetipäs viime tippaan YA-haastetta ajatellen, mutta onneksi ehdin kuitenkin! Sain tämän kirjan luettua jo jokin aika sitten, mutta en halunnut julkaista tätä ennen Klassikkohaasteen postausta - sattuneesta syystä. :)

Keväällä kustantajien katalogeja selatessa tulevista tämän vuoden nuortenkirjoista huomioni (ja varmaan monen, monen muunkin) herätti Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen Emilia Kent : runotytön tarina jatkuu (WSOY 2018). Fanifiktiota! Ihan oikeasti julkaistuna! Wanhalle klassikolle jatkoa! Olkoonkin, että tuo alkuperäinen klassikkosarja oli siinä vaiheessa vielä lukematta... mutta saman tien päätin lukea sen ensin, ja oikein sopivastipa sitten klassikkohaasteen kirjaa ei tarvinnut sen pitempään miettiä.

Emilia Kent on todellakin juuri sitä, mitä lupaa: jatko tarinalle, joka Runotyttö etsii tähteään -teoksessa jää tavallaan aivan kesken. Ilsen ja Teddyn häät menevät niin kuin menevät, ja Emiliankin kihlaus Deanin kanssa on purkautunut. Kirjan nimi kertoo jo sen olennaisen: Emilia ja Teddy ovat lopultakin löytäneet toisensa, ihan aikuisten oikeasti, ja muuttaneet asumaan Autioon Taloon. Kirjassa ovat tietysti mukana kaikki alkuperäisestä sarjasta tutut henkilöt, ja myös heidän elämäntarinansa tulevat tutuiksi. Elisabet-täti ei ole enää aivan entisensä, ja Laura-tädin elämään on selkeästi tullut joku mies! Ilse ja Perry ovat edelleen mukana Emilian ja Teddyn elämässä, ja tahollaan hyvin onnellisia. Myös Dean Priest on säilynyt jonkinlaisena ystävänä kaikesta huolimatta. Dean onkin melko suuressa roolissa, kun hän tuo Emilialle luettavaksi oman käsikirjoituksensa - melkoisesti pokkaa on miehellä, joka valehteli Emilialle tämän omasta kirjoituksesta...

Teddy on menestynyt omalla taiteilijan urallaan hyvin, ja nyt hän valmistelee yhteisnäyttelyä toisen (nais)taiteilijan kanssa. Emilian omat haaveet kirjailijan urasta tuntuvat jäävän kaiken muun jalkoihin. Vaimona hän on valmis tukemaan miestään kaikin tavoin, mutta kuka häntä tukee? Kirjoittaminen tuntuu tuskastuttavan vaikealta ja leimahdus loistaa poissaolollaan.

Kirja on siis täynnä melkoista kipuilua. Missä on naisen paikka? Kumpi tulee ensin, ura vai perhe? Ottaen huomioon kaikki ne vuosikymmenet, jotka alkuperäisten kirjojen ja tämän jatkon välillä on, kirja onnistuu aika hyvin tasapainottelemaan näiden "ikiaikaisten" kysymysten välillä. Huomioitua tulee sekä kirjassa eletty aikakausi että "nykyaikaisen naisen" näkökulma. Emiliahan ei alun perinkään ollut mikään kaikkein perinteisin tyttö- tai naishahmo, vaan kuvattuna aikana pikemminkin hyvinkin moderni mielipiteiltään ja käytökseltään.

Kovin nuoria tämä teos tuskin kauheasti kiinnostaa, ja varmaan siksikin teos on määritelty nuorten aikuisten kirjaksi. Eniten tästä varmasti saa irti, jos alkuperäinen Runotyttö-sarja on tuttu. Tällä alustuksella sijoitankin kirjan YA-haasteen kohtaan "kirjassa on kaunis kansi" ja hihkaisen päälle vielä BINGO! Tällä kirjalla pääsen aloittamaan myös Klassikkotuunaus-haasteen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent : runotytön tarina jatkuu
WSOY, 2018
308 sivua

Sarah J. Maas: Lasipalatsi (Throne of Glass #1)

Fantasian lukuhuumassani tartuin myös viime vuonna ilmestyneeseen Sarah J. Maasin Lasipalatsiin (Gummerus 2017), joka on Throne of Glass -sarjan aloitusosa. Tätäkin pyörittelin heti ilmestymisensä jälkeen, mutta silloin ei napannut. Nyt oli tällekin kirjalle oikea aika.

Celaena Sardothien on vasta 18-vuotias nuori nainen, ja kuitenkin kaikkien aikojen pahamaineisin salamurhaaja. Heti kirjan alussa hän huomaa joutuneensa erikoiseen tilanteeseen: hänen täytyy mennä vihaamansa Adarlanin kuninkaan hoviin lunastaakseen vapautensa orjatyöstä suolakaivoksilla. Haaveissaan hän on marssinut hoviin korkeintaan tappamaan kuninkaan, mutta nyt hänen täytyy käyttäytyä toisin. Jos hän onnistuu päihittämään taistelutaidoillaan 23 muuta kilpailijaa - varkaita, salamurhaajia ja sotureita - hän vapautuu.

