John Boyne: Poika vuoren huipulla

John Boynella on taito kirjoittaa monen ikäisille. Uusin teos Poika vuoren huipulla (Bazar 2017) on hyvin saman tyyppinen kuin Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar 2008) - päähenkilö on lapsi, mutta teksti on suunnattu vanhemmille lukijoille.

On vuosi 1936. Seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi ja joutuu jättämään taakseen kotikaupunkinsa Pariisin ja parhaan ystävänsä, naapurissa asuvan Anshelin. Kovia kokenut Pierrot lähetetään asumaan tätinsä luokse Saksaan, salaperäiseen taloon vuoren huipulle.
Berghofiksi kutsutussa talossa Pierrot saa uuden nimen ja neuvon unohtaa lapsuutensa Pariisissa. Erityisesti hänen tulisi välttää mainitsemasta ystäväänsä, juutalaista Anshelia - varsinkin talon isännän kuullen! Vähitellen Pierrot oppii talon tavoille ja epävarma poika muuttuu uutta univormuaan  ylpeänä kantavaksi Pieteriksi. Mutta univormu yllään Pieter astelee kohti uutta vaarallista maailmaa. Maailmaa, jossa on vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin.
Toisen maailmansodan tapahtumiin sijoittuva Poika vuoren huipulla on vaikuttava kuvaus nuoruuden viattomuuden menettämisestä ja siitä, miten petollisen helposti maailma ympärillämme muuttuu mustavalkoiseksi. (takakansiteksti)

Univormu on kirjassa melkoisen tärkeä symboli. Siihen liittyy paljon erilaisia tulkintoja ja mielikuvia. Tässä niistä yksi:

”Tiedät kai, miksi univormuja käytetään, Pierrot?” kuljettaja jatkoi. Poika pudisti päätään. ”Siksi, että univormu saa ihmisen uskomaan, että hän voi tehdä ihan mitä mielii. [ - - ] Tavallisissa vaatteissa kukaan ei ikinä kohtelisi muita sillä tavoin kuin univormussa. Natsat, sotilastakki ja sotilassaappaat muuttavat miehen. Univormu oikeuttaa olemaan julma ilman syyllisyyttä.” (s. 89)

Jälkikäteen ajatellen kirjan varsinainen koukku on ehkä ilmiselvä, mutta minulle se tuli täytenä yllätyksenä. En nyt viitsi suoraan spoilata, mutta kyse on tietenkin talon isännästä ja hänen ideologiastaan. 

Ei tämä kirja minusta aivan yhtä hyvä ole kuin Poika raidallisessa pyjamassa, mutta ei kauaskaan jää. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
John Boyne: The Boy at the Top of the Mountain (2015)
Suomentanut Heli Naski
Bazar, 2017
238 sivua

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Kiinnostus historiaan on tullut varmaan ainakin osittain verenperintönä tai äidinmaidossa, kuka tietää. Äitiäni on aina kiinnostanut Euroopan kuninkaallisten elämä ja historia, ja varsinkin Venäjän Romanovit ja heidän loppunsa. Siksipä tämä John Boynen kirja Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011) sopiikin mainiosti Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28: perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja.

Venäjä, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatsmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen, ja hänen elämänsä mullistuu. Georgi palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta kuitenkin alkaa horjua ja tarpeekseen saaneen kansan viha kuohahtaa verenpunaisena. 
Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen rauhalliseen elämäänsä eikä halua muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen sairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran lähelle lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen, ja Suomesta matka jatkuu Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä. 
Tarkoin vartioitu talo on jälleen osoitus John Boynen mestarillisista tarinankertojan taidoista. Venäjän kansannousua ja Romanovien 300 vuotta kestäneen valtakauden dramaattista loppua kuvataan nuoren Georgin näkökulmasta yksityiskohtaisesti, mieleenpainuvasti ja uskottavasti. (takakansiteksti) 

Kirjassa seurataan rinnakkain molempia aikakausia: Georgin nuoruutta Venäjällä ja vanhuutta Lontoossa. "Aikahypyt" on suht helppo erottaa toisistaan, vaikkeivat ne etenekään kronologisesti vaan paremminkin vailla mitään erityistä logiikkaa. Näin menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat kuitenkin ymmärrettävästi yhteen ja kokonaiskuva tarinasta alkaa syntyä. Georgin menneisyydessä on paljon salaisuuksia, joista hän ei halua puhua vieläkään. Salaisuuksista suurin paljastuu toki nuoruuden kuvauksissa, mutta kun tarina palaa taas nykypäivään (tai siis 1980-luvulle), joutuu aina hetken miettimään... ihanko oikeasti? ...voisiko tosiaan olla? Ja vaikka "loppuratkaisu" olikin minulle selvä jo melko varhaisessa vaiheessa, se ei haitannut mitään. Moni asia oli vielä selviämättä, ja loppua kohti juonen säikeet punottiin kauniisti yhteen. 

Kaiken kaikkiaan todella hienosti kerrottu tarina, jonka mahdollisesta todenperäisyydestäkin voitaneen olla montaa mieltä. Uskoo ken tahtoo! ;)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
John Boyne: The House of Special Purpose (2009)
Suomentanut Laura Beck 
Bazar, 2011 
446 sivua