Alkuvuodesta olen saanut luettua lähinnä lyhyitä juttuja. Onneksi on novellit! 💗
O.E. Lönnbergin pienoisnovellikokoelma Langanpäitä (Osuuskumma 2017) on kokoelma välähdyksiä: hetkiä, katseita ja kohtaamisia. Yksikään kokoelman sadasta tarinasta ei ole sataa sanaa lyhyempi, eikä yksikään kahtasataa pitempi.
Tarinat kertovat erilaisista maailmoista, joissa peikot lausuvat runoja, konstruktit hamuavat höyryä ja ensitreffeillä saattaa seuralaisen huulilta lehahtaa perhonen lentoon. Kun tarttuu langan päähän, ei voi tietää, mihin se johdattaa. (takakansiteksti)
Raapaleisiin olen tykästynyt koko ajan enemmän ja enemmän, ja tässäpä on oiva kirja kaikille raapaleiden ja novellien ystäville. En alkanut itse laskemaan sanoja, mutta takakannen mukaan niitä löytyy joka tarinasta 100-200. Ihan sadan sanan raapaleita ei montakaan tainnut olla, mutta sopivan tiiviitä juttuja kirja sisältää. Aiheetkin vaihtelevat mukavasti.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
O.E. Lönnberg: Langanpäitä
Osuuskumma, 2017
115 sivua
Muistatko Teiniliiton (toimi vuoteen 1984 asti) julkaiseman
Teinikalenterin? Se jaettiin oppilaille syyslukukauden alkaessa ja
varsinkin tytöt täyttivät sen lukuvuoden mittaan päiväkirjamerkinnöillä.
Siihen merkittiin koulun kokeet, bändien keikat, Sen Pojan hymyt,
menkat ja krapulat, suuret salaisuudet.
Reunan Teinikalenteri-kirjassa on kalenteriaukeama 12 kuukaudelle
elokuusta lähtien, pikkutietoa teini-ikäisille ja tarina joka
kuukaudelle. Kirjailijat ovat eläytyneet muistelemaan omia
teiniunelmiaan, angstejaan ja intohimojaan. Tarinoissa käsitellään
kaveripiiriä, kotioloja, kiusaamista, menestys- ja ulkonäköpaineita.
Niissä on hämmennystä, rakkautta ja vihaa, pakoa mielikuvitusmatkalle.
Herkullista luettavaa entisille ja nykyisille teineille, loistava
lisämateriaali kouluille! (kustantajan esittelyteksti)
Itse en koskaan ollut Teinari-ihmisiä, suosin muunlaisia kalentereita. Teinari tuntui ihan liian pieneltä, ajattelin aina että ei siihen mahdu mitään kirjoittamaan. Tämäkin Teinikalenteri-kirja on melkoisen pieni kooltaan, ihan Teinarin mallinen muttei nyt sentään onneksi yhtä pieni. Kirjassa on kaikkiaan 12 novellia eri kirjailijoilta, jokaiselle kuukaudelle siis. Mukana ovat Jukka Behm, Katariina Hakaniemi, Kari
Hanhisuanto, Asta Ikonen, Aila Juvonen, Jussi Matilainen, Teresa
Myllymäki, Harri István Mäki, Juha Mäntylä, Jasu Rinneoja, Riku
Talvitie ja Ricky Tähtisilmä.
Novellien aiheet vaihtelevat haaveista ystävyyteen ja kiusaamisesta rakastumiseen - hyvin tyypillistä nuortenkirjallisuutta siis. Tykkään kovasti siitä, että nuorillekin ilmestyy novellikokoelmia. Niillekin löytyy aina omat lukijansa.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Teinikalenteri
Toimittanut Juha Mäntylä
Reuna, 2017
183 sivua
Ja näin novellihaaste etenee jälleen! Nyt on luettuna 178 novellia 57 eri kirjailijalta. Lönnbergin novellikokoelmalla pääsen myös avaamaan Spefi-lukuhaasteen. Teinikalenterilla kuittaan Helmet-haasteen kohdan 25: novellikokoelma.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pienoisnovellit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pienoisnovellit. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. helmikuuta 2018
Novelleja, novelleja
Tunnisteet:
3 tähteä,
4 tähteä,
Helmet 2018,
kirjastosta,
Lönnberg O.E.,
Novellihaaste,
Novellit,
Nuortenkirjat 2017,
Osuuskumma,
Pienoisnovellit,
Reuna,
Spefi,
Spefi-haaste,
Uuskumma
tiistai 30. toukokuuta 2017
Ajantakojat (Kummalinnun munia #3)
Aika kuluu. Kellopeliseppä kilkuttaa alasintaan ja takoo tarinalenkkejä,
-ketjuja ja -verkkoja. Minä tahansa hetkenä aika saattaa hypähtää
tuntemattomaan suuntaan yllättävin seurauksin: historia muuttuu,
maailmanloput ja maailmanalut seuraavat toisiaan.
