Sarah J. Maas: Lasipalatsi (Throne of Glass #1)

Fantasian lukuhuumassani tartuin myös viime vuonna ilmestyneeseen Sarah J. Maasin Lasipalatsiin (Gummerus 2017), joka on Throne of Glass -sarjan aloitusosa. Tätäkin pyörittelin heti ilmestymisensä jälkeen, mutta silloin ei napannut. Nyt oli tällekin kirjalle oikea aika.

Celaena Sardothien on vasta 18-vuotias nuori nainen, ja kuitenkin kaikkien aikojen pahamaineisin salamurhaaja. Heti kirjan alussa hän huomaa joutuneensa erikoiseen tilanteeseen: hänen täytyy mennä vihaamansa Adarlanin kuninkaan hoviin lunastaakseen vapautensa orjatyöstä suolakaivoksilla. Haaveissaan hän on marssinut hoviin korkeintaan tappamaan kuninkaan, mutta nyt hänen täytyy käyttäytyä toisin. Jos hän onnistuu päihittämään taistelutaidoillaan 23 muuta kilpailijaa - varkaita, salamurhaajia ja sotureita - hän vapautuu.

Celaenan tukijana on hovin nuori kruununprinssi, joka saa hänet jostain syystä raivon partaalle - tai vähintäänkin hermostumaan. Kuninkaallisen vartion kapteeni valmentaa Celaenaa kilpailuun ja ottaa hänet muutenkin suojatikseen, mutta silti Celaena huomaa ettei yksikään kilpailijoista ole linnassa turvassa. Siellä piileksii jotain todella pelottavaa, ja muinaisia taikamerkkejä ilmaantuu paikkoihin joissa niitä ei saisi olla, taikuus kun on tätä nykyä kiellettyä koko valtakunnasta. Hovissa vieraileva kaukaisemman alueen prinsessa haluaa tutustua Celaenaan. Aluksi Celaena on tästä vain hyvillään, tällaisessa tilanteessa ystäviä ei voi olla liikaa... mutta hovin vaarallisten tapahtumien lisääntyessä Celaena joutuu tosissaan pohtimaan, kuka oikeasti on ystävä ja kuka vihollinen.

Lienee melko helppo arvata, kuinka kilpailussa käy. Celaenasta tulee Kuninkaan Miekka, ja palveltuaan kuningasta tietyn ajan hän on jälleen vapaa. Mutta tähän päästään kunnolla vasta sarjan seuraavassa osassa... YA-haasteesta ruksaan yli kohdan "kirjassa kartta sisäkannessa". Mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Sarah J. Maas: Throne of Glass (2012)
Suomentanut Sarianna Silvonen
Gummerus, 2017
438 sivua

Sini Helminen: Kiven sisässä (Väkiveriset #2)

Sini Helmisen Kaarnan kätkössä oli yksi viime vuoden yllättäjiä. Että löytyy nuorten fantasiasarja, jonka minäkin jaksan lukea! Vau! :D Niinpä olikin mukava huomata, että sarjan seuraava osa ilmestyi jo loppuvuodesta. Kun Kaarnan kätkössä oli alaotsikoltaan Metsän kirja, niin tämä toinen osa Kiven sisässä (Myllylahti 2017) on sitten Vuoren kirja. Seuraavat osat tulevat ilmeisesti keskittymään veteen ja maahan.

”Mä arvasin, että sun mummolta pöllittiin jotain. Sitä mä en kyllä osannu arvata, että ne on pölliny sydämen sen rinnasta.”
Nörttipoika Pekon tuttu ja turvallinen maailma muuttuu äkillisesti mummon kuollessa. Jo ennen hautajaisia perhe muuttaa maalta mummon vanhaan asuntoon Helsingin Kallioon. Taakse jäävät vanhat kaverit, edessä on uusi koulu ja uusi kotikaupunki, joka tuntuu oudolla tavalla tutulta. Eräänä iltana oven taakse pöllähtää vielä kummallinen naapuri, jonka hunnutetuilta kasvoilta pilkistävät kiehtovat silmät.
Koulussa Pekko tapaa erikoisen Tuulian, joka kiskoo hänet irti Minecraftin syövereistä keskelle todellista, hengenvaarallista peliä. Mummon kuolema ei ollutkaan onnettomuus vaan raaka murha. Ja tappaja on yhä vapaalla jalalla. Pekko joutuu huomaamaan kantavansa sisällään salaisuutta, josta moni on valmis maksamaan viattomien verellä.
Kiven sisässä on itsenäinen jatko-osa teokselle Kaarnan kätkössä. Se jatkaa reaalifantasiasarjaa Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitystä höystävät huumori ja ripaus romantiikkaa. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille. (takakansiteksti)

Olisin mielelläni lukenut jatkoa siihen, miten Pinjan tarina etenee, mutta se jäi nyt kyllä edelleen auki. Kiven sisässä on ihan eri tarina eri henkilöineen. Ainoa sama henkilö on salaperäinen Tuulia, jonka vain Pekko tuntuu näkevän. Pekko on kaupunkiin muutettuaan uponnut entistä syvemmälle Minecraftiin, mutta Tuulia kiskoo hänet sieltä todellisuuteen ja kertoo Pekolle totuuden hänestä itsestään ja hänen suvustaan. Kun Pekolle vielä selviää, että mummon kuolema olikin tahallaan aiheutettu, hänen on alettava selvittää asioita tarkemmin. Lisää päänvaivaa aiheuttaa myös yläkerran kumman kiehtova naapuri, joka ei vaikuta aivan tavalliselta...