Celaenan tukijana on hovin nuori kruununprinssi, joka saa hänet jostain syystä raivon partaalle - tai vähintäänkin hermostumaan. Kuninkaallisen vartion kapteeni valmentaa Celaenaa kilpailuun ja ottaa hänet muutenkin suojatikseen, mutta silti Celaena huomaa ettei yksikään kilpailijoista ole linnassa turvassa. Siellä piileksii jotain todella pelottavaa, ja muinaisia taikamerkkejä ilmaantuu paikkoihin joissa niitä ei saisi olla, taikuus kun on tätä nykyä kiellettyä koko valtakunnasta. Hovissa vieraileva kaukaisemman alueen prinsessa haluaa tutustua Celaenaan. Aluksi Celaena on tästä vain hyvillään, tällaisessa tilanteessa ystäviä ei voi olla liikaa... mutta hovin vaarallisten tapahtumien lisääntyessä Celaena joutuu tosissaan pohtimaan, kuka oikeasti on ystävä ja kuka vihollinen.

Lienee melko helppo arvata, kuinka kilpailussa käy. Celaenasta tulee Kuninkaan Miekka, ja palveltuaan kuningasta tietyn ajan hän on jälleen vapaa. Mutta tähän päästään kunnolla vasta sarjan seuraavassa osassa... YA-haasteesta ruksaan yli kohdan "kirjassa kartta sisäkannessa". Mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Sarah J. Maas: Throne of Glass (2012)
Suomentanut Sarianna Silvonen
Gummerus, 2017
438 sivua

Nina LaCour: Välimatkoja

Nina LaCourin Välimatkoja (Karisto 2018) tuli vähän kuin varkain uutuuskirjojen mukana kirjastoon. Minulta ainakin oli mennyt ihan ohi tällaisen kirjan ilmestyminen, ja uteliaana nappasin kirjan luettavaksi.

Kirja kertoo Marinista, joka on yhtäkkiä vain ottanut ja lähtenyt, muuttanut toiselle puolelle Yhdysvaltoja. New Yorkissa kukaan ei tiedä, mitä hänelle tapahtui viimeisinä viikkoinaan San Franciscossa. Sitä ei tiedä myöskään Marinin paras ystävä Mabel, joka jäi San Franciscoon. Kenties Marinin tarkoituksena on ollut unohtaa kaikki entinen, aloittaa niin sanotusti alusta? Menneisyys ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan. Kohta on joulu, ja Mabel on ilmoittanut tulevansa Marinin luo kolmeksi päiväksi. On pakko kohdata entinen ja kaikki se, mitä jäi aikanaan sanomatta.

Mabel saapuu, ja niin tekee myös lumimyrsky. Sähköt menevät poikki, ja talonmies pelastaa tytöt kylmästä asuntolasta luokseen. Vähitellen Marinin menneisyyden salat alkavat tulla julki, ja sekä Mabel että kirjan lukija ovat niistä yhtä ällistyneitä.

Kirjan takakannessa on luonnehdinta: "Rehellinen ja intiimi kuvaus yksinäisyydestä ja surun jättämistä arvista". Tietyssä mielessä kyllä, ja jotenkin kirja toi mieleeni hiljattain esittelemäni teoksen Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Yksinäisyyden taustalla on tiettyjä samantyyppisiä asioita, vaikka Marin onkin paljon nuorempi päähenkilö. Toisaalta kuitenkin kirjat ovat täysin erilaisia keskenään. Lukekaa itse, tästä kirjasta en halua paljastaa liikaa. :)

Kirja sopii sekä YA-lukuhaasteeseen (kirja ei kuulu sarjaan) että Yhdysvallat-lukuhaasteen kohtaan 6 (New Yorkiin sijoittuva kirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Nina LaCour: We Are Okay
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto, 2018
232 sivua

Kirjoituskilpailun satoa

Viime vuonna WSOY järjesti Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailun, jonka voitti Jukka Behm romaanillaan Pehmolelutyttö (WSOY 2017). Nyt myös kilpailussa toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet kirjat ovat ilmestyneet painettuina, aluksi ne julkaistiin sähköisesti.

Kilpailussa toisen sijan saanut teos on Riina Mattilan esikoisteos Järistyksiä (WSOY 2018). Se kertoo Eeliasta, joka ei tunne olevansa tyttö eikä poika. Vanhemmilleen hän on Elisa, ja odotukset ovat perinteiset. Kaikeksi onneksi Eelia pääsee pois pienestä kotikaupungistaan, jota hän kutsuu pesäpallokaupungiksi. Odotettua vapautta olla oma itsensä tuo opiskelupaikka taidelukiossa toisella paikkakunnalla.

Vaajapuron Lyseo eli Välly on paikka, jossa saa rauhassa olla sellainen kuin haluaa. Paikka, jossa kaikki ovat vähän vinksallaan.

Sain rauhassa kaivaa laukun pohjalta oikeat kauluspaidat, ne salaa ostetut, jotka valuivat peittävinä harteilta kohti lattiaa ja piilottivat naisenpehmeitä kohtia. Oikeanlaiset ruutukuviot suoristivat selkäni niin, että rohkenin kävellä pikkukylän apteekkiin ja kiskoa kahden euron ideaalisiteen ympärilleni myrkynvihreän huoneen vessassa. Moi mä olen Eelia, sukupuoleton ja kotoisin pesäpallokaupungista, sanoin kokeeksi peilille, eikä se särkynyt. Hahmo peilissä hymyili. Minä hymyilin takaisin. (s. 28)

Toisen opiskeluvuoden alussa Eelian maailma mullistuu uudelleen. Löytyy ketunsilmäinen Isla, jonka kanssa voi syödä mansikka- ja lakritsijäätelöä ja pelata kysymyspeliä. On vain löydettävä myös rohkeus kohdata rakastumisen järistykset ja kaikki sen seuraukset.

