Haastekoonti: BFF-lukuhaaste

Kira Niian emännöimä BFF-lukuhaaste pyörähti loppuunsa vähän varkain, ja paljon olisi haasteeseen sopivia kirjoja vielä ollut blogattavana. Tässä kuitenkin kooste niistä jo lukemistani ja bloggaamistani kirjoista: 

Venla Saalo: Sateenvarjotarina

Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät

Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina

Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto : pentukirja

 

Nyt kun asiaa on miettinyt vähän tarkemmin, niin suurimmassa osassa koskaan lukemistani kirjoista ystävyys on todella merkittävässä roolissa. Ystävyyteen liittyy niin monenlaisia asioita: yhdessä harrastamista ja tekemistä, iloa ja surua, hyviä ja huonojakin hetkiä. Ja parhaimmillaan ystävyys kestää mitä vain. :)

 

Kiitokset Kira Niialle haasteesta, ja varmasti voin luvata että ystävyys-kirjat tulevat pysymään lukulistallani jatkuvasti!

Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto : pentukirja

Kamala luonto on kuulunut suosikkisarjakuviini jo pitemmän aikaa. Niinpä ilahduin suunnattomasti, kun kollega hoksautti uutta lasten kuvakirjaa. Sarjakuvan tekijä Jarkko Vehniäinen on kirjoittanut ensimmäisen lastenkirjansa, joka (kaikeksi onneksi) sivuaa sarjakuvan hahmoja: Kamala luonto : pentukirja (Arktinen Banaani 2016).

Tässä kirjassa kerrotaan, miten suositun sarjakuvan eläinsankarit ilves ja kärppä ystävystyivät jo lapsina, tai pitäisi ehkä sanoa pentuina. Myös muita sarjakuvasta tuttuja eläimiä tavataan jo tässä kirjassa. 

Kotimetsässä asuu pieni kärpänpoikanen, jolla ei ole MITÄÄN tekemistä. Ja sehän on ihan kamalaa! 
Mutta kun pikkuilves ja pikkukärppä kohtaavat ensin toisensa, sitten ketunpojan, karhunpennun ja vain vähän niitä isomman hirvenvasan, niin johan alkaa tapahtua. (takakannesta) 

Huumori on hyvinkin pitkälti tutun tuntuista sarjakuvaa lukeneelle... ehkä kuitenkin hitusen siistimpää. :)

Ystävyys on erittäin suuressa osassa tässä ihastuttavassa kirjassa. Siksi listaankin sen mukaan BFF-lukuhaasteeseen. 

Pikku pätkä kirjan viimeiseltä sivulta: 
"Miten kaunis kertomus", sanoi etana liikuttuneena ja pyyhki kyyneleensä pöllön sulkiin. Äkkiä se oivalsi jotain tärkeää. "He ovat erilaisuudestaan huolimatta ystäviä. Ihan niin kuin mekin." 

Aww <3

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto : pentukirja
Arktinen Banaani, 2016
32 sivua

Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina

Ama Ata Aidoon Muutoksia - eräs rakkaustarina (Kääntöpiiri 2002) oli puhtaasti Helmet-lukuhaastetta varten valikoitunut kirja. Hieno juttu, sillä tämäkin olisi voinut jäädä lukematta ilman haasteita. Jauhan tätä varmaan turhankin paljon, mutta onhan se nyt vaan hienoa että pystyy laajentamaan lukuelämyksiään niinkin helposti kuin erilaisten lukuhaasteiden avulla! 

Muutoksia - eräs rakkaustarina on sekä koominen että liikuttava kertomus ghanalaisten ihmissuhteista. Esi on urbaani tiedenainen, jonka mies ahdistuu vaimonsa itsenäisyydestä ja raiskaa hänet. Lujatahtoinen Esi ottaa avioeron ja päättää omistautua uralleen. Pian hän kuitenkin tapaa hurmaavan Alin, jolla on jo yksi vaimo. Kohtalon ironia on irvokasta - emansipoitunut Esi päätyy Alin kakkosvaimoksi. 
Ama Ata Aidoo kuvaa lämpimän humoristisesti sekä muutoksia että muuttumattomuutta. Ristiriitatilanteiden tragikomiikka kukkii korkeasti koulutettujen naisten ja vanhoihin rooleihinsa linnoitautuneiden miesten kohtaamisissa. Rakkaussuhteet ovat jatkuvasti tulilinjalla yhteiskunnallisissa myllerryksissä ja sukupuolten välisessä valtataistelussa. (takakansiteksti) 