Nopeasti ahmaistava kirja, joka jätti taas odottamaan seuraavaa osaa. Tämä kirja osuu moneen haasteeseen: Helmet-haasteen kohtaan 22 (kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin), Spefi-haasteen kohtaan 11 (kirjassa pelataan) sekä tietysti Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Sini Helminen: Kiven sisässä
Myllylahti, 2017
231 sivua

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas

Teinityttären äitinä en ole oikein voinut välttyä tubettajilta ja heihin liittyvältä hypetykseltä. Oman "kihinänsä" meilläkin on aiheuttanut Maiju Voutilaisen eli Mansikkka-tubettajan runokirja Itke minulle taivas (Otava 2017). Pitihän sitä itsekin sitten vilkaista kun tytär sai kirjan käsiinsä.

Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.
Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. Jokainen meistä on arvokas. (takakannesta)

Ymmärrän hyvin miksi tällaista kirjaa pidetään tärkeänä - mielenterveyden ongelmista ei koskaan voi puhua liikaa. (Tai no voi, mutta kuitenkin...) Runot tarjoavat vertaistukea: en ehkä olekaan yksin ajatusteni kanssa, vaan muilla saattaa olla samanlaisia ongelmia. Löysin itsenikin useammasta runosta.

Siitä huolimatta kirja ei ollut ihan minun juttuni. Ehkä aihe on liian lähellä? Ehkä olen liian vanha? Toinen tähdistä tulee aiheen tärkeydestä, toinen kirjan lyhyydestä. Kirja pääsee mukaan YA-lukuhaasteeseen (kirja käsittelee mielenterveyttä) ja Helmet-haasteeseen (kohta 21: kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Maiju "Mansikkka" Voutilainen: Itke minulle taivas
Kuvittanut Hilla Semeri
Otava, 2017
62 sivua

John Boyne: Poika vuoren huipulla

John Boynella on taito kirjoittaa monen ikäisille. Uusin teos Poika vuoren huipulla (Bazar 2017) on hyvin saman tyyppinen kuin Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar 2008) - päähenkilö on lapsi, mutta teksti on suunnattu vanhemmille lukijoille.

On vuosi 1936. Seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi ja joutuu jättämään taakseen kotikaupunkinsa Pariisin ja parhaan ystävänsä, naapurissa asuvan Anshelin. Kovia kokenut Pierrot lähetetään asumaan tätinsä luokse Saksaan, salaperäiseen taloon vuoren huipulle.
Berghofiksi kutsutussa talossa Pierrot saa uuden nimen ja neuvon unohtaa lapsuutensa Pariisissa. Erityisesti hänen tulisi välttää mainitsemasta ystäväänsä, juutalaista Anshelia - varsinkin talon isännän kuullen! Vähitellen Pierrot oppii talon tavoille ja epävarma poika muuttuu uutta univormuaan  ylpeänä kantavaksi Pieteriksi. Mutta univormu yllään Pieter astelee kohti uutta vaarallista maailmaa. Maailmaa, jossa on vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin.
Toisen maailmansodan tapahtumiin sijoittuva Poika vuoren huipulla on vaikuttava kuvaus nuoruuden viattomuuden menettämisestä ja siitä, miten petollisen helposti maailma ympärillämme muuttuu mustavalkoiseksi. (takakansiteksti)

Univormu on kirjassa melkoisen tärkeä symboli. Siihen liittyy paljon erilaisia tulkintoja ja mielikuvia. Tässä niistä yksi:

”Tiedät kai, miksi univormuja käytetään, Pierrot?” kuljettaja jatkoi. Poika pudisti päätään. ”Siksi, että univormu saa ihmisen uskomaan, että hän voi tehdä ihan mitä mielii. [ - - ] Tavallisissa vaatteissa kukaan ei ikinä kohtelisi muita sillä tavoin kuin univormussa. Natsat, sotilastakki ja sotilassaappaat muuttavat miehen. Univormu oikeuttaa olemaan julma ilman syyllisyyttä.” (s. 89)

Jälkikäteen ajatellen kirjan varsinainen koukku on ehkä ilmiselvä, mutta minulle se tuli täytenä yllätyksenä. En nyt viitsi suoraan spoilata, mutta kyse on tietenkin talon isännästä ja hänen ideologiastaan. 

Ei tämä kirja minusta aivan yhtä hyvä ole kuin Poika raidallisessa pyjamassa, mutta ei kauaskaan jää. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
John Boyne: The Boy at the Top of the Mountain (2015)
Suomentanut Heli Naski
Bazar, 2017
238 sivua

Novelleja, novelleja

Alkuvuodesta olen saanut luettua lähinnä lyhyitä juttuja. Onneksi on novellit! 💗

O.E. Lönnbergin pienoisnovellikokoelma Langanpäitä (Osuuskumma 2017) on kokoelma välähdyksiä: hetkiä, katseita ja kohtaamisia. Yksikään kokoelman sadasta tarinasta ei ole sataa sanaa lyhyempi, eikä yksikään kahtasataa pitempi.
Tarinat kertovat erilaisista maailmoista, joissa peikot lausuvat runoja, konstruktit hamuavat höyryä ja ensitreffeillä saattaa seuralaisen huulilta lehahtaa perhonen lentoon. Kun tarttuu langan päähän, ei voi tietää, mihin se johdattaa. (takakansiteksti)

Raapaleisiin olen tykästynyt koko ajan enemmän ja enemmän, ja tässäpä on oiva kirja kaikille raapaleiden ja novellien ystäville. En alkanut itse laskemaan sanoja, mutta takakannen mukaan niitä löytyy joka tarinasta 100-200. Ihan sadan sanan raapaleita ei montakaan tainnut olla, mutta sopivan tiiviitä juttuja kirja sisältää. Aiheetkin vaihtelevat mukavasti.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
O.E. Lönnberg: Langanpäitä
Osuuskumma, 2017
115 sivua

