Erilaisia kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista

Tänään päättyvään 1918-lukuhaasteeseen ennätän saamaan vielä pari teosta mukaan! :)

Juhani Syrjä on kirjoittanut isänsä vaiheista useampiakin teoksia. Niistä ensimmäinen, Juho 18 (Gummerus 1998) kertoo isän nuoruusajasta kansalaissodan aikana. Juho on 18-vuotias, kun hän lähtee kotitorpastaan sotimaan. Motiivia ei sen kummemmin ole, Juho haluaa lähinnä pitää kiinni kunniastaan muiden silmissä. Juho tekee tehtävänsä osallistuen taisteluihin, kunnes jää Lahdessa valkoisten vangiksi. Edessä on vankileiri, josta selvittyään Juho palaa kotiin ja tarttuu taas talon töihin.

Tästä teoksesta on kaikenlainen agitatsiooni kaukana, niin punaisesta nuorukaisesta kuin se kertookin. Lukijalle tulee selväksi, että Juho on mukana sotatoimissa vain ympäristön painostuksesta. Ehkä juuri siksi hänen onkin helppo pysytellä suhteellisen etäällä kaikesta - hän tarttuu aseeseen ja ampuu siinä kuin muutkin, mutta pysyisi mieluummin taustatarkkailijana. Ensimmäiset ruumiit järkyttävät melkoisesti.

Siinä katsellessani minä ajattelin, että ikinä ei saisi armoille jäänyttä ihmistä tappaa, ei sittenkään, vaikka tämä itse olisi tehnyt kuinka paljon pahaa tahansa. (s. 32)

Punaisten joukkojen murtuminen ja yleinen sekasorto sodan loppuvaiheessa tuodaan kirjassa selkeästi esille. Johtajat vetäytyivät vastuusta ja jokainen sai selvitä miten parhaaksi taisi. Lopulta nälkä ja väsymys pakottivat antautumaan. Vankileirillä paras selviytymiskeino on olla mahdollisimman näkymätön, sillä ammutuksi voi joutua pienestäkin syystä tai olemattomasta rikkeestä.

Ihmisen on vaikea elää sillä tavalla, ettei loukkaisi kenenkään toisen etua tai kunniaa. Kun nyt oli tullut tilaisuus vanhojen velkojen maksamiseen, niin monet sitä käyttivät. Eikä talollisen tai jonkun muun valkoisemman ihmisen syytöstä vastaan painanut punikin sana yhtään mitään. (s. 60)

Kun Juho lopulta pääsee vankileiriltä vapauteen, elämä jatkuu lähes samanlaisena kuin ennen sotaa. Työtä tekemällä ihminen selviää, se on Juhon ohjenuora.

Kirja on määritelty monologiromaaniksi, ja siksi kelpuutan sen mukaan myös Helmet-haasteen kohtaan 13 (kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa). Mietin tätä pitkään, sillä kirjassa vähintäänkin mainitaan monia ihmisiä useampaan otteeseen. Näen kuitenkin niin, että ainoa varsinainen henkilö kirjassa on Juho, jonka tarinasta on kyse. Kaikki muut mainitut henkilöt ovat vain taustavaikuttajia hänen elämässään. Selittelyä? Kenties, mutta ei nää haasteet saa liian vakavasti otettavia olla. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Juhani Syrjä: Juho 18
Gummerus, 1998
94 sivua

Täysin erilainen kansalaissodan kuvaus ja myös lukukokemus oli Mike Pohjolan uusin teos Sinä vuonna 1918 (Gummerus 2018). Pelisuunnittelija Pohjola on tehnyt melkoisen työn kirjoittaessaan interaktiivisen ja jopa immersiivisen historiallisen romaanin. Päähenkilön valitsee lukija, ja lukiessaan valitsee eri vaihtoehdoista päähenkilön kokeman kohtalon. Kun päähenkilön sotakokemus on ohi, voi aloittaa alusta aivan erilaisen päähenkilön parissa. Miten sodan koki valkoinen nainen Pohjanmaalla? Entä juutalainen mies Varsinais-Suomesta? Omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan melkoisesti siihen, minkälaiseksi päähenkilön tarina muodostuu.

Idea on aivan loistava, mutta toteutus valitettavasti ontuu aika tavalla. Luin itse useampia erilaisia vaihtoehtotarinoita, ja joissakin tapauksissa jäin "jumiin" tarinassa. Verkkoversiona tällainen teos olisi ehkä helpompi toteuttaa ja ottaa kaikki mahdolliset yhdistelmät huomioon. Nyt tuntui, että jotain jäi puuttumaan ja kaikkia valintoja ei pystynyt koko ajan ottamaan huomioon.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918
Gummerus, 2018
527 sivua

Kolmen tähden historiallista kerrontaa

Yhdistetäänpä samaan postaukseen kaksi historiallista romaania, joista toinen ehti odottaa lukemistaan melkoisen kauan ja toinen oli luettava saman tien sen ilmestyttyä.

Mike Pohjolan 1827 sijoittuu kyseiseen vuoteen ja kertoo melkoisen tarinan Turun palosta. Jostain syystä tämä kirja odotti yöpöydälläni luvattoman kauan, ennen kuin otin sen luettavaksi. Onneksi lopulta otin, sillä kirja osoittautui kelpo kertomukseksi.