Monenlaista hämmennystä mahtui tähän ohuehkoon romaaniin, mutta pääpaino oli suhdekiemuroissa, niin rakkaudessa kuin ystävyydessäkin. Esi ottaa eron miehestään Okosta. Ystävä Opokuya ei tiedä miten suhtautua mutta yrittää tukea Esiä, päinvastoin kuin miehensä Kubi, joka ei hyväksy Esin toimintaa alkuunkaan. Esi ihastuu Aliin, joka onkin jo naimisissa. Ali haluaa Esin toiseksi vaimokseen vastoin ensimmäisen vaimonsa ja sukunsa hyväksyntää. Lopulta Esi on tyytymätön tähän toiseenkin avioliittoonsa joka ei tunnu liitolta ollenkaan. Ainut mikä säilyy on Esin ja Opokuyan ystävyys. 

Ama Ata Aidoo on kirjan kansilievetekstien mukaan Ghanan tunnetuimpia kirjailijoita ja Muutoksia on hänen kuuluisin teoksensa. Tällä kirjalla saan pisteen kolmeen eri haasteeseen: Helmet-lukuhaasteen kohta 27 (afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja), BFF-lukuhaasteeseen (tuo mainittu Esin ja Opokuyan kestävä ystävyys) ja vielä kaunokirjalliseen maailmanvalloitukseen (Ghana).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Ama Ata Aidoo: Changes - A Love Story (1991)
Suomentanut Terhi Kuusisto 
Kääntöpiiri, 2002
219 sivua

Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät

Kirjankansista on tullut tässä(kin) blogissa ehkä kirjoitettua ennenkin. Siis siitä, miten suuri merkitys kirjan kansikuvalla on ja miten siinä voidaan mennä pieleen. Myös juuri lukemassani Janne Mäkitalon nuortenkirjassa Pääkallokiitäjät (Myllylahti 2016) olisi ehkä voinut vielä vähän hioa tuota kansikuvaa, vaikka ei se nyt ihan mahdottomimmasta päästä ole. Jotenkin kotikutoinen kylläkin. 

Länsi-Suomessa asuvilla kasiluokkalaisilla Timillä ja Terolla on tylsää koulussa. Historian tunnilla tehty tutustumisretki muinaiseen Euran Käräjämäkeen sytyttää heidän seikkailunhalunsa. Poikien pelottelureissu pilkkopimeällä Käräjämäellä menee kuitenkin överiksi, ja kotiaresti uhkaa pilata syyskesäisen viikonlopun. Ellei sitten... 
Teron ideoima karkumatka Säkylän Pyhäjärvelle muuttuu leppoisasta kalastusreissusta pelottavaksi kamppailuksi myrskyävää järvenselkää ja pahantahtoisia mökkiläisiä vastaan. Uutiset seutua piinaavasta ryöstöaallosta ovat vain pintaraapaisu paljastuvasta totuudesta, jonka selville saaminen on koitua pojille kohtalokkaaksi. (takakansiteksti)

Kelpo seikkailutarina, ei siinä mitään. Kustantajan myyntitekstit eivät kuitenkaan ainakaan tätä kirjastontätiä houkuttele: 

Vanhan hyvän ajan seikkailukirja päivitettynä tähän aikaan. Yläkoulun opettajana toimiva kirjoittaja tietää, mikä täky iskee lukuhaluttomiin poikiin; kahden tavallisen kundin karkumatka keskellä nousevaa syysmyrskyä. Pääkallokiitäjät on kertomus seikkailusta, ystävyydestä ja kekseliäisyydestä. Teos on suunnattu erityisesti 11–14 -vuotiaille pojille. Janne Mäkitalo on maskulainen luovan kirjoittamisen opiskelija ja yläkoulun opettaja, joka on huolestunut poikien lukuhaluttomuudesta. Tästä huolesta syntyi Pääkallokiitäjät – vauhdikas ja helppotajuinen seikkailukirja myös niille, joille kirjaan tarttuminen on sankariteko itsessään.