Ajantakojat on raapaleantologia, jossa mielikuvitukselliset
tapahtumat odottavat, että saavat järjestäytyä lukijan ajatuksissa ja
muuttua tapahtuneiksi. Sinä valitset. Millaisen maailmanhistorian tai
tulevaisuuden rakennat?
Satakuusi satasanaista tarinaa kahdeksaltatoista tekijältä. Sinulle kirjoitettu. (kustantajan esittelyteksti)
Kummalintu on jälleen muninut mielenkiintoisen raapaleantologian. Ajantakojat : Kummalinnun munia 3 (Osuuskumma 2017) sisältää toistasataa raapaletta, joiden teemana on aika. Mielenkiintoinen lisä edellisiin osiin verrattuna on joka raapaleen jälkeen lisätty ehdotus seuraavasta raapaleesta, siis tähän tyyliin:
Tämän antologian kirjoittajat ovat Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, Jussi Katajala, Artemis Kelosaari, Anu Korpinen, Taru Kumara-Moisio, Mixu Lauronen, Taru Luojola, O.E. Lönnberg, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Mikko Rauhala, Tarja Sipiläinen, Shimo Suntila, Christine Thorel, M.A. Tyrskyluoto ja Kari Välimäki. Esipuheen perusteella tämä on toistaiseksi viimeinen Kummalinnun munista koostuva kokoelma, sillä kyseinen Osuuskumman palvelu päättyy ainakin toistaiseksi. Näitä raapaleita on siis voinut tilata sähköpostiin, ja niitä on sitten koottu kokoelmiksi. Raapaleiden julkaisemista kuitenkin luvataan jatkaa tulevaisuudessakin.
Kirjan takakansiliepeestä löytyi ylläri, sitaatti omasta blogitekstistäni. Huikeeta! Ja toisaalta hitusen pelottavaakin. Pitääkö tässä nyt oikeasti alkaa miettiä tekstejään vähän tarkemmin eikä vain höpötellä menemään...? :D
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Ajantakojat : Kummalinnun munia 3
Toimittaneet Christine Thorel ja Kari Välimäki
Osuuskumma, 2017
131 sivua
Kummalintu on jälleen muninut mielenkiintoisen raapaleantologian. Ajantakojat : Kummalinnun munia 3 (Osuuskumma 2017) sisältää toistasataa raapaletta, joiden teemana on aika. Mielenkiintoinen lisä edellisiin osiin verrattuna on joka raapaleen jälkeen lisätty ehdotus seuraavasta raapaleesta, siis tähän tyyliin:
Mihin kaikkialle kellopelisepän huuto kuuluu? Ota selvää ja valitse jokin seuraavista sivuista: 28, 53, 60 tai 82 tai jatka lukemista kronologisessa järjestyksessä. (s.9)Itse luin koko antologian järjestyksessä alusta loppuun, mutta pitihän noita ehdotuksiakin välillä kurkistella. Hauska idea!
Tämän antologian kirjoittajat ovat Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, Jussi Katajala, Artemis Kelosaari, Anu Korpinen, Taru Kumara-Moisio, Mixu Lauronen, Taru Luojola, O.E. Lönnberg, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Mikko Rauhala, Tarja Sipiläinen, Shimo Suntila, Christine Thorel, M.A. Tyrskyluoto ja Kari Välimäki. Esipuheen perusteella tämä on toistaiseksi viimeinen Kummalinnun munista koostuva kokoelma, sillä kyseinen Osuuskumman palvelu päättyy ainakin toistaiseksi. Näitä raapaleita on siis voinut tilata sähköpostiin, ja niitä on sitten koottu kokoelmiksi. Raapaleiden julkaisemista kuitenkin luvataan jatkaa tulevaisuudessakin.
