Kiera Cass: Eliitti (Valinta #2)

Ystävänpäivän lukumaratonin aikana luettua, osa 1.

Valintaan osallistui alun perin 35 tyttöä.

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa. (takakansiteksti)

Kiera Cassin Eliitti (Pen & Paper 2016) jatkaa tarinaa siitä, mihin sarjan ensimmäinen osa Valinta jäi. Tässä kirjassa dystooppiset sävyt pääsevät paremmin esille: kapinalliset joukot uhkaavat palatsia ja Eliittiä yhä useammin, ja olosuhteet käyvät vaarallisemmiksi. America joutuu punnitsemaan tarkasti tunteitaan sekä prinssi Maxonia että vartijana työskentelevää Aspenia kohtaan. Pudotuspeli jatkuu koko ajan, eikä kukaan Eliitistä ole täysin turvassa. 

Kirja jätti hurjan hingun saada seuraava osa käsiinsä, ja onneksi se onkin jo ilmestynyt. :)

Mistä kirja minulle: oma ostos

Goodreads-tähdet: 4 tähteä

Kirjan tietoja:

Kiera Cass: The Elite

Suomentanut Laura Haavisto

Pen & Paper, 2016

332 sivua

Jessica Schiefauer: Ester & Isak

Toissavuonna ilmestynyt Jessica Schiefauerin Pojat kuului sen vuoden erikoisimpiin lukukokemuksiin. Niinpä olinkin hitusen epätietoinen, mitä pitäisi odottaa Schiefauerin toiselta nuortenkirjalta Ester & Isak (Karisto 2016). No, aivan yhtä erikoinen kirja ei ollut, mutta ehdottomasti viime vuoden parhaita käännösnuortenkirjoja. Sain kirjan luettua muutama päivä sitten ja "sulatellut" lukemaani, enkä oikeastaan vieläkään tiedä mitä kirjasta sanoisin.

Sinä kesänä Ester ja Isak rakastavat toisiaan järjettömästi. Sinä kesänä heidän rakkaustarinansa tahriintuu, hiipuu ja syntyy uudelleen. Sinä kesänä rannalla pahoinpidellään kuoliaaksi poika. Ja Isakin pikkuveli on paikalla. 
Jessica Schiefauerin uusi nuortenromaani on intensiivisyydessään syvältä kouraiseva. Kirjailija kuvaa taitavasti, miten mitättömistä syistä väkivalta voi saada alkunsa ja minkälaisia aaltoja se levittää ympärilleen. Ja millaisia muotoja rakkaus lopulta voi saada. (takakansiteksti) 

Kirja alkaa puhtaasti rakkaustarinana. Ester ja Isak kohtaavat toisensa, tunteet roihahtavat ja se on menoa sitten. Kesä kuluu, ja jokin muuttuu. Isak vaikuttaa etääntyvän, mutta Esterin tunteet ovat edelleen samanlaiset. Lopulta ollaan lähes välirikon partaalla. Sitten tapahtuu jotakin. Aivan kuin huomaamatta Isakin pikkuveli Anton on ajautunut huonoon seuraan ja päätyy pahoinpitelemään pojan kuoliaaksi. Kaikki ovat järkyttyneitä, ja Isak ajautuu jälleen Esterin syliin vaikka oli juuri ehtinyt päättää lopettavansa suhteen. Ester omistautuu Isakin ja tämän perheen auttamiselle, ja Isak ahdistuu entisestään. 

Esterin vanhemmat haluaisivat kieltää koko suhteen, sillä heidän mielestään se vaikuttaa epäterveeltä. Lisäksi he epäilevät, ettei Esterkään ole turvassa Isakin perheen luona. Tämä huoli ei olekaan aiheeton, sillä rikostutkinnan edetessä yhteisö kääntyy perhettä vastaan ja perheen auto tuhotaan. Isakin perhe hankkii turvakseen pari koiraa, joista Ester ei pidä yhtään. Ester on jopa mustasukkainen koirille, koska ne omivat Isakin itselleen. Kaikki tämä johtaa tilanteeseen, josta Ester pakenee parhaan kaverinsa luo. Tämänkin mielestä Esterin pitäisi lopettaa Isakin kanssa seurustelu, koska jotain on selkeästi pielessä. 

Kirja on todellakin pullollaan rakkautta, mutta myös väkivaltaa. Se osoittaa hienosti, miten pienistä asioista väkivallanteot voivat saada alkunsa. Ja kuten takakansi lupaa, myös rakkauden monia muotoja tuodaan esille. 

Välillä kirjaa oli suorastaan vaivaannuttavaa lukea, niin aidosti nuorten erilaisia tunteita kuvataan. Miksi ihmeessä Isak muuttuu yhtäkkiä? Ja miksi Ester on niin takertuva? Eikö se älyä ollenkaan? Hämmentävintä on kuitenkin Antonin muuttuminen. Mistä se saa alkunsa? Mikä hänet ajaa väkivaltaan? Mitään näitä syitä ei selitetä puhki, vaan jätetään pääteltäväksi rivien välistä. Juuri sellainen tyyli, josta minä tykkään. :)

Kirjasta piste Helmet-haasteen kohtaan 35: kirjan nimessä on erisnimi. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja: 
Jessica Schiefauer: När hundarna kommer
Suomentanut Säde Loponen
Karisto, 2016
279 sivua

Kalle Veirto: The next one

Kalle Veirto kirjoittaa selkeästi pojille räätälöityä, helppolukuista nuortenkirjallisuutta. Uusin teos, The next one (Karisto 2016) ei poikkea tästä kaavasta. 

