David Almond: A Song for Ella Grey

Kreikan mytologia tuntuu innoittaneen kirjailijoita jo - heh, antiikin ajoista asti. Tähän joukkoon on nyt liittynyt myös brittikirjailija David Almond nuorten aikuisten kirjallaan A song for Ella Grey (Ember 2016). Almond on kirjassaan siirtänyt myytin Orfeuksesta ja Eurydikestä nykyaikaan.

Yksinkertaistettuna ja tiivistettynä tämä myytti menee jotakuinkin näin: Orfeus oli lahjakas laulaja, joka sai laulullaan ja lyyransoitollaan luonnonkin pysähtymään ja kuuntelemaan. Orfeus rakastui Eurydike-nymfiin, mutta kun he viettivät häitä, käärme puri morsianta ja tämä kuoli. Surun murtama Orfeus lähti Manalaan hakemaan tätä takaisin. Hän sai laulullaan jumalatkin heltymään, ja niin hänelle annettiin poikkeuksellisesti lupa viedä morsiamensa takaisin maan päälle... mutta tietenkin yhdellä ehdolla: hän ei ehdottomasti saisi vilkaistakaan taakseen. Matkalla Orfeus kuitenkin unohti tämän ehdon ja katsoi Eurydikeen, vain nähdäkseen kuinka tämä joutui vajoamaan takaisin Manalaan - lopullisesti.

Almondin kirjassa pääosassa on Claire, jonka paras ystävä on aina ollut Ella. Ella Grey, joka ei tiedä ketä hänen oikeat vanhempansa ovat. Ella Grey, jonka adoptiovanhemmat ovat ylisuojelevia eivätkä halua päästää hänestä irti. Ella Grey, jota salaperäinen Orpheus ei ole koskaan tavannut, mutta jota on aina rakastanut. Claire on ystäväjoukkonsa kanssa pohjoisessa Englannissa viettämässä lomaa, jolle Ella ei pääse mukaan. He kuulevat Orpheuksen soittavan ja laulavan, ja lopulta Orpheus löytää heidät. Claire soittaa Ellalle että tämäkin kuulisi Orpheuksen laulun, jolloin Orpheus haluaa puhua Ellan kanssa. Kaikkien ällistykseksi Orpheus ja Ella rakastuvat siinä paikassa, ja Orpheus lupaa löytää Ellan.

Ella on tahollaan aivan yhtä rakastunut, ja Claire ei tiedä mitä ajatella. Hän on huolissaan ja ehkä vähän mustasukkainenkin ystävästään, mutta kun Orpheus sitten saapuu Clairen ja Ellan kotikaupunkiin ja Ella on valmis seuraamaan tätä vaikka maailman ääriin, hän ei voi muuta kuin auttaa Ellaa tapaamaan Orpheusta salaa vanhemmiltaan. Lopulta asiat etenevät niin pitkälle, että Ella keinottelee itselleen luvan lähteä lomamatkalle kaveriporukan kanssa, ja tällä reissulla hän aikoo mennä Orpheuksen kanssa naimisiin. Loma alkaa, reissu on edessä, ja sitten onkin jo hääpäivä. Claire saa tahtomattaan kunnian toimia sekä kaasona, morsiamen luovuttajana että vihkijänä. Vaan kun seremonia on ohi, niityltä kaikuu Ellan tuskanhuuto... ja Orpheus on leski yhtä äkkiä kuin oli vihitty mieskin.

Kaikki ovat murheen murtamia, niin Claire, Ellan vanhemmat kuin Orpheuskin. Ja tästä alkaa sitten tämän kirjan omituisin osuus... eli se, kun Orpheus lähtee Manalaan hakemaan vaimoaan takaisin. En ihan tiedä, mitä tästä kirjasta ajattelisin, niin erikoiselta se tuntui. Kreikkalainen mytologia ei ole aivan ominta mukavuusaluettani, ja kyseinen myytti varsinkin oli minulle hyvin hämärän peitossa. Onneksi kirjailija antaa esipuheessa vihiä siitä, mitä on luvassa, muuten kirja olisi voinut tuntua vielä hämmentävämmältä.

Tällä kirjalla kuittaan YA-lukuhaasteesta kohdan "uudelleenkerronta". Kuusi kirjaa ko. haasteeseen luettu, mutta bingo on vielä kaukana...

