Anne Leinonen: Metsän äiti

Anne Leinosen uutuusromaani Metsän äiti (Atena 2017) on kertomus suvun painolastista, sovituksesta ja uhrista, joka on aina annettava.

Suolle surmattu tyttö. Mökkiinsä palanut mies. Metsä, joka hengittää.
Vihainperän käkkyrät männyt ovat sukupolvien saatossa nähneet paljon. Kun Riina palaa vuosien jälkeen töihin kotiseudulleen, hän törmää rauhallisen maalaiskylän sinnikkääseen vaikenemiseen. Onko nuoren naisen surmaaja yhä vapaana, ja miksi Riinan valvepainajaisissa toistuu yhä uudestaan kuva mökkiinsä palavasta miehestä? Kun naapurin kellarista löytyy kuollut mies, Riinan on pakko alkaa tutkia Vihainperän menneisyyttä. Hänen on selvitettävä, miten hänen hulluksi tullut äitinsä liittyy näkyihin - ja onko hän itse vaarassa. (takakannesta)

Riina palaa kotikonnuilleen tutkimaan kylän kellareita. Menneisyyden tympeät tapahtumat (isän katoaminen ja äidin mielenterveysongelmat) tuntuvat painavana taakkana, ja lisäksi Riina havaitsee olevansa raskaana. Sekö hänet saa herkistymään näyille vai mikä on syynä? Joka tapauksessa Riina kokee kummia kierrellessään pitkin kylää.

Mieltä askarruttaa myös kauan sitten kuollut, suolle tapettu naapurin tyttö. Miksei tekijää ole saatu kiinni? Ja mihin liittyy Riinan näyissä esiintyvä mökkiinsä palava mies? Kun asiat lopulta alkavat selvitä, vaikuttaa siltä ettei Riinakaan ole turvassa.

Tässä kirjassa oli hyvin rakennettu kertomus, mutta aineksia olisi ollut paljon enempäänkin. Nyt ainakin minulle kävi niin, että takakansi tuli vastaan ihan yllättäen enkä ollut päässyt kovinkaan hyvin selville kylänväen salaisuuksista. Kaikki tapahtui jotenkin liian hätäisesti ja äkkiä, niin että minä parka putosin kärryiltä. Siitä huolimatta pidin kirjasta ja sen hiipivän hyytävästä tunnelmasta. Kauhun rajamailla mennään.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Anne Leinonen: Metsän äiti
Atena, 2017
208 sivua

Jaro Karkinen: Krysanteemisyksy : eli kolme näytöstä Hidehiko Tokubetsun elämästä

Kiitos erinäisiin haasteisiin osallistumisen tuli taas luettua sellainen kirja, joka olisi ilman noita haasteita voinut jäädä lukematta. Jaro Karkisen esikoisromaani Krysanteemisyksy (Marketiimi 2016) ei ehkä kantensa puolesta niin hirveästi houkutellut lukemaan, mutta sisältö kyllä oli aivan omaa luokkaansa. Erittäin mielenkiintoinen lukukokemus! Ja tuli todettua että Japanin historiasta en tiedä käytännössä yhtikäs mitään - paitsi atomipommit. Nyt tiedän ehkä jotain muutakin.

Kirjan takakansi ei vielä mahdottomia paljasta: 

Auringon on noustava! Hidehiko Tokubetsu näkee levottomia unia silmät auki. Niissä ikuinen Keisarillinen Istuin sortuu ja hirviöt hallitsevat maailmaa. Kukkivatko krysanteemit viimeistä syksyään? Mitä hämäristä kuvista jää jäljelle, kun yö päättyy?

Hidehiko Tokubetsu on kirjailija ja kapinoitsija. Keisariksi on nousemassa prinssi Kimitake, täysin ennen aikojaan vastoin vanhoja lakeja ja perinteitä. Prinssin mielestä lait on tehty muutettaviksi ja sillä siisti. Prinssi nostaa Hidehikon yhdeksi ministerikseen, ja Hidehiko on kahden tulen välissä. Uusi keisari on valmis tuhoamaan kaiken tieltään, ja lopulta häntä on lähes mahdoton estää. 