Oletteko kuulleet Pienestä Moottoriturvasta? Soittaako The Next One kelloja? 
Pasi K. Ranta on aivan tavallinen ysiluokkalainen, kunnes joutuu sattuman ja toisen etunimen takia luovalle luokalle. Pian alkaa tapahtua: Pasista sukeutuu yhdessä syksyssä tunnettu verkkokommentaattori ja jääkiekkoselostaja. Kaikki menee sinnikkään nuorukaisen projektissa nappiin ja pieleen. Isä ja äiti ovat ylpeitä, mutta miten on tyttöystävän laita? 
The next one on riemukas kirja nuoren miehen jäätävästä luovuudesta. (takakansiteksti)

En tiiä. Periaatteessa ihan kiva idea tässä kirjassa, mutta jokin tökki ja pahasti. "Nuoren miehen jäätävä luovuus" on aluksi täynnä karmeita kirjoitusvirheitä, muilta pöllittyjä ja kopioituja juttuja ja lopulta täyttä loanheittoa josta kärsivät muutkin kuin sen pääasiallinen kohde. Sellaisenko pitäisi olla hauskaa? Kai sitä sitten tässä iässä on jo sen verran kukkahattutäti että ei todellakaan ole hauskaa. 

Kansi sentään on yksinkertaisuudessaan virkistävä poikkeus Kariston kirjankansitarjontaan. Plussaa myös kirjan lopetuksesta.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja: 
Kalle Veirto: The next one
Karisto, 2016
145 sivua

Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät

Kirjankansista on tullut tässä(kin) blogissa ehkä kirjoitettua ennenkin. Siis siitä, miten suuri merkitys kirjan kansikuvalla on ja miten siinä voidaan mennä pieleen. Myös juuri lukemassani Janne Mäkitalon nuortenkirjassa Pääkallokiitäjät (Myllylahti 2016) olisi ehkä voinut vielä vähän hioa tuota kansikuvaa, vaikka ei se nyt ihan mahdottomimmasta päästä ole. Jotenkin kotikutoinen kylläkin. 

Länsi-Suomessa asuvilla kasiluokkalaisilla Timillä ja Terolla on tylsää koulussa. Historian tunnilla tehty tutustumisretki muinaiseen Euran Käräjämäkeen sytyttää heidän seikkailunhalunsa. Poikien pelottelureissu pilkkopimeällä Käräjämäellä menee kuitenkin överiksi, ja kotiaresti uhkaa pilata syyskesäisen viikonlopun. Ellei sitten... 
Teron ideoima karkumatka Säkylän Pyhäjärvelle muuttuu leppoisasta kalastusreissusta pelottavaksi kamppailuksi myrskyävää järvenselkää ja pahantahtoisia mökkiläisiä vastaan. Uutiset seutua piinaavasta ryöstöaallosta ovat vain pintaraapaisu paljastuvasta totuudesta, jonka selville saaminen on koitua pojille kohtalokkaaksi. (takakansiteksti)

Kelpo seikkailutarina, ei siinä mitään. Kustantajan myyntitekstit eivät kuitenkaan ainakaan tätä kirjastontätiä houkuttele: 

Vanhan hyvän ajan seikkailukirja päivitettynä tähän aikaan. Yläkoulun opettajana toimiva kirjoittaja tietää, mikä täky iskee lukuhaluttomiin poikiin; kahden tavallisen kundin karkumatka keskellä nousevaa syysmyrskyä. Pääkallokiitäjät on kertomus seikkailusta, ystävyydestä ja kekseliäisyydestä. Teos on suunnattu erityisesti 11–14 -vuotiaille pojille. Janne Mäkitalo on maskulainen luovan kirjoittamisen opiskelija ja yläkoulun opettaja, joka on huolestunut poikien lukuhaluttomuudesta. Tästä huolesta syntyi Pääkallokiitäjät – vauhdikas ja helppotajuinen seikkailukirja myös niille, joille kirjaan tarttuminen on sankariteko itsessään.

Onhan se tärkeää houkutella poikia lukemaan. Mutta miksi pitää tekemällä tehdä? Kun aletaan räätälöidä täsmätuotetta tietylle kohderyhmälle, se saattaa kääntyä itseään vastaan. Viisikkonsa lukeneelle tämä saattaa kolahtaakin, mutta jos ei aiemminkaan ole lukenut, en tiedä. 

Plussaa kuitenkin hienosta ystävyyden kuvauksesta. Siksipä kuittaan tästä pisteen BFF-lukuhaasteeseen. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät
Myllylahti, 2016
194 sivua

Jasu Rinneoja: Erakon arvoitus

Kuusitoistavuotias kaupunkilaispoika Taneli on passitettu kesäksi maalle Verneri-vaarin apupojaksi. Aluksi mummola tuntuu vankilalta, mutta sopeutumisessa auttaa saman ikäinen naapurinpoika Pekka. Kesä on kuuma ja kaveruus on hetken koetuksella, kun molemmat ihastuvat samaan tyttöön. 
Pekka on kuitenkin ainoa, joka suostuu kertomaan jotain pellonreunassa tuijottavasta omituisesta ukosta. Kaikki muut ovat vaivautuneita ja käskevät karttamaan metsässä asuvaa erakkoa. Lopulta Taneli päättää itse selvittää erakon arvoituksen. Sen seikkailun jälkeen mikään ei ole entisellään! (takakansiteksti)

Heti lukemisen aloitettuani tuntui siltä, että tässä kirjassa on jotakin samaa kuin viime vuoden Finlandia Junior -voittajassa, Nadja Sumasen Rambossa (Otava 2015). Jasu Rinneojan ensimmäinen nuortenkirja Erakon arvoitus (Reuna 2016) on kuitenkin seikkailullisempi ja jännittävämpi kuin Rambo. 

