Kukko kainalossa -lukuhaaste lähenee loppuaan, ja nyt onkin korkea aika saada viimeisteltyä bloggaus kirjasta, jonka luin jo ennen joulua. Pamela Brownin Lapsentyttönä Singaporeen (Otava 1964) kuuluu Isojen tyttöjen kirjasto -sarjaan, jossa julkaistiin aikanaan kirjoja "melkein aikuisille", kuten kirjan sisätakakannessa lukee. Kirja on vanha ja kansipaperiton, joten kirjan sisällöstä minulla ei ollut haisuakaan ennen sen avaamista. Valitsin sen luettavaksi täysin nimen perusteella.
Päähenkilö on nuori neitokainen nimeltä Fenella. Kirjan alussa hän asuu Lontoossa tätinsä luona, kun vanhemmat ovat matkustaneet Malaijan liittovaltioon opettelemaan kumipuiden viljelyä. Koulun päätyttyä Fenella haluaa päästä tätinsä hoivista vanhempiensa luokse, muttei halua enää pyytää apua tädiltä. Niin hän päätyy laittamaan lehteen ilmoituksen: Kahdeksantoistavuotias tyttö joka lentää Penangiin elokuussa kaitsee lapsia matka-avustusta vastaan. Vastoin tädin ennustuksia Fenella saakin toimeksiannon: hänen pitäisi saattaa kaksi lasta Singaporeen saakka.
Niin alkaa melkoinen seikkailu. Ensin Lontoosta Zürichiin, sieltä Beirutiin, sieltä Karachiin, Kalkuttaan ja lopulta Singaporeen. Yli kuudenkymmenen vuoden takaisen lentomatkan kuvaus on hullunkurisen tuntuista: lentoemäntä tarjoilee savukkeita, lennon aikana ei saa käyttää matkaradiota, ja välilaskujen aikana matkustajat pääsevät lentoasemalle peseytymään. Singaporeen saavuttuaan Fenella joutuu kuitenkin vielä suurempaan seikkailuun: lasten vanhempia ei löydy mistään, ja Fenella joutuu jäämään huolehtimaan lapsista.
Kaiken kaikkiaan kirja oli varsin viehättävä kuvaus suht yläluokkaisesta elämästä 1950-luvulla. Sopiva ripaus hymyilyttävän viatonta romantiikkaakin on saatu kirjaan mukaan. Kirjan myötä Kukko kainalossa -lukuhaasteen lisäksi edistyy oma kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Pamela Brown: As Far as Singapore (1959)
Suomentanut Kyllikki Hämäläinen
Otava, 1964
180 sivua
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maailmanvalloitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maailmanvalloitus. Näytä kaikki tekstit
perjantai 26. tammikuuta 2018
sunnuntai 22. lokakuuta 2017
Kirjoja moniin eri haasteisiin
Tässäpä taas niputettuna muutama kirja, joista en ihan hirveästi keksi sanottavaa, mutta haluan ne blogiini ottaa mukaan kuitenkin, kun kirjat sattuvat sopimaan passelisti meneillään oleviin haasteisiin. :)
Antti Tuurin Tangopojat (Otava 2016) sopii Muuttoliikkeessä-haasteeseen. Kirja keskittyy kuvaamaan 1960-luvun tyypillistä tilannetta: lähdetään Ruotsiin leveämmän leivän toivossa.
Saulilla on Kauhavalla kesken monta asiaa, etenkin suhde oikulliseen Elinaan. Elina on laulusolisti tanssiorkesterissa, jossa Sauli soittaa haitaria. Orkesteri hajoaa, kun Elina yllättäen lähtee Ruotsiin. Sauli päättää lähteä perästä, Volvon tehtailla olisi töitä tarjolla.
Nousevan auringon talo, suomalaisten miesten majapaikka Skövdessä, opettaa maan tavoille. Raskaan tehdastyön lomassa Sauli elättelee haavetta soittamisesta. Sana lahjakkaasta hanuristista leviää, ja Sauli alkaa työn ohessa soittaa Tangopojat-orkesterissa. Se vetää suomalaispaikkakuntien tansseihin jopa tuhansia innokkaita. Kaiken aikaa Sauli yrittää kuitenkin jäljittää Elinaa, joka tuntuu kokonaan kadonneen.
Suuri muutto tyhjensi Suomen maaseudun ja vei 1960-luvulla satojatuhansia työikäisiä Ruotsin teollisuutta rakentamaan. Sopeutuminen ei aina sujunut tangon sulavin askelin. (takakansiteksti)
Tammikuu 18 -teoksen yhteydessä taisin tulla jo sanoneeksi jotain Tuurin tyylistä. Tähän kirjaan se sopi ehkä hitusen paremmin, tai ainakaan se ei tuntunut niin häiritsevältä. Siirtolaisuuden kuvaus on ihan kiehtovaa, mutta minua alkoi tuo naisen perään haikailu jo ärsyttää.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Antti Tuuri: Tangopojat
Otava, 2016
317 sivua
Helmet-haasteessa yksi hankalalta tuntuva kohta oli 48: kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän. Tähänhän olisi toki sopinut esim. mikä tahansa tietokirja... mutta halusin mieluummin lukea jonkun ihan ennestään tuntemattoman romaanin. Niitäkin kun toki kirjastosta löytyy! ;) Valitsin luettavaksi Ros Wynne-Jonesin Etelä-Sudaniin sijoittuvan esikoisteoksen Sade lankeaa (Like 2010) ihan siksikin, että sillä saan edistettyä myös kaunokirjallista maailmanvalloitustani.
Punatomuisen eteläsudanilaiskylän sateista on kulunut niin kauan, että pikkulapset ovat vain kuulleet puhuttavan taivaalta lankeavasta vedestä. 40-vuotinen sota on peittänyt muistot rauhasta. Kun kolme länsimaista avustustyöntekijää juuttuu sinne, missä runoilijat kantavat rynnäkkökivääriä ja kapinallisjohtajat vahtivat jokaista liikettä, heidän läsnäolonsa synnyttää yhtä paljon toivoa kuin uhkia.