Muistatko Teiniliiton (toimi vuoteen 1984 asti) julkaiseman Teinikalenterin? Se jaettiin oppilaille syyslukukauden alkaessa ja varsinkin tytöt täyttivät sen lukuvuoden mittaan päiväkirjamerkinnöillä. Siihen merkittiin koulun kokeet, bändien keikat, Sen Pojan hymyt, menkat ja krapulat, suuret salaisuudet.
Reunan Teinikalenteri-kirjassa on kalenteriaukeama 12 kuukaudelle elokuusta lähtien, pikkutietoa teini-ikäisille ja tarina joka kuukaudelle. Kirjailijat ovat eläytyneet muistelemaan omia teiniunelmiaan, angstejaan ja intohimojaan. Tarinoissa käsitellään kaveripiiriä, kotioloja, kiusaamista, menestys- ja ulkonäköpaineita. Niissä on hämmennystä, rakkautta ja vihaa, pakoa mielikuvitusmatkalle. Herkullista luettavaa entisille ja nykyisille teineille, loistava lisämateriaali kouluille! (kustantajan esittelyteksti)

Itse en koskaan ollut Teinari-ihmisiä, suosin muunlaisia kalentereita. Teinari tuntui ihan liian pieneltä, ajattelin aina että ei siihen mahdu mitään kirjoittamaan. Tämäkin Teinikalenteri-kirja on melkoisen pieni kooltaan, ihan Teinarin mallinen muttei nyt sentään onneksi yhtä pieni. Kirjassa on kaikkiaan 12 novellia eri kirjailijoilta, jokaiselle kuukaudelle siis. Mukana ovat Jukka Behm, Katariina Hakaniemi, Kari Hanhisuanto, Asta Ikonen, Aila Juvonen, Jussi Matilainen, Teresa Myllymäki, Harri István Mäki, Juha Mäntylä, Jasu Rinneoja, Riku Talvitie ja Ricky Tähtisilmä.

Novellien aiheet vaihtelevat haaveista ystävyyteen ja kiusaamisesta rakastumiseen - hyvin tyypillistä nuortenkirjallisuutta siis. Tykkään kovasti siitä, että nuorillekin ilmestyy novellikokoelmia. Niillekin löytyy aina omat lukijansa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Teinikalenteri
Toimittanut Juha Mäntylä
Reuna, 2017
183 sivua

Ja näin novellihaaste etenee jälleen! Nyt on luettuna 178 novellia 57 eri kirjailijalta. Lönnbergin novellikokoelmalla pääsen myös avaamaan Spefi-lukuhaasteen. Teinikalenterilla kuittaan Helmet-haasteen kohdan 25: novellikokoelma.

Jännitystä ja toimintaa nuorille

Tässä pari viime vuonna ilmestynyttä nuortenkirjaa, jotka ovat odottaneet bloggausvuoroaan jo pitemmän aikaa.

Viveca Sten on varmaan monelle tuttu aikuisten dekkareistaan. Nyt hän on yhdessä tyttärensä Camillan kanssa kirjoittanut myös nuorille suunnatun jännityskirjan Syvyyksissä (Otava 2017), joka aloittaa uuden Synkät vedet -sarjan. Kirja sisältää myös kauhuun viittaavia elementtejä, eli se oli paikoitellen todella jännittävä.

Jokin seuraa meitä. Käsivarsieni karvat nousevat pystyyn kun huomaan, miten lähellä olento on. Miten saatoin kuvitella, ettei se muka huomaisi meitä? Miten saatoin? Ajamme jo täysillä, mutta se ei riitä. Nyt se lähestyy pikavauhtia, kuroo välimatkaa umpeen, vaikka minä kuinka yritän päästä pakoon. Minä näen, vaikka en näekään, tunnen että se on vain muutaman metrin päässä veneestä. On liian myöhäistä.
Koukuttava nuorten trillerisarja menestysdekkaristeilta!
Syksyinen suunnistustunti saaressa saa karmivan käänteen, kun poika Tuvan luokalta katoaa. Tuva tuntee kotipaikkansa saaret, luodot ja vedet läpikotaisin. Mutta tänä syksynä jokin on vialla. Synkkä sumu peittää kaiken, Tuva näkee outoja hahmoja metsässä, ja tummat pelottavat varjot aaltoilevat meressä. Ja ne seuraavat Tuvaa. (takakansiteksti)

Kun itse olen kuivan maan kasvatti, jo meri elementtinä on outo ja pelottava. Toisaalta tämä jää taustalle, kun kirjassa alkaa tapahtua kummia. Mihin poika katoaa? Mikä vedessä liikkuu? Miksi se seuraa Tuvaa? Kun katoamista aletaan tutkia, monien epäilykset kohdistuvat Tuvaan. Hän itse tietää olevansa syytön, ja pelätessään ettei häntä uskota hän alkaa itse tutkia asiaa yhdessä Rasmuksen kanssa. Mutta kuinka kauan Tuva itse on turvassa, kun kummat hahmot seuraavat häntä yhä kiinteämmin...

Monta asiaa jää auki eli koukutuin kyllä odottamaan jatkoa kirjalle, joka ottaa myös vahvasti kantaa Itämeren huonoon tilaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Camilla & Viveca Sten: Djupgraven (2016)
Suomentanut Tuula Kojo
Otava, 2017
268 sivua

Chris Weitz voi olla tuttu nimi ainakin elokuvista kiinnostuneille. Hän on ohjannut esim. Twilight- ja American Pie -elokuvat, ja nyt häneltä on ilmestynyt nuorten dystooppinen toimintaromaani Kaaoksen päivät (Otava 2017), joka aloittaa The Young World -sarjan.