Onhan se tärkeää houkutella poikia lukemaan. Mutta miksi pitää tekemällä tehdä? Kun aletaan räätälöidä täsmätuotetta tietylle kohderyhmälle, se saattaa kääntyä itseään vastaan. Viisikkonsa lukeneelle tämä saattaa kolahtaakin, mutta jos ei aiemminkaan ole lukenut, en tiedä. 

Plussaa kuitenkin hienosta ystävyyden kuvauksesta. Siksipä kuittaan tästä pisteen BFF-lukuhaasteeseen. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät
Myllylahti, 2016
194 sivua

Venla Saalo: Sateenvarjotarina

Eipä ole pitkään aikaan tullut vastaan näin hienoa ja omituista tarinaa kuin Venla Saalon Sateenvarjotarina (Robustos 2016). Kiitos Lukutoukka-Kristalle vinkistä! :)

Sateenvarjotarina alkaa, kun Myrsky tapaa elämänsä sateenvarjon. Moninaisten vaiheiden jälkeen Myrsky, ystävänsä Rasmus ja sateenvarjokaupan kaunis myyjätär joutuvat keskelle kansainvälistä hämäräbisnestä. 
Sateenvarjotarina on kertomus neuvokkuudesta ja ennakkoluulottomuudesta - ja tietenkin rakkaudesta. (takakansiteksti)

Pidin jo Venla Saalon edellisestä nuorten aikuisten kirjasta Kirkkaalla liekillä (Robustos 2012), mutta siinä tarina oli huomattavasti synkempi ja vaikeaselkoisempi. Sateenvarjotarinan idea on yksinkertainen: tyyppi löytää (varastaa) elämänsä sateenvarjon ja on täysin myyty. Tyypin kaveri käy pahoittelemassa asiaa sateenvarjokaupassa ja rakastuu myyjättäreen, joka taas vaatii sateenvarjoa heti takaisin, koska se ei edes ollut myytävänä. Selviääkin, että sateenvarjo on ihan jotain muuta kuin sateenvarjo, ja sen oikea omistaja on valmis väkivaltaisuuksiinkin jos ei muuten saa sitä takaisin. 

Kirjoitin "tyyppi" ihan sen takia, että kirjan sateenvarjoon rakastuva Myrsky ei ole ihan tavallisimmasta päästä oleva kaveri. Jo sukupuolen määrittäminen kesti jonkin aikaa: 

Päältä päin katsottuna Myrsky oli outo tyyppi, jolla oli nytkin päällä 80-luvun mekko olkatoppauksineen - itse tuunattua kirpparikamaa, niin kuin kaikki sen muutkin vaatteet - reikäinen farkkurotsi, siistit punaiset tennarit, maiharityylinen lätsä ja pari niittivyötä. Sen lintumaisen nenän oikeanpuoleisessa sieraimessa oli lävistys, jossa tällä kertaa heilahteli pala ohutta hopeaketjua. Kaiken kruunasivat vastakasvatetut viikset ja musta pörrötukka, joka oli näköjään ajeltu vasemmalta kokonaan pois. (s. 8)

...ja loppujen lopuksi se ei edes ole oleellista tässä kirjassa, sillä myöhemmin Myrskyyn viitataan myös sanalla androgyyni. Hän on mikä on, eikä sillä väliä, ja hänen rakkaansa on sateenvarjo nimeltä Umpu. Kekseliästä ja ihastuttavaa, pisteet Venla Saalolle. :)

Rakkautta kirjasta löytyy ihan sitä perinteisempääkin lajia: Myrskyn paras ystävä Rasmus ihastuu korviaan myöten sateenvarjokaupassa työskentelevään Agnessaan. Mutta rakkauden sijasta erityisen tärkeässä asemassa kirjassa on ystävyys. Myrsky ja Rasmus ovat olleet ystäviä jo lapsista saakka, ja vaikka he ovat täysin erilaisia, ystävyys kestää. Myrsky joutuu helposti porukan silmätikuksi ja pilkan kohteeksi, mutta Rasmus on aina valmis puolustamaan ystäväänsä. Vaikka sitten poikien yhteisen mökkiviikonlopunkin keskeytymisen uhalla. Niinpä tällä kirjalla pääsenkin aloittamaan Arca Fabulorum - Tarina-arkku -blogissa alkaneen BFF-lukuhaasteen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Venla Saalo: Sateenvarjotarina
Robustos, 2016
163 sivua