Kate Morton: Hylätty puutarha

On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.
Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä - ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.
Hylätty puutarha on hienostunut lukuromaani, joka kuljettaa lukijan läpi vuosikymmenten raottaen vähä vähältä historiaan hautautuneita salaisuuksia. Kate Morton on jälleen punonut lumoavan tarinan. (kustantajan esittelyteksti)

Kate Mortonin Hylätty puutarha (Bazar 2014) on ollut lukulistallani varmaan lähes ilmestymisestään lähtien, mutta sain sen luettua vasta nyt. Paksuhkon kirjan lukeminen e-kirjana oli minulle erittäin hyvin toimiva vaihtoehto, varsinkin kun löysin kirjan Elisa kirjan tarjousten joukosta. 

Monessa aikatasossa kulkeva tarina on aina omiaan kiehtomaan mieltä, ja joka aikatason päähenkilössä ( esim. nykypäivän Cassandra, menneen ajan Nell ja salaperäinen Kirjailijatar) on jotain helposti samaistuttavaa. Kirjallisuus on romaanissa tärkeässä osassa, ja Kirjailijattaren sadut varsinkin. Vanhan satukirjan ja kuuluisan taiteilijan piirrosten avulla Cassandra pääsee jäljille sukunsa salaisuuksista. Isoäiti Nell on aikanaan alkanut selvittää omaa tarinaansa (joka sivumennen sanoen onkin melkoinen), muttei koskaan löytänyt kaikkia johtolankoja. Hän jättää salaisuudet Cassandran selvitettäväksi, ja tämä tempautuukin menneisyyden jäljille vieraillessaan perimässään talossa. Lukijana näihin salaisuuksiin pääsi aika hyvin kärryille, ja lopputulosta osasi odottaa. Kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan voinut millään ennakoida, joten kirja piti otteessaan loppuun asti.

Haasteista kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 38 (kirjassa mennään naimisiin), Down Under -haasteen kohtaan 28 (kirja jonka omistat), ja lisäksi pääsen aloittamaan Taiteilijaromaanit-haasteen, kirjassa kun kerrotaan sekä kuvataiteilijoista että kirjailijasta.

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Kate Morton: The Forgotten Garden
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2014
e-kirja

Jännäreitä, dekkareita, trillereitä...

Alkukesän ja kesäloman aikana sain luettua useampiakin dekkareita. Tai jännäreitä tai trillereitä, millä nimellä näitä nyt pitäisikään kutsua? 

Ruth Waren esikoisteos Synkän metsän siimeksessä (Otava 2017) päätyi saman tien bestseller-listoille sekä Briteissä että Yhdysvalloissa, eikä suotta. Kirja piti todella hyvin otteessaan, eikä lukemista voinut keskeyttää pitkäksi aikaa.

Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan. 
Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä. 
Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora olla itse murhaaja?
Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua. (takakansiteksti) 

Aika kuumottavaa luettavaa, salaisuus toisensa perään herättää mielenkiinnon: 
Miksi Nora ei ole nähnyt ystäväänsä vuosiin? 
Mitä heidän välillään on tapahtunut? 
Miksi hänet on kutsuttu polttareihin, mutta ei häihin? 
Kuka on sulhanen? 
Ovatko he talossa yksin?
Kehen voi luottaa? Pala palalta näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, mutta ne herättävät aina muutaman kysymyksen lisää. Taitavaa, todella taitavaa. Kun syyllinen lopulta selviää, on se pienoinen yllätys. Hieno kirja, lisää tällaisia! 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Ruth Ware: In a Dark, Dark Wood (2015)
Suomentanut Oona Nyström 
Otava, 2017
364 sivua

Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian päätösjakso Myrskyuhri (Gummerus 2016) täytti sille asettamani odotukset. Aiemmissa osissa (Näkymätön vartija ja Luualttari) alkaneet tapahtumat vietiin päätökseen ja moni asia sai selityksen.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar kutsutaan Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin, tutkimaan epäilyttävää kätkytkuolematapausta. Isoäidin mukaan vauvan isä yritti karata ruumis mukanaan, mumisten omituisuuksia uhrilahjasta. Isoäiti kertoo myös maagisesta, painajaismaisesta olennosta, Ingumasta, joka vie nukkuvat unesta ikiuneen. 
Tutkinnan edetessä Amaia ja hänen tiiminsä yhdistävät tapauksen Baztanin laaksossa vuosia sitten tapahtuneisiin kauheuksiin. Vaikka lumimyrsky yrittää haudata johtolankoja alleen, Amaian on viimein kohdattava järkyttävät totuus laaksoa vuosia piinanneista tapahtumista. (takakansiteksti)

Kirja oli hyvinkin tyypillinen sarjan päätösosa. Aiempia tapahtumia ei juurikaan enää kerrata, irrallisia juonenpäitä vedetään yhteen, henkilöhahmojen välejä selvitellään, rikoskuviot selviävät. Toisaalta... kirjan lopusta jäi vähän sellainen kuva, että sarjalla on ehkä mahdollisuus vielä tästä jatkua.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Dolores Redondo: Ofrenda a la tormenta 
Suomentanut Sari Selander 
Gummerus, 2016
578 sivua 

Samuel Björkin esikoisdekkari Minä matkustan yksin oli viime vuoden parhaita dekkareita, ja nyt se sai jatkoa. Yölinnun (Otava 2017) luin e-kirjana.

Teinitytön ruumis löytyy metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger jäljittävät murhaajaa, mutta kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään, ja tutkinta ajautuu umpikujaan. Kun tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille kammottavan videon, Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi uusi uhri. (kustantajan esittelyteksti)

Aivan aloitusosan tasolle tämä kirja ei mielestäni yltänyt. Ehkä kuvaavaa tälle kirjalle on se, että nyt kun sen lukemisesta on kulunut jonkin aikaa, kovin kummoisia muistijälkiä siitä ei ole jäänyt... Sen verran kuitenkin, että jännitystä kyllä riitti ja kirja piti hyvin otteessaan. Ei siis missään nimessä huono kirja, mutta jotenkin odotin enemmän.

Mistä kirja minulle: e-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Samuel Björk: Uglen 
Suomentanut Päivi Kivelä
Otava, 2017 
e-kirja

Muutama sana "kivirekikirjoista"...

Olipa jotenkin pitkänsitkeitä luettavia useampi tässä kevätkesän aikana. Sinänsä kelpo kirjoja, hyviäkin tavallaan, mutta niiden lukeminen kesti ja kesti. Kauan. Vaan nyt ne on luettu, ja niputan ne tässä yhteen postaukseen koska mä voin. ;)

Historioitsija Teemu Keskisarja on aina ollut mieleeni sanotaanko hieman erilaisella otteellaan ja räväkkyydellään. Varsinkin Ylellä nähdyssä Pimeä historia -sarjassa, jossa pureuduttiin Suomen historian pimeisiin alueisiin, Keskisarja esiintyi erittäin edukseen. Ainakin tällä hetkellä ohjelmasarja on vielä nähtävillä Areenassa. Tämän sarjan innoittamana päätin ottaa luettavaksi Keskisarjan tietoteoksen Raaka tie Raatteeseen (Siltala 2012).

Maailman sotahistoria pursuilee kuumia kenttiä, liejuisia peltoja, rauniokaupunkeja ja viidakoita. Mutta vain yksi ainutlaatuinen suurtaistelu on riehunut hyistä korpea ja surkeita soita halkovalla pikkutiellä, vyötärönvahvuisessa hangessa, pitkässä ja pimeässä pakkasyössä, jäälakeuden yllä kumottavan kuutamon valossa.
Mitä tapahtui Suomussalmen palavien kylien loimussa, "ei kenenkään erämaassa" ja Raatteen tiellä, miten ja miksi? Kuinka hiihtojoukot ja konearmeijan divisioonat iskivät yhteen ja miltä sota tuntui suomalaisista ja neuvostoliittolaisista rivimiehistä?
Näihin kysymyksiin vastaa palkittu historioitsija Teemu Keskisarja. Armottomien alkuperäislähteiden pohjalta Raaka tie Raatteeseen kertoo Suomen kohtalonhetkistä ja suurtaistelun pienistä ihmisistä. (takakansiteksti)