Nuori lääkäriopiskelija Maria joutuu silmätysten traagisten tapahtumien ja lyhyeksi jäävien elämäntarinoiden kanssa, mutta kuoleman saartamassa kylässä kytee luottamus parempaan. Sekä rakkaus että onni voivat selvitä myös nälänhädästä ja sodasta. (takakansiteksti)
Olipahan ainakin tosi erilainen kirja, en tämän tyylisiä ole kovin monta lukenut. Kirjailija on itse työskennellyt eri kriisialueilla, mm. Etelä-Sudanissa, eli kirja on varmastikin hyvin dokumentaarinen ja aitoihin tilanteisiin perustuva. Lukemiseen meni pitkään, ei ehkä ollut mikään suosikkikirjani, mutta sen verran mielenkiinto pysyi yllä että luin kirjan kokonaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Ros Wynne-Jones: Something Is Going to Fall Like Rain (2009)
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2010
366 sivua
Katarina Mazettin Seikkailuserkut-sarja sai jo toisen osansa tälle vuodelle. Voroja ja vompatteja (Otava 2017) jatkaa serkusten tarinaa aika lailla siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Tämä kirja osuu sopivasti Down Under -haasteen kohtaan 17: kirja, joka käsittelee jollakin tavalla Australian eläimiä.
Lomalle saariston rauhaan! Pääsiäismunia, herkkuaterioita, söpöjä vompatteja! Luonnonrauhasta ei tosin ole tietoakaan...
Kaikki neljä serkusta hihkuvat riemusta päästessään Frida-tädin Uikkusaareen pääsiäiseksi. Katinryökälekin otetaan tietysti mukaan. Täti aikoo perustaa saareen puiston, jonka vetonaulaksi hän on tilannut Australiasta vompatteja. Eläimet saapuvat sopivasti pääsiäisenä.
Yllättäen saareen veneilee moottoripyöräjengin jäseniä. Miehet mekastavat saaressa ja käyttäytyvät muutenkin uhkaavasti. Miksi ihmeessä? Julian, Pörrin, Jorin ja Alexin on otettava hurjan jengin aikeista selvää. (takakansiteksti)
Viisikkomainen meno jatkuu hurjaa jengiä peläten ja vielä hurjempia vompatteja kaitsien. Tädin suunnitelma eläinpuistosta ei miellytä kaikkia, ja ehkä juuri siksi moottoripyöräjengi ilmaantuu pelottelemaan Uikkusaaren väkeä. Neuvokkaat serkukset eivät kuitenkaan aio jäädä tarkkailemaan tilannetta sivusta, vaan päättävät ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Hauskoja ja vähän jänniäkin tapahtumia riittää. :)
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Katarina Mazetti: Kusinerna Karlsson : Vildingar och vombater (2012)
Suomentanut Ulla Lempinen
Otava, 2017
139 sivua
Antti Tuurin Tangopojat (Otava 2016) sopii Muuttoliikkeessä-haasteeseen. Kirja keskittyy kuvaamaan 1960-luvun tyypillistä tilannetta: lähdetään Ruotsiin leveämmän leivän toivossa.
Saulilla on Kauhavalla kesken monta asiaa, etenkin suhde oikulliseen Elinaan. Elina on laulusolisti tanssiorkesterissa, jossa Sauli soittaa haitaria. Orkesteri hajoaa, kun Elina yllättäen lähtee Ruotsiin. Sauli päättää lähteä perästä, Volvon tehtailla olisi töitä tarjolla.
Nousevan auringon talo, suomalaisten miesten majapaikka Skövdessä, opettaa maan tavoille. Raskaan tehdastyön lomassa Sauli elättelee haavetta soittamisesta. Sana lahjakkaasta hanuristista leviää, ja Sauli alkaa työn ohessa soittaa Tangopojat-orkesterissa. Se vetää suomalaispaikkakuntien tansseihin jopa tuhansia innokkaita. Kaiken aikaa Sauli yrittää kuitenkin jäljittää Elinaa, joka tuntuu kokonaan kadonneen.
Suuri muutto tyhjensi Suomen maaseudun ja vei 1960-luvulla satojatuhansia työikäisiä Ruotsin teollisuutta rakentamaan. Sopeutuminen ei aina sujunut tangon sulavin askelin. (takakansiteksti)
Tammikuu 18 -teoksen yhteydessä taisin tulla jo sanoneeksi jotain Tuurin tyylistä. Tähän kirjaan se sopi ehkä hitusen paremmin, tai ainakaan se ei tuntunut niin häiritsevältä. Siirtolaisuuden kuvaus on ihan kiehtovaa, mutta minua alkoi tuo naisen perään haikailu jo ärsyttää.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Antti Tuuri: Tangopojat
Otava, 2016
317 sivua
Helmet-haasteessa yksi hankalalta tuntuva kohta oli 48: kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän. Tähänhän olisi toki sopinut esim. mikä tahansa tietokirja... mutta halusin mieluummin lukea jonkun ihan ennestään tuntemattoman romaanin. Niitäkin kun toki kirjastosta löytyy! ;) Valitsin luettavaksi Ros Wynne-Jonesin Etelä-Sudaniin sijoittuvan esikoisteoksen Sade lankeaa (Like 2010) ihan siksikin, että sillä saan edistettyä myös kaunokirjallista maailmanvalloitustani.
Punatomuisen eteläsudanilaiskylän sateista on kulunut niin kauan, että pikkulapset ovat vain kuulleet puhuttavan taivaalta lankeavasta vedestä. 40-vuotinen sota on peittänyt muistot rauhasta. Kun kolme länsimaista avustustyöntekijää juuttuu sinne, missä runoilijat kantavat rynnäkkökivääriä ja kapinallisjohtajat vahtivat jokaista liikettä, heidän läsnäolonsa synnyttää yhtä paljon toivoa kuin uhkia.
