Jännäreitä, dekkareita, trillereitä...

Alkukesän ja kesäloman aikana sain luettua useampiakin dekkareita. Tai jännäreitä tai trillereitä, millä nimellä näitä nyt pitäisikään kutsua? 

Ruth Waren esikoisteos Synkän metsän siimeksessä (Otava 2017) päätyi saman tien bestseller-listoille sekä Briteissä että Yhdysvalloissa, eikä suotta. Kirja piti todella hyvin otteessaan, eikä lukemista voinut keskeyttää pitkäksi aikaa.

Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan. 
Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä. 
Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora olla itse murhaaja?
Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua. (takakansiteksti) 

Aika kuumottavaa luettavaa, salaisuus toisensa perään herättää mielenkiinnon: 
Miksi Nora ei ole nähnyt ystäväänsä vuosiin? 
Mitä heidän välillään on tapahtunut? 
Miksi hänet on kutsuttu polttareihin, mutta ei häihin? 
Kuka on sulhanen? 
Ovatko he talossa yksin?
Kehen voi luottaa? Pala palalta näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, mutta ne herättävät aina muutaman kysymyksen lisää. Taitavaa, todella taitavaa. Kun syyllinen lopulta selviää, on se pienoinen yllätys. Hieno kirja, lisää tällaisia! 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Ruth Ware: In a Dark, Dark Wood (2015)
Suomentanut Oona Nyström 
Otava, 2017
364 sivua

Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian päätösjakso Myrskyuhri (Gummerus 2016) täytti sille asettamani odotukset. Aiemmissa osissa (Näkymätön vartija ja Luualttari) alkaneet tapahtumat vietiin päätökseen ja moni asia sai selityksen.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar kutsutaan Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin, tutkimaan epäilyttävää kätkytkuolematapausta. Isoäidin mukaan vauvan isä yritti karata ruumis mukanaan, mumisten omituisuuksia uhrilahjasta. Isoäiti kertoo myös maagisesta, painajaismaisesta olennosta, Ingumasta, joka vie nukkuvat unesta ikiuneen. 
Tutkinnan edetessä Amaia ja hänen tiiminsä yhdistävät tapauksen Baztanin laaksossa vuosia sitten tapahtuneisiin kauheuksiin. Vaikka lumimyrsky yrittää haudata johtolankoja alleen, Amaian on viimein kohdattava järkyttävät totuus laaksoa vuosia piinanneista tapahtumista. (takakansiteksti)

Kirja oli hyvinkin tyypillinen sarjan päätösosa. Aiempia tapahtumia ei juurikaan enää kerrata, irrallisia juonenpäitä vedetään yhteen, henkilöhahmojen välejä selvitellään, rikoskuviot selviävät. Toisaalta... kirjan lopusta jäi vähän sellainen kuva, että sarjalla on ehkä mahdollisuus vielä tästä jatkua.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Dolores Redondo: Ofrenda a la tormenta 
Suomentanut Sari Selander 
Gummerus, 2016
578 sivua 

Samuel Björkin esikoisdekkari Minä matkustan yksin oli viime vuoden parhaita dekkareita, ja nyt se sai jatkoa. Yölinnun (Otava 2017) luin e-kirjana.

Teinitytön ruumis löytyy metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger jäljittävät murhaajaa, mutta kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään, ja tutkinta ajautuu umpikujaan. Kun tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille kammottavan videon, Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi uusi uhri. (kustantajan esittelyteksti)

Aivan aloitusosan tasolle tämä kirja ei mielestäni yltänyt. Ehkä kuvaavaa tälle kirjalle on se, että nyt kun sen lukemisesta on kulunut jonkin aikaa, kovin kummoisia muistijälkiä siitä ei ole jäänyt... Sen verran kuitenkin, että jännitystä kyllä riitti ja kirja piti hyvin otteessaan. Ei siis missään nimessä huono kirja, mutta jotenkin odotin enemmän.

Mistä kirja minulle: e-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Samuel Björk: Uglen 
Suomentanut Päivi Kivelä
Otava, 2017 
e-kirja

Dolores Redondo: Luualttari (Baskimaan murhat #2)

Vuorossa on toinen osa Dolores Redondon Baskimaan murhat -sarjasta, Luualttari (Gummerus 2016). Ensimmäisen osan luin Vappulukuhaasteen aikana.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar tutkii Navarrassa naisiin kohdistuneita henkirikoksia, joihin liittyy kummallisia piirteitä. Naisten omien puolisoiden syyllisyys vaikuttaa päivänselvältä, mutta baskimytologiaan ja paikalliseen noitakulttiin kytkeytyvät makaaberit rituaalit viittaavat kuitenkin siihen, että murhien sarjaa orkestroisi pirullinen mielipuoli. Kaiken lisäksi syytettyinä olleet miehet haluavat mystisissä itsemurhaviesteissään kiinnittää nimenomaan Amaian huomion. 
On selvää, että Amaia ei ole vielä saanut selville koko totuutta Baztanin laaksosta ja sen hämärästä, synkästä menneisyydestä. Rikostutkintaa mutkistaa myös se, että hän on hiljattain synnyttänyt hartaasti toivotun esikoislapsensa. Henkirikosyksikön päällikön ja tuoreen äidin roolien välillä tasapainoilu ei ole helppoa, kun kuolema vaanii nurkan takana, työpaineet kasvavat ja oma traumaattinen äitisuhde nousee pintaan. Sinnikäs rikosylikonstaapeli aikoo kuitenkin saada tutkinnan päätökseen, hinnalla millä hyvänsä. (takakannesta) 

Sarjan ensimmäinen osa oli jotenkin huippu ja nopeasti luettava, lieneekö ollut sitten uutuudenviehätystä. Tämän toisen osan kanssa nimittäin takkusin paljon pitemmän aikaa. Mitään varsinaista vikaa tässä ei mielestäni ollut, jotenkin vaan en meinannut saada aikaiseksi luettua kirjaa eteenpäin. Kirjan puolivälin jälkeen tosin tapahtumat alkoivat tiivistymään ja jännitys kasvamaan niin, että mielenkiinto säilyi paremmin. Ja ehdottomasti trilogian kolmas osakin on luettava! 

Jos sarjan ensimmäisessä osassa jo valotettiin päähenkilö Amaian taustoja jonkin verran, tässä kirjassa mennään syvemmälle. Amaia saa selville lisää asioita lapsuudestaan tutkimiensa rikostapausten myötä. Vaikuttaa siltä, että seudulla tapahtuneet kauheudet todellakin liittyvät Amaiaan ja hänen sukuunsa. Ja arvata saattaa, että seuraavassa osassa sekä mennään entistä syvemmälle että saadaan asioille selityksiä. 

Luualttarin myötä Amaiasta alkaa löytyä hitusen epämiellyttäviäkin piirteitä, jotka tosin selittyvät hyvin paljon hänen traagisen taustansa kautta. Paljon enemmän kuitenkin häiritsi se, että välillä päähenkilöstä puhutaan Amaiana, välillä Salazarina, välillä rikosylikonstaapelina. Ja ihan saman sivun kuluessa vielä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Dolores Redondo: Legado en los huesos
Suomentanut Sari Selander
Gummerus, 2016
610 sivua

Dolores Redondo: Näkymätön vartija (Baskimaan murhat #1)

Navarran ikimetsän sydämestä, Baztanjoen penkalta löydetään teinitytön ruumis makaaberissa asetelmassa. Poliisi yhdistää rituaalimurhalta vaikuttavan tapauksen aiempaan surmatekoon. Pian huhut lähtevät liikkeelle Baztanin laaksossa, missä muinaiset uskomukset elävät yhä. Voisiko asialla olla basajaun, kansantarinoista tuttu metsän näkymätön vartija? 
Rikostutkinnan saa johdettavakseen määrätietoinen ylikonstaapeli Amaia Salazar, joka palaa vastentahtoisesti juurilleen vanhaan kotikyläänsä. Tutkinnan edetessä Amaia joutuu ratkomaan vanhoja ristiriitoja sisartensa kanssa ja kestämään kollegoidensa kateutta. Tappajan vaaniessa seuraavaa uhriaan kammottava perhesalaisuus palaa piinaamaan Amaiaa painajaisen lailla. (takakansiteksti)

Alan lämmetä dekkareille yhä enemmän ja enemmän! Olen aina kuvitellut etten tykkää niistä, mutta yleensä aina yllätyn positiivisesti kun jotain kokeilen lukea. Niin kävi tämänkin Dolores Redondon Näkymättömän vartijan (Gummerus 2015) kanssa. Yhteistä näille miun-maun-mukkaisille dekkareille on se, että niihin on yleensä yhdistetty jotain muutakin, mieluiten jotakin yliluonnolliseen viittaavaa. Ja näinhän on asia Näkymättömän vartijankin kohdalla. Monenlaisista yliluonnollisista otuksista olen kuullut ja lukenutkin, mutta baskien basajaunit olivat vielä tähän mennessä täysin minulle tuntemattomia. 

Toisekseen tykkäsin kirjasta siksi, että on aina virkistävää lukea jostain muuta kuin suht tavallisesta, perinteisestä anglo-amerikkalaisesta tai kotimaisesta kulttuurista. Ja ehkä vielä tärkeämpänä seikkana tästä kirjasta tulee mieleen se, miten hienosti siinä kerrotaan naisten asemasta vielä tänäkin päivänä niin miehisessä maailmassa. Päähenkilö Amaia on sisariaan modernimpi, opiskellut ja matkustellut ja jättänyt kotikylänsä. Toisaalta, hänellä on siihen melko radikaalit syytkin, jotka ovat lähestulkoon pakottaneet hänet ratkaisuihinsa. Nämä perheen sisäiset ristiriidat ja suorastaan kammottavat tilanteet tuodaan kirjassa esille takautumina ja Amaian toistuvina painajaisina. 

Vappulukuhaasteen lisäksi tämä kirja edistää kaunokirjallista maailmanvalloitusta, vuorossa tietenkin Espanja. Vaikkakin... tämä kirja(sarja) sijoittuu Baskimaahan, joka on Espanjan itsehallintoalue samalla tavalla kuin Ahvenanmaa Suomessa. Ei kuitenkaan ruveta halkomaan hiuksia. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Dolores Redondo: El guardián invisible
Suomentanut Sari Selander
Gummerus, 2015
476 sivua