Jännitystä ja seikkailua tarinaan tuo kylällä liikuskeleva Omituiseksi kutsuttu erakko, josta kukaan ei oikein halua puhua mitään. Tanelilla on kuitenkin tunne, joka ajaa häntä selvittämään vanhan erakon arvoitusta. Mies osoittautuu ilkikuriseksi ja vaikuttaa jopa vaaralliselta, mutta Taneli ei anna sen estää itseään. Kun vielä Pekka lipsauttaa kuuluville äijän oikean nimen, Taneli päättää lähteä puhuttamaan miestä, kävi miten kävi.

Rinneojan tausta dekkarikirjailijana näkyy tässäkin kirjassa, vaikkei tätä nyt voi dekkariksi väittää millään. Hyvin soljuva tarina joka tapauksessa, mutta kansikuvassa kyllä olisi reippaasti parantamisen varaa. Tämä kansi ei kyllä nuorisoa houkuttele.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja:
Jasu Rinneoja: Erakon arvoitus
Reuna, 2016
200 sivua

Venla Saalo: Sateenvarjotarina

Eipä ole pitkään aikaan tullut vastaan näin hienoa ja omituista tarinaa kuin Venla Saalon Sateenvarjotarina (Robustos 2016). Kiitos Lukutoukka-Kristalle vinkistä! :)

Sateenvarjotarina alkaa, kun Myrsky tapaa elämänsä sateenvarjon. Moninaisten vaiheiden jälkeen Myrsky, ystävänsä Rasmus ja sateenvarjokaupan kaunis myyjätär joutuvat keskelle kansainvälistä hämäräbisnestä. 
Sateenvarjotarina on kertomus neuvokkuudesta ja ennakkoluulottomuudesta - ja tietenkin rakkaudesta. (takakansiteksti)

Pidin jo Venla Saalon edellisestä nuorten aikuisten kirjasta Kirkkaalla liekillä (Robustos 2012), mutta siinä tarina oli huomattavasti synkempi ja vaikeaselkoisempi. Sateenvarjotarinan idea on yksinkertainen: tyyppi löytää (varastaa) elämänsä sateenvarjon ja on täysin myyty. Tyypin kaveri käy pahoittelemassa asiaa sateenvarjokaupassa ja rakastuu myyjättäreen, joka taas vaatii sateenvarjoa heti takaisin, koska se ei edes ollut myytävänä. Selviääkin, että sateenvarjo on ihan jotain muuta kuin sateenvarjo, ja sen oikea omistaja on valmis väkivaltaisuuksiinkin jos ei muuten saa sitä takaisin. 

Kirjoitin "tyyppi" ihan sen takia, että kirjan sateenvarjoon rakastuva Myrsky ei ole ihan tavallisimmasta päästä oleva kaveri. Jo sukupuolen määrittäminen kesti jonkin aikaa: 

Päältä päin katsottuna Myrsky oli outo tyyppi, jolla oli nytkin päällä 80-luvun mekko olkatoppauksineen - itse tuunattua kirpparikamaa, niin kuin kaikki sen muutkin vaatteet - reikäinen farkkurotsi, siistit punaiset tennarit, maiharityylinen lätsä ja pari niittivyötä. Sen lintumaisen nenän oikeanpuoleisessa sieraimessa oli lävistys, jossa tällä kertaa heilahteli pala ohutta hopeaketjua. Kaiken kruunasivat vastakasvatetut viikset ja musta pörrötukka, joka oli näköjään ajeltu vasemmalta kokonaan pois. (s. 8)

...ja loppujen lopuksi se ei edes ole oleellista tässä kirjassa, sillä myöhemmin Myrskyyn viitataan myös sanalla androgyyni. Hän on mikä on, eikä sillä väliä, ja hänen rakkaansa on sateenvarjo nimeltä Umpu. Kekseliästä ja ihastuttavaa, pisteet Venla Saalolle. :)

Rakkautta kirjasta löytyy ihan sitä perinteisempääkin lajia: Myrskyn paras ystävä Rasmus ihastuu korviaan myöten sateenvarjokaupassa työskentelevään Agnessaan. Mutta rakkauden sijasta erityisen tärkeässä asemassa kirjassa on ystävyys. Myrsky ja Rasmus ovat olleet ystäviä jo lapsista saakka, ja vaikka he ovat täysin erilaisia, ystävyys kestää. Myrsky joutuu helposti porukan silmätikuksi ja pilkan kohteeksi, mutta Rasmus on aina valmis puolustamaan ystäväänsä. Vaikka sitten poikien yhteisen mökkiviikonlopunkin keskeytymisen uhalla. Niinpä tällä kirjalla pääsenkin aloittamaan Arca Fabulorum - Tarina-arkku -blogissa alkaneen BFF-lukuhaasteen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Venla Saalo: Sateenvarjotarina
Robustos, 2016
163 sivua

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta

Kemianopettajan käsi haisee päivä päivältä pahemmalta. Pikajunaan 214 nousee mummolaan matkustavien Irinan ja Toivon lisäksi laiha nainen, jolla on hyönteismäiset silmälasit. Tivolin onnenonginnasta voitettu nukke ei taida olla ihan tavallinen... 
Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta on yhtä aikaa karmea, kaunis ja ilkikurinen tarinakokoelma nuorille. Kirjan tarinat säikyttävät, hihityttävät ja käsittelevät pinnan alla monia nuoria ahdistavia asioita, kuten koulukiusaamista, vanhempien eroa ja yksinäisyyttä. (takakansiteksti)

Magdalena Hain uusin nuortenkirja Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (Karisto 2016) sisältää hyytävänhauskan kokoelman kertomuksia Uhriniituntakaisen kylästä ja sen asukkaista. Kylä on erikoislaatuisen tuntuinen paikka, jossa en ehkä välttämättä haluaisi asua itse. Kirjan alussa kylästä kerrotaan joitakin "faktatietoja", esimerkiksi kunnan pinta-ala (666,4 neliökilometriä). Historiasta ei tiedetä kovinkaan paljon. 