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
David Almond: A Song for Ella Grey
Ember, 2015
268 sivua

Gail Carriger: Soulless

Gail Carrigerin steampunk-fantasiasarjan aloittava Soulless (Orbit, 2012) on riemastuttava sekoitus brittiläistä huumoria, vaihtoehtohistoriaa, ihmissusia, vampyyreja ja romantiikkaa.

Alexia Tarabottin elämä on yhtä sosiaalista koettelemusta. Ensiksikin: hänellä ei ole sielua. Toiseksi: hän on vanhapiika, jonka isä on sekä italialainen että kuollut. Kolmanneksi: hän joutuu vampyyrin hyökkäyksen kohteeksi, joka rikkoo kaikkia etikettisääntöjä.
Mihin kaikki tämä johtaa? Ilmeisesti ojasta allikkoon, kun Alexia tulee surmanneeksi vampyyrin - ja kuningatar Viktorian käskystä tapausta alkaa tutkia pöyristyttävä lordi Maccon (äänekäs, epäsiisti, upea ja ihmissusi).
Tuntemattomien vampyyrien ilmaantuminen ja tunnettujen vampyyrien katoaminen johtaa siihen, että monet pitävät Alexiaa vastuullisena tapahtumista. Pystyykö hän selvittämään, mitä on tapahtumassa Lontoon hienostoseurapiireissä? Kykeneekö hän sieluttomana kumoamaan yliluonnolliset voimat vai onko kyvystä lainkaan hyötyä? Ja kukahan mahtaakaan olla se oikea vihollinen? (erittäin vapaasti käännetty takakansiteksti)

Tähän kirjaan törmäsin kun etsin luettavaksi jotain steampunk-aiheista. Tämä puoli jäi aika tavalla romanssin ja yliluonnollisten kykyjen jalkoihin, mutta eipä tuo silti kyllä haitannut mitenkään. Hyvä lisä joka tapauksessa perinteisempään historialliseen rakkausromaaniin tai yliluonnolliseen romantiikkaan verrattuna.

Kirjan päähenkilö Alexia tuntee olevansa varsinainen outolintu niin perheensä keskuudessa kuin seurapiireissäkin. Sieluttomuus ei välttämättä ole se imartelevin ominaisuus kenellekään, mutta Alexia kykenee kääntämään sen edukseen. Maailmassa, jossa yliluonnolliset olennot kuten vampyyrit ja ihmissudet ovat arkipäivää, voi olla paljonkin hyötyä kyvystä joka neutralisoi näiden olentojen yliluonnolliset ominaisuudet.

Kirjan toinen päähenkilö, lordi Maccon, kuvaillaan aluksi jopa melko epämiellyttäväksi henkilöksi. Ihmissutena hänen ihmisolemuksensakin on jokseenkin eläimellinen eikä käytöskään ehkä paras mahdollinen ole. Aika helppo oli kuitenkin arvata, että juuri näiden kahden päähenkilön välille alkaa kehkeytyä monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Ja ennen pitkää tietenkin melkoisen kuuma romanssi...

Yllättävän viihdyttävä kirja. Alkuun oli vaikeuksia päästä kirjassa alkua pitemmälle: kirja oli pakko jättää kesken kun lainausaika loppui alkuunsa ja varaajia oli jonossa useampia. Lopulta sain lukemisen vauhtiin ja kirja pitikin sitten hyvin otteessaan kun siihen sai vähän paremmin syvennyttyä. No, nyt on seuraava osa sitten varattuna, katsotaas kuinka sen kanssa käy. :)

Spefi-haasteesta kuittaan luetuksi kohdan 15: spefikirja, jonka pääosassa on nainen. Sen lisäksi avaan kirjalla YA-lukuhaasteen: bingosta ruksattu "englanninkielinen kirja".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Gail Carriger: Soulless
Orbit, 2012
291 sivua

Daisy Goodwin: Victoria

Kun kuulee puhuttavan Englannin pitkäaikaisesta hallitsijasta, kuningatar Victoriasta, mielikuva on herkästi pieni, pyylevä, "hapannaamainen" naishahmo. Sitä hän on toki voinut ollakin, mutta joskus hänkin on ollut nuori kaunis nainen. Siitä ajasta kertoo Daisy Goodwinin romaani Victoria (St. Martins Press 2016), jonka pohjalta on tehty Suomen televisiossakin vastikään nähty sarja. Vai onko kirja tehty sarjan käsikirjoituksen pohjalta? Nyt en ole täysin varma... Joka tapauksessa, kun olin ensin nähnyt sarjan, kirja oli hyvin helppo- ja nopealukuinen, siksi yksiin tapahtumat kulkevat. Sarja vain eteni pitemmälle kuin tämä kirja... lieneekö siis jatkoa tulossa myös kirjallisena? Ymmärtääkseni tv-sarjaan ollaan kuvaamassa toista kautta.