Nuori lääkäriopiskelija Maria joutuu silmätysten traagisten tapahtumien ja lyhyeksi jäävien elämäntarinoiden kanssa, mutta kuoleman saartamassa kylässä kytee luottamus parempaan. Sekä rakkaus että onni voivat selvitä myös nälänhädästä ja sodasta. (takakansiteksti)
Olipahan ainakin tosi erilainen kirja, en tämän tyylisiä ole kovin monta lukenut. Kirjailija on itse työskennellyt eri kriisialueilla, mm. Etelä-Sudanissa, eli kirja on varmastikin hyvin dokumentaarinen ja aitoihin tilanteisiin perustuva. Lukemiseen meni pitkään, ei ehkä ollut mikään suosikkikirjani, mutta sen verran mielenkiinto pysyi yllä että luin kirjan kokonaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Ros Wynne-Jones: Something Is Going to Fall Like Rain (2009)
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2010
366 sivua
Katarina Mazettin Seikkailuserkut-sarja sai jo toisen osansa tälle vuodelle. Voroja ja vompatteja (Otava 2017) jatkaa serkusten tarinaa aika lailla siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Tämä kirja osuu sopivasti Down Under -haasteen kohtaan 17: kirja, joka käsittelee jollakin tavalla Australian eläimiä.
Lomalle saariston rauhaan! Pääsiäismunia, herkkuaterioita, söpöjä vompatteja! Luonnonrauhasta ei tosin ole tietoakaan...
Kaikki neljä serkusta hihkuvat riemusta päästessään Frida-tädin Uikkusaareen pääsiäiseksi. Katinryökälekin otetaan tietysti mukaan. Täti aikoo perustaa saareen puiston, jonka vetonaulaksi hän on tilannut Australiasta vompatteja. Eläimet saapuvat sopivasti pääsiäisenä.
Yllättäen saareen veneilee moottoripyöräjengin jäseniä. Miehet mekastavat saaressa ja käyttäytyvät muutenkin uhkaavasti. Miksi ihmeessä? Julian, Pörrin, Jorin ja Alexin on otettava hurjan jengin aikeista selvää. (takakansiteksti)
Viisikkomainen meno jatkuu hurjaa jengiä peläten ja vielä hurjempia vompatteja kaitsien. Tädin suunnitelma eläinpuistosta ei miellytä kaikkia, ja ehkä juuri siksi moottoripyöräjengi ilmaantuu pelottelemaan Uikkusaaren väkeä. Neuvokkaat serkukset eivät kuitenkaan aio jäädä tarkkailemaan tilannetta sivusta, vaan päättävät ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Hauskoja ja vähän jänniäkin tapahtumia riittää. :)
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Katarina Mazetti: Kusinerna Karlsson : Vildingar och vombater (2012)
Suomentanut Ulla Lempinen
Otava, 2017
139 sivua
Tunnisteet:
3 tähteä,
Down Under,
Etelä-Sudan,
Helmet 2017,
kirjastosta,
Like,
Maailmanvalloitus,
Mazetti Katarina,
Muuttoliikkeessä,
Otava,
Seikkailuserkut,
Tuuri Antti,
Wynne-Jones Ros,
Yhteiskunnalliset romaanit
torstai 31. elokuuta 2017
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta : Maian tarina (Seitsemän sisarta #1)
Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta : Maian tarina (Bazar 2017) aloittaa uuden kirjasarjan seitsemästä nuoresta naisesta.
Maia D'Aplièse ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevenjärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.
Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo. (takakansiteksti)
Todella mukaansatempaavasti kerrottu tarina sisarussarjan vanhimmasta, Maiasta. Uteliaisuus koko tulevaa sarjaa kohtaan on valtava, ja tämä ensimmäinen osa jätti monia kysymyksiä avoimeksi. Ensinnäkin, sarjan nimi on Seitsemän sisarta, ja kuitenkin kirjassa puhutaan Maiasta ja hänen viidestä sisarestaan. Missä on seitsemäs? Myöskään sisarusten isästä, salaperäisestä Papa Saltista, ei kerrota juuri mitään. Paitsi se, etteivät tyttäretkään tiedä hänestä juuri mitään. Pieniä vihjeitä tästä eka kirjasta sai, mutta ihan varma ei vielä uskalla olla...
Papa Salt on osannut valmistautua kuolemaansa, ja jättänyt jokaiselle adoptiotyttärelleen kirjeen, jossa hän kertoo tämän taustasta. Myös kotipuutarhaan ilmestyvä armillaari kreikankielisine teksteineen liittyy tyttöjen elämään ja menneisyyteen. Sarjan ensimmäinen osa keskittyy sisaruksista vanhimpaan, Maiaan, joka ainoana tyttäristä on jäänyt lapsuudenkotiinsa asumaan. Kirje ja muut vihjeet johtavat Maian tien Brasiliaan, jonne hän päättää lähteä etsimään juuriaan. Avukseen Maia saa brasilialaisen kirjailijan, Floriano Quintelasin, joka on kiinnostunut kirjoittamisen lisäksi historiasta - ja Maiasta.
Vihjeistä löytyneiden koordinaattien perusteella Maia ja Floriano löytävät vanhan autiolta vaikuttavan talon, jonka puutarhassa on kaunis, kumman tutunnäköinen veistos. Talo osoittautuu asutuksi, mutta Maia ei koe olevansa tervetullut. Hän saa kuitenkin sisäköltä nipun kirjeitä, joiden avulla Maia saa lopultakin tietää, kuka hän on ja onko hänellä vielä sukulaisia elossa. Kirjeet avaavat kirjaan toisen tason, joka kertoo 1920-luvun Rio de Janeirosta, Pariisista ja nuoresta Izabelasta - Maian isoisoäidistä.
Kirjailijan tekemän taustatyön määrä näkyy kirjassa selkeästi. Rio de Janeiron kaupunki tulee todellakin eläväksi, samoin viime vuosisadan alun Pariisi. Kuuluisan Kristus-patsaan rakennustyökin on kiehtovaa seurattavaa. Patsaan käsiin liittyy arvoitus: niiden malliksi luultu brasilialaisnainen tunnusti kuolinvuoteellaan, etteivät hänen kätensä olleetkaan patsaan käsien malleina, ja tästä kirjailija kertoo saatesanoissa saaneensa idean kirjansa juoneen.
Vaikkei kirja kokonaan sijotukaan Brasiliaan, tärkeimmät tapahtumat kuitenkin sijoittuvat. Siksipä merkkaan Brasilian nyt valloitetuksi maailmanvalloitushaasteessani. :) Down Under -haasteesta kuittaan kohdan 41: kirja, joka aloittaa sarjan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Lucinda Riley: The Seven Sisters (2014)
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2017
677 sivua
Maia D'Aplièse ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevenjärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.
Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo. (takakansiteksti)
Todella mukaansatempaavasti kerrottu tarina sisarussarjan vanhimmasta, Maiasta. Uteliaisuus koko tulevaa sarjaa kohtaan on valtava, ja tämä ensimmäinen osa jätti monia kysymyksiä avoimeksi. Ensinnäkin, sarjan nimi on Seitsemän sisarta, ja kuitenkin kirjassa puhutaan Maiasta ja hänen viidestä sisarestaan. Missä on seitsemäs? Myöskään sisarusten isästä, salaperäisestä Papa Saltista, ei kerrota juuri mitään. Paitsi se, etteivät tyttäretkään tiedä hänestä juuri mitään. Pieniä vihjeitä tästä eka kirjasta sai, mutta ihan varma ei vielä uskalla olla...
Papa Salt on osannut valmistautua kuolemaansa, ja jättänyt jokaiselle adoptiotyttärelleen kirjeen, jossa hän kertoo tämän taustasta. Myös kotipuutarhaan ilmestyvä armillaari kreikankielisine teksteineen liittyy tyttöjen elämään ja menneisyyteen. Sarjan ensimmäinen osa keskittyy sisaruksista vanhimpaan, Maiaan, joka ainoana tyttäristä on jäänyt lapsuudenkotiinsa asumaan. Kirje ja muut vihjeet johtavat Maian tien Brasiliaan, jonne hän päättää lähteä etsimään juuriaan. Avukseen Maia saa brasilialaisen kirjailijan, Floriano Quintelasin, joka on kiinnostunut kirjoittamisen lisäksi historiasta - ja Maiasta.
Vihjeistä löytyneiden koordinaattien perusteella Maia ja Floriano löytävät vanhan autiolta vaikuttavan talon, jonka puutarhassa on kaunis, kumman tutunnäköinen veistos. Talo osoittautuu asutuksi, mutta Maia ei koe olevansa tervetullut. Hän saa kuitenkin sisäköltä nipun kirjeitä, joiden avulla Maia saa lopultakin tietää, kuka hän on ja onko hänellä vielä sukulaisia elossa. Kirjeet avaavat kirjaan toisen tason, joka kertoo 1920-luvun Rio de Janeirosta, Pariisista ja nuoresta Izabelasta - Maian isoisoäidistä.
Kirjailijan tekemän taustatyön määrä näkyy kirjassa selkeästi. Rio de Janeiron kaupunki tulee todellakin eläväksi, samoin viime vuosisadan alun Pariisi. Kuuluisan Kristus-patsaan rakennustyökin on kiehtovaa seurattavaa. Patsaan käsiin liittyy arvoitus: niiden malliksi luultu brasilialaisnainen tunnusti kuolinvuoteellaan, etteivät hänen kätensä olleetkaan patsaan käsien malleina, ja tästä kirjailija kertoo saatesanoissa saaneensa idean kirjansa juoneen.
Vaikkei kirja kokonaan sijotukaan Brasiliaan, tärkeimmät tapahtumat kuitenkin sijoittuvat. Siksipä merkkaan Brasilian nyt valloitetuksi maailmanvalloitushaasteessani. :) Down Under -haasteesta kuittaan kohdan 41: kirja, joka aloittaa sarjan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Lucinda Riley: The Seven Sisters (2014)
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2017
677 sivua
tiistai 8. elokuuta 2017
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Taisin mainita Terhi Rannelan Frausta postatessani, että haluan ehdottomasti lukea myös hänen ensimmäisen aikuisille suunnatun romaaninsa. No, nyt Punaisten kyynelten talo (Karisto 2013) on viimein luettu.
Kommunistisen agraariutopian perustaneet punakhmerit ovat lakkauttaneet kaupungit, rahan, perheen ja ihmisten muistot. Maaseudulle pakkosiirretty kansa raataa itsensä hengiltä riisipelloilla.
Chey Chan on määrätietoinen nainen, joka uskoo vallankumouksen välttämättömyyteen. Kauan eläköön Demokraattinen Kamputsea! Hän on ministerimiehineen vallankumouksen huipulla rakentamassa mallivaltiota, josta muut kansat ottavat vielä oppia.
Ennen kuin Vietnam vapauttaa Kamputsean punaisten khmerien ikeestä, vainoharhainen puolue Angkar kääntyy omiaan vastaan. Chan, hänen miehensä ja poikavauvansa viedään pahamaineiseen Tuol Slengin vankilaan.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin viiden lapsen äiti Vanna sytyttää jasmiinisuitsukkeen henkien taloon. Hän miettii, mitä isälle, äidille ja pikkuveljelle tapahtui 1970-luvun levottomina vuosina. Eräänä päivänä äidin kuiskaus kuuluu vuosien takaa. (kirjan kansiliepeestä)
Erittäin vaikuttava kirja aiheesta, josta en tiedä käytännössä yhtään mitään. Kaikki vähänkään politiikkaan viittava aihe on aina ollut minusta lähinnä äärimmäisen epäkiinnostavaa, niinpä en ole tähänkään kirjaan oikein osannut aiemmin tarttua, vaikka Rannela lempikirjailijoihini lukeutuukin. Vaan kylläpä näyttää kannattavan avartaa maailmankuvaansa...
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmeen eri aikaan: menneisyyteen vuoteen 1978, ja lähelle nykypäivää vuosiin 2005 ja 2009. Vuoden 1978 järkyttäviä tapahtumia seurataan usean eri henkilön näkökulmasta, nykypäivän osioissa näkökulma on Vannan (joka menetti koko perheensä levottomuuksissa) tai hänen miehensä (joka oli sotilas 1970-luvulla).
Erityisen koskettavaksi kirjan tekee se, että tapahtumat perustuvat ihan oikeasti tositapahtumiin. Kirjassa on mukana valokuvia punakhmerien vangeista; juuri se valokuva vangitusta äidistä pienen vauvansa kanssa, joka innoitti Terhi Rannelan kirjoittamaan tämän kirjan.