Varhaisimmat kirjalliset tiedot Uhriniituntakaisen kylästä ovat peräisin niinkin myöhäiseltä ajalta kuin 1500-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, mutta jo tätä ennen satunnaiset kulkijat kertoivat kohdanneensa erämaassa kummallisia kulkijoita, joista useat väittivät asuneensa niillä main. Asian ylös kirjannut pappismies arveli kyseessä olleen liikkuvaa elämäntapaa yhä ylläpitäneen lapinkansan, mutta seudulla kulkevissa tarinoissa puhuttiin myös peikoista ja metsänväestä. (s. 5)

Kirjan tarinat ovat näennäisesti ihan irrallisia toisistaan, mutta muutamia samoja henkilöitä niissä esiintyy. Samoin viitteitä ja vihjauksia samoihin tapahtumiin esiintyy useammassakin tarinassa. Näin kylästä ja sen väestä muodostuu tietynlainen käsitys ja mielikuva. Kaikki ei todellakaan ole ihan sitä miltä aluksi näyttää. 

Tykkään kirjailijan tyylistä ja siitä, miten pinnan alta löytyy ihan oikeita, vakaviakin asioita, vaikka tarina on kerrottu suhteellisen humoristiseen ja hitusen pelottavaan sävyyn. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa kirjan aloittava tarina Lokakuu, jossa kiusattu poika pakenee kiusaajiaan rantaan, loukkaa siellä jalkansa ja tapaa erikoisen tytön.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta
Karisto, 2016
229 sivua

Seita Vuorela: Lumi

Olen aina tykännyt Seita Vuorelan (ent. Parkkola) nuortenkirjoista, eikä hänen viimeiseksi teoksekseen jäänyt Lumi (WSOY 2016) tehnyt poikkeusta. Vilja-Tuulia Huotarisen viimeistelemä kirja on järkyttävän kaunista kieltä ja tarinointia. 

Kuka muu voisi pelastaa persialaisen pojan jäisestä vankilasta kuin persialainen tyttö. 
Teheran on ensimmäinen luku Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan. Se tuntuu mahdottomalta haasteelta 15-vuotiaalle pojalle, ja siksi Siamak ei ajattele juuriaan. Pohjoinen on hänelle ainoa koti, rakastaahan hän lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi. 
Kun perheeseen muuttaa Iranista paennut lapsuudenystävä Atisha, ovi muistoihin aukeaa. Atisha ei ole koskaan nähnyt lunta, mutta tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelmaa totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Tytön mielestä Siamakin pitäisi taas alkaa muistaa. (takakansiteksti)

Huh. Todella hieno tarina ja kantta myöten viimeistelty paketti. Atishan muutto Siamakin perheeseen hämmentää perheen pakkaa tehokkaasti, eikä juuri mikään mene niin kuin Siamakin vanhemmat etukäteen kuvittelivat. Äiti uskoo saavansa nyt "oikean iranilaisen tyttären", oma kun on syntynyt Suomessa. Atisha ei kuitenkaan koe iranilaisen kulttuurin hänelle osoittamaa paikkaa omakseen vaan haluaa enemmän vapautta. Toisaalta Atisha on hyvinkin perinteitä kunnioittava ja haluaa takoa Siamakin päähän järkeä. Soppa on valmis. Sitten yhdet kotibileet muuttavat kaiken, eikä mikään enää voi olla niin kuin ennen. 

Kaiken keskellä kulkee satu Lumikuningattaresta, jota Atisha kirjoittaa uuteen kuosiin. Voiko loppu olla onnellinen? 

Kirjalla nappaan pisteen Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 33: kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Seita Vuorela: Lumi 
Viimeistellyt Vilja-Tuulia Huotarinen 
WSOY, 2016 
240 sivua

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Yksi tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaista on Juuli Niemen Et kävele yksin (WSOY 2016), eikä ollenkaan syyttä.

"Kuvitellaan yhdessä. Ollaan tässä, vierekkäin, sinä puristat kädestäni lujaa. Ei tämä ole leikkiä eikä varsinkaan totta."
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan yksinhuoltajaäiti on boheemi taiteilija ja Ada on tottunut olemaan vastuuta kantava kiltti tyttö, joka ei jää kenekään mieleen. 
Egzonin perhe on Kosovosta, mutta hän ei ole koskaan käynyt siellä mistä hänen sanotaan tulevan. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi. 
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Kahdesta mahdollisimman erilaisesta taustasta tulevat tyttö ja poika rakastuvat ja ottavat riskin. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi. (takakansiteksti) 

"Ada maistuu minttuteeltä. Ehkä muistan sen maun ikuisesti juuri ennen kuin kosketan toista. En kosketa enää ketään toista. En ole koskaan koskettanut ketään toista."  (s. 99)

Juuli Niemi kirjoittaa runollisen kaunista tekstiä, jossa riittää luettavaa myös rivien välissä. Adan ja Egzonin epätodennäköinen rakkaustarina on aluksi pakahduttavan kaunista ja hentoa viivaa, mutta ajan myötä paksummat ja rumemmat tussiviivat hiipivät sotkemaan kokonaiskuvaa. Kuva ei ehdi edes kunnolla valmiiksi, kun paperi jo repeää. 

Tällä kirjalla on varmaan erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa. Minulle tästä jäi kuitenkin jotain puuttumaan, ikuinen romantikko kun olen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Juuli Niemi: Et kävele yksin 
WSOY, 2016 
362 sivua

Esko-Pekka Tiitinen: Neljän tuulen paita

Esko-Pekka Tiitisen uusi nuortenkirja Neljän tuulen paita (Aula & co 2016) on kertomus herkästä lapinpojasta, joka ihastuu maahanmuuttajatyttöön. 