Räjähdysmäisesti levinnyt tauti on tappanut kaikki aikuiset ja lapset, vain nuoret ovat jäljellä. New Yorkissa arkipäivää ovat myrkkysavu, tulipalot ja raivohullut sekopäät, jotka eivät enää välitä mistään.
Selviytyjät ovat kerääntyneet heimoihin. Washington Squaren rauhallisessa leirissä ruoka ja lääkkeet ovat käymässä vähiin. Kun yksi heimon jäsenistä löytää taudin nujertamisen jäljille, Jefferson, vastentahtoinen johtaja, ja Donna, tyttö jota hän salaa rakastaa, johdattavat retkikunnan vaaralliselle matkalle kohti tuntematonta keskikaupunkia, jossa vallitsevat väkivaltaiset lait... (takakansiteksti)

Jep. Jotenkin niin amerikkalaista, niin amerikkalaista että. Ja niin elokuvamaista ja koukuttavaa. Jotain tässä oli joka tökki pahastikin, mutta kuitenkin enimmäkseen tykkäsin. Kirjasta tulee elävästi mieleen "toiminta-rymistelyleffa", enkä pahasti ylläty jos sellainen valkokankaille jossain vaiheessa ilmestyykin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Chris Weitz: The Young World (2014)
Suomentanut Outi Järvinen
Otava, 2017
317 sivua

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Jukka Behmin nuortenromaani Pehmolelutyttö (WSOY 2017) voitti WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun. Se oli myös ehdolla viime vuoden Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon saajaksi.

Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta.
Emilian silmin raikkaan analyysin kohteeksi joutuvat niin oma perhe kuin kaveritkin, koko nykyhetki, jossa aikuiset koettavat olla nuoria ja nuoret aikuisia. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään. (takakansiteksti)

Tässäpä kirja, joka herätti monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisinä niistä jää mieleen jonkinasteinen iljetys, vaikkei kirja mitenkään "sillä tavalla" rankka ole. Kuvaukset ja teksti yleensä säilyvät hyvinkin siisteinä ja Emilia edelleen melko viattomana. Teinitytön äitinä kirja vaan ei ehkä ollut parasta mahdollista luettavaa. :-/

Totuushan on, että nykymaailma netteineen ja somekanavineen on armoton paikka. Jos laitat itsesi näkyviin, siellähän sitten olet, ja seurauksista ei koskaan tiedä. Kun yhtälöön lisätään se, ettei vielä itsekään tiedä kuka tai mikä on ja mitä haluaa, tulos on vielä pahempi. Kaikki, mikä liittyy heräävään seksuaalisuuteen, voi nyrjähtää raiteiltaan. Näin on vaarassa käydä Emiliallekin. Kirjan alussa hän on hyvinkin kokematon ja jopa tietämätön, ja  haksahtaa etsimään vastauksia vääristä paikoista. Lopputuloksena on likaisuuden tunnetta ja häpeää.

Tästä kirjasta olisi helppo lähteä pohtimaan ties mitä, kun ottaa huomioon että päähenkilö on teinityttö ja kirjailija aikuinen mies... mutta jätetään kuitenkin pohtimatta. Kirjallisia ansioita ei mitenkään voi jättää huomiotta, taitavasti rakennettu teos.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
WSOY, 2017
202 sivua

Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan

Tänä vuonna on sitten ilmestynyt hyviä lasten ja nuorten kirjoja! Tässä niistä yksi, Jack Chengin Kosmoksessa tavataan (Aula & Co 2017).

Kirja kertoo 11-vuotiaasta Alex Petroskista, joka matkustaa Coloradosta New Mexicoon ja Las Vegasista Los Angelesiin ja tallentaa kaiken kokemansa kultaiseen iPodiin. Hän aikoo lähettää sen avaruuteen aivan kuten hänen sankarinsa Carl Sagan vuonna 1977. Sagan lähetti Voyager-luotainten mukana maapallon ulkopuolisille älyllisille olennoille kultaisen äänilevyn, joka sisälsi mm. tervehdyksen 55 eri kielellä, valaiden ääntelyä, rakastuneen naisen aivoaaltoja ja vastasyntyneen vauvan naurua.
Matkalla Alexille paljastuu salaisuuksia, jotka muuttavat hänen elämänsä. Myös lukija oppii paljon terävästä, intohimoisesta ja ajoittain sydäntä särkevästä tarinasta - hyvä voi voittaa vaikeinakin aikoina ja odottamattomat tahot antavat voimia muutokseen. Kosmoksessa tavataan on hieno osoitus pyyteettömän rakkauden ja anteeksiannon tärkeydestä maailmassa, joka on epäreilu. Se muistuttaa lukijaa siitä, että toivoaan ei koskaan saa heittää. (takakansiteksti)

Alex on 11-vuotias, mutta vaikuttaa paljon vanhemmalta. Hän on tottunut huolehtimaan itsensä lisäksi myös koirastaan Carl Saganista ja vielä äidistäkin, joka ei viime aikoina ole ollut ihan oma itsensä. Alex lähtee ihan yksin (tai koiran kanssa kahden) matkalle rakettifestivaaliin, ja matkan aikana hän tapaa monta mielenkiintoista ihmistä, jopa sukulaisia joista hän ei ole aiemmin tiennytkään.