Todella mielenkiintoista asiaa lähes myyttiset mittasuhteet saaneesta suurtaistelusta ja ihmisistä sen taustalla ja pyörteissä. Keskisarjan kirjoitustyyli tuo ihmiskohtalot eläviksi ja lähelle, turhia kaunistelematta.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen
Siltala, 2012
329 sivua

Jussi Katajalan novellikokoelma Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita (Osuuskumma 2017) sisältää 15 novellia, jotka on kahta novellia lukuunottamatta julkaistu aiemmin eri antologioissa ja lehdissä. 

Oppilaat seurasivat välinpitämättöminä videota ensimmäisestä kuuhun laskeutumisesta. Pavel oli nähnyt sen kymmeniä kertoja. Rakeisessa lähetyksessä Aleksei Leonov astui LK-laskeutumismodulista kuun pinnalle ja lausi historialliset sanansa: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus sosialismille."
Kekkosen ja Breznevin saunomiskilpailusta Zavidovossa koituu historiaa mullistavia seurauksia. Suurvaltojen ydinsukellusveneitä katoaa selittämättömästi. Taivaalta pudonnut pieni kivi saa aikaan peruuttamattomia muutoksia löytäjässään ja koko ihmiskunnassa. Tampere joutuu sisällissodan näyttämöksi Suomen liittovaltion hajotessa kieliriitoihin. 
Atorox-palkinnon voittaneen Jussi Katajalan tieteisnovelleissa kuljetaan ajassa, avaruudessa ja vaihtoehtoisissa maailmoissa sekä kohdataan monenlaisia muukalaisia. Kosmiset tarinat tarjoavat laajan kattauksen perinteistä ja modernia science fictionia. (takakansiteksti) 

Ihan kaikki kokoelman novellit eivät jaksaneet minua viehättää, mutta eniten pidin kolmeen osaan jaetun kokoelman keskimmäisestä osiosta "Terra", joka sisältää viisi novellia: S/S Minnewaskan tapaus, Nollameridiaani, Mare Nostrum, Betatesti ja Tähdenlentoja. Näistä nautin, varsinkin kokoelman niminovellista Nollameridiaani. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Jussi Katajala: Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita
Osuuskumma, 2017
297 sivua 

Kolmas, ehkä kaikista eniten kivirekenä perässä vedettävältä tuntunut kirja oli Tommi Kinnusen Lopotti (WSOY 2016). Kirjaston varausjono oli kauan todella pitkä, ja päädyin ostamaan kirjan e-kirjana viime syksyn kirjamessujen aikaan.

"Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo."
Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät. Neljänkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla. 
Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli? Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.
Lopotti jatkaa menestysromaani Neljäntienristeyksen tarinaa, mutta on oma itsenäinen teoksensa.(kustantajan esittelyteksti)

Neljäntienristeys (WSOY 2014) kuului ilmestymisvuonnaan suosikkeihini, mutta Lopotin kanssa en tahtonut päästä puusta pitkälle. Kirjan rakenne tuntui sekavalta, välillä äänessä oli Helena ja välillä Tuomas, välillä oltiin nykyajassa ja välillä menneisyydessä. Ehkä ihan oikea paperimuotoinen kirja olisi ollut parempi selailtava, sillä sitä tämä kirja vaati. Palaamista aina vähän taaksepäin ja tarkistelua, missä mennään. Siihen e-kirja ei ole kovinkaan kätevä. Tarinansa puolesta Lopotti kyllä kantaa, samoin henkilökuvausten. Helenan ja Tuomaksen tarinoista olisi mielellään lukenut vielä vähän enemmänkin. 