"Mut en oo menos bäkkii.
Mua ei pidättele häkki. 
Liian vahva liian bläkki." 
Noin räppää Musta Barbaari, jota Pekko kuuntelee pörrätessään mopolla ympäri kaupunkia. Kun kirjastovirkailija käy koulussa pitämässä luennon Nimettömästä kirjasta, alkavat merkilliset tapahtumat vyöryä Pekon elämään. Takaisin Lappiin on pitkä matka, Libanoniin vielä pidempi, mutta nyt on uskallettava kohdata itsensä ja monet aratkin asiat uudella tavalla. 
On uskallettava tutustua myös Damlaan, koulun uuteen oppilaaseen, jonka korvassa killuu legopalikka ja lyijykynänpätkä. Bensa haisee, karavaanit kulkevat, kysymyksiä sataa, mutta kuka tietää kuinka suureksi paperille piirretty pieni sydän voi kasvaa? (takakansiteksti)

Ilahduttavan raikas ja nopeasti luettava kertomus! Miehen kirjoittama kirja jossa on poikapäähenkilö on suhteellisen harvinainen tuttavuus ainakin minulle, mutta hyvä että edes muutamia aina silloin tällöin tulee vastaan. 

Pekko on pohjoisen poikia, mutta pärjää enemmittä kommenteitta jätettyään hoot puheestaan pois. Uudessa kotipaikassa ollaan perustamassa vastaanottokeskusta, mikä ei tunnu muutamille paikkakuntalaisille sopivan. Mielipiteet ovat jyrkkiä, ja Pekosta se tuntuu ahdistavalta, varsinkin hänen tutustuttuaan kurdityttö Damlaan. 

Kokonaan uusille urille Pekon ajatusmaailman vipuaa kirjoista luennoiva Mustonen. Pekko ja Damla löytävät koulun pihalta Mustosen pudottaman kirjan ja päättävät palauttaa sen yhdessä. Tästä alkaa nopeasti kehittyvä ystävyys ja ihastuminen - ja monta muuta ihanaa asiaa.

Hyvän mielen kirja! :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Esko-Pekka Tiitinen: Neljän tuulen paita
Aula & co, 2016
131 sivua

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus (Tuhat kerrosta #1)

E-kirjojen lainaamisen kätevyyden huumaamana rohkaistuin tutkailemaan myös Elisa kirjan tarjontaa tarkemmin, ja saman tien tekemään muutamia hankintojakin. Onneksi oli kirjamessuviikko ja sen myötä hyviä tarjouksia. :)

Katharine McGeen uusi nuorille aikuisille suunnattu romaani on hitusen hankala sijoittaa mihinkään genreen. Ollaan tulevaisuudessa, siispä kirja vaikuttaa scifiltä, mutta ei kuitenkaan varsinaiselta dystopialta. Kirjaston luettelointitiedoista löytyy asiasana "spekulatiivinen fiktio", johon kirja kyllä sopii (kuten lähes joka ikinen kirja, itse asiassa... :)). Kyllä tätä kuitenkin jonkinlaisena dystopianakin luki, vaikkei varsinaista yhteiskuntaa vastustavaa kapinointia kirjasta löydykään, ainakaan tästä sarjan aloitusosasta. 

New York vuonna 2118. Kaikki haluavat päästä huipulle, mutta kun on tarpeeksi korkealla, ei ole muuta suuntaa kuin alas.
Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Nuori nainen putoaa tuhatkerroksisen pilvenpiirtäjän ylimmästä kerroksesta, ja hänen kuolemansa sytyttää skandaalin, joka houkuttelee sekä yläkerrosten eliittiä että pohjakerrosten hylkiöitä.

Pilvenpiirtäjän huipulla, kaikkien yläpuolella asuu nuori nainen, joka on geneettisesti luotu täydelliseksi. Hänellä on kaikki – paitsi juuri se, mitä hän eniten haluaisi.

Koukuttavan trilogian avaus on energinen ja elämää sykkivä, säkenöivä visio tulevaisuudesta, jossa kaikki on mahdollista – jos tahtoo tarpeeksi. (kustantajan esittely) 

Tarinassa on useita henkilöitä, joiden kertomana tapahtumia viedään eteenpäin: adoptiosisarukset Avery ja Atlas; Atlasiin ihastunut Leda; Eris, jonka syntyperään liittyvä salaisuus muuttaa koko hänen elämänsä; Erisin jättänyt Cord, joka ihastuu Ryliniin, jonka poikaystävä Hiran taas joutuu vankilaan; hakkeritaituri Watt apurinsa Nadian kanssa... ja varmaan vielä joku jäi mainitsemattakin. Näkökulmia - ja salaisuuksia - on siis useita, ja nuorten elämä tuntuu sisältävän pääasiassa villejä juhlia ja runsaasti päihteitä. 

Kuolemantapaus, josta esittelytekstissä mainitaan, vaikuttaa usean nuoren elämään ratkaisevasti, ja salaisuudet vain lisääntyvät. Jatko-osissa varmaankin sitten selviää, pysyvätkö salaisuudet salassa. Epäilen kyllä vahvasti...

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Katharine McGee: The Thousandth Floor 
Suomentanut Annika Eräpuro 
Otava, 2016 
e-kirja

Kiera Cass: Valinta (Valinta #1)

Iik! Ihanan kirjan luin! Kiera Cassin Valinta (Pen & Paper 2016) osoittautui täysin erilaiseksi kirjaksi kuin kuvittelin, siis huomattavasti paremmaksi!