Uskomattoman upeasti kirjoitettu tarina rakkaudesta, rakastumisesta ja oman itsensä löytämisestä. Minusta tämän kirjan olisi kuulunut voittaa koko kilpailu. YA-haasteesta merkkaan luetuksi kohdan "kirja jonka voi lukea päivässä".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Riina Mattila: Järistyksiä
WSOY, 2018
151 sivua

Kilpailun kolmanneksi valittiin Sanna Heinosen esikoisteos Noland (WSOY 2018), kertomus monikulttuurisesta ystävyydestä ja rakkaudesta jalkapalloon. Asetelma tuntui aluksi vähän "tekemällä tehdyltä" eikä kovin houkuttelevalta, mutta päätin kuitenkin kokeilla.

Valtteri on kantasuomalainen nuori, Babur taas on tullut Suomeen pakolaisena Afganistanista äitinsä ja sisarustensa kanssa. Isän kohtalosta Babur ei tiedä. Poikien kotikaupungissa maahanmuuttajiin suhtaudutaan kaksijakoisesti: toiset eivät tykkää ja toiset eivät tykkää siitä ettei tykätä. Melko tyypillinen tilanne siis, tuttu monestakin suomalaisesta pikkukaupungista.

Valtteri ja Babur pelaavat jalkapalloa samassa joukkueessa. Maahanmuuttajiin liittyvien asenteiden seurauksena Valtteri erkaantuu entisistä kavereistaan, jotka ovat alkaneet kannattaa kaupunkiin tulleiden mustatakkisten jyrkkiä mielipiteitä. Valtteri tuntee tulevansa paremmin toimeen Baburin kanssa ja tutustuu myös tämän perheeseen. Tätä ei tietenkään katsella hyvällä; myös Valtterin oma isä kritisoi poikansa tekemisiä.

Mustatakkisten lisääntyessä ja ilmapiirin kiristyessä entisestään pojat ovat lähellä joutua hankaluuksiin, mutta Babur onnistuu viime hetkellä löytämään heille pakopaikan. Se on Noland, jossa Valtteri ja Babur tapaavat monta muutakin sorrettua ja vaikeaan tilanteeseen joutunutta. Mutta mikä tämä paikka oikeastaan on, ja miten Babur on oppinut reitin sinne?

Ennakkokäsitystäni ja varsinkin kansikuvaansa huikeasti parempi kirja, joka pureutuu monikulttuurisuuden ja jalkapallon lisäksi osuvasti myös isien ja poikien suhteeseen. YA-haasteesta ruksataan kohta "kirjassa mieskertoja".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Sanna Heinonen: Noland
WSOY, 2018
167 sivua

2 x YA

YA-haaste etenee vähitellen, tässä taas kaksi luettua kirjaa. Bingo on vieläkin kaukana...

Cara Delevingne on ilmeisesti aika isokin nimi. Itse törmäsin nimeen ensimmäistä kertaa tämän kirjan myötä. Mirror mirror (WSOY 2018) on Delevingnen ja Rowan Colemanin yhdessä kirjoittama nuorten aikuisten kirja ystävyydestä, identiteetistä ja ulkokuoren petollisuudesta.

Lontoolaisnuoret Red, Leo, Rose ja Naomi ovat aivan erilaisia. Heitä yhdistää ainoastaan kouluprojektina alkanut bändi Mirror, Mirror. Bändi menestyy ja nuoret saavat elämälleen tarkoitusta. Mutta sitten Naomi katoaa. Hänet löydetään puolikuolleena Thames-joesta, ja poliisi uskoo hänen yrittäneen itsemurhaa. Red, Leo ja Rose ovat järkyttyneitä eivätkä millään voi uskoa Naomin olleen niin rikki. Tunsivatko he Naomia ollenkaan? Tuntevatko he toisiaan ollenkaan? Tuntevatko he itseäänkään ollenkaan?

Ehkä minä en olekaan se rehellinen tyyppi, joka kuvittelin olevani. Ehkä minä olen hirviö. (kansiliepeestä)

Hieno tarina, joka oli ihan muuta kuin ennakkotietojen perusteella oletin. Kirjassa oli juttuja, jotka saivat minut palaamaan alkuun ja tarkistamaan, olinko oikeasti lukenut sitä, mitä juuri luin. Yllätyksiä, jotka toisaalta tuntuivat itsestäänselvyyksiltä. Tykkäsin! YA-haasteessa kohtaan "Eurooppaan sijoittuva kirja".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Cara Delevingne & Rowan Coleman: Mirror, Mirror
Suomentanut Ulla Selkälä
WSOY, 2018
382 sivua

Holly Bournen mainio Normaali-sarja etenee valitettavasti päätökseensä. Mitä tytön täytyy tehdä? (Gummerus 2018) nostaa tapahtumien keskiöön Lottien, joka on jossain määrin tympääntynyt kaikkeen. Vanhemmat painostavat Cambridge-opintoihin, hyville ihmisille tapahtuu liian paljon pahoja asioita, ja varsinkin tyttöjen täytyy kestää vaikka mitä vain siksi, että he ovat tyttöjä. Niinpä Lottie päättää aloittaa kuukauden mittaisen projektin, jossa hän aikoo paljastaa joka ikisen kokemansa seksismin ilmentymän. Koko lysti kuvataan videolle, jonka Lottie aikoo julkaista vlogissaan. Hän saa avukseen taitavan kuvaajan, mutta kun edes tämä ei tunnu uskovan koko asiaan, miten Lottie voi vakuuttaa muun maailman?