Kuitenkin Alex on vasta 11-vuotias, vasta lapsi. Aikuislukijalla on sydän sykkyrällä lukiessa poissaolevasta äidistä, kuolleesta isästä jolla on ollut toinenkin perhe, koiran katoamisesta ja siitä miten Alex yrittää olla isompi kuin onkaan. Ei tuon ikäisen pitäisi tarvita ajatella tuollaisia asioita ja selvitä niin reippaasti kaikesta. Onneksi Alex löytää hyviä ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan niin häntä kuin äitiäkin. Maailma vaikuttaa taas paremmalta paikalta... kunpa vain tällaista olisi oikeastikin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jack Cheng: See You in the Cosmos (2016)
Suomentanut Terhi Kuusisto
Aula & Co, 2017
324 sivua

Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille

Elena Favillin ja Francesca Cavallon yhdessä tekemä erilainen satukirja Iltasatuja kapinallisille tytöille (S&S 2017) kertoo rohkaisevia tarinoita eri-ikäisistä, erilaisista naisista eri aikakausilta ja eri puolilta maailmaa.

Tavanomaisten prinsessasatujen sijasta tässä ainutlaatuisessa iltasatukirjassa tutustutaan sataan todelliseen tyttöön ja naiseen, jotka ovat muuttaneet maailmaa tai oman elämänsä. He ovat eläneet kauan sitten tai he elävät nyt: he ovat hallitsijoita, merirosvoja, taiteilijoita, urheilijoita, astronautteja, tieteilijöitä, tai ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat tehneet jonkin pelottoman valinnan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajanaista eri puolilta maailmaa.
Iltasatuja kapinallisille tytöille on kirja kaikille lapsille, joiden toivot kasvavan itsenäisiksi ja toisia kunnioittaviksi ihmisiksi. (takakansiteksti)

Voi kun tällainen kirja olisi ollut olemassa silloin kun itse olin pikku tyttö! Voi olla että olisin ehkä uskaltanut olla rohkeampi. Jossittelu on tietysti turhaa, mutta joka tapauksessa, luulen että nelivuotiaana lukemaan oppinut pikku Evaria olisi taatusti tykännyt tästä kirjasta. ;) Vähintään yhtä paljon toivon, että olisin voinut lukea näitä tarinoita omalle tyttärelleni, kun se kiihkein iltasatuaika oli. Nyt voin toki kiikuttaa kirjan hänelle itse luettavaksi.

Kirja esittelee kaikkiaan sata tyttöä ja naista, jokaiselle on varattu kirjasta yksi aukeama. Toisella sivulla on teksti, toisella kuva. Kuvitus onkin upeaa jälkeä, naiskuvittajilta tietenkin. Myös suomalainen kuvittaja Riikka Sormunen on päässyt mukaan. Tästä päästäänkin sitten siihen harmin aiheeseen: eikö muka Suomesta olisi löytynyt yhtään naista, joka olisi ansainnut päästä mukaan näin hienoon kirjaan? Vaikka Minna Canth, tai Tarja Halonen... monta muutakin olisi.

Jäin myös ihmettelemään kirjan nimeä. Miksi kapinallisille tytöille? Vahva olisi paljon parempi ja oikeampi sana tähän. Ei tarvitse olla kapinallinen muuttaakseen maailmaa tai edes elämäänsä. Tätä kirjaa soisi luettavan paljon ihan kaikille, ei pelkästään tytöille. Kirja ansaitsee ehdottomasti paikkansa MarikaOksan Naisen tie -lukuhaasteessa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Elena Favilli & Francesca Cavallo: Good Night Stories for Rebel Girls (2016)
Suomentanut Maija Kauhanen
Kustantamo S&S, 2017
212 sivua

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Huh mikä kirja! Ehdottomasti paras tänä vuonna ilmestyneistä nuortenkirjoista, niin se vaan on. Angie Thomasin Viha jonka kylvät (Otava 2017) kertoo täysin erilaisesta elämästä kuin omani. Olen aina sanonut, että jos kirja jää jollain tavalla mieleen, se on merkki siitä että jotain on tehty oikein. Tämä kirja tulee todellakin jäämään mieleen pitkäksi aikaa.

Kun mä olin kaksitoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua. Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä - juttu. Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. Tee täsmälleen niinku poliisi käskee. Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vain kun sua puhutellaan. (takakansiteksti)

Starr on slummin kasvatti. Hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt nähdä parhaan ystävänsä kuolevan, ja joutuu kokemaan saman asian toiseen kertaan, kun poliisi ampuu hänen ystävänsä Khalilin ihan ilman syytä. Tappelut ja jengisodat ovat Starrin elämässä arkipäivää, ja poliisi ei todellakaan aina ole ystävä. Nuoria, varsinkin poikia, epäillään usein vain ja ainoastaan sen takia, että he ovat mustia ja asuvat tietyllä alueella. Kaikki eivät kuitenkaan ole jengiläisiä tai diilereitä, vaikka niin automaattisesti ajatellaan.

Khalilin ampunut poliisi väittää pelänneensä henkensä puolesta, ja mediassa hänelle rakennetaan uhrin roolia. Starr on ainoa, joka tietää totuuden ja joka voi sen kertoa. Khalil ei siihen enää pysty. Mutta vasikointia ei Starrin kotikulmilla katsota hyvällä... Lopulta Starrin pitää päättää, kuinka rohkea hän uskaltaa olla.

Kirja todellakin ansaitsee paikkansa Helmet-haasteen listalla. Se sopii hyvin kohtaan 40: kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Angie Thomas: The Hate U Give
Suomentanut Kaijamari Sivill
Otava, 2017
397 sivua

Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva

Anna Hallavan edelliset nuortenkirjat Sammakkoprinsessa (2015) ja Operaatio Huulituli (2016) kertoivat hykerryttävän humoristisesti tytöstä, joka saa kuulla olevansa osaksi keiju. Samantyylinen meininki jatkuu kirjailijan uusimmassa teoksessa Valpuri Vaahteran maaginen korva (WSOY 2017).