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä. 
America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset. 
Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle. (takakansiteksti)

Olen jotenkin ihan hämilläni tästä kirjasta. Kuvittelin että se on täyttä höttöä ja tingeltangelia, mutta eipä ollutkaan! Kansikuva antaa odottaa disneymäistä kimallusta, mutta yllättäen kirjassa onkin dystopian piirteitä: syntymässä valmiiksi määritelty elämä, kastijako, maailmansotia onkin ollut jo neljä, kapinalliset uhkaavat... ja kaiken tämän lisäksi löytyy myös sitä glamouria ja säihkettä. Vau! :) 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Kiera Cass: The Selection 
Suomentanut Laura Haavisto 
Pen & Paper, 2016 
340 sivua

Estelle Maskame: DIMIMY - kaipaan (Dimily #3)

Viime viikonloppu kutistui lauantaisen työpäivän myötä yhteen päivään, jonka käytin tehokkaasti lukemiseen. Lukulampun alla viihdyin Estelle Maskamen teoksen DIMIMY - kaipaan (Did I Mention I Miss You?) (Gummerus 2016) kanssa. Sarja on koukuttanut minut äärimmäisen tehokkaasti, ja onneksi sain kolmannen osan näin pian käsiini toisen osan lukemisen jälkeen. :)

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler... 
Missä Tyler on ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat? (takakansiteksti) 

Trilogia saa tässä kirjassa arvoisensa päätöksen. Asiat järjestyvät juuri niin kuin pitääkin eikä rattaisiin laiteta enempää kapuloita. Eden ja Tyler tuntuvat sopivan toisilleen todella hyvin, ja vaikeuksia heidän suhteensa alussa on ollut enemmänkin kuin tarpeeksi. Niinpä tämä päätösosa oli siinäkin mielessä varsinaista hyvän mielen lukemista. 

Sarjan myötä henkilöiden lisäksi tutuksi on tullut kolme erilaista amerikkalaista kaupunkia: Santa Monica, New York ja Portland. En ole tutustunut kirjailijan elämään oikeastaan yhtään, tiedän vain että hän on skotlannista kotoisin. Ympäristökuvaukset ovat ainakin meikäläiselle maailmaa kiertämättömälle maallikolle hyvin vakuuttavia, ja voin vain olettaa että kirjailija on joko käynyt itse näissä paikoissa tai sitten muuten tutustunut niihin todella hyvin. :)

Yksi asia, jota olen pohtinut ja ihmetellyt koko sarjan lukemisen ajan, on tuo asetelma, johon koko idea perustuu: sisarpuolten välinen suhde. Itse en jotenkin osaa suhtautua siihen mitenkään paheksuvasti, sillä eihän kyse ole todellakaan verisukulaisista, vaan ihmisistä jotka tapaavat toisensa kuin ketkä tahansa toisiinsa tutustuvat - he nyt vain sattuvat ihastumaan toisiinsa. Mitä väliä sillä on, vaikka heidän vanhempansa olisivatkin parisuhteessa keskenään? No, voihan se olla että tämäkin asia on on isompi juttu jollekin toiselle, itselleni tällainen tilanne on nimittäin tuttu ihan elävästä elämästäkin. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Estelle Maskame: Did I Mention I Miss You?
Suomentanut Sirpa Parviainen
Gummerus, 2016
375 sivua

Katy Birchall: It girl : suosituksi yhdessä päivässä (It girl #1)

Katy Birchallin esikoisteos It girl : suosituksi yhdessä päivässä (Bazar 2016) oli kansikuvansa mukaisesti hauskaa ja viihdyttävää "tyttöjen hömppää". Ihan positiivisessa mielessä. 

Kukapa ei haluaisi olla koulun suosituin tyttö! 
14-vuotias Anna on juuri muuttanut Lontooseen uuteen kouluun. Hänellä on kaksi ystävää, Jess ja Danny, mutta muuten koulun sosiaalinen elämä tuntuu haasteelliselta. Varsinkin, kun Anna onnistuu sytyttämään koulun suosituimman tytön hiukset tuleen ja hänen pitäisi löytää tanssipari kevätjuhlaan. 
Annan suosio koulukavereiden silmissä kuitenkin nousee yhtäkkiä räjähdysmäisesti, kun hänen toimittajaisänsä menee kihloihin kuuluisan filmitähden kanssa ja paparazzien piiritys alkaa. Silloin ei edes piiloutuminen siivouskomeroon tunnu auttavan, vaan Annan on yritettävä sopeutua elämään koulun suosituimpana tyttönä. (takakannesta)

Koko tämä "it girl" -käsite oli minulle aivan vieras, mutta ilmeisesti sillä tarkoitetaan jonkinlaista seurapiirien ja median lemmikkiä. Wikipedia selittää termin: "viehättävä, seksikäs nuori nainen, joka saa tiiviisti mediatilaa, joka ei liity hänen henkilökohtaisiin saavutuksiinsa tai huomio on liian suurta omiin saavutuksiin nähden. It-girlinä olo on väliaikaista, joko heistä tulee todellisia julkisuuden henkilöitä tai he unohtuvat." 

Hömpähtävästä alkuasetelmasta (nuori toheloiva tyttö joka haluaisi olla suosittu) rakentuu tietenkin juuri sitä: hömppäa - ei tätä juuri muulla sanalla pysty kuvailemaan. Mutta hömpälläkin on oma paikkansa, näitä kirjoja tarvitaan myös nuorille kaiken angstin ja kipuilun keskelle.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Katy Birchall: The it girl (2015)
Suomentanut Eija Hirvonen
Bazar, 2016
333 sivua