Kirja siis kertoo nuoren, vasta 18 vuotta täyttäneen Victorian noususta valtaistuimelle kuningas Vilhelm IV:n kuoleman jälkeen. Victoria käyttäytyy kuin kuka tahansa teini kapinoiden äitiään ja tämän neuvonantajaa vastaan, mutta toisaalta hän suhtautuu asemaansa äärimmäisen kypsästi ja vakavasti. Kirjassa (ja tv-sarjassa) kuvataan myös, kuinka Victoria ihastuu pääministeriinsä lordi Melbourneen, mitä ei todellisuudessa varmastikaan tapahtunut. Suku on sitä mieltä, että Victorian tulee mennä naimisiin prinssi Albertin kanssa, mutta Victoria haluaa päättää itse omasta avioliitostaan ja ennen kaikkea mennä naimisiin rakkaudesta. Albertin tullessa vierailulle Englannin hoviin veljensä Ernestin kanssa Victoria kuitenkin ihastuu tähän, ja loppu onkin historiaa. :) 

Kirjalla pääsen kuittaamaan Down Under -lukuhaasteesta kohdan 36: englanninkielinen kirja. Saan kirjasta haasteeseen kaksi pistettä vaikkei kirja Australiaan sijoitukaan, sillä siinä käsitellään vaihetta Englannin ja Australian historiassa, kun kuolemaantuomittujen rangaistuksia muutettiin karkotukseksi Australiaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Daisy Goodwin: Victoria
St. Martins Press, 2016
404 sivua

Lois Lowry: Gathering blue (Giver Quartet #2)

Luettuani jokin aika sitten Lois Lowryn hienon nuorten dystopian The Giver, päätin heti varata sarjan seuraavan osan koska kirja loppui mielestäni kesken. Sainkin kirjan aika pian käsiini, mutta yllätykseni oli melkoinen kun kirjassa ei puhuttu mitään edellisen kirjan henkilöistä. Ei sanaakaan. Aloinkin epäillä, että kaikki sarjan osat mahtavat olla itsenäisiä ja käsitellä eri henkilöitä, kylläkin samassa hengessä ja ns. samassa maailmassa. Ei hassumpi idea tämäkään, jos näin on.

Sarjan toinen osa, Gathering blue (Houghton Mifflin Harcourt 2000), esittelee lukijoille Kiran. Kira on asunut koko ikänsä pienessä kylässä, kaksin äitinsä kanssa. Isäänsä Kira ei ole koskaan nähnytkään, tämä on kadonnut metsästysretkellä ennen Kiran syntymää. Äiti sanoo petojen vieneen isän. Ja nyt äitikin viedään Kiralta. Hän on sairastunut ja kuollut, ja Kira jää yksin.

Yksinäisyyttäkin pahempi kohtalo uhkaa Kiraa, kun hän palaa takaisin kylään saattamasta äitinsä henkeä. Häntä ei haluta enää yhteisöön, koska hän on rampa. Hänet olisi pitänyt viedä pois jo heti syntymänsä jälkeen, sanoo Vandara, kylän naisista ilkein. Kira tuntee henkensä uhatuksi, ja muistuttaa Vandaraa säännöistä. Jos kylässä syntyy riitatilanne, joka voi vaatia ihmishenkiä, on riitatilanne käsiteltävä Neuvoston edessä. Jos näin ei tehdä, ja ihmishenki menetetään, on kuoleman aiheuttajankin kuoltava.

Niin Kira päätyy Neuvoston eteen, ja yllätyksekseen hän saa puolustajakseen Jamisonin. Hän vastaa Kiran puolesta kaikkiin Vandaran esittämiin syytöksiin ja tulkitsee sääntöjä Kiran eduksi. Kaiken päätteeksi Kira huomaa asemansa kohonneen: hän saa asuintilat ja työtä, sillä hänen kädentaitonsa on huomattu. Äiti on ollut taitava ompelija ja värjääjä, ja Kirakin on ehtinyt oppia jotakin. Vaan kaikista taitavin hän on kirjonnassa - välillä hänestä tuntuu että kauniit kuviot syntyvät kuin itsestään.

