Halloween-lukuhaasteen koonti

Sain luettua tämän vuoden Halloween-lukuhaasteen aikana kokonaista kaksi kirjaa, ja kolmas jäi puolitiehen. Harmittaa vähän - olisin halunnut lukea enemmän kauhukirjoja (tai yleensä ottaen enemmän), mutta lukujumi iski juuri lomaviikolla kun aikaa olisi muuten ollut. No, onneksi voi lukea muutenkin kuin haasteita varten. :)

Lukemani kirjat olivat siis Ilkka Auerin nuortenkirja Anastasia sekä Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon yhteinen novellikokoelma Hotelli Ikuisuus. Molemmat kirjat ovat Haamu-kustannuksen teoksia. Haamuhan on erikoistunut juuri kauhuun ja kummitusjuttuihin. Keskenään kirjat olivat varsin erilaisia, mutta päädyin antamaan molemmille neljä tähteä: Anastasialle mm. vankan historiallisen taustan ansiosta ja Hotelli Ikuisuudelle novellien erikoisen jatkumon ansiosta.

Kolmas kauhukirja, jota aloitin, on Mats Strandbergin uutuus Hoivakoti, mutta luen sen nyt rauhassa loppuun ja kirjoittelen siitä enemmän myöhemmin. Haasteesta se nyt jää ulkopuolelle.

Kiitokset Niinalle haasteen emännöinnistä! :)

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli Ikuisuus : kauhutarinoita

Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon yhdessä kirjoittama novellikokoelma Hotelli Ikuisuus : kauhutarinoita (Haamu 2014) tarjosi mainion lukupaketin niin Halloween- kuin novellihaasteeseenkin.

Ystäväni, jos haluat tulla tapaamaan minua, Sinun täytyy vain löytää tänne. Ja muista, tähän hotelliin voit kirjautua sisään milloin vain haluat. Tämä hotelli on aina avoinna.
Hotelli Ikuisuus vie vieraansa oudoille matkoille ihmismielen pimeisiin salaisuuksiin, toiveisiin, pelkoihin, himoihin ja kiellettyihin kaipauksiin.
Sen huoneet on kalustettu mustalla pitsillä, silkillä ja sametilla, mutta kaapeista löytyy luurankoja, riivattuja koneita, outoja yön olentoja, risaisia munkinkaapuja, kirottuja nukkeja, syntejä ja verta. Soita kelloa ja astu kynnyksen yli. (takakansiteksti) 

Kirja koostuu 22 novellista, jotka vaikuttavat aluksi aivan toisistaan irrallisilta. Tarkemmin lukiessa osoittautuu, että jokainen novelli liittyy jotenkin edeltävään novelliin. Kahden kirjailijan novellit on sijoitettu kirjaan vuorotellen, eli yhteistyötäkin on siis tehty järjestelmällisesti. Toisaalta kaikki novellit toimivat myös yksittäin luettuina, mistään ei ns. jää paitsi, vaikkei olisi lukenut muita kokoelman novelleja. Kokoelman viimeinen novelli, Hotelli Ikuisuus, kokoaa tavallaan kaiken aiemmin luetun kokonaiseksi tarinaksi.

Meneillään oleva novellihaaste tarjoaa käyttöön ainakin itselleni bloggaamisessa uudenlaisen välineen, peukuttamisen. Se on näppärä väline nostaa esiin yksittäisiä novelleja, näin ainakin olettaisin... ja ajattelin kokeilla. :)

Henry Ahon novelli Mytty ansaitsee peukutuksen näkökulmansa ansiosta. Novellissa äiti kertoo, kuinka löytää tyttärensä kanssa talon ullakolta vanhan nukkensa Mytyn. Tytär haluaa tehdä Mytylle uudet kasvot, mutta pelkää epäonnistuvansa. Äiti kertoo tyttären yrityksistä ikään kuin ulkopuolisena, mutta loppujen lopuksi päätyy itse tekemään nukelle kasvot. Tästä seuraa novellin varsinainen kauhuelementti. Näkökulma tavallaan "vinksahtaa" sijoiltaan, kun äiti puuttuu asiaan.

Toinen peukutuksen ansaitseva novelli on Henry Ahon Pientä laittoa vailla. Mieskertoja kertoo mökkiremontistaan ja huonosta suhteesta vaimon kanssa, ja siitä miten nämä asiat eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen. Mies itsessään on jo mielenkiintoinen henkilöhahmo, mutta vielä enemmän uteliaisuutta herättää vaitelias mökkinaapuri.