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Tommi Kinnunen: Lopotti
WSOY, 2016
e-kirja

3 x apinoista

Apinan vuosi -lukuhaasteeni lähenee loppuaan! Vielä kuitenkin ehtii - apinan vuosi päättyy 27.1.2017. Haasteen koontipostaukset voi linkittää tänne, kokoan niistä sitten listan nähtäville. Ja arvontaakin taitaa olla luvassa kaikille osallistuneille! :)

Itsekin olen loppukirinä lukenut useampia "apinakirjoja". Niputankin nyt useamman samaan postaukseen, kun aika tuntuu sittenkin käyvän vähiin...

Minä Cheeta : omaelämäkerta (WSOY 2009) kertoo kaikkien aikojen kuuluisimmasta simpanssista. Se vaikuttaa omaelämäkerralta, siis simpanssin kirjoittamalta (!), mutta tokihan sieltä joku haamukirjoittaja löytyy apinan ja kirjan välistä, olkoonkin kyseessä erittäin fiksu (?) eläin.

Vuonna 1932 Liberian viidakosta siepattu simpanssi Cheeta on Hollywoodin kulta-ajan viimeisiä elossa olevia tähtiä. Hän seikkaili Johnny Weissmullerin rinnalla Tarzan-filmeissä ja lunasti nopeasti tiensä katsojien sydämiin ilmeillään, äänellään ja notkeudellaan.
Jo aikalaiskriitikoiden mielestä Cheeta päihitti lahjoillaan useimmat vastanäyttelijänsä, mutta häikäisevä elokuvaura päättyi kiusallisen välikohtauksen jälkeen vuonna 1967. Eläkepäiviään Palm Springsissä viettävä taiteilija on sittemmin omistautunut maalausharrastukselleen. Nyt on muistelmien vuoro.
Omaelämäkerrasta hahmottuu tiettävästi maailman vanhimman simpanssin ainutlaatuinen näkökulma ihmisten maailmaan. Cheeta tunnustaa avomielisesti myös kamppailunsa monien paheiden kanssa. Hän on nähnyt pitkän uransa aikana paljon ja kertoo nyt kaiken - mitään häpeämättä ja peittelemättä.
Minä Cheeta on hauska ja viihdyttävä teos, jossa Hollywoodin hullunmyllyyn tempaistu simpanssi irvistää häijysti perinteisille muistelmille ja esittää piikikkäätkin huomionsa hurmaavalla tavalla. Luvassa on monia skandaalimaisia paljastuksia, mutta onneksi apinalle kaikki on sallittua! (takakansiteksti)

Tässäpä oli tosiaan hauskasti erilainen muistelmateos, joka kertoo Cheetan tarinan aina Afrikan viidakosta Hollywoodiin ja eläkepäivien viettoon saakka. Alkusanoissa Cheeta kertoo olevansa hieman hermostunut, koska elämänsaavutusten listaaminen tarkoittaa sitä että myöntää olevansa elämänsä ehtoopuolella. Johnny Weissmullerin sanoin: "Heti kun ruvetaan kutsumaan Kuolemattomaksi, alkaa murehtia kuolemaa." (s. 9)

Niin hauska kuin teos olikin, sen lukeminen teki minut myös murheelliseksi. Cheeta on hyvin kaukana "oikeasta" apinasta, se on erittäin pitkälle inhimillistetty. Sen kertomus siitä, kun sitä viedään apinalaumassa tapahtuneen verilöylyn jälkeen häkissä Atlantin yli Amerikkaan, näyttää sen iloisena siitä että viidakko jää taakse ja sivistys odottaa. Cheeta uskoo olevansa "kuntoutuksessa". Vähän väliä se kuittailee ja näyttää pitkää nenää rouva Goodallille, joka vaikuttaa uskaltaneen kritisoida tätä "kuntoutusta". Toisaalta näen tässä ironisessa kerronnassa myös sen huvittavan puolen, mutta enemmän tunnen ärtymystä. Miksi eläin haluaisi olla ihminen?