Kiran tärkeimmäksi tehtäväksi annetaan Laulajan puvun kunnostaminen. Laulajan ainoa tehtävä on laulaa kylän historiasta kertova laulu kerran vuodessa järjestettävässä seremoniassa. Laulu on pitkä ja monimutkainen, ja sen muistamisessa auttavat sekä hänen pukunsa että sauvansa, jonka kunnostamisesta vastaa taitava puuseppää Thomas. 

Kira joutuu tunnustamaan, ettei hän ole ehtinyt oppia värjäämisestä juuri mitään. Niin Kira passitetaan vanhan Annabellan luokse, joka on aikanaan opettanut jo Kiran äitiä. Annabellalta Kira saa niin valmiita lankoja kuin oppia värjäämisessä. Sinisen langan värjääminen osoittautuu kaikkein haastavimmaksi tehtäväksi. Kiran äiti ei osannut valmistaa sinistä lankaa, mutta Annabellalta Kira kuulee, että siihen tarvittavaa kasvia on toki saatavilla, mutta kaukana. Myös Kiran ystävä Matt kuulee tämän ja päättää auttaa Kiraa. Hän lähtee etsimään siniseen väriin tarvittavaa kasvia. 

Seremoniapäivä lähestyy koko ajan, ja Kiran kädet ovat täynnä työtä. Onneksi hän on saanut valmiita lankoja Annabellalta, sillä värjäämään hän ei millään olisi ehtinyt. Mutta mihin Matt on oikein joutunut? Ja kenen itkun Thomas kuulee öisin? 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Lois Lowry: Gathering blue 
Houghton Mifflin Harcourt, 2000
215 sivua

Lomalukemista vol. 4 - Lois Lowry: The Giver (Giver Quartet #1)

Sainkin pitkästä aikaa luettua jotain englanninkielistä. Alun perin jo vuonna 1993 ilmestynyt Lois Lowryn The Giver (Houghton Mifflin Harcourt 2014) ilmestyi jo uutena painoksena, leffakannella. Kirjaa ei ole suomennettu, enkä muista nähneeni elokuvaakaan Suomen leffateattereissa. Toisaalta seuraan elokuvamaailmaa häpeällisen huonosti, ja voihan olla että olen vaan missannut leffan... dvd-levityksessä se kyllä näyttää olevan, ja löytyy meidänkin kirjaston valikoimista (varaukseen meni muuten!).

Kirja on nuorten scifi-kirjallisuutta, nykyään niin muodikasta dystopiaa. Näitähän on, ilmestyy jatkuvasti, jne jne. Mutta! Nytpä pitääkin muistaa että kirja on ilmestynyt jo reilut parikymmentä vuotta sitten. Ei näitä silloin tehtailtu nykymalliin. En itse asiassa muista lukeneeni yhtään tämänkaltaista kirjaa nuorempana.

Elämä Jonasin kotiyhteisössä on idyllistä. Tarkoin valitut synnyttäjä-äidit tuottavat lapsia, jotka annetaan sopiviin perheyksiköihin: yksi poika ja yksi tyttö jokaiseen. Puolisot valitaan jokaiselle valmiiksi, samoin työpaikat. Kukaan ei kyseenalaista tätä. Kaikki tottelevat. Yhteisö on paikka, jossa ei ole ristiriitoja, epätasa-arvoisuutta, avioeroja, työttömyyttä, epäoikeudenmukaisuutta... eikä valintoja.

Kaikki ovat samanlaisia. Paitsi Jonas. 

"Kahdentoista seremoniassa" kaikki yhteisön 12-vuotiaat kuulevat tulevan elämäntehtävänsä. Mutta Jonas saa erityisen tehtävän. Hän aloittaa koulutuksensa erikoisen vanhan miehen kanssa, joka tunnetaan vain nimellä "The Giver". Jonasista tulee "The Receiver" - hän ottaa vastaan muistoja. Koulutuksen edetessä käy nopeasti ilmi, että yhteisö on joutunut luopumaan paljosta saavuttaakseen nykyisen harmonisen elämänsä: yhteisön asukkaat eivät näe värejä, eivätkä kuule musiikkia. Voimakkaita tunteita ei ole, vaikka kaikki luulevatkin tuntevansa esim. rakkautta tai vihaa. Henkilökohtaisista asioista ei keskustella, koska se ei ole sopivaa. Auktoriteetit ovat ehdottomia, niitä ei kyseenalaisteta.