Tästä sarjasta olen pitänyt koko ajan enemmän ja enemmän, voi harmi että se nyt päättyy. Kirjailija nostaa esille tärkeitä asioita, ja siinä mielessä tämä päätösosa on oikea loppuhuipennus ja hatunnosto feminismille. Jos oikeasti haluaisi tuoda esille kaiken sen, mikä on epäreilua mille tahansa sukupuolelle, kuten Lottien missiona on, voisi todellakin käydä niin kuin Lottielle on tapahtua: ehtii palaa loppuun ennen kuin pääsee edes kunnolla alkuun.

Tärkeä kirja, tärkeä sarja! Toivottavasti kirjailijasta kuullaan vielä lisää (ja kuullaanhan hänestä...). YA-haasteessa kohtaan "kirjassa naiskertoja". Mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Holly Bourne: What's a Girl Gotta Do? (2016)
Suomentanut Kristiina Vaara
Gummerus, 2018
400 sivua

Nuorten scifisarjoja

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan uusi nuorten scifijännäri Beta (Tammi 2018) on Sensored Reality -trilogian aloitusosa. Kirja on sinänsä tyypillinen dystopia: ilmastonmuutos on vaikuttanut koko maailmaan niin, että se on muuttunut toisenlaiseksi paikaksi. Uutta sen sijaan on se, että scifiin yhdistetään mukaan historiaa ja pelimaailmaa.

Kirja sijoittuu vuoteen 2117. Helsingistä on oikeasti tullut Pohjolan Venetsia: kaupunki on osittain uponnut mereen. Kaupunki on menestyvä peliteollisuuden keskittymä, ja videopelaamisesta on tullut ihmisille elämäntapa. 16-vuotiaan Minakon eli Bugin isä on kuollut yllättäen, ja hän joutuu muuttamaan äitinsä kanssa Helsingin kaupunkisaareen. Bug ikävöi Meri-Tokiota ja elämäänsä siellä eikä uusi paikkakunta kouluineen voisi vähempää kiinnostaa. Aika kuluukin paljon mieluummin pelikonsolin ääressä. Kaikki kuitenkin muuttuu täysin, kun animoitu videopelilohikäärme kutsuu Bugin beetatestaajaksi ninjapeliin, joka sijoittuu keskiajan Japaniin.

Peli on jotain ihan uutta: sitä pelataan pukemalla päälle ohjaimena toimiva pelipuku, ja kokemus on kirjaimellisesti kuin olisi itse pelin sisällä. Pelin ninjakoulutus opettaa Bugille uusia taitoja ja kehittää häntä pelin ulkopuolellakin. Puvun erityisominaisuudet huolehtivat siitä, ettei Bug loukkaa itseään liian pahoin.

Pelin ulkopuolella Bug yrittää tasapainotella koulunkäynnin, tympeiden koulukiusaajien, isän ikävöinnin ja äidin työkiireiden keskellä. Bug tietää äidin työstä vain sen, että tämä on pelisuunnittelija joka työskentelee salaisen Next Level -projektin parissa.

Kirja on hengästyttävää menoa alusta loppuun. Beetatestaus ei mene ihan niinkuin Strömsössä, mutta Bug selviää kuin selviääkin - vain päätyäkseen uuden pulman eteen, kun hänen äitinsä katoaa. Löytääkseen äitinsä Bugin on otettava selvää äidin työkuvioista: mikä Next Level oikein on?

Sarjan seuraava osa ilmestyy ensi keväänä. Tämä aloitusosa pääsee mukaan Jatkumo-haasteeseen, Helmet-haasteeseen (kohta 29: kirjassa on lohikäärme) ja Spefi-haasteeseen (kohta 35: dystopiakirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta
Tammi, 2018
328 sivua

K.K. Alongin Kevätuhrit-trilogia pääsee päätökseensä osassa Pakenijat (Otava 2018). Alkuasetelma on pelottavan tuttu: Jade herää junavaunusta, joka on täynnä läjäpäin lojuvia ihmisiä. Ei kai vaan taas? Viimeinen asia, mitä Jade muistaa, on palava talo ja helikopteri taivaalla. Aikuiset ovat palanneet.

Vähitellen selviää, että aiemmista kirjoista tuttu porukka on hajonnut. Jade ja Ali ovat päätyneet junaan, joka kuljettaa heidät Venäjän puolelle. Muut ovat jääneet tulipalon armoille, eivätkä kaikki ole edes selvinneet. Jäljelle jääneiden on lähdettävä taas liikkeelle, ja nyt heidän täytyy varoa entistä enemmän. Yllättäen sarjan aloitusosasta tuttu "kuolemanaalto" iskee uudelleen. Sen jälkeen kaikki on taas toisin.

Tämä sarja on kyllä ollut jotain ihan erilaista! Rankkaa menoa ja meininkiä, eikä henkilöitä juuri säästellä. Erityisesti pidän siitä, että tapahtumia ei sen kummemmin selitellä. Tällainen maailma nyt on, piste. Jokainen saa itse päättää, miksi. Kirjan ja koko sarjan loppu on myös mieleiseni.

Tällaista vaan lisää, kiitos! :) Ja tämänkin kirjan nappaan mukaan Jatkumo-haasteeseen, Spefi-haasteeseen (kohta 33: spefikirja, joka on suunnattu nuorille aikuisille) ja YA-haasteeseen (jatko-osa sarjaan).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
K.K. Alongi: Pakenijat
Otava, 2018
334 sivua

Cecelia Ahern: Viallinen

Irlantilainen Cecelia Ahern on tullut lukijoille tutuksi ennen kaikkea naisten viihdekirjallisuuden tekijänä. Nyt hän on laajentanut kohderyhmäänsä nuoriin aikuisiin dystopiakirjalla Viallinen (Gummerus 2018).