Kirjan takakansiliepeestä löytyi ylläri, sitaatti omasta blogitekstistäni. Huikeeta! Ja toisaalta hitusen pelottavaakin. Pitääkö tässä nyt oikeasti alkaa miettiä tekstejään vähän tarkemmin eikä vain höpötellä menemään...? :D
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Ajantakojat : Kummalinnun munia 3
Toimittaneet Christine Thorel ja Kari Välimäki
Osuuskumma, 2017
131 sivua
tiistai 1. marraskuuta 2016
Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu
Lomareissulta palatessa ehti oman ajovuoron jälkeen torkkua, katsella tihkusateen takaa maisemia ja surffailla tabletilla kyllästymiseen asti. Onneksi hoksasin surffailla myös E-kirjastoon. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla ehdin lukea Anni Nupposen raapalekokoelman Hirviöasiakaspalvelu (Osuuskumma 2016). :)
Anni Nupposen veikeä kokoelma sadan sanan tarinoita tutustuttaa lukijan mitä kummallisimpiin asiakaspalvelutilanteisiin. Mitä tehdä, kun naapuri on hankkinut kerberoksen pennun? Entäpä jos kotiin onkin kannettu plasma-tv:n sijaan ektoplasma-tv? (kustantajan esittelyteksti)
Vaikka liputankin ehdottomasti perinteisen paperisen kirjan puolesta, on e-kirja silti mukava lisä. Ja vielä mukavampi on mahdollisuus lainata myös e-kirjoja, ne kun ovat mielestäni ihan suhteettoman kalliita. Ehdin jo aiemmin harmitella ettei tätä Nupposen kirjaa löydy kirjastostamme lainkaan, mutta onneksi olin väärässä - e-kirjana nimittäin löytyy!
Raapaleiden ylistyslauluja olen tainnut laulaa jo useampaan otteeseen, mutta silti on pakko jälleen todeta, että tykkään tykkään tykkään! :) :) :) Nerokasta, tiivistä kielenkäyttöä ja tarinointia. Ja huumoria piisaa myös, mikä on aina plussaa.
Mistä kirja minulle: E-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu
Osuuskumma, 2016
E-kirja
Anni Nupposen veikeä kokoelma sadan sanan tarinoita tutustuttaa lukijan mitä kummallisimpiin asiakaspalvelutilanteisiin. Mitä tehdä, kun naapuri on hankkinut kerberoksen pennun? Entäpä jos kotiin onkin kannettu plasma-tv:n sijaan ektoplasma-tv? (kustantajan esittelyteksti)
Vaikka liputankin ehdottomasti perinteisen paperisen kirjan puolesta, on e-kirja silti mukava lisä. Ja vielä mukavampi on mahdollisuus lainata myös e-kirjoja, ne kun ovat mielestäni ihan suhteettoman kalliita. Ehdin jo aiemmin harmitella ettei tätä Nupposen kirjaa löydy kirjastostamme lainkaan, mutta onneksi olin väärässä - e-kirjana nimittäin löytyy!
Raapaleiden ylistyslauluja olen tainnut laulaa jo useampaan otteeseen, mutta silti on pakko jälleen todeta, että tykkään tykkään tykkään! :) :) :) Nerokasta, tiivistä kielenkäyttöä ja tarinointia. Ja huumoria piisaa myös, mikä on aina plussaa.
Mistä kirja minulle: E-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu
Osuuskumma, 2016
E-kirja
perjantai 26. elokuuta 2016
Pimeää pimeämpi - Kummalinnun munia 2
Pimeää pimeämpi – Kummalinnun munia 2 kokoaa yhteen raapaleet, jotka Osuuskumma on julkaissut e-kirjoina vuoden 2015 aikana. Antologiassa on sata sadan sanan tarinaa ja bonuksena kaksitoista jouluaiheista raapaletta. Tekstien mukana lukija pääsee kurkistamaan vieraisiin maailmoihin ja outoihin, pimeää pimeämpiin tilanteisiin.
Teoksen ovat toimittaneet Christine Thorel ja Kari Välimäki.