Mutta heti, kun Jonas oppii menneestä muistojen kautta, hän alkaa miettiä, eikö elämä voisi olla toisenlaista. Parempaa. Hän ymmärtää kuitenkin, että muutosta ei hyväksyttäisi noin vain. Liika tieto voisi olla yhteisön jäsenille vaarallista. Tapahtumien edetessä on kuitenkin selvää, että muutosta tarvitaan. Niinpä Jonas ja Giver lyövät viisaat päänsä yhteen ja punovat juonen, jonka avulla muutos saattaisi olla mahdollinen.

Vaikka teksti on englanninkielistä, se on helposti ja nopeasti luettavaa. Aluksi tuntui, että mitään ei tapahdu, mutta sittenpä alkoikin tapahtua. Kirja loppui ihan kesken, pitänee pistää seuraava osa varaukseen heti... 

Kirja sopinee Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen, ainakin siinä on elokuvakansi. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Lois Lowry: The Giver (1993)
Houghton Mifflin Harcourt, 2014
225 sivua

Let it snow - three holiday romances

Joulun aikaan aloitettuihin kirjoihin kuului myös englanninkielinen nuorten aikuisten novellikokoelma Let it snow : three holiday romances (Penguin Books 2013). Novellien - vai pitäisiköhän ennemminkin sanoa pienoisromaanien? - kirjoittajat ovat John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle. Heistä vain Greenin tekstit ovat itselleni entuudestaan tuttuja. 

Kirjan aloittaa Maureen Johnsonin kirjoittama tarina The Jubilee Express, toisena on John Greenin A Cheertastic Christmas Miracle ja viimeisenä Lauren Myraclen The Patron Saint of Pigs. Kaikkien kolmen kertomuksen kehyksenä on sama miljöö ja tapahtumapaikka: Gracetownin kaupunki, joka on juuri jouluaattona joutunut valtavan lumimyrskyn kouriin, lähes hautautuen lumeen. 

Juna, jossa Johnsonin kertomuksen päähenkilö Jubilee matkustaa Richmondista Floridaan, juuttuu lumikinokseen ja Jubilee lähtee junasta lämmittelemään sisätiloihin, vohvelibaariin jonka hän näkee junan ikkunasta. Tästä alkaa yllättävien tapahtumien ketju, joissa joulun hengellä ja ihmeellä on oma osansa. 

Jubilee ja vohvelipaikan henkilökunta saavat pian seuraa junan muista matkustajista: laumasta kikattavia huutosakin tyttöjä. Nämä kaipaavat kipeästi viihdykettä, ja sitä heille yritetään toimittaa Greenin tarinassa. Tobinin ja hänen kaveriensa Bond-elokuvien maraton keskeytyy, kun vohvelibaarissa työskentelevä Keun pyytää heidät paikalle Twister-pelin kera. Muutkin työntekijät ovat esittäneet saman pyynnön omille kavereilleen, ja alkaa kilpa-ajo (ja lopulta -juoksu) kinosten keskellä. 

Lumimyrskyn laannuttua elämä Gracetownissa yrittää palata tavallisiin uomiinsa, ja samalla irtonaiset langanpäät vedetään yhteen Myraclen tarinassa. Addie on mokannut majesteetillisesti bileissä ja potee sydänsuruja. Kavereilta ei vain tahdo löytyä myötätuntoa, vaan hekin väittävät Addieta itsekeskeiseksi ja sydämettömäksi. Kirvelevin mielin Addien täytyy myöntää että väitteissä saattaa ehkä jopa olla jotakin perää, ja pyrkiessään muutokseen saa apua joulun hengeltä - joka osoittautuu samalla minipossujen suojeluspyhimykseksi. 

Melkoista höttöähän tämä kertomuskokoelma oli, mutta oikein viihdyttävää sellaista. :) Sydämen asiat olivat toki suuressa osassa kaikissa kolmessa kertomuksessa, ja jokaisen päähenkilön sydämen solmut ja rakkauden rypyt aukesivat ja oikesivat, kuten kunnon jouluhömppään kuuluu. Liialta siirapilta onneksi vältyttiin, joten melkein soisin että tämä kokoelma joskus julkaistaisiin myös suomeksi. 

Tällä kirjalla avaan osallistumiseni Helmet-kirjastojen tämän vuoden lukuhaasteeseen, tämä on omiaan kirjaksi, joka on kirjoitettu jollakin muulla kuin omalla äidinkielelläni (kohta 9). 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Let it snow : three holiday romances 
Penguin Books, 2013 
354 sivua