Tässä mielessä kirjan parasta antia ovat ihan oikeista ihmisistä, Hollywoodin kulta-ajan näyttelijöistä kertovat anekdootit ja suoranaiset paljastukset. Mietin vain, kuinka totuudenmukaisia ne mahtavat olla... no, kaikkihan on toki mahdollista. 

Tämä kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 41: kirjan kannessa on eläin.

Mistä kirja minulle: kirjaston kierrätyskärrystä
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Me Cheeta : the autobiography (2008)
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
WSOY, 2009
343 sivua 

Anna Karolina Larssonin esikoisteos Paviaanivarkaus (Minerva 2015) on hyvinkin perinteinen ruotsalaisdekkari, joka nyt ei sinänsä kerro apinoista, mutta niitä sivutaan useampaan otteeseen. Tämän kirjan luin e-kirjana, kun se sattui löytymään Elisa Kirjasta tarjouksena.

"Sääli paviaania." Outo merkintä sisaren päiväkirjassa ja sen viereen piirretty paviaanin pää askarruttavat nuorta poliisia, Amanda Palleria. Sanna-sisaren sanotaan tehneen itsemurhan, mutta Amanda uskoo, että kuolemaan liittyy jotain muuta. Ei voi olla sattumaa, että moni Sannan tavoin raiskatuksi tullut tyttö on päätynyt riistämään henkensä täsmälleen samalla tavalla. 
Amandalla on tarkka suunnitelma, kuinka manipuloida Sanna-siskon elämään ja kuolemaan liittyvät kaksi miestä paljastamaan, mitä on tapahtunut. Hän viettelee molemmat. 
Toinen miehistä on Amandan kollega, komisario Magnus Blomberg. Toinen on Sannan entinen poikaystävä Adnan Nasimi, arabitaustainen pikkurikollinen, joka on juuri istunut vankilassa huumerikoksesta. 
Kun Kolmårdenin eläintarhasta varastetaan paviaani, Amanda ei ensin käsitä, miten se liittyy hänen sisarensa kohtaloon. Jäljet johtavat Bonobo-yökerhoon, seksibisneksen ja huumekaupan hermokeskukseen. 
Paviaanivarkaus on usean kertojan näkökulmasta etenevä vauhdikas ja todentuntuinen rikostarina, joka on saanut kriitikot uumoilemaan Anna Karolina Larssonista Liza Marklundin ja Jens Lapiduksen manttelinperijää. (kustantajan esittelyteksti) 

Dekkarin tarina etenee todellakin melko vauhdikkaasti, todentuntuisesta en osaa mennä sanomaan mitään. Jokin kirjailijan tyylissä ja kielessä tökki ja häiritsi, esikoiskirjailijahan tässä on kyseessä. Vai onko syy suomennoksessa? Vaikea sanoa. Pitänee lukea seuraavakin teos, tämä tarina kun selkeästi jatkuu vielä. 

Aluksi tosiaan vaikutti siltä, ettei paviaanivarkaus voi mitenkään liittyä Amandan tutkimaan rikossarjaan. Kun totuus sitten lopulta paljastuu, se on melkein liian yököttävä ja shokeeraava. Pistää miettimään, miksi kirjailija on halunnut kirjoittaa näin. Jostain luin, että kirjailija on työskennellyt poliisina ja halunnut saattaa poliisityössä kertyneet kokemuksensa dekkarisarjaksi. Totuushan tietysti on tarua ihmeellisempää, mutta ihmettelen silti vähän. Sääli paviaania, todellakin. 

Passaa Helmet-haasteen kohtaan 42: esikoisteos.

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Anna Karolina Larsson: Stöld av babian (2014)
Suomentanut Jänis Louhivuori
Minerva, 2015
e-kirja

Lempeämpää näkökulmaa apinoihin tarjosi Ulf Nilssonin pikkuruinen kuvakirja Oma pikku apinani (Bonnier Carlsen 2016). Tästä kirjasta en ollut koskaan kuullutkaan, kun löysin sen kirjastomme kierrätyskärrystä. Selvisi, että kirjaa on viime syksynä jaettu muutaman muun lastenkirjan ohella McDonaldsissa. 

