Amanda Vaara: Yösähköä (Majatalo Villa Venla #2)

Pyysin hiljattain tytärtä avuksi valitsemaan lukemista. Töistä kun noita kirjoja tuppaa kertymään matkaan, niin joskus käy niin ettei millään osaa päättää mitä seuraavaksi lukisi. Tällä konstilla saan myös Helmet-haasteen kohdan 10 kuitattua. :)

Majatalo Villa Venla -sarjan aloitusosa vaikutti minut lupsakalla kerronnallaan, ja nyt sarja saa jatkoa osalla Yösähköä (Karisto 2018) - jonka tytär siis pinosta minulle kiikutti.

Edellisessä osassa uuden elämän aloittanut ja majatalon perustanut Venla jatkaa airbnb-yrityksensä pyörittämistä ja bloggaamista myös tässä kirjassa. Jörn on entistä vahvemmin elämässä mukana, ja entinen mies Henri tekee kaikkensa saadakseen lasten huoltajuuden. Tytär Eedla vaikuttaa olevan enemmän isänsä puolella, ja Venlalla riittää huolenaiheita. Elämäänsä leppoistamaan lähtenyt nainen löytää kuitenkin mielenvahvuutensa aina uudestaan ja uudestaan, ja vaikeatkin tilanteet tuntuvat selviävän kerta toisensa jälkeen. Aikaa riittää myös opiskeluun ja uuteen harrastukseen.

Oman päänvaivansa aiheuttavat myös naapurit, niin mukavat, uudet kuin entisetkin - kuten myös epätoivon vimmalla vauvaa haikaileva paras ystävä. Lopulta lomamatkan kynnyksellä Venlan elämä saa täysin uuden käänteen, kun parisuhteen oikea tila paljastuu. Loppusivuilla pedataan erittäin selkeästi sarjan seuraavaa osaa, jonka kuviot eivät kyllä millään tavalla tule yllättämään. :)

Erityismaininnan kirja ansaitsee vielä kansikuvastaan, jonka värimaailma ja yksityiskohdat ovat kovasti minun mieleeni. Ja napataanpa tämäkin kirja mukaan Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Amanda Vaara: Yösähköä
Karisto, 2018
242 sivua

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla (Majatalo Villa Venla #1)

Amanda Vaaran Pientä fiksausta vailla (Karisto 2017) on mukavaa, leppoisaa luettavaa. Tekijänimen taakse kätkeytyy kirjailija Niina Hakalahti. Tällaiset ratkaisut jäävät aika usein mietityttämään, miksi ihmeessä näin tehdään. Kun kerran oikein kirjan kansiliepeessä kerrotaan kuka on oikeasti asialla, miksi sitten pitää käyttää nimimerkkiä? Minusta monipuolisuus kirjoitustyylissä on vain rikkaus, en ymmärrä miksi pitäisi profiloitua niin mahdottomasti.

Burnoutista toipuva Venla haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Takana on ura kiinteistönvälittäjänä ja hankala avioero juristimiehestä. Venla päättää jättää cityelämän ja ostaa pikkukaupungista itselleen ja lapsilleen vanhan kansakoulun. Talon myötä Venla hankkii kokonaan uuden elämäntavan majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalo Villa Venlaan hakeutuu värikästä väkeä. On niin aamiaispöydästä eväitä tekevää tuote-esittelijää kuin perinteistä reppureissaajaakin. Ja yhtenä päivänä taloon astuu kitaroineen rastatukkainen trubaduuri Juuso, taiteilijanimeltään Jörn. Pienen fiksauksen sijaan Venlan tunteet joutuvat totaalimyllerrykseen.
Pientä fiksausta vailla aloittaa valloittavan viihdesarjan, jossa seurataan oravanpyörästä hyppäävän Venlan uutta elämänvaihetta. Majatalon vaihtuvat kulkijat, persoonalliset naapurit ja karkailevat kanat tuovat eloa Venlan arkeen, jossa tosin riittää entuudestaan teinityttären ja ex-miehen järjestämiä tempauksia. Kuka sanoikaan, että downshiftaus on leppoisaa? (kustantajan esittelyteksti)

Tykkäsin kovasti tästä uuden sarjan aloitusosasta. Venla on aika tyypillinen chick lit -kirjallisuuden hahmo: kovia kokenut, uuden elämän aloittava nainen. Uusi elämä ja siihen liittyvät ratkaisut ovat alleviivatusti Venlan omia, ja hän on päättänyt konmarittaa elämästään kaiken pitämisen ja täytymisen. Tästedes hän tekee vain ja ainoastaan asioita, jotka tuottavat hänelle iloa. Ei sinänsä pöllömpi päätös, näinhän sitä pitäisi kaikkien tehdä. Mutta helppohan se ei tietystikään ole...

Eronneen naisen elämään tarvitaan tietysti myös jotain vipinää, ja sen pakollisen epäonnistuneen yhdenyönjutun jälkeen sopiva mies marssii suoraan Venlan ovesta sisään. Jonkin aikaa kaikki on ihanaa, kunnes todellisuus iskee vasten kasvoja. Uusi romahtaminen on lähellä, mutta onneksi on ystäviä joihin voi aina luottaa. Ja tunnelin päässä on kuitenkin valoa näkyvissä...

Mutkatonta, rempseää kerrontaa jolle jään odottamaan jatkoa. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla
Karisto, 2017
254 sivua