Celestine North on seitsemäntoistavuotias, jonka elämä vaikuttaa aivan täydelliseltä... kunnes hän tulee rikkoneeksi kaikkein perustavanlaatuisinta sääntöä yhteisössään. Celestine elää maailmassa, jossa palkitaan täydellisyydestä ja rangaistaan virheistä. Rangaistuksen saaneet kirjaimellisesti leimataan "viallisiksi", että kaikki tietäisivät heidän virheensä. Täydellisten ja viallisten välillä on huikea ero: viallisten elämää rajoittavat tiukat säännöt ja täydelliset ovat kaikessa etusijalla. 

Celestine ei voi katsoa sivusta, kun viallisen leimaa kantava vanhus on pyörtymäisillään linja-autossa. Vastoin kaikkia sääntöjä hän menee puuttumaan tilanteeseen ja joutuu itse vangituksi. Kaikki ovat varmoja, että Celestine selviää vähällä - onhan hänen poikaystävänsä isä merkittävässä asemassa. Toisin kuitenkin käy. Celestine tuomitaan rikoksestaan vialliseksi, ja hänen elämänsä muuttuu täysin toisenlaiseksi.

Viallinen on taitavasti rakennettu kuvaus yhteiskunnasta, jollaista ei pitäisi olla. Se muistuttaa pelottavasti takavuosien holokaustista ja apartheidista ja monista tämän päivänkin epäkohdista vähemmistöryhmien elämässä. Odotan mielenkiinnolla, mitä kohta ilmestyvä jatko-osa Täydellinen tuo tullessaan.

Tämä kirja sopii useaan meneillään olevaan haasteeseen: Jatkumoon, Spefi-haasteeseen (kohta 8: scifikirja, jonka kirjoittaja on nainen) sekä YA-haasteeseen (oma suosikkigenre).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Cecelia Ahern: Flawed
Suomentanut Terhi Leskinen
Gummerus, 2018
428 sivua

David Almond: A Song for Ella Grey

Kreikan mytologia tuntuu innoittaneen kirjailijoita jo - heh, antiikin ajoista asti. Tähän joukkoon on nyt liittynyt myös brittikirjailija David Almond nuorten aikuisten kirjallaan A song for Ella Grey (Ember 2016). Almond on kirjassaan siirtänyt myytin Orfeuksesta ja Eurydikestä nykyaikaan.

Yksinkertaistettuna ja tiivistettynä tämä myytti menee jotakuinkin näin: Orfeus oli lahjakas laulaja, joka sai laulullaan ja lyyransoitollaan luonnonkin pysähtymään ja kuuntelemaan. Orfeus rakastui Eurydike-nymfiin, mutta kun he viettivät häitä, käärme puri morsianta ja tämä kuoli. Surun murtama Orfeus lähti Manalaan hakemaan tätä takaisin. Hän sai laulullaan jumalatkin heltymään, ja niin hänelle annettiin poikkeuksellisesti lupa viedä morsiamensa takaisin maan päälle... mutta tietenkin yhdellä ehdolla: hän ei ehdottomasti saisi vilkaistakaan taakseen. Matkalla Orfeus kuitenkin unohti tämän ehdon ja katsoi Eurydikeen, vain nähdäkseen kuinka tämä joutui vajoamaan takaisin Manalaan - lopullisesti.

Almondin kirjassa pääosassa on Claire, jonka paras ystävä on aina ollut Ella. Ella Grey, joka ei tiedä ketä hänen oikeat vanhempansa ovat. Ella Grey, jonka adoptiovanhemmat ovat ylisuojelevia eivätkä halua päästää hänestä irti. Ella Grey, jota salaperäinen Orpheus ei ole koskaan tavannut, mutta jota on aina rakastanut. Claire on ystäväjoukkonsa kanssa pohjoisessa Englannissa viettämässä lomaa, jolle Ella ei pääse mukaan. He kuulevat Orpheuksen soittavan ja laulavan, ja lopulta Orpheus löytää heidät. Claire soittaa Ellalle että tämäkin kuulisi Orpheuksen laulun, jolloin Orpheus haluaa puhua Ellan kanssa. Kaikkien ällistykseksi Orpheus ja Ella rakastuvat siinä paikassa, ja Orpheus lupaa löytää Ellan.

Ella on tahollaan aivan yhtä rakastunut, ja Claire ei tiedä mitä ajatella. Hän on huolissaan ja ehkä vähän mustasukkainenkin ystävästään, mutta kun Orpheus sitten saapuu Clairen ja Ellan kotikaupunkiin ja Ella on valmis seuraamaan tätä vaikka maailman ääriin, hän ei voi muuta kuin auttaa Ellaa tapaamaan Orpheusta salaa vanhemmiltaan. Lopulta asiat etenevät niin pitkälle, että Ella keinottelee itselleen luvan lähteä lomamatkalle kaveriporukan kanssa, ja tällä reissulla hän aikoo mennä Orpheuksen kanssa naimisiin. Loma alkaa, reissu on edessä, ja sitten onkin jo hääpäivä. Claire saa tahtomattaan kunnian toimia sekä kaasona, morsiamen luovuttajana että vihkijänä. Vaan kun seremonia on ohi, niityltä kaikuu Ellan tuskanhuuto... ja Orpheus on leski yhtä äkkiä kuin oli vihitty mieskin.