Mietin pitkään, laitanko kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 12 (politiikasta tai poliitikosta kertova kirja) vai 48 (kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän). Päädyin kuitenkin kohtaan 12 juuri siitä syystä, että politiikka on niin epäkiinnostavaa. :D Helmet-haasteen lisäksi kirja sopii Kukko kainalossa -haasteeseen, ja myös maailmanvalloitukseni etenee Kamputseaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Karisto, 2013
257 sivua
Kommunistisen agraariutopian perustaneet punakhmerit ovat lakkauttaneet kaupungit, rahan, perheen ja ihmisten muistot. Maaseudulle pakkosiirretty kansa raataa itsensä hengiltä riisipelloilla.
Chey Chan on määrätietoinen nainen, joka uskoo vallankumouksen välttämättömyyteen. Kauan eläköön Demokraattinen Kamputsea! Hän on ministerimiehineen vallankumouksen huipulla rakentamassa mallivaltiota, josta muut kansat ottavat vielä oppia.
Ennen kuin Vietnam vapauttaa Kamputsean punaisten khmerien ikeestä, vainoharhainen puolue Angkar kääntyy omiaan vastaan. Chan, hänen miehensä ja poikavauvansa viedään pahamaineiseen Tuol Slengin vankilaan.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin viiden lapsen äiti Vanna sytyttää jasmiinisuitsukkeen henkien taloon. Hän miettii, mitä isälle, äidille ja pikkuveljelle tapahtui 1970-luvun levottomina vuosina. Eräänä päivänä äidin kuiskaus kuuluu vuosien takaa. (kirjan kansiliepeestä)
Erittäin vaikuttava kirja aiheesta, josta en tiedä käytännössä yhtään mitään. Kaikki vähänkään politiikkaan viittava aihe on aina ollut minusta lähinnä äärimmäisen epäkiinnostavaa, niinpä en ole tähänkään kirjaan oikein osannut aiemmin tarttua, vaikka Rannela lempikirjailijoihini lukeutuukin. Vaan kylläpä näyttää kannattavan avartaa maailmankuvaansa...
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmeen eri aikaan: menneisyyteen vuoteen 1978, ja lähelle nykypäivää vuosiin 2005 ja 2009. Vuoden 1978 järkyttäviä tapahtumia seurataan usean eri henkilön näkökulmasta, nykypäivän osioissa näkökulma on Vannan (joka menetti koko perheensä levottomuuksissa) tai hänen miehensä (joka oli sotilas 1970-luvulla).
Erityisen koskettavaksi kirjan tekee se, että tapahtumat perustuvat ihan oikeasti tositapahtumiin. Kirjassa on mukana valokuvia punakhmerien vangeista; juuri se valokuva vangitusta äidistä pienen vauvansa kanssa, joka innoitti Terhi Rannelan kirjoittamaan tämän kirjan.
Mietin pitkään, laitanko kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 12 (politiikasta tai poliitikosta kertova kirja) vai 48 (kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän). Päädyin kuitenkin kohtaan 12 juuri siitä syystä, että politiikka on niin epäkiinnostavaa. :D Helmet-haasteen lisäksi kirja sopii Kukko kainalossa -haasteeseen, ja myös maailmanvalloitukseni etenee Kamputseaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Karisto, 2013
257 sivua
Tunnisteet:
5 tähteä,
Helmet 2017,
Historialliset romaanit,
Kamputsea,
Karisto,
kirjastosta,
Kukko kainalossa,
Maailmanvalloitus,
Psykologiset romaanit,
Rannela Terhi,
Yhteiskunnalliset romaanit
sunnuntai 6. elokuuta 2017
Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät
Olen varmaan tullut jossain vaiheessa maininneeksi, että uskonnollinen kirjallisuus ei ole varsinaisesti minun juttuni, tai ainakin jotain aiheeseen liittyvää on tullut mainittua. Siitä huolimatta pitää joskus astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Lukemaan minua houkutti nimenomaan se, että kirjailija Terhi Törmälehto on kainuulainen, ja tämä esikoisteos Vaikka vuoret järkkyisivät (Otava 2017) sijoittuu osittain Kainuuseen ja nimenomaan Kajaaniin. Tästä syystä kirja sopii myös hyvin Helmet-haasteen kohtaan 27: kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja. (Kai synnyinpaikkakunta voidaan laskea kotipaikkakunnaksi?)
Väkevä romaani uskosta ja epäuskosta, kaipuusta ja halusta kuulua johonkin, Kainuun yksinäisistä teistä ja Bogotan arvaamattomista kaduista. (takakansiteksti)
Elsa varttuu turvallisessa kodissa Kainuussa, mutta kaipaa jotakin suurempaa. Helluntaiseurakunnassa puhutaan tuntemattomilla kielillä, ja siellä Elsa tuntee pääsevänsä jonkin kauniin ja merkityksellisen äärelle. Ihmeen etsiminen repäisee kuitenkin kuilun Elsan ja hänen perheensä välille.
Vuosia myöhemmin aikuinen Elsa asuu vuorten sylissä Bogotassa, Kolumbiassa. Paikallisessa seurakunnassa hän tutustuu Manueliin, joka säikkyy varjoaankin oltuaan vuosia sissien vankina viidakossa. Pitkään kyteneet kysymykset alkavat vaivata Elsan mieltä, eikä mikään, mihin hän on uskonut, tunnu enää selkeältä. (kirjan kansiliepeestä)
Kuten jo vihjasin, kirjan uskonnollisuus ei minua viehättänyt alkuunkaan. Helluntailaisuus on erinäisten perheyhteyksien kautta tullut minulle jossain määrin tutuksi, ja kirjan lukeminen vahvisti omia (ennakko)käsityksiäni (tai -luulojani?) kyseisestä suunnasta. Minulle parasta antia kirjassa olikin Elsan nuoruusvuodet Kajaanissa, ihan vain kaikkien tuttujen paikkojen takia. Itse en tosin koskaan nuorempanakaan osannut ajatella, että Kajaanissa olisi niin paljon helluntailaisia kuin kirja antaa ymmärtää.