"Olen aina halunnut oman pikku apinan. Menen usein suuren puun juurelle katsomaan paviaaneja. Niiden joukossa on pieni poikanen. Katselemme toisiamme pitkään. 
Täällä kaikki eivät pidä paviaaneista. Minä kuitenkin pidän sinusta huolta, oma pikku apinani!"
Tämä kirja on yksi Läsrörelsenin tuottamista yhteensä 1,75 miljoonasta lastenkirjasta. Kirjoja jaetaan oheistuotteina kaikissa Pohjoismaiden McDonald's-ravintoloissa neljän viikon ajan syksyllä 2016. Yhteistyö lukuharrastuksen hyväksi aloitettiin vuonna 2001 Ruotsissa otsikolla "Anna lapsillesi kieli" (Ge dina barn ett språk), ja tuloksena on ollut tähän mennessä 18,5 miljoonaa lastenkirjaa. (takakannesta)

Tarina on hyvin yksinkertainen: Etelä-Afrikassa paviaanit aiheuttavat ihmisille harmia tonkimalla roskiksia, ja siksi kukaan ei pidä niistä. Paitsi kirjan päähenkilö, pieni poika, joka haluaisi itselleen oman pikku bobbejaanin (paviaani afrikaansin kielellä). Hän tulee houkutelleeksi paviaanilauman asuinalueelleen, ja paviaanit pistävät siellä ranttaliksi tuhoamalla pojan kodin. Niillä on ollut siihen kuitenkin ihan oikea syy: pikku paviaani on tullut pojan kotiin etsimään banaaneja ja "kadonnut", ja muut paviaanit tulivat etsimään sitä, kuitenkaan löytämättä. Poika löytää pikku apinan myöhemmin sängystään ja käy seuraavana päivänä viemässä sen takaisin laumansa luo. 

Mistä kirja minulle: kirjaston kierrätyskärrystä
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Ulf Nilsson: Min lilla apa (2008)
Kuvittanut Kristina Digman
Suomentanut Ulla Lempinen
Bonnier Carlsen, 2016
37 sivua

Steinar Bragi: Sumu

Psykologista jännitystä Islannin takamailta.
Neljä nuorta aikuista on lomalla Islannissa, kun heidän jeeppinsä törmää sankassa sumussa mökin seinään keskellä ei mitään. Auto hajoaa ja mökin salaperäiset vanhukset tarjoavat matkalaisille yöpaikan. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa matkalaisten mieltä. (kustantajan esittelyteksti) 

Tarina etenee vuorotellen eri päähenkilöiden näkökulmista, ja samalla heidän elämiään ja kirjan alkutilanteeseen päätymistään valotetaan enemmän. Tämä ei aina tunnu kauhean toimivalta ratkaisulta, ja selonteot rönsyilevät jotenkin kummallisesti, tuntuu että mukana on paljon täysin tarpeetonta sanahelinää.

Odotukset olivat aika suuret tämän kirjan suhteen, mutta valitettavan laimea vaikutelma tästä jäi. Aineksia olisi ollut paljon enempäänkin, ja nyt ainakin minulle jäi turhan monta asiaa turhan hämäräksi. Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että tämä e-kirja oli matkalukemisena kaverien kanssa tehdyllä viikonloppureissulla, eli keskittyminen kirjaan ei välttämättä ollut tavallista luokkaa... ;)

Maailmanvalloitus etenee pitkästä aikaa. Tällä kirjalla kuitataan Islanti käydyksi.