J.S. Meresmaa: Naakkamestari

Taivas pimeni. Ilma viuhui satojen siipien pehmeistä iskuista. Nostin katseeni valtavaan naakkaparveen, joka lensi pihamaan yli talojen kattoja hipoen. Niiden naksahtelevat ja kirskuvat äänet kutistivat sisäpihan luolan kokoiseksi. Kun parven häntäpää katosi ja pilvien siilaama päivänvalo palasi, pettymys raapaisi sydänalaa. En tiedä, mistä mieleeni johtui järjetön, pakahduttava toive, että ne olisivat ottaneet minut mukaansa."
Valumestari Lundanin verstas on Ennin koti. Hän kaipaa joka päivä vanhempiaan, jotka eivät koskaan tulleet hakemaan häntä. Eräänä aamuna Enni löytää naakan - ja hänen elämänsä muuttuu. Täysin. 
Naakkamestari on Tampereelle vuoteen 1900 sijoittuva kertomus, joka yhdistää vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia. (takakansiteksti) 

Viime vuonna Robustoksen pienoisromaanikilpailun voittanut J.S. Meresmaan Naakkamestari (Robustos 2016) oli virkistävän erilainen lukukokemus. Vaihtoehtohistoria on itselleni aina mieleinen ja kiinnostava juttu, ja kun tähän on vielä yhdistetty steampunk-henkisiä juttuja, niin aina vaan paremmalta vaikuttaa. :) Oman mielenkiintoisen lisänsä tuovat varsinaisen tarinan rikkovat mutta siihen olennaisesti liittyvät Aamulehden artikkelipätkät, joihin kirjailija jälkisanoissaan kertoo hakeneensa innoitusta ja oppia oikeista vuonna 1900 ilmestyneistä Aamulehdistä, "joskin osa artikkeleista on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta".

Raajarikko, rampa, huutolaiskakara, elätinkummitus. Näihin nimityksiin Enni on saanut tottua Lundaneilla asuessaan, varsinkin Lundanien Senja-tyttären suusta. Ystävällisyyteen Enni ei ole päässyt tottumaan, ystävistä puhumattakaan. Kunnes sitten Ennin hoidettua loukkaantunutta naakkaa (joka sitten kuitenkin kuoli ja katosi) hän löytää tyynynsä alta ystävällisen kiitoskirjeen. Tulipalon uhatessa Lundanien verstasta ja taloa Enni päättää lähteä tiehensä, tapaa kirjeen toimittaneen Jylyn ja päätyy tämän kanssa salaperäiseen tehtaaseen. Siellä Enni saa kuulla Naakkamestarista, ja hänen elämänsä muuttuu täysin. Isän ja äidin kohtaloistakin Enni pääsee lopulta selville. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
J.S. Meresmaa: Naakkamestari 
Robustos, 2016
163 sivua

3 x päihteistä lanu-kirjoissa

Päihteet on aina takuuvarmasti puhuttava aihe, niin aikuisten kuin lasten ja nuorten kirjallisuudessakin. Tuntuu, että tänä vuonna lanu-kirjoissakin päihteisiin liittyviä kirjoja on ilmestynyt tavallista enemmän - näiden kolmen lisäksi olen jo aiemmin blogannut Johanna Hulkon K18-kirjasta, jossa alkoholi on merkittävässä osassa. 

Alkoholista puhutaan myös Lina Stoltzin teoksessa Huomenna ei tarvitse pelätä (Barents 2016). 

Liljalla on salaisuus. Hän ei kuolemakseenkaan halua kertoa siitä. Edes paras kaverinsakaan ei saa tietää. Ryyppäävä äiti - mikä häpeä. Lilja ei vaan selviä siitä, ja luciajuhlakin painaa päälle. Ajatella, jos äiti ei pystykään tulemaan? Tai vielä pahempaa: jos hän ilmaantuukin juhlaan ja häpäisee Liljan kokonaan... Näin ei saa päästä käymään! (takakansiteksti)

Vanhempien alkoholismi on aika paljon käsitelty aihe lanu-kirjallisuudessa, mutta jotenkin äkkiseltään tuntuu että yleensä juoppona vanhempana kuvataan nimenomaan isä. Tässä kirjassa äiti on se, jota joutuu häpeämään. Kovin rankkoja kuvauksia kirjassa ei onneksi ole, ehkä kirja onkin suunnattu suht nuorille.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Lina Stoltz: Imorgon är allt som vanligt (2014) 
Suomentanut Kirsti Johansson
Barents kustannus, 2016
102 sivua

Aika "pienille" suunnatulta vaikuttaa myös Mari Kujanpään Emman salainen toive (Otava 2016), ainakin kansikuvan perusteella. 

Emma ei uneksinut prinsessaelämästä. Hän toivoi olevansa ihan tavallinen huoleton tyttö, jolla oli samanlainen hassunhauska perhe kuin naapurin tytöillä. 
Emman mielestä kaikki Harmaksilla oli ihanaa: siivouspäivät ja karkkilakko, lapaslaatikot, joista toisessa luki Fredrika ja toisessa Saima. Tavarat olivat siististi ja järjestelmällisesti, aivan eri tavalla kuin äidin luona. 
Mummin ja ukin luokse muutettuaan Emman ei pitkästä aikaa tarvinnut huolehtia mistään. Mutta suru ja pelko olivat pinttyneet häneen kuin vanha maali. Onneksi Fredrika puhui tuulen viuhumaan korvissa ja seikkailun kutittamaan nenää! (takakannesta) 

Tässäkin kirjassa (päihde)ongelmainen perheenjäsen on nimenomaan äiti. Isästä ei taideta juuri mitään puhuakaan. Emman äiti on narkomaani, ja siksi kykenemätön huolehtimaan tytöstä. Emma pääsee asumaan mummin ja ukin luokse, missä hän viihtyy kyllä hyvin, mutta huolehtii koko ajan ettei hänestä vain olisi mitään vaivaa. Naapurin perhe-elämä vaikuttaa hänen mielestään idylliseltä, mutta sielläkin on omat hankaluutensa ja vastoinkäymisensä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Mari Kujanpää: Emman salainen toive
Otava, 2016
189 sivua

Huumeisiin sotkeudutaan myös Teija Rekolan nuortenkirjassa Top models (Reuna 2016), joka kertoo kansainvälisestä mallibisneksestä.