Kaikki ovat murheen murtamia, niin Claire, Ellan vanhemmat kuin Orpheuskin. Ja tästä alkaa sitten tämän kirjan omituisin osuus... eli se, kun Orpheus lähtee Manalaan hakemaan vaimoaan takaisin. En ihan tiedä, mitä tästä kirjasta ajattelisin, niin erikoiselta se tuntui. Kreikkalainen mytologia ei ole aivan ominta mukavuusaluettani, ja kyseinen myytti varsinkin oli minulle hyvin hämärän peitossa. Onneksi kirjailija antaa esipuheessa vihiä siitä, mitä on luvassa, muuten kirja olisi voinut tuntua vielä hämmentävämmältä.

Tällä kirjalla kuittaan YA-lukuhaasteesta kohdan "uudelleenkerronta". Kuusi kirjaa ko. haasteeseen luettu, mutta bingo on vielä kaukana...

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
David Almond: A Song for Ella Grey
Ember, 2015
268 sivua

Meredith Russo: Tyttösi sun

Transsukupuolisuudesta ei kovin paljon ole ainakaan nuorille kirjoitettu, lähinnä tulee mieleen Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016). Tätä puutetta paikkaa nyt ansiokkaasti Meredith Russon Tyttösi sun (Karisto 2018).

Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää ahdistavat pikkupaikkakunnat lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant? (takakansiteksti)

Andrewina syntynyt ja kasvanut Amanda tuntee lopultakin olevansa oikea itsensä. Siitä maksettu hinta on kuitenkin kova ja vaatii ympäristönvaihdosta. Uudessa koulussa olisi helpompi pitää matalaa profiilia ja vaieta taustastaan, mutta mitä paremmin Amanda pääsee porukkaan, sitä enemmän käy ilmi että salattavaa on muillakin. Ja salaisuuksilla on tapana paljastua... niin käy nytkin kun väärinkäsityksen seurauksena katkerasti loukkaantunut "ystävä" avaa Pandoran lippaan ja kertoo kaikkien salaisuudet julki. Vasta alullaan oleva romanssi Grantin kanssa saa kolauksen, ja Amanda joutuu jälleen pakenemaan.

Elämänmakuinen ja vaikeuksista huolimatta positiivissävytteinen teos oli luettava yhdeltä istumalta. Kirja sopii moneenkin eri haasteeseen: Helmet-haasteen kohtaan 1 (kirjassa muutetaan), YA-haasteeseen (käsittelee LGBTQ-aihetta) ja vielä Yhdysvallat-lukuhaasteen kohtaan 1 (pikkukaupunkiin sijoittuva kirja).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Meredith Russo: If I Was Your Girl (2016)
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto, 2018
344 sivua

Sarah Crossan: Yksi

Sarah Crossanin vasta suomennettu nuortenkirja Yksi (S&S 2018) sattui käsiini ihan sattumalta viime viikon uutuuslähetyksestä. Tartuin kirjaan saman tien ja se teki todellakin vaikutuksen. Upea kirja!

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.
Koskettava romaani ihmisyydestä, sisaruudesta ja rakkaudesta on saanut lukuisia palkintoja ja käännetty monille kielille. (takakansiteksti)

Proosarunon muotoon kirjoitettu kirja oli erittäin nopealukuinen ja jätti sopivasti sanottavaa rivien väliin. Kirjailija on eläytynyt uskomattoman hyvin siamilaisen kaksosen rooliin ja tehdyn taustatyön määrä on varmasti valtava. Jokainen siamilainen kaksospari kun on täysin omanlaisensa.

Kertojana kirjassa on toinen kaksosista, Grace. Hän ja Tippi ovat käyneet koko ikänsä kotikoulua, mutta nyt heidän on mentävä ihan oikeasti kouluun, ja se tuntuu melkoiselta koettelemukselta. Vastoin kaikkia odotuksia koulusta löytyy ystäviä, ja Grace jopa uskaltaa toivoa vielä enemmänkin, kun Jon vaikuttaa olevan hänestä ihmeen kiinnostunut. Vain hänestä eikä Tippistä! Elämä siamilaisena kaksosena on kuitenkin monimutkaista. Pian Grace ja Tippi ovat vaikean ratkaisun edessä. Kummankaan elämä ei voi jatkua entisenlaisena. Riipaisevaa!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yorkin kupeeseen, kuitenkin New Jerseyn osavaltion puolelle Hudson-jokea. Näin saan taas uuden osavaltion kuitattua So American -haasteeseen. YA-lukuhaasteesta ruksaan kohdan "kirjassa on +400 sivua", ja Helmet-haasteesta kohdan 46 (kirjan nimessä on vain yksi sana). Näiden lisäksi kirja sopii myös pian päättyvään Harvinaiset-lukuhaasteeseen, sillä aika harvinaisia siamilaiset kaksoset taitavat olla.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Sarah Crossan: One (2015)
Suomentanut Kaisa Kattelus
S & S, 2018
439 sivua

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas

Teinityttären äitinä en ole oikein voinut välttyä tubettajilta ja heihin liittyvältä hypetykseltä. Oman "kihinänsä" meilläkin on aiheuttanut Maiju Voutilaisen eli Mansikkka-tubettajan runokirja Itke minulle taivas (Otava 2017). Pitihän sitä itsekin sitten vilkaista kun tytär sai kirjan käsiinsä.

Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.
Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. Jokainen meistä on arvokas. (takakannesta)

Ymmärrän hyvin miksi tällaista kirjaa pidetään tärkeänä - mielenterveyden ongelmista ei koskaan voi puhua liikaa. (Tai no voi, mutta kuitenkin...) Runot tarjoavat vertaistukea: en ehkä olekaan yksin ajatusteni kanssa, vaan muilla saattaa olla samanlaisia ongelmia. Löysin itsenikin useammasta runosta.