Mistä kirja minulle: e-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Steinar Bragi: Hálendið 
Suomentanut Tuomas Kauko
Like, 2016 
e-kirja

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus (Tuhat kerrosta #1)

E-kirjojen lainaamisen kätevyyden huumaamana rohkaistuin tutkailemaan myös Elisa kirjan tarjontaa tarkemmin, ja saman tien tekemään muutamia hankintojakin. Onneksi oli kirjamessuviikko ja sen myötä hyviä tarjouksia. :)

Katharine McGeen uusi nuorille aikuisille suunnattu romaani on hitusen hankala sijoittaa mihinkään genreen. Ollaan tulevaisuudessa, siispä kirja vaikuttaa scifiltä, mutta ei kuitenkaan varsinaiselta dystopialta. Kirjaston luettelointitiedoista löytyy asiasana "spekulatiivinen fiktio", johon kirja kyllä sopii (kuten lähes joka ikinen kirja, itse asiassa... :)). Kyllä tätä kuitenkin jonkinlaisena dystopianakin luki, vaikkei varsinaista yhteiskuntaa vastustavaa kapinointia kirjasta löydykään, ainakaan tästä sarjan aloitusosasta. 

New York vuonna 2118. Kaikki haluavat päästä huipulle, mutta kun on tarpeeksi korkealla, ei ole muuta suuntaa kuin alas.
Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Nuori nainen putoaa tuhatkerroksisen pilvenpiirtäjän ylimmästä kerroksesta, ja hänen kuolemansa sytyttää skandaalin, joka houkuttelee sekä yläkerrosten eliittiä että pohjakerrosten hylkiöitä.

Pilvenpiirtäjän huipulla, kaikkien yläpuolella asuu nuori nainen, joka on geneettisesti luotu täydelliseksi. Hänellä on kaikki – paitsi juuri se, mitä hän eniten haluaisi.

Koukuttavan trilogian avaus on energinen ja elämää sykkivä, säkenöivä visio tulevaisuudesta, jossa kaikki on mahdollista – jos tahtoo tarpeeksi. (kustantajan esittely) 

Tarinassa on useita henkilöitä, joiden kertomana tapahtumia viedään eteenpäin: adoptiosisarukset Avery ja Atlas; Atlasiin ihastunut Leda; Eris, jonka syntyperään liittyvä salaisuus muuttaa koko hänen elämänsä; Erisin jättänyt Cord, joka ihastuu Ryliniin, jonka poikaystävä Hiran taas joutuu vankilaan; hakkeritaituri Watt apurinsa Nadian kanssa... ja varmaan vielä joku jäi mainitsemattakin. Näkökulmia - ja salaisuuksia - on siis useita, ja nuorten elämä tuntuu sisältävän pääasiassa villejä juhlia ja runsaasti päihteitä. 

Kuolemantapaus, josta esittelytekstissä mainitaan, vaikuttaa usean nuoren elämään ratkaisevasti, ja salaisuudet vain lisääntyvät. Jatko-osissa varmaankin sitten selviää, pysyvätkö salaisuudet salassa. Epäilen kyllä vahvasti...

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Katharine McGee: The Thousandth Floor 
Suomentanut Annika Eräpuro 
Otava, 2016 
e-kirja

2 x kissatietoa

Nykyään puhutaan paljon e-kirjoista. Minä kannatan henkeen ja vereen ihan perinteistä kirjaa, mutta myönnän kyllä että e-kirjoilla on puolensa. Varsinkin, kun niitä pystyy nykyään lainaamaankin. :) E-kirjastosta löysin luettavakseni Petri Pietiläisen uuden kissatietokirjan Kissojen maailmanhistoria (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016). 