Jaana Ala-Huissin novellia Osasto peukutan miljöönsä puolesta. Hyvin pian käy selväksi että kyseessä on dystooppinen paikka, koneiston lailla toimiva Osasto, joka alistaa kaikki (Asukkaansa? Potilaansa?) nimettömiksi, perheettömiksi, vaille ammattia ja kansalaisuutta. Se on kaikki, mistä kertoja tietää mitään, ei ole aikaa ennen Osastoa. Ennen kaikkea, Osasto ei salli erilaisuutta. Hyytävä tulevaisuudenkuva.

Seuraava peukutus menee Jaana Ala-Huissin novellille Silta. Sillalla tapahtuu onnettomuus; se erottaa naisen miehestään ja yhteisöstään, kuten on tehnyt monille ennen häntä. Siltaan liittyy jotain selittämätöntä. Toisaalta elämä vaikuttaa jatkuvan ihan tavalliseen tapaan, samalla kuitenkin on selvää ettei näin ole. Silta on suurin konflikti kaikista.

Kaiken kaikkiaan Hotelli Ikuisuus on hieno kokonaisuus, joka jää mieleen pitemmäksi aikaa. Suosittelen kaikille novellien ja kauhun ystäville! :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli Ikuisuus : kauhutarinoita
Haamu, 2014
141 sivua

Ilkka Auer: Anastasia

Kotimaista nuorten kauhua ei ole pitkään aikaan ilmestynyt, mutta nyt tilanne onneksi korjaantui taas yhden kirjan verran. Ilkka Auer on aiemmin kirjoittanut nuorten fantasiaa, ja nyt häneltä ilmestyi ensimmäinen kauhuksi luokiteltava nuortenromaani Anastasia (Haamu 2017).

Laukku täynnä kauhua: kirjoja, sarjiksia ja leffoja. Kristian on valmis pitkään kesälomaan! Isovanhempien luona on kaikki mitä lomalta kaipaa. Hyvää ruokaa, oma rauha ja seikkailuja Neuvostoliiton entisellä sotilastukikohta-alueella. Ja mikä parasta: sydänystävät Matias ja Elsa. Aika ihana Elsa.
Mutta Kristian ei aavista, että kaikki mukaan pakattu kauhu kalpenee sen rinnalla, mihin hän itse on astumassa. Kylässä on tapahtunut outoja kuolemia ja katoamisia, joiden jäljille kolmikko pääsee. Kesä muuttuu kammottavaksi painajaiseksi, kun vuosikymmeniä kylää piinannut pahuus on taas astumassa esiin. Tutut kylähullut käyttäytyvät entistä oudommin. Eläintenraatoja löytyy naulattuna sähköpylväisiin. Kumma kulkuri aiheuttaa pakokauhua. Onko murhaaja liikkeellä? Ja kuka on seuraava uhri? Elsa?
Puna-armeijan räjäyttämä vanha kirous on kaivettu esiin. Sen lonkerot ulottuvat lähemmäksi, kuin kolmikko aavistaakaan. Kaiken keskellä tuntuu olevan tyttö nimeltään Anastasia. Kuka hän on? Saavatko ystävykset siihen vastausta? Vai ovatko he tienneet sen aina? (takakansiteksti)

Huh huh! Melkoisen rönsyilevää tekstiä, mutta ytimestä löytyy tiukka tarina pahuudesta ja sen voimista. Tapahtumiin liittyy Kristianin mummolan lähiseutu vanhalla Neuvostoliitolle kuuluneella alueella bunkkeritukikohtineen. Kun neuvostoarmeija lähti ja sinetöi bunkkerin takanaan, jotain jäi. Jotain, joka pääsee jälleen ilmoille vuonna 1965 ja jatkaa tuhotöitään aika-ajoin. Lähiseudun asukkaat tuntevat nämä ajanjaksot Kalmankesinä, jolloin katoaa ja kuolee ihmisiä. Kristian kavereineen kuulee Kalmankesistä, ja he havahtuvat huomaamaan että ihan lähiaikoina on kadonnut ihmisiä. Onko nyt jälleen Kalmankesä? Kuka kuolee seuraavaksi?

Pitkän aikaa mietin kirjan nimeä, mutta sekin sai selityksensä. Tapahtumiin liittyy myös Venäjän viimeisen tsaarin, Nikolai toisen, ja hänen perheensä karu kohtalo Jekaterinburgissa, Ipatjevin talossa. Mielenkiintoinen teoria tässäkin esitetään. ;)

Kirja ansaitsee ehdottomasti paikkansa tämän vuoden Halloween-lukuhaasteessa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Ilkka Auer: Anastasia
Haamu, 2017
245 sivua