1900-luvun alkuun sijoittuva romaani kertoo Japanin oikeasta lähihistoriasta verhottuna fantasiamaisiin unikuviin. Hidehiko Tokubetsu on "moniulotteinen" persoona. Suoraan sitä ei mielestäni sanota, mutta hänellä vaikuttaa olevan mielenterveydellisiä ongelmia ja siitä johtuva lääkitys, joka ei myöskään ole täysin sopiva. Ehkä juuri tästä johtuen Hidehiko näkee "unia" (jonkinlaisia harhoja?), jotka ajavat hänet epätoivoisiin tekoihin. 

Tämä kirja toi mukanaan myös hienoja ahaa-elämyksiä. Vaikka Japanin historia onkin jäänyt suht vieraaksi, välillä huomasin "pääseväni takaisin kärryille" eli tunnistamaan unikuvista ihan oikeita tapahtumia. Vaikka kirja onkin fiktiota, vankkaa historiallista pohjaa löytyy. Kyllä, juuri näin valtiot ajautuvat sotilasvallan alaiksiksi, niin sen täytyy olla. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten Jaro Karkinen jatkaa kirjailijana.

Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat Japaniin, kirja sopii Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen. Sen lisäksi piste Kirjaherbarioon: kirjan nimestä löytyy krysanteemi, monivuotisten asterikasvien suku (Chrysanthemum).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Jaro Karkinen: Krysanteemisyksy : eli kolme näytöstä Hidehiko Tokubetsun elämästä
Marketiimi, 2016
343 sivua

Mo Yan: Seitsemän elämääni

Aloitetaan pienellä vitsillä... tämän kirjailijan nimi vääntyy itsepintaisesti aivoissani muotoon Yo Man! :D Kyseessä on siis tietystikin kiinalainen nobelisti (vuodelta 2012) Mo Yan. Kirja Seitsemän elämääni (Otava 2013) valikoitui luettavaksi hitusen epäröiden... palkittu kirja / kirjailija tarkoittaa hyvinkin usein "liian hienoa / taiteellista" minun makuuni. Samoin kirjan paksuus hirvitti, vaikkakaan sivumäärä ei koskaan ole ollut minulle mikään tärkeä asia. Tämä kirja nyt sattuu vaan passaamaan niin moneen haasteeseen yhtä aikaa, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja täytyy sanoa, että sinnikkyys kannatti. Pitkään tämän lukemiseen meni, mutta tykkäsin joka tapauksessa. 

Hyväntahtoinen maanomistaja Ximen Nao surmataan Kiinassa 1948, kun Maon reformi panee viljelysmaat uusjakoon. Edes manalassa hän ei suostu tunnustautumaan riistäjäksi, vaan vaatii oikeutta. 
Ximen Nao pääsee palaamaan maan päälle kotikyläänsä, mutta ei ilman rangaistusta: mies syntyy uudelleen ensin aasina, sitten härkänä, sikana, koirana ja apinana, kunnes päätyy lopulta jälleen ihmishahmoon. Eri olomuodoissaan hän seuraa läheltä ottopoikansa Lan Lianin vaiheita. Tämä maakuntansa viimeinen itsenäinen viljelijä käy väsymätöntä taistelua kollektivisointia vastaan. Yhdessä Ximen Nao ja Lan Lian kokevat Kiinan kommunistihallinnon, kulttuurivallankumouksen ja nälänhädän vuodet - ja lukija tempautuu huimaan seikkailuun läpi Kiinan lähihistorian. 
Mukana tarinassa vilahtelee myös ärsyttävä ja valehteleva kirjailijanplanttu Mo Yan. (kirjan kansiliepeestä)

Todellakin, lukija oppii kaikenlaista Kiinan lähihistoriasta. Täytyy tunnustaa, että vaikka historiasta pidänkin, Kiinan osuus jää melko hataraksi muistikuvissani. Varsinkin lähihistoria, johon kommunistihallinto niin tiiviisti liittyy. Ei ole kauheasti koskaan kiinnostanut, jos suoraan sanotaan. Siksipä oli vallan mielenkiintoista lukea tuosta ajasta. 