Siitä huolimatta kirja ei ollut ihan minun juttuni. Ehkä aihe on liian lähellä? Ehkä olen liian vanha? Toinen tähdistä tulee aiheen tärkeydestä, toinen kirjan lyhyydestä. Kirja pääsee mukaan YA-lukuhaasteeseen (kirja käsittelee mielenterveyttä) ja Helmet-haasteeseen (kohta 21: kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Maiju "Mansikkka" Voutilainen: Itke minulle taivas
Kuvittanut Hilla Semeri
Otava, 2017
62 sivua

Estelle Maskame: Heittäydy, jos uskallat

Tänä vuonna ilmestyneistä nuortenkirjoista ennätin ensimmäiseksi lukemaan Estelle Maskamen romaanin Heittäydy, jos uskallat (Gummerus 2018). DIMILY-trilogian jälkeen osasin odottaa Maskamen kirjalta aika paljon, enkä kyllä pettynyt. Nuoren kirjailijan tyyli tuntuu vain parantuneen.

Näyttää siltä, että MacKenzie Riversillä menee hyvin. Hänellä on ihania ystäviä, hän pärjää koulussa ja hänen komea ex-poikaystävänsä tekisi mitä vain saadakseen hänet takaisin. Mutta jotakin Kenzien elämästä Windsorissa, Coloradossa puuttuu. Ja vaikkei hän haluaisi sitä myöntää, tuo jokin taitaa olla Jaden Hunter. Pitkä, vaalea ja urheilullinen poika, jonka vinoon hymyyn hän viime vuonna hullaantui.
Pian sen jälkeen kaikki kuitenkin muuttui. Jaden menetti vanhempansa traagisessa onnettomuudessa, eikä Kenzie enää tiennyt, miten olla hänen seurassaan. Kenzie on nähnyt liiankin läheltä, kuinka repivä suru voi ihmistä muuttaa, eikä hän osannut muuta kuin kääntää selkänsä.
Kun Kenzie ja Jaden törmäävät eräänä iltana toisiinsa, Kenzie tajuaa, ettei voi enää pakoilla Jadenia. Mutta kun hän astuu taas Jadenin elämään, hän huomaa olevansa yhä ailahtelevaisemman parhaan ystävänsä, asioihin sekaantuvan exänsä ja omien pelkojensa ristitulessa. Uskaltaako Kenzie heittäytyä ja rakastua juuri siihen ihmiseen, jonka läheisyyttä hän niin pelkää? (takakansiteksti)

Vaikuttaa tosiaankin siltä, että kirjailija on vähän kasvanut ja kypsynyt, ja se on vaikuttanut myös hänen henkilöhahmoihinsa. Hekin tuntuvat järkevämmiltä ja kypsemmiltä kuin DIMILY-trilogian henkilöt, jotka välillä jopa ärsyttivät. Nuorten maailman kuvaaminen on luontevaa ja uskottavaa, samoin romanssin. Tällä kertaa mukana on myös vakavampaa sävyä: surun kohtaaminen ja perheenjäsenen alkoholismi. Ei huono juttu ollenkaan! Kirja ei kuitenkaan heittäydy liian synkisteleväksi, vaan pääpaino on romanssissa ja ystävyyssuhteissa. Viihdyin kirjan parissa hyvin.

Toki kirja sopii myös meneillään oleviin haasteisiin. YA-lukuhaasteesta ruksaan kohdan vuonna 2018 julkaistu kirja, ja sen lisäksi "taustahaasteeni" So American  etenee Coloradoon.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Estelle Maskame: Dare to Fall (2017)
Suomentanut Sirpa Parviainen
Gummerus, 2018
312 sivua

Gail Carriger: Soulless

Gail Carrigerin steampunk-fantasiasarjan aloittava Soulless (Orbit, 2012) on riemastuttava sekoitus brittiläistä huumoria, vaihtoehtohistoriaa, ihmissusia, vampyyreja ja romantiikkaa.

Alexia Tarabottin elämä on yhtä sosiaalista koettelemusta. Ensiksikin: hänellä ei ole sielua. Toiseksi: hän on vanhapiika, jonka isä on sekä italialainen että kuollut. Kolmanneksi: hän joutuu vampyyrin hyökkäyksen kohteeksi, joka rikkoo kaikkia etikettisääntöjä.
Mihin kaikki tämä johtaa? Ilmeisesti ojasta allikkoon, kun Alexia tulee surmanneeksi vampyyrin - ja kuningatar Viktorian käskystä tapausta alkaa tutkia pöyristyttävä lordi Maccon (äänekäs, epäsiisti, upea ja ihmissusi).
Tuntemattomien vampyyrien ilmaantuminen ja tunnettujen vampyyrien katoaminen johtaa siihen, että monet pitävät Alexiaa vastuullisena tapahtumista. Pystyykö hän selvittämään, mitä on tapahtumassa Lontoon hienostoseurapiireissä? Kykeneekö hän sieluttomana kumoamaan yliluonnolliset voimat vai onko kyvystä lainkaan hyötyä? Ja kukahan mahtaakaan olla se oikea vihollinen? (erittäin vapaasti käännetty takakansiteksti)

Tähän kirjaan törmäsin kun etsin luettavaksi jotain steampunk-aiheista. Tämä puoli jäi aika tavalla romanssin ja yliluonnollisten kykyjen jalkoihin, mutta eipä tuo silti kyllä haitannut mitenkään. Hyvä lisä joka tapauksessa perinteisempään historialliseen rakkausromaaniin tai yliluonnolliseen romantiikkaan verrattuna.