Kirjasta noin puolet sijoittuu Kainuuseen, ne osiot kerrotaan takautumina. Kirjan nykypäivä puolestaan sijoittuu Kolumbiaan, johon Elsa on lähtenyt nuorena opiskelemaan ja jäänyt sinne asumaan. Seurakunnan vaikutus on Kolumbiassakin vahva, varsinkin vankeudesta pelastuneeseen Manueliin, johon Elsa on ihastunut. Vähitellen Elsan usko vaikuttaa muuttuvan epäuskoksi, mikä ei toisaalta tullut itselleni mitenkään yllätyksenä. Helpotuksena ehkä kuitenkin ("Huraa, se tulee järkiinsä!")
Vaikka kirja ei kokonaan sijoitukaan Kolumbiaan, kuittaan sillä kaunokirjallisesta maailmanvalloituksesta kuitenkin kyseisen valtion käydyksi.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät
Otava 2017
288 sivua
Väkevä romaani uskosta ja epäuskosta, kaipuusta ja halusta kuulua johonkin, Kainuun yksinäisistä teistä ja Bogotan arvaamattomista kaduista. (takakansiteksti)
Elsa varttuu turvallisessa kodissa Kainuussa, mutta kaipaa jotakin suurempaa. Helluntaiseurakunnassa puhutaan tuntemattomilla kielillä, ja siellä Elsa tuntee pääsevänsä jonkin kauniin ja merkityksellisen äärelle. Ihmeen etsiminen repäisee kuitenkin kuilun Elsan ja hänen perheensä välille.
Vuosia myöhemmin aikuinen Elsa asuu vuorten sylissä Bogotassa, Kolumbiassa. Paikallisessa seurakunnassa hän tutustuu Manueliin, joka säikkyy varjoaankin oltuaan vuosia sissien vankina viidakossa. Pitkään kyteneet kysymykset alkavat vaivata Elsan mieltä, eikä mikään, mihin hän on uskonut, tunnu enää selkeältä. (kirjan kansiliepeestä)
Kuten jo vihjasin, kirjan uskonnollisuus ei minua viehättänyt alkuunkaan. Helluntailaisuus on erinäisten perheyhteyksien kautta tullut minulle jossain määrin tutuksi, ja kirjan lukeminen vahvisti omia (ennakko)käsityksiäni (tai -luulojani?) kyseisestä suunnasta. Minulle parasta antia kirjassa olikin Elsan nuoruusvuodet Kajaanissa, ihan vain kaikkien tuttujen paikkojen takia. Itse en tosin koskaan nuorempanakaan osannut ajatella, että Kajaanissa olisi niin paljon helluntailaisia kuin kirja antaa ymmärtää.
Kirjasta noin puolet sijoittuu Kainuuseen, ne osiot kerrotaan takautumina. Kirjan nykypäivä puolestaan sijoittuu Kolumbiaan, johon Elsa on lähtenyt nuorena opiskelemaan ja jäänyt sinne asumaan. Seurakunnan vaikutus on Kolumbiassakin vahva, varsinkin vankeudesta pelastuneeseen Manueliin, johon Elsa on ihastunut. Vähitellen Elsan usko vaikuttaa muuttuvan epäuskoksi, mikä ei toisaalta tullut itselleni mitenkään yllätyksenä. Helpotuksena ehkä kuitenkin ("Huraa, se tulee järkiinsä!")
Vaikka kirja ei kokonaan sijoitukaan Kolumbiaan, kuittaan sillä kaunokirjallisesta maailmanvalloituksesta kuitenkin kyseisen valtion käydyksi.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät
Otava 2017
288 sivua
Tunnisteet:
3 tähteä,
Esikoisteokset,
Helmet 2017,
kirjastosta,
Kolumbia,
Maailmanvalloitus,
Otava,
Psykologiset romaanit,
Törmälehto Terhi,
uskonnollinen kirjallisuus
perjantai 28. heinäkuuta 2017
David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Chiang Main eettinen etsivätoimisto #1)
David Casarettin Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Otava 2016) oli oikein mukava uusi tuttavuus: leppoisa hyvänmielen dekkari, joka oli oivallista kesälomalukemista.
Thaimaalaisen sairaalan ihastuttava hoitoeetikko Ladarat Patalung ratkoo rikoksia ja potilaittensa ongelmia - eikä unohda tilaisuuden tullen herkutella.
Ladarat ei olisi kaivannut mystistä kuolemantapausta sotkemaan kiireistä työtään. Mutta kun tuttu poliisi pyytää apua, tunnollinen hoitaja ei voi kuin ryhtyä etsivän hommiin. Näyttää nimittäin siltä, että yksi ja sama nainen on lyhyen ajan sisällä tuonut sairaalaan ainakin kaksi kuollutta aviomiestä. (takakansiteksti)
Ladarat on ammatiltaan hoitoeetikko, mikä ainakin itselleni oli ihan tuntematon käsite. Ladaratin vastuulla on Sriphatin koko sairaala, siis se että siellä annettava hoito on eettisesti oikeanlaista. Hän on saanut oppinsa Chicagossa, ja tärkeänä työvälineenä toimii ohut amerikkalaisantikvariaatista löydetty kirja (Etiikan perusteet). Kun etsivä Wiriya (joka on thaimaalaisittain harvinaisesti "rehellinen poliisi") tulee pyytämään apua epäiltyjen murhien selvittämisessä, Ladarat joutuu ensiksi miettimään, onko tällainen toiminta eettistä. Murhan tutkiminen tuntuu kuitenkin tarpeeksi jännittävältä syyltä suostua pyyntöön. Miksei myös se, ettei Wiriya ole lainkaan epämiellyttävä ihminen...
David Casarettin esikoisdekkari seuraa Alexander McCall Smithin Mma Ramotswen ja Tarquin Hallin Vish Purin viitoittamaa tietä. Kirjan viehätys perustuu pitkälti kulttuurieroihin ja miellyttäviin henkilöhahmoihin. Oma viehätyksensä on toki päähenkilön kulinarismillakin, täytyy myöntää. Sarjan seuraava osa Tiikkipuulehdon arvoitus ilmestyy lokakuussa.
Tällä kirjalla pääsen aloittamaan Kukko kainalossa -lukuhaasteen. Helmet-haasteesta kirja sopii vaikkapa kohtaan 47, sillä kirja täyttää kahden eri haastekohdan kriteerit (se on käännöskirja ja siinä ratkaistaan rikos). Sen lisäksi kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee jälleen etenemään uuteen maahan, joka siis on Thaimaa.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
David Casarett: Murder at the House of Rooster Happiness (2016)
Suomentanut Antero Tiittula
Otava, 2016
379 sivua
Thaimaalaisen sairaalan ihastuttava hoitoeetikko Ladarat Patalung ratkoo rikoksia ja potilaittensa ongelmia - eikä unohda tilaisuuden tullen herkutella.