Upeita vaatteita, huippusuunnittelijoiden näytöksiä, matkoja, rahaa, hyviä bileitä... Noora ja Erika haaveilevat luksuselämästä lähtiessään mallintöihin Pariisiin. 
Tyttöjen tie vie kuvauksiin ja catwalkeille, mutta myös keskelle skandaaleja ja muotimaailman tylyä todellisuutta. 
Vetävästi kirjoitettu Top models kulkee Helsingistä Pariisiin, New Yorkista Roomaan ja kertoo mallibisneksestä sen, mikä ei muotikuvissa ja tosi-tv:ssä näy. (takakansiteksti) 

Omasta näkövinkkelistäni katsoen jokseenkin epäuskottavan tuntuinen tarina. Tokihan näin voi käydä: voitat lehden kilpailusta pääsyn mallimaailmaan, pääset saman tien ulkomaille töihin. En tiedä, kun ei tällaisesta ole minkäänlaista kokemusta edes tuttavapiirin kautta. Kovin suurena yllätyksenä nämä huumekuviot eivät tulleet, juorulehtien perusteellakin kun vaikuttaa siltä että muotimaailman huipulla huumeet ovat lähes arkipäivää. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Teija Rekola: Top models 
Reuna, 2016
261 sivua

Näistä kirjoista Kujanpään Emman salainen toive on ehdottomasti suosikkini, suht rankasta aiheestaan huolimatta valoisasti kirjoitettu tarina.

Julie Murphy: Dumplin

Kaunis, sanoo Bo. Läski, ajattelen minä. Mutta onko mahdollista olla kumpaakin yhtä aikaa?
Willowdean eli Will on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kunnes työpaikan hottis Bo ihastuu häneen, ja yhtäkkiiä hän joutuu vastakkain aivan uuden epävarmuuden kanssa.
Kun Willin selleriä muistuttava äiti järjestää missikisat, Will ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Teksasilaista pikkukaupunkia odottaa kaikkien aikojen show. (takakansiteksti)

Julie Murphyn Dumplin (Otava 2016) oli pitkästä aikaa sellainen nuortenkirja, että ostin sen saman tien omaksi heti sen ilmestyttyä, pelkästään ennakkotietojen perusteella. Sen enempää paljastuksia tekemättä totean, että pystyn samaistumaan päähenkilöön ihan täysillä, paitsi että tämä vaikuttaa paljon rohkeammalta ja itsetunnoltaan paremmalta kuin minä ikinä. Eikä minun työpaikoillani ole ikinä ollut yhtään hottista. :D

Ylipainoisen elämä ei ole ikinä helppoa, puhumattakaan teini-iästä. Silloin sitä on kaikenlaiselle arvostelulle herkimmillään, vaikkei se tietysti koskaan hauskaa ole. Kirjan päähenkilö Willowdean, jolle äiti on antanut idioottimaisen lempinimen Dumplin (sanakirja.org-sivun mukaan "myky, kokkare, kultamussukka, pullukka"), on kuitenkin päättänyt elää täyttä elämää huolimatta kiloistaan - ja siitä, että Lucy-täti kuoli läskiensä takia. Ylipainoa ei siis mitenkään ihannoida, mutta siitä uskalletaan puhua ja sen kanssa elää. 

Amerikoissahan ylipaino on varmasti vielä suurempi ongelma kuin missään muualla, käsittääkseni etenkin etelävaltioiden alueella. Siksikin minusta on hienoa, että tällainen kirja on kirjoitettu tuomaan toivoa niin Yhdysvaltojen kuin muidenkin maiden ylipainoisille nuorille ja aikuisille. Kirjailija Julie Murphy on itsekin kotoisin Teksasista, eikä kuvista päätellen ole niitä pienimpiä ihmisiä. Hatunnosto, kiitos ja kumarrus hänelle! :)

Mistä kirja minulle: oma ostos 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Julie Murphy: Dumplin' (2015)
Suomentanut Peikko Pitkänen 
Otava, 2016
335 sivua

Estelle Maskame: DIMINY - tarvitsen (Dimily #2)

Parisen kuukautta sitten luin Estelle Maskamen Dimily-trilogian ensimmäisen osan ja yllätyin positiivisesti. Nyt jatkoin sarjan toiseen osaan DIMINY - tarvitsen (Did I Mention I Need You) (Gummerus 2016), joka ei aivan yltänyt aloitusosan tasolle. 

On kulunut vuosi siitä, kun 18-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa... ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden. Jokin Edenissä kuitenkin läikähtää, kun Tyler kutsuu hänet kesäksi luokseen New Yorkiin - huolimatta siitä, että Eden on onnellinen uuden poikaystävänsä kanssa ja Tylerkin elää nyt uutta elämää. 
Kesä kaksin kaukana perheistä ja ystävistä New Yorkin vastustamattomassa sykkeessä osoittaa, etteivät Eden ja Tyler ole päässeet yli toisistaan. Mutta voivatko he vastustaa kiusausta? Ja mitä seuraa, jos he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä? (takakansiteksti) 

Hyvin tutun kaavan mukaan tässä mennään edelleen. Kun viimeksi inhottiin, sitten ihastuttiin ja taisteltiin tunteita vastaan, niin nyt mennään ehkä vähän syvemmälle - rakastetaan ja taistellaan tunteita vastaan. Ja sitten taistellaan niiden puolesta. Ja kun sitten saadaan jopa liittolaisia, käännytään kuitenkin taas taistelemaan niitä vastaan. Aika radikaalistikin. Mielenkiinnolla odotan kolmatta osaa. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Estelle Maskame: Did I Mention I Need You? (2015)
Suomentanut Sirpa Parviainen 
Gummerus, 2016 
384 sivua