Kirjan päähenkilö Alexia tuntee olevansa varsinainen outolintu niin perheensä keskuudessa kuin seurapiireissäkin. Sieluttomuus ei välttämättä ole se imartelevin ominaisuus kenellekään, mutta Alexia kykenee kääntämään sen edukseen. Maailmassa, jossa yliluonnolliset olennot kuten vampyyrit ja ihmissudet ovat arkipäivää, voi olla paljonkin hyötyä kyvystä joka neutralisoi näiden olentojen yliluonnolliset ominaisuudet.

Kirjan toinen päähenkilö, lordi Maccon, kuvaillaan aluksi jopa melko epämiellyttäväksi henkilöksi. Ihmissutena hänen ihmisolemuksensakin on jokseenkin eläimellinen eikä käytöskään ehkä paras mahdollinen ole. Aika helppo oli kuitenkin arvata, että juuri näiden kahden päähenkilön välille alkaa kehkeytyä monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Ja ennen pitkää tietenkin melkoisen kuuma romanssi...

Yllättävän viihdyttävä kirja. Alkuun oli vaikeuksia päästä kirjassa alkua pitemmälle: kirja oli pakko jättää kesken kun lainausaika loppui alkuunsa ja varaajia oli jonossa useampia. Lopulta sain lukemisen vauhtiin ja kirja pitikin sitten hyvin otteessaan kun siihen sai vähän paremmin syvennyttyä. No, nyt on seuraava osa sitten varattuna, katsotaas kuinka sen kanssa käy. :)

Spefi-haasteesta kuittaan luetuksi kohdan 15: spefikirja, jonka pääosassa on nainen. Sen lisäksi avaan kirjalla YA-lukuhaasteen: bingosta ruksattu "englanninkielinen kirja".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Gail Carriger: Soulless
Orbit, 2012
291 sivua

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Jukka Behmin nuortenromaani Pehmolelutyttö (WSOY 2017) voitti WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun. Se oli myös ehdolla viime vuoden Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon saajaksi.

Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta.
Emilian silmin raikkaan analyysin kohteeksi joutuvat niin oma perhe kuin kaveritkin, koko nykyhetki, jossa aikuiset koettavat olla nuoria ja nuoret aikuisia. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään. (takakansiteksti)

Tässäpä kirja, joka herätti monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisinä niistä jää mieleen jonkinasteinen iljetys, vaikkei kirja mitenkään "sillä tavalla" rankka ole. Kuvaukset ja teksti yleensä säilyvät hyvinkin siisteinä ja Emilia edelleen melko viattomana. Teinitytön äitinä kirja vaan ei ehkä ollut parasta mahdollista luettavaa. :-/

Totuushan on, että nykymaailma netteineen ja somekanavineen on armoton paikka. Jos laitat itsesi näkyviin, siellähän sitten olet, ja seurauksista ei koskaan tiedä. Kun yhtälöön lisätään se, ettei vielä itsekään tiedä kuka tai mikä on ja mitä haluaa, tulos on vielä pahempi. Kaikki, mikä liittyy heräävään seksuaalisuuteen, voi nyrjähtää raiteiltaan. Näin on vaarassa käydä Emiliallekin. Kirjan alussa hän on hyvinkin kokematon ja jopa tietämätön, ja  haksahtaa etsimään vastauksia vääristä paikoista. Lopputuloksena on likaisuuden tunnetta ja häpeää.

Tästä kirjasta olisi helppo lähteä pohtimaan ties mitä, kun ottaa huomioon että päähenkilö on teinityttö ja kirjailija aikuinen mies... mutta jätetään kuitenkin pohtimatta. Kirjallisia ansioita ei mitenkään voi jättää huomiotta, taitavasti rakennettu teos.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
WSOY, 2017
202 sivua

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Huh mikä kirja! Ehdottomasti paras tänä vuonna ilmestyneistä nuortenkirjoista, niin se vaan on. Angie Thomasin Viha jonka kylvät (Otava 2017) kertoo täysin erilaisesta elämästä kuin omani. Olen aina sanonut, että jos kirja jää jollain tavalla mieleen, se on merkki siitä että jotain on tehty oikein. Tämä kirja tulee todellakin jäämään mieleen pitkäksi aikaa.

Kun mä olin kaksitoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua. Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä - juttu. Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. Tee täsmälleen niinku poliisi käskee. Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vain kun sua puhutellaan. (takakansiteksti)

Starr on slummin kasvatti. Hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt nähdä parhaan ystävänsä kuolevan, ja joutuu kokemaan saman asian toiseen kertaan, kun poliisi ampuu hänen ystävänsä Khalilin ihan ilman syytä. Tappelut ja jengisodat ovat Starrin elämässä arkipäivää, ja poliisi ei todellakaan aina ole ystävä. Nuoria, varsinkin poikia, epäillään usein vain ja ainoastaan sen takia, että he ovat mustia ja asuvat tietyllä alueella. Kaikki eivät kuitenkaan ole jengiläisiä tai diilereitä, vaikka niin automaattisesti ajatellaan.

Khalilin ampunut poliisi väittää pelänneensä henkensä puolesta, ja mediassa hänelle rakennetaan uhrin roolia. Starr on ainoa, joka tietää totuuden ja joka voi sen kertoa. Khalil ei siihen enää pysty. Mutta vasikointia ei Starrin kotikulmilla katsota hyvällä... Lopulta Starrin pitää päättää, kuinka rohkea hän uskaltaa olla.

Kirja todellakin ansaitsee paikkansa Helmet-haasteen listalla. Se sopii hyvin kohtaan 40: kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Angie Thomas: The Hate U Give
Suomentanut Kaijamari Sivill
Otava, 2017
397 sivua