Ladarat ei olisi kaivannut mystistä kuolemantapausta sotkemaan kiireistä työtään. Mutta kun tuttu poliisi pyytää apua, tunnollinen hoitaja ei voi kuin ryhtyä etsivän hommiin. Näyttää nimittäin siltä, että yksi ja sama nainen on lyhyen ajan sisällä tuonut sairaalaan ainakin kaksi kuollutta aviomiestä. (takakansiteksti)
Ladarat on ammatiltaan hoitoeetikko, mikä ainakin itselleni oli ihan tuntematon käsite. Ladaratin vastuulla on Sriphatin koko sairaala, siis se että siellä annettava hoito on eettisesti oikeanlaista. Hän on saanut oppinsa Chicagossa, ja tärkeänä työvälineenä toimii ohut amerikkalaisantikvariaatista löydetty kirja (Etiikan perusteet). Kun etsivä Wiriya (joka on thaimaalaisittain harvinaisesti "rehellinen poliisi") tulee pyytämään apua epäiltyjen murhien selvittämisessä, Ladarat joutuu ensiksi miettimään, onko tällainen toiminta eettistä. Murhan tutkiminen tuntuu kuitenkin tarpeeksi jännittävältä syyltä suostua pyyntöön. Miksei myös se, ettei Wiriya ole lainkaan epämiellyttävä ihminen...
David Casarettin esikoisdekkari seuraa Alexander McCall Smithin Mma Ramotswen ja Tarquin Hallin Vish Purin viitoittamaa tietä. Kirjan viehätys perustuu pitkälti kulttuurieroihin ja miellyttäviin henkilöhahmoihin. Oma viehätyksensä on toki päähenkilön kulinarismillakin, täytyy myöntää. Sarjan seuraava osa Tiikkipuulehdon arvoitus ilmestyy lokakuussa.
Tällä kirjalla pääsen aloittamaan Kukko kainalossa -lukuhaasteen. Helmet-haasteesta kirja sopii vaikkapa kohtaan 47, sillä kirja täyttää kahden eri haastekohdan kriteerit (se on käännöskirja ja siinä ratkaistaan rikos). Sen lisäksi kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee jälleen etenemään uuteen maahan, joka siis on Thaimaa.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
David Casarett: Murder at the House of Rooster Happiness (2016)
Suomentanut Antero Tiittula
Otava, 2016
379 sivua
Tunnisteet:
4 tähteä,
Casarett David,
Chiang Main eettinen etsivätoimisto,
Esikoisteokset,
Helmet 2017,
Jännitys,
kirjastosta,
Kukko kainalossa,
Maailmanvalloitus,
Otava,
Thaimaa
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
Novellihaasteen loppukiritystä
Novellihaaste lähenee loppuaan (viimeinen päivä 7.5.), tässä niputettuna kolme luettua novellikokoelmaa. Näiden jälkeen luettujen novellien yhteismäärä on 97. Yli satasen on tavoite päästä!
Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta (Osuuskumma 2016) sisältää 12 spekulatiivista novellia 12 eri kirjoittajalta. Mukaan mahtuu scifiä, fantasiaa, kauhua, uuskummaa ja ripaus erotiikkaakin.
Iho sopii niin ravinnoksi kuin painotuotteeksikin. Sen voi pukea ylleen kuin vaatteen, mutta riisuminen on vaikeampaa. Se kuumottaa, polttelee, roihahtaa liekkeihin. Se muistaa silloinkin kun ihminen itse unohtaa. Iho on ihmisen suurin ja kaunein elin, kehon suojelija, mutta se voi kääntyä myös kantajaansa vastaan. (kustantajan esittelyteksti)
Kokoelman novelleista suosikeiksini nousivat Anu Holopaisen Aukkoja sielun peilissä, joka on "lisäosa" kirjailijan huikealle Ihon alaiset -romaanille (tämän luin ennen blogiaikaani), Mia Myllymäen Piikikäs Matilda, johon jokainen jonkinlaisesta finniongelmasta kärsinyt voi varmasti samaistua, sekä Tarja Sipiläisen Irtiotto, joka mielessäni rinnastui useisiin lukemiini nuorten aikuisten dystopioihin.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta
Toimittaneet Maija Haavisto ja Juha Jyrkäs
Osuuskumma, 2016
255 sivua
Hanna Haurun novellikokoelma Muuttoliike (Like 2006) pitää sisällään 15 novellia, osa hyvinkin lyhyitä ja osa vähän pitempiä tekstejä.
Kokoelma koostuu tarinoista, joissa joku aina haluaa ja pääsee pois entisestä elämästä. Aiempaan verrattuna muutos voi olla hyvinkin radikaali ja absurdi.
Muutos ei koske ainoastaan novellien henkilöiden elämää: myös Haurun tyylissä on uusia sävyjä. Elämän pimeiden puolien aistillisen kuvauksen lisäksi tarinoissa pilkahtelee hervotonta huumoria ja hennon anarkian versoja. (takakansiteksti)
Kaikissa novelleissa on kyse jonkinlaisesta muutoksesta, pyrkimyksestä parempaan. Alkuolosuhteet voivat olla ankeita ja ahdistavia, mutta muutoksen myötä tilanne ei aina välttämättä päädy siihen odotetuimpaan vaihtoehtoon, vaan lopputulos voi olla hyvinkin erikoinen.
Tällä novellikokoelmalla pääsen osallistumaan myös Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen. Kategoriaksi sopii "Kohti parempaa".
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Hanna Hauru: Muuttoliike
Like, 2006
87 sivua
Myös kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee etenemään. Syytös : 7 kertomusta Pohjois-Koreasta (S&S 2017) on ensimmäinen pohjoiskorealainen, maan ulkopuolella julkaistu teos, jonka kirjoittaja asuu yhä maassa. Siksi kirjailija käyttääkin salanimeä Bandi (Tulikärpänen).