Tuhoa ja hävitystä, likaa ja huumoria, salatieteitä ja juonittelua. 4.9.1827 Turussa roihahtaa. Pohjoismaiden historian tuhoisin kaupunkipalo saa alkunsa. Savuksi haipuu Suomen suurin ja tärkein kaupunki sekä koko joukko salaisuuksia. Kuka sytytti roihun ja miksi? Oliko asialla Ruotsin uusi kuningas vai tsaarin salainen poliisi? Kauppaneuvoksen ahneus, piian viha vai ylioppilaiden vallankumoushaaveet?
1827 on ensimmäinen koko Suomen tulevaisuutta muovanneesta Turun palosta kirjoitettu romaani. Kirja revittelee pulpin hengessä ja rymyää romantiikan epookin hameenhelmoissa. Historiallinen katastrofiromaani rakentaa monipuolisen kuvan Turusta - ja polttaa sen. (takakansiteksti)

Elias, ei Lönnrot vaan Hellman, palaa Turkuun renkinsä Jussin kanssa toista vuotta kestäneeltä runonkeruumatkaltaan. Mukanaan heillä on ainekset kokonaiseen kansalliseepokseen ja vielä ihka elävä vienalainen runonlaulaja kaupan päälle. Kaupungissa kohistaan illan juhlista: kenraalikuvernööri saapuu kaupunkiin ja hänen kunniakseen järjestetään naamiaistanssiaiset. Asetelma on valmis: juhlista täpinöissään olevat kaupunkilaiset eivät huomaa joukkoonsa soluttautuneita henkilöitä, joilla kaikilla on sama päämäärä. Polttaa Turku.

Kirjassa on huikean monta pienempää sivujuonta, joista on välillä hankala pysyä perässä. Kaikki tapahtumat kietoutuvat kuitenkin yhteen liekkien roihahtaessa täyteen mittaansa. Kuka palon lopulta sytyttääkään? Palon vuoksi kuitenkin kansalliseepoksen ilmestyminen siirtyy. Hellmanin Eliaan kokoamat runot kun palavat poroksi, niin kuuluisampi kaimansa saa ryhtyä puuhaan uudestaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Mike Pohjola: 1827
Gummerus, 2016
510 sivua


Raija Orasen uusin historiallinen romaani Kreivin aikaan (Teos 2017) vaikutti ennakkotietojen perusteella mielenkiintoiselta kirjalta, toisin kuin Orasen monet aiemmat teokset valitettavasti. Ehkäpä kirjan Kainuu- ja Kajaani-näkökulmalla oli oma osuutensa tähän. :) Tämän kirjan otinkin luettavakseni melkein heti sen ilmestyttyä.

Kajaanin linnassa kasvaa 1700-luvun alussa Kaija Valpurintytär Keränen, jonka elämästä kehkeytyy yhtä poikkeuksellinen kuin hänen kauneudestaan.
Seikkailu alkaa, kun Ruotsin valtakunta käy ankaraa sotaa ja Venäjän keisari Pietari päättää tuhota sen itäisen osan, Suomen alueen. Viisitoistakesäinen Kaija lähtee Kajaanista pakosalle ja ajautuu yhden miehen sylistä toiseen ja aina Vienaan asti.
Kaijan hurjan tarinan kautta aukeaa näkymä kokonaiseen aikakauteen Suomen historiassa. Ja millaiseen aikakauteen! Rakkautta ja verta, intohimoa ja sotaa, Raija Oranen toden totta osaa kuvata minkä tahansa historiamme aikakauden vangitsevasti. (takakansiteksti)

Oranen on aiemmin käsikirjoittanut musiikkinäytelmän Pala purppuraa - Kauniin Kaijan balladi, jota on esitetty Puolangan Askanmäessä vuosina 1999-2001. Tämä kirja on jalostunut siitä romaaniksi, joka kertoo isonvihan ajasta mutta myös sitä edeltäneestä paremmasta ajasta, jolloin kreivi Pietari Brahe oli Suomen kenraalikuvernööri ja perusti mm. Kajaanin kaupungin.

Noihin aikoihin maailma oli miesten, ja naisten osa oli tyytyä miesten päätöksiin. Kajaanin linnassa kasvanut Kaija yrittää ottaa ohjat omiin käsiinsä, mutta päätyy miesten pyöriteltäväksi mihin meneekin. Ensin Kaija pakenee Kajaanista Puolangalle piiaksi, mutta päätyy emännäksi. Emäntänä hän joutuu vienalaismiehen lumoihin ja päätyy tämän hoviin, ensin vangiksi, sitten vaimoksi. Lopulta hän pakenee jälleen. Oikeanlainen mies löytyy yllättäen nuoruuden ihastuksesta, pedagogi Andreaksesta.

Minulle parasta antia kirjassa olivat Kajaanin paikallishistorian kuvaukset, varsinkin linnan viimeisistä vaiheista. Näin historiaa tehdään eläväksi!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Raija Oranen: Kreivin aikaan
Teos, 2017
463 sivua