Kirjoittajat: Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, Janos Honkonen, Jussi Katajala, Anu Korpinen, Taru Kumara-Moisio, Mixu Lauronen, Erkka Leppänen, Olli Lönnberg, J.S. Meresmaa, Hanna Morre, Anni Nupponen, Tarja Sipiläinen, Shimo Suntila, Christine Thorel ja Kari Välimäki. (kustantajan esittelyteksti)
Raapaleet tuntuvat aina vaan kiinnostavammalta kirjallisen ilmaisun muodolta! Miten ihmeessä sataan sanaan voi saada mahtumaan niin suuria tarinoita? Ihailtava taito kyllä. Ihan ensimmäisen munakokoelman tasolle tämä antologia ei kuitenkaan mielestäni yllä, vaikka oudot ja ihan pimeät tilanteet kiehtovatkin kovasti. Tykkäsin myös jouluisista bonusraapaleista. :)
Suosikkiraapaleeni (satunnaisessa järjestyksessä) ovat:
Kauhu Pimeässä (Magdalena Hai), Pallomeren kutsu (Mixu Lauronen), Ihme myrsky (J.S. Meresmaa), Hyvänlaatuista (Maija Haavisto), Tahdon salaattia (Kari Välimäki), Sairas päivä (Magdalena Hai) ja vielä Joulupipari (Kari Välimäki).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Pimeää pimeämpi - Kummalinnun munia 2
Osuuskumma, 2015
143 sivua
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Minuuttinovelleja ja raapaleita
Kummalinnun munien myötä kiinnostuin lukemaan enemmänkin raapaleita ja pienoisnovelleja.
István Örkény'in 100 minuuttinovellia (Atena 2012) on näistä kahdesta paksumpi ja vanhempi kirja. Vanhempi ihan oikeasti, sillä osa kirjaan valituista novelleista on julkaistu alun perin vuosina 1958-1979. Vuonna 2012 Örkény'in syntymästä oli kulunut 100 vuotta, ja sen kunniaksi hänen Minuuttinovelleja-teoksensa julkaistiin laajennettuna laitoksena. Tähän laitokseen suomennettiin 14 uutta kertomusta.
István Örkény näki kaksi sotaa, pakkotyöleirin, neljän vuoden sotavankeuden ja kommunismin hirmuvallan kotimaassaan Unkarissa. Nämä kokemukset jalostuivat Örkény'in käsissä purevan huumorin sävyttämiksi ja ytimekkäiksi minuuttinovelleiksi. Örkény osaa kuvata ihmisen osaa yhtä aikaa riemastuttavasti ja satuttavasti. (kirjan etukansiliepeestä)
Jos raapale on tasan sadan sanan mittainen kertomus, on minuuttinovelli jotain vähän enemmän. Se voi toki olla raapalekin, mutta ainakin useimmat Örkény'in kertomuksista ovat rutkasti enemmän kuin sata sanaa pitkiä. Silti ne ovat nopeasti luettavia, josta myös nimitys "minuuttinovelli" tulee:
Oheiset novellit ovat kaikessa lyhykäisyydessään täysipainoisia kirjoituksia. Niiden hyviin puoliin kuuluu, että säästyy aikaa, kun niihin ei tarvitse keskittyä viikkokausia tai kuukausia. Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa. Suurin osa niistä kestää lukemisen myös kiireen keskellä! On tärkeää seurata otsikoita. Tekijä on pyrkinyt lyhyyteen, joten hän ei ole voinut otsikoida niitä miten tahansa. Tarkistamme raitiovaunun numeron ennen kuin astumme siihen. Novelleille on otsikko yhtä välttämätön. Tämä ei suinkaan tarkoita, että pelkkä otsikkojen lukeminen riittäisi. Ensin otsikko ja sitten teksti; tämä on ainoa oikea käyttöohje. (Käyttöohje s. 17)
Sataan minuuttinovelliin mahtuu monenlaisia tekstejä: humoristisia, outoja, koskettavia kaikki omalla tavallaan. Ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu tähän laitokseen uutena suomennettu novelli Ammattiylpeys, reippaasti alle sadan sanan (74, laskin!) nerokas kertomus. Siinä kerrotaan eläintaiteilijan työhaastattelusta, joka saa odottamattoman käänteen. :)
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
István Örkény: 100 minuuttinovellia
Valikoinut ja suomentanut Juhani Huotari
Atena, 2012
242 sivua
Örkény'in teosta enemmän minuun vetosi Shimo Suntilan uuskummallinen raapalekokoelma Sata kummaa kertomusta (Kuoriaiskirjat 2013). Minulle idea tasan sadan sanan kertomuksista kolahti äärettömän kovaa, ja raapalekokoelmia tulen aivan varmasti lukemaan jatkossakin. Kirjailija kertoo esipuheessa kirjan synnystä: "Kirjoitin vuoden jokainen päivä yhden raapaleen ja julkaisin sen tuoreeltaan blogissani Routakodossa. Se pakotti sellaiseen kurinalaisuuteen, jota en muuten olisi tavoittanut. [--] Karkausvuoden vuoksi raapaleita syntyi 366 kappaletta. Nyt niistä on tätä kokoelmaa varten valittu sata."