Syytös vie lukijan 1990-luvulle, Kim Jong-ilin Pohjois-Koreaan, erilaisten, eri yhteiskuntaluokkia edustavien ihmisten jokapäiväiseen elämään suljetussa yhteiskunnassa. Novellikokoelman seitsemän kertomusta ovat kertomuksia pelosta, että se, mikä on tuttua, rakasta ja lähellä, katoaa tai viedään pois. Mutta ne ovat myös kertomuksia ihmisyydestä, rikkaasta mielikuvituksesta ja toivosta, jotka sinnikkäästi nostavat päätään epäinhimillisimmissäkin oloissa. (takakansiteksti)
Todella mielenkiintoisia ja todentuntuisia kertomuksia siitä, minkälaista oli elämä 1990-luvun Korean kansantasavallassa Kim Il-sungin kuoltua ja Kim Jong-ilin noustua valtaan. Pohjois-Korean perustaja Kim Il-sung, hänen poikansa Kim Jong-il ja tämän poika, nykyinen "suuri johtaja" Kim Jong-un, tunnetaan kaikki diktatorisista menetelmistään valtionpäämiehinä (tämän neutraalimpaan ilmaisuun en kykene :D). Novellit kertovat karua tarinaa kansan kärsimyksistä. Vaikuttava teos!
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Bandi: Gobal
Suomentanut Raisa Porrasmaa (ranskankielisestä laitoksesta)
Schildts & Söderströms, 2017
189 sivua
Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta (Osuuskumma 2016) sisältää 12 spekulatiivista novellia 12 eri kirjoittajalta. Mukaan mahtuu scifiä, fantasiaa, kauhua, uuskummaa ja ripaus erotiikkaakin.
Iho sopii niin ravinnoksi kuin painotuotteeksikin. Sen voi pukea ylleen kuin vaatteen, mutta riisuminen on vaikeampaa. Se kuumottaa, polttelee, roihahtaa liekkeihin. Se muistaa silloinkin kun ihminen itse unohtaa. Iho on ihmisen suurin ja kaunein elin, kehon suojelija, mutta se voi kääntyä myös kantajaansa vastaan. (kustantajan esittelyteksti)
Kokoelman novelleista suosikeiksini nousivat Anu Holopaisen Aukkoja sielun peilissä, joka on "lisäosa" kirjailijan huikealle Ihon alaiset -romaanille (tämän luin ennen blogiaikaani), Mia Myllymäen Piikikäs Matilda, johon jokainen jonkinlaisesta finniongelmasta kärsinyt voi varmasti samaistua, sekä Tarja Sipiläisen Irtiotto, joka mielessäni rinnastui useisiin lukemiini nuorten aikuisten dystopioihin.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta
Toimittaneet Maija Haavisto ja Juha Jyrkäs
Osuuskumma, 2016
255 sivua
Hanna Haurun novellikokoelma Muuttoliike (Like 2006) pitää sisällään 15 novellia, osa hyvinkin lyhyitä ja osa vähän pitempiä tekstejä.
Kokoelma koostuu tarinoista, joissa joku aina haluaa ja pääsee pois entisestä elämästä. Aiempaan verrattuna muutos voi olla hyvinkin radikaali ja absurdi.
Muutos ei koske ainoastaan novellien henkilöiden elämää: myös Haurun tyylissä on uusia sävyjä. Elämän pimeiden puolien aistillisen kuvauksen lisäksi tarinoissa pilkahtelee hervotonta huumoria ja hennon anarkian versoja. (takakansiteksti)
Kaikissa novelleissa on kyse jonkinlaisesta muutoksesta, pyrkimyksestä parempaan. Alkuolosuhteet voivat olla ankeita ja ahdistavia, mutta muutoksen myötä tilanne ei aina välttämättä päädy siihen odotetuimpaan vaihtoehtoon, vaan lopputulos voi olla hyvinkin erikoinen.
Tällä novellikokoelmalla pääsen osallistumaan myös Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen. Kategoriaksi sopii "Kohti parempaa".
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Hanna Hauru: Muuttoliike
Like, 2006
87 sivua
Myös kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee etenemään. Syytös : 7 kertomusta Pohjois-Koreasta (S&S 2017) on ensimmäinen pohjoiskorealainen, maan ulkopuolella julkaistu teos, jonka kirjoittaja asuu yhä maassa. Siksi kirjailija käyttääkin salanimeä Bandi (Tulikärpänen).
Syytös vie lukijan 1990-luvulle, Kim Jong-ilin Pohjois-Koreaan, erilaisten, eri yhteiskuntaluokkia edustavien ihmisten jokapäiväiseen elämään suljetussa yhteiskunnassa. Novellikokoelman seitsemän kertomusta ovat kertomuksia pelosta, että se, mikä on tuttua, rakasta ja lähellä, katoaa tai viedään pois. Mutta ne ovat myös kertomuksia ihmisyydestä, rikkaasta mielikuvituksesta ja toivosta, jotka sinnikkäästi nostavat päätään epäinhimillisimmissäkin oloissa. (takakansiteksti)
Todella mielenkiintoisia ja todentuntuisia kertomuksia siitä, minkälaista oli elämä 1990-luvun Korean kansantasavallassa Kim Il-sungin kuoltua ja Kim Jong-ilin noustua valtaan. Pohjois-Korean perustaja Kim Il-sung, hänen poikansa Kim Jong-il ja tämän poika, nykyinen "suuri johtaja" Kim Jong-un, tunnetaan kaikki diktatorisista menetelmistään valtionpäämiehinä (tämän neutraalimpaan ilmaisuun en kykene :D). Novellit kertovat karua tarinaa kansan kärsimyksistä. Vaikuttava teos!
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Bandi: Gobal
Suomentanut Raisa Porrasmaa (ranskankielisestä laitoksesta)
Schildts & Söderströms, 2017
189 sivua
Tunnisteet:
3 tähteä,
4 tähteä,
Bandi,
Hauru Hanna,
kirjastosta,
Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea),
Like,
Maailmanvalloitus,
Muuttoliikkeessä,
Novellihaaste,
Novellit,
Osuuskumma,
S&S,
Spefi
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus
Tarquin Hallin kirjoittama intialaisesta, mitä