"Minun nimeni on Valpuri Vaahtera ja minä olen normaali."
Tämä on syytä mainita erikseen, jos äiti on (surkea) noita ja isä imeliä kioskiromaaneja suoltava Viikatemies. Yhtälöä ei helpota draamaileva isoveli ja keittiössä asuva pullon henki.
Valpurin poskeen ilmaantuu hirveä finni - juuri kun hän yrittää kiinnittää söpön Kasperin huomion - ja hän joutuu turvautumaan äitinsä taikaliemeen. Liemi ei karkota finniä, mutta sen myötä Valpuri alkaa kuulla poikien salaisimmatkin ajatukset päässään. Se ei kuitenkaan ole ihan sellaista kuin hän oli kuvitellut. (takakansiteksti)

Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja kätkee kansiensa väliin yllättävän paljon "vakavaakin" pohdintaa. Vaikka kirjan yleissävy on kepeän humoristinen, pinnan alla liikkuu isoja asioita - suurimpina isoveljen draamailun alle piiloutuva syömishäiriö ja kaveripoika Sakarin synkät ajatukset ja pohdinnat omasta suuntautumisesta. Ja totta kai mukana on passelisti tykkäämisjuttujakin! Kouluun ilmaantuu ihastuttavan salaperäinen Nooa, jonka ajatuksia Valpuri ei yllättäen kuulekaan. Siksikö Nooa alkaa tuntua koko ajan kiehtovammalta ja ihanammalta?

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva
WSOY, 2017
220 sivua

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Normaali #2)

Holly Bournen Normaali-trilogian toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Gummerus 2017) jatkaa yhtä vahvasti kuin aloitusosa. Tällä kertaa pääosassa on taiteellinen, vihainen nuori nainen Amber, joka lähtee kesäksi Atlantin toiselle puolelle.

No niin, vietän kesän KALIFORNIASSA seuranani äiti, joka otti ja HYLKÄSI minut - ja taidan olla ihastumassa poikaan, joka takuulla SÄRKEE SYDÄMENI. Tämä on TUOMITTU MENEMÄÄN PIELEEN.
Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä ei vain ole koskaan ollut lämminsydäminen tapaus, ei edes ennen kuin jätti perheensä ja muutti Amerikkaan. Amber kuitenkin toivoo, että kesä hänen kanssaan voisi muuttaa kaiken.
Samalla kesäleirillä Amberin ja hänen äitinsä kanssa työskentelee myös fiksu, hauska ja suosittu Kyle, sydänten sarjamurskaaja. Voiko Amber, varsinainen cheerleaderin vastakohta, TODELLA ihastua prom kingiin? Moisesta ei ainakaan voi seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen. (takakansiteksti)

Ystävät Evie ja Lottie jäävät siis taakse, kun Amber astelee lentokoneeseen. Edellisenä iltana vietetyt kosteat läksiäiset eivät paranna tilannetta yhtään, päinvastoin. Kaikesta huolimatta Amber pääsee perille Kaliforniaan ja tapaa äitinsä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun äiti hylkäsi hänet. Tunnelma on käsin kosketeltavan kireä, ja äidin uusi miesystävä vain pahentaa tilannetta. Amber on murtunut - äiti on halunnut hänestä vain työvoimaa leirille eikä viettää aikaa kahden hänen kanssaan. 

Onneksi muut leirillä työskentelevät nuoret ovat valmiita ottamaan Amberin joukkoonsa. Amber ystävystyy Whinnien kanssa - tämä on hyvin samanhenkinen kuin ystävät kotona sekä hyvin innostunut Nalle Puhista ja taolaisuudesta. Poikienkin kanssa on yllättävän helppo tulla toimeen, varsinkin amerikkalaisuuden perikuvan, Kylen, kanssa...

Toki feministikerho Vanhatpiiatkin jatkaa kokouksiaan, vaikkakin sitten netin välityksellä ja aikaeron häiritsemänä. Varsinkin Lottielta tulee todella teräviä kommentteja naisten esineellistämisestä ja seksualisoimisesta, sekä Naispuolisista Sovinistisioista (kyllä, niitäkin on olemassa!).

Tykkään Holly Bournen tyylistä todella paljon, ja odotan kovasti sarjan kolmatta osaa jossa Lottie pääsee valokeilaan. :) Saan sovitettua tämänkin kirjan mukaan Helmet-haasteeseen. Kirja sopii hyvin kohtaan 29: kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia. Amber on tähän sopiva päähenkilö siinäkin mielessä, että hän on taiteellinen, osaa piirtää, mutta ennen kaikkea siksi että hän oppii kirjan aikana päästämään irti epäonnistumisen pelosta ja uskaltaa alkaa elää ihan oikeasti. Siinäpä tavoitetta!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Holly Bourne: How Hard Can Love Be? (2016)
Suomentanut Kristiina Vaara
Gummerus, 2017
448 sivua

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki #1)

Elina Rouhiaisen aiempi nuorten fantasiasarja Susiraja alkoi lupaavasti, mutta minun mielestäni jotenkin lässähti ja hajosi käsiin niin, että "kökköydessään" se oli jo huvittavaa luettavaa. Ei ehkä kaikkein paras suositus sarjalle, mutta jäi joka tapauksessa mieleen. Nyt Rouhiainen aloittaa uuden fantasiasarjan, jonka aloitusosa Muistojenlukija (Tammi 2017) ainakin vaikuttaa todella lupaavalta.