Näistäkin kertomuksista löytyy tekstejä laidasta laitaan, oudosta vielä oudompaan. Suosikkejani, ei-missään-erityisessä järjestyksessä olivat Korvamato, Kuoppa, Lipunmyyntiautomaatti, Chili, Sukupolvikuilu, Duunimatka, Aamu, Kaveripoisto ja Joutsenlaulu.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta
Kuoriaiskirjat, 2013
112 sivua
István Örkény'in 100 minuuttinovellia (Atena 2012) on näistä kahdesta paksumpi ja vanhempi kirja. Vanhempi ihan oikeasti, sillä osa kirjaan valituista novelleista on julkaistu alun perin vuosina 1958-1979. Vuonna 2012 Örkény'in syntymästä oli kulunut 100 vuotta, ja sen kunniaksi hänen Minuuttinovelleja-teoksensa julkaistiin laajennettuna laitoksena. Tähän laitokseen suomennettiin 14 uutta kertomusta.
István Örkény näki kaksi sotaa, pakkotyöleirin, neljän vuoden sotavankeuden ja kommunismin hirmuvallan kotimaassaan Unkarissa. Nämä kokemukset jalostuivat Örkény'in käsissä purevan huumorin sävyttämiksi ja ytimekkäiksi minuuttinovelleiksi. Örkény osaa kuvata ihmisen osaa yhtä aikaa riemastuttavasti ja satuttavasti. (kirjan etukansiliepeestä)
Jos raapale on tasan sadan sanan mittainen kertomus, on minuuttinovelli jotain vähän enemmän. Se voi toki olla raapalekin, mutta ainakin useimmat Örkény'in kertomuksista ovat rutkasti enemmän kuin sata sanaa pitkiä. Silti ne ovat nopeasti luettavia, josta myös nimitys "minuuttinovelli" tulee:
Oheiset novellit ovat kaikessa lyhykäisyydessään täysipainoisia kirjoituksia. Niiden hyviin puoliin kuuluu, että säästyy aikaa, kun niihin ei tarvitse keskittyä viikkokausia tai kuukausia. Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa. Suurin osa niistä kestää lukemisen myös kiireen keskellä! On tärkeää seurata otsikoita. Tekijä on pyrkinyt lyhyyteen, joten hän ei ole voinut otsikoida niitä miten tahansa. Tarkistamme raitiovaunun numeron ennen kuin astumme siihen. Novelleille on otsikko yhtä välttämätön. Tämä ei suinkaan tarkoita, että pelkkä otsikkojen lukeminen riittäisi. Ensin otsikko ja sitten teksti; tämä on ainoa oikea käyttöohje. (Käyttöohje s. 17)
Sataan minuuttinovelliin mahtuu monenlaisia tekstejä: humoristisia, outoja, koskettavia kaikki omalla tavallaan. Ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu tähän laitokseen uutena suomennettu novelli Ammattiylpeys, reippaasti alle sadan sanan (74, laskin!) nerokas kertomus. Siinä kerrotaan eläintaiteilijan työhaastattelusta, joka saa odottamattoman käänteen. :)
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
István Örkény: 100 minuuttinovellia
Valikoinut ja suomentanut Juhani Huotari
Atena, 2012
242 sivua
Örkény'in teosta enemmän minuun vetosi Shimo Suntilan uuskummallinen raapalekokoelma Sata kummaa kertomusta (Kuoriaiskirjat 2013). Minulle idea tasan sadan sanan kertomuksista kolahti äärettömän kovaa, ja raapalekokoelmia tulen aivan varmasti lukemaan jatkossakin. Kirjailija kertoo esipuheessa kirjan synnystä: "Kirjoitin vuoden jokainen päivä yhden raapaleen ja julkaisin sen tuoreeltaan blogissani Routakodossa. Se pakotti sellaiseen kurinalaisuuteen, jota en muuten olisi tavoittanut. [--] Karkausvuoden vuoksi raapaleita syntyi 366 kappaletta. Nyt niistä on tätä kokoelmaa varten valittu sata."
Näistäkin kertomuksista löytyy tekstejä laidasta laitaan, oudosta vielä oudompaan. Suosikkejani, ei-missään-erityisessä järjestyksessä olivat Korvamato, Kuoppa, Lipunmyyntiautomaatti, Chili, Sukupolvikuilu, Duunimatka, Aamu, Kaveripoisto ja Joutsenlaulu.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta
Kuoriaiskirjat, 2013
112 sivua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)