Tarina etenee kahden kertojan voimin: Ximen Naon ja Lan Jiefangin, joka on Ximen Naon ottopojan Lan Lianin poika. Ximen Nao kertoo tarinaa aina omasta näkökulmastaan, milloin minäkin eläimenä. Ja pääseepä tuo kirjan esittelytekstissä mainittu kirjailijanplanttu Mo Yankin lopulta ääneen. Tämä kirjailijan ratkaisu - ottaa itsensä henkilöksi kirjaan ja vuoroin mollata, vuoroin ylistää (mutta enimmäkseen mollata) tätä - sekä huvitti että ärsytti. 

Kirja oli edennyt jo hyvästi yli viidensadan sivun, kun aloin huolestua. Siitä syystä että Ximen Nao oli edelleen sika. Sattuneesta syystä (tietystikin oman Apinan vuosi -haasteeni takia) tuo apinaksi syntyminen kiinnosti tässä kirjassa kaikista eniten... ja sitä sai kyllä odottaa! Tämän ajanjakson kuvaaminen olikin kirjassa kaikken lyhin, ja sitä ei kerro apinaksi syntynyt Ximen Nao vaan Mo Yan. Tässä mielessä petyin pahasti. :(

Manalan ruhtinas lupaa Ximen Naolle, että apinana tämän ei tarvitse elää kauan, vain kaksi vuotta. Ja jos Ximen Nao saa näiden kahden vuoden aikana karistettua itsestään viimeisetkin vihan rippeet, on aika syntyä jälleen ihmiseksi. Kirjassa ei suoraan kerrota, minkälajiseksi apinaksi Ximen Nao syntyy, vaan kuvaillaan tätä näin: 

"Apina oli luonnollisesti uros. Se ei ollut mikään sellainen ketterä pikkuapina, joita olemme tottuneet näkemään, vaan kookas ja pelottavan näköinen eläin. Sen turkki oli vihertävänharmaa ja kiilloton, kuin kuivahtanutta sammalta. Silmät olivat syvissä kuopissa ja aivan lähekkäin, katse näytti ilkeältä. Korvat olivat kuin kaksi päänmyötäistä lakkakääpää. Sieraimet olivat kääntyneet ylöspäin, suu oli ammollaan ja näytti ettei sillä ollut ylähuulta lainkaan, vain rivi teräviä hampaita törrötti näkyvissä. Se näytti pelottavalta ja vihamieliseltä. Sillä oli yllään punainen liivi, joten kokonaisvaikutelma oli koominen." (s. 707)

Apina on puettu vaatteisiin, sillä se kulkee ja esiintyy apinankouluttajien kanssa. Ensin vaikuttaa siltä, ettei sitä kohdella hyvin, mutta onneksi tämä luulo osoittautuu vääräksi. Toinen kouluttajista, Pang Fenghuang, on Ximen Naon pojan avioton tytär, ja hän huolehtii apinasta kuin omasta lapsestaan. Traagisten tapahtumien seurauksena Lan Lianin poika Lan Kaifang tulee ampuneeksi ensin apinan ja sitten itsensä. Ja niin Ximen Nao pääsee lopulta syntymään taas ihmishahmoisena, isopäisenä ja sairaana Pang Fenghuangin millennium-vauvana. 

Apinan vuosi -haasteen lisäksi kirja sopii Kurjen siivellä -haasteeseen (kiinalainen kirjailija), maailmanvalloitukseen (Kiinaan, vaikkakaan ei soutuvenheellä) ja Helmet-haasteen kohtaan 39: Nobel-voittajan kirjoittama kirja. Ja vappulukuhaasteen aikanahan tätä luin, osittain. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Mo Yan: Shengsi pilao
Suomentanut Riina Vuokko 
Otava, 2013
735 sivua