Villikissasta kissavideoihin, demonikissasta kissajumalaksi ja hiirten tappajasta kotikolliksi. Kissan ja ihmisen yhteinen tarina on kestänyt ainakin 11 000 vuotta, ja käsitykset kissasta ovat muuttuneet tuona aikana moneen kertaan.
Kissojen maailmanhistoria on kissan tarina afrikanvillikissasta sylissä kehrääväksi kotikissaksi. Se kertoo egyptiläisten kissamuumioista, eurooppalaisten vuosisatoja kestäneestä kissavainosta ja 1700-luvun japanilaisesta kissataiteesta. Se kertoo, miksi kissat ja naiseus yhdistetään toisiinsa, ja kuka on maailman kuuluisin kissa Maneki Neko.
2000-luvulla kissa on lemmikkinä suositumpi kuin koskaan. Lemmikkimme tarinan lisäksi kirja tulee kertoneeksi myös erilaisen puolen omasta historiastamme. (kustantajan esittelyteksti)

Tuhti tietopaketti kissojen historiasta ja asemasta eri kulttuureissa eri aikakausina. Ihan pikaisesti luettava tämä kirja ei ollut, mutta e-kirjaston kymmenen päivän laina-aika riitti mainiosti.

Mistä kirja minulle: E-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016 
E-kirja

Toinen lukemani kissakirja oli ihan perinteinen paperimuotoinen kirja ja näistä lukemistani se "kansantajuisempi" ja ehkä viihdyttävämpi, Gwen Baileyn Mitä kissani ajattelee? (Tammi 2002).

Miksi kissa hieroo päätään ihmiseen?
Miksi kissa "leikkii" saaliilla?
Miksi kissa raapii huonekaluja?
Miksi kissa upottaa kynnet alustaan, kun sitä silitetään?
Haluaisitko tietää mitä kissasi ajattelee?
Tunnetun eläinten tutkijan helppotajuinen ja kiinnostava kirja auttaa sinua tulkitsemaan lemmikkisi käyttäytymistä, niin että ymmärrät mitä se haluaa sanoa ja osaat vastata sille. (takakansiteksti)

Kissakirjoja on aina mukava lukea. Ennen kuvassa näkyvän kissaherra Toukon meille muuttoa niitä tuli selailtua useampiakin, ja aina silloin tällöin vieläkin - lähinnä huviksi. Ja ehkä vähän opiksikin, meille Toukon henkilökunnalle. Itsehän Touko tietää vallan hyvin, mitä milloinkin tekee ja ajattelee. ;) 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Gwen Bailey: Mitä kissani ajattelee? : opi ymmärtämään lemmikkisi käyttäytymistä 
Suomentanut Sinikka Pellinen
Tammi, 2002
96 sivua

Molemmat kirjat luonnollisesti mukaan Kirjavat kissat -haasteeseen. :)

Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu

Lomareissulta palatessa ehti oman ajovuoron jälkeen torkkua, katsella tihkusateen takaa maisemia ja surffailla tabletilla kyllästymiseen asti. Onneksi hoksasin surffailla myös E-kirjastoon. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla ehdin lukea Anni Nupposen raapalekokoelman Hirviöasiakaspalvelu (Osuuskumma 2016). :)

Anni Nupposen veikeä kokoelma sadan sanan tarinoita tutustuttaa lukijan mitä kummallisimpiin asiakaspalvelutilanteisiin. Mitä tehdä, kun naapuri on hankkinut kerberoksen pennun? Entäpä jos kotiin onkin kannettu plasma-tv:n sijaan ektoplasma-tv? (kustantajan esittelyteksti)

Vaikka liputankin ehdottomasti perinteisen paperisen kirjan puolesta, on e-kirja silti mukava lisä. Ja vielä mukavampi on mahdollisuus lainata myös e-kirjoja, ne kun ovat mielestäni ihan suhteettoman kalliita. Ehdin jo aiemmin harmitella ettei tätä Nupposen kirjaa löydy kirjastostamme lainkaan, mutta onneksi olin väärässä - e-kirjana nimittäin löytyy! 

Raapaleiden ylistyslauluja olen tainnut laulaa jo useampaan otteeseen, mutta silti on pakko jälleen todeta, että tykkään tykkään tykkään! :) :) :) Nerokasta, tiivistä kielenkäyttöä ja tarinointia. Ja huumoria piisaa myös, mikä on aina plussaa.

Mistä kirja minulle: E-kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu 
Osuuskumma, 2016 
E-kirja