Kuka tahansa, joka oli kiinnostunut linnuista, ei voinut olla ihmettelemättä niiden muuttokäyttäytymistä. Mistä ne tiesivät, minne mennä? Mikä kertoi niille, että ne olivat perillä?
16-vuotiaalla Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samanlaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo lopulta syntyy, se syntyy yllättävään kohtaan, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. (takakansiteksti)

Jollain lailla tästä kirjasta tuli mieleen sekä Anne Leinosen Kirjanoita että Helena Wariksen Linnunsitoja, vaikkei yhteisiä nimittäjiä kovinkaan paljon lopulta ole. Kiuru on mielenkiintoinen päähenkilö. Aluksi hänen sukupuoltansa ei tiedä, mutta aika alkupuolella kirjaa sekin selviää. Kiurulla on kyky nähdä toisten ihmisten muistoja. Bollywood hallitsee aisteja. Dai pystyy luomaan unia sekä näkemään toisten unia. Nelu pystyy paitsi vaikuttamaan tunteisiin, myös aistimaan tunnetiloja. Samuel puolestaan kykenee lukemaan ajatuksia, ja sen lisäksi hän tietää jos jollakin on samankaltaisia voimia. Kaikkien voimissa on jonkinlaista päällekkäisyyttä.

Muistot kiinnittyivät hajuihin ja kuviin, voimakkaisiin tunteisiin. Suurimman osan ajasta ihmiset ajattelivat asioita, jotka he olivat kaivaneet esiin muististaan. Unetkin ammensivat muistoista. Oikeastaan oli hassua edes ajatella,että heidän voimansa olisivat toisistaan erillisiä. Pikemminkin ne olivat saman asian eri puolia. (s. 81)

Kiurun tietämättä Samuel on päässyt jäljille salaperäisestä järjestöstä, Väestä. Sen nettisivuilta ei paljon selviä, vain muutama hassu rivi: Väki on perinteikäs järjestö, joka tekee yhteiskunnallisesti merkittävää sivistystyötä. Arvojamme ovat viisaus, tyyneys, rohkeus sekä mielen ja ruumiin tasapaino. Noudatamme vuosisatoja vanhoja perinteitä. Vaalimme siisteyttä ja soveliaisuutta. Kaikkia jäseniämme kannustetaan kehittämään mieltään viidellä eri osa-alueella. (s. 87-88)

Kaikki ovat lähes varmoja siitä, että heidän voimillaan ja Väki-järjestöllä on jotain tekemistä toistensa kanssa. Totuuden selvitessä Kiuru saa huomata olevansa vaarassa ja edessä on pakomatka. Tästä tarina jatkunee seuraavassa osassa, jota jään innolla odottamaan.

Kuittaan kirjalla Helmet-haasteen viimeisen kohdan eli 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Tämä siitä syystä, että yksi tämän syksyn harjoittelijoistamme oli kovasti pitänyt kirjasta ja suositteli sitä ehdottomasti minullekin. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Tammi, 2017
387 sivua

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Nadja Sumasen esikoisteos Rambo (Otava 2015) voitti ilmestymisvuonnaan Otavan nuortenkirjakilpailun ja vielä Finlandia Junior -palkinnonkin. Ilokseni Sumaselta ilmestyi tänä vuonna uusi nuortenkirja, Terveisin Seepra (Otava 2017).

Miten naurettavalta mahdoin näyttää noiden toisten silmissä, joiden elämässä tapahtui asioita. Koskettavia, kuohuttavia, hassuja, noloja, suloisia, ravisuttavia, villejä, hävyttömiä. Olin kolmea kuukautta vaille kuusitoista, enkä ymmärtänyt, miksi joku haluaisi olla always sixteen. Milloin kaikki kaunis oli alkanut kadota?
Kun Iris ahdistuu, viiltely vie pahan pois. Hetkeksi. Kunnes pimeydessä häivähtää valo. Iris löytää Runotytön, jolla on haave. Ja isän vanhan kameran, jonka linssin läpi tuntuu luonnolliselta tarkastella maailmaa. Mutta pääseekö seepra raidoistaan? (takakansiteksti)

Takakannen perusteella tosi ahdistavalta vaikuttava kirja, mutta onneksi totuus oli toisenlainen. Toki kirjassa on ahdistusta ja vaikeita asioita, mutta ei pelkästään niitä. Iris tekee lujasti töitä saadakseen itsensä kuntoon ja viiltelyn loppumaan, sekä itsekseen että psykologin kanssa. Yllättäviltäkin tahoilta löytyy apua, kun Iris löytää isän vanhan kameran ja alkaa kuvata. Muutenkin harrastukset vaihtuvat, kun vanha balettiharrastus jää. Lisäksi Iris alkaa kirjoitella sähköpostitse nimimerkki Runotytön kanssa. Tälle on helppo kertoa melkein kaikesta.

Isä on Iriksen kuvausinnostuksesta mielissään ja haluaisi opettaa kuvaamisesta kaiken mahdollisen, mutta antaa onneksi Iriksen tehdä itsekseen. Kuvien kehittämisessä isää kuitenkin tarvitaan avuksi, ja Iris ja isä lähentyvät pitkästä aikaa. Iris tutustuu myös täysin erilaisista taustoista tulevaan Teeleen, jolta hän saa paljon hyviä neuvoja ja tukea. Ne ovatkin tarpeen, sillä Iriksen perhesuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Vähitellen, pala palalta, asiat alkavat kuitenkin järjestyä niin Iriksen päässä kuin perheen sisälläkin. Mutta Runotyttö tuntuu kadonneen johonkin, hän ei enää vastaa viesteihin.

Terveisin Seepra on kirja, jossa tapahtuu paljon ja kuitenkaan ei paljon mitään. Perheen suhteet ovat hyvinkin päin mäntyä eikä niiden korjaaminen ole helppoa. Kirja antaa kuitenkin positiivisen viestin: toivoa on, kaikki järjestyy. Se vain ottaa oman aikansa. Salaperäinen Runotyttö ja tämän katoaminen jää askarruttamaan mieltä. Mitä tapahtui?

Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 15 (kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen) sekä Down Under -haasteen kohtaan 32 (kirja, jonka henkilöihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Nadja Sumanen: Terveisin Seepra
Otava, 2017
264 sivua

Tiia Vajanto: Down Under

Tiedätkö, mitä Kenguru tekee kun sillä loppuu juomat? Laittaa pillit pussiin!
Sisu on 13-vuotias koulukiusattu poika, jonka elämä uhkaa luisua väärille raiteille: kavereita ei ole, vanhemmat ovat eronneet, omalaatuinen äiti nolottaa ja koulu ei suju.
Sisun elämään kuuluu myös isosisko Suvi, jolla on Downin syndrooma. Samalla luokalla oleva Iiris taas saa Sisun sydämen läpättämään, mutta lisää rohkeutta kaivattaisiin.
Pakoillessaan kiusaajiaan Sisu laittaa juoma-automaattiin australialaisen kolikon. Se tempaa hänet huikeaan seikkailuun, jossa matkatovereina ovat vitsejä laukova, filosofinen Kenguru ja kissamaisen salaperäinen Sofia-täti. Mikä on totta ja mikä ei? Onko tosi ylipäätään kaikille totta? Onko oikein sanoa ääneen totuus, jos se loukkaa jotakuta?
Vauhdikas road trip vie halki Australian ja jatkuu täynnä yllätyksiä, kunnes on aika kohdata oma elämä uusien ajatusten kera.
9-13 -vuotiaille suunnattu Down Under on filosofista reaalifantasiaa. (takakansiteksti)

Tiia Vajannon nuortenromaani Down Under (Myllylahti 2017) on luvalla sanoen varsin erikoinen kirja. Tämä ei suinkaan ole moite, vaan suositus. Tarina on melkoinen seikkailu, todellinen road trip - tosin aika epätodellisessa seurassa. Puhuva, filosofiksi heittäytyvä kenguru on kirjan hahmoksikin aika tavaton. Reaalifantasiaksi tämä on helppo ajatella, mutta tuo filosofinen osuus jäi mietityttämään, varsinkin kun ajattelee kirjassa ilmoitettua kohderyhmää. 9-vuotias lukee kirjan sujuvasti saturomaanina, mutta en tiedä hyydyttääkö filosofinen pohdinta nuorimmat lukijat? Hyviä ajatuksia Kenguru (tai siis Vajanto) lukijoilleen tarjoaa. Toivottavasti kohdeyleisökin on sitä mieltä.

Laitettuaan kolikon juoma-automaattiin Sisu päätyy Australian aavikolle, josta matka jatkuu Kengurun johdolla kohti Ulurua. Siksipä kirja sopii mainiosti Down Under -lukuhaasteen kohtaan 15 (Kirja, jonka tapahtumiin liittyy Australian nähtävyyksiä).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tiia Vajanto: Down Under
Myllylahti, 2017
259 sivua

Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä

Luin Jennifer Nivenin upean nuortenkirjan Yksi täydellinen päivä (Karisto 2017) ensimmäisen kerran, kun se ilmestyi alkukielisenä parisen vuotta sitten (All the Bright Places, Alfred A. Knopf 2015). Nyt sain viimein luettua myös suomennoksen, ja pidin kirjasta entistä enemmän.

17-vuotias Theodore Finch on älykäs, spontaani outolintu, jota kuolema kiehtoo. Finch tuntee kuolemafaktat, kuuluisien ihmisten itsemurhaviestit ja synkimmät Virginia Woolf -sitaatit. Hän yrittää silti keksiä joka päivä syyn olla kuolematta.
Violet on kirjoittamista harrastava, suosittu tyttö, joka on alkanut vetäytyä kuoreensa isosiskonsa kuoleman jälkeen. Finch ja Violet tapaavat sattumalta koulun kellotornissa, jossa Finch on jälleen kerran miettimässä, hyppäisikö vai ei. Violet on samalla asialla, ja nuorten välille syntyy erityinen side. He päätyvät tekemään yhdessä maantiedon projektia, joka muuttaa molempien elämän. (kirjan kansiliepeestä)

Aihe on kohtuusynkkä, kuten nuorten ja nuorten aikuisten kirjoissa nykyään kovin usein on tapana. Violetin isosisko on kuollut liikenneonnettomuudessa, ja Violetin on vaikea jatkaa elämäänsä. Theodore on kuolema-ajatusten riivaama, mutta yrittää pysyä hengissä. Sattumalta molemmat ovat kiivenneet samaan kellotorniin samana päivänä sama asia mielessään, mutta Theodore tai siis Finch, joksi häntä kutsutaan, onnistuu puhumaan heidät molemmat alas tehden kuitenkin julkisesti Violetista sankarin ja hengenpelastajan.

Tästä alkaa aluksi erittäin epätodennäköiseltä tuntunut ystävyys. Finch on päättänyt vetää Violetin takaisin elämään ja ilmoittautuu tämän pariksi maantiedon projektiin. Sen aikana on tarkoitus käydä tutustua vähintään kahteen kohteeseen kotiosavaltion alueella. Violet huomaa vasten tahtoaakin kiinnostuvansa Finchistä, joka on erittäin erikoinen tyyppi millä tahansa mittakaavalla mitattuna. Ja kuten arvata saattaa, tästä ystävyydestä kehittyy vähitellen syvempiäkin tunteita. Violet ja Finch rakastuvat toisiinsa ja hetken kaikki on täydellistä. Kunnes Finch katoaa.

Kirja tekee tutuksi Indianan osavaltiota, ja sopiikin siksi erittäin hyvin So American -haasteeseen. Paikkansa se saa myös Uudelleen luettua -haasteen lukulistalta.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jennifer Niven: All the Bright Places (2015)
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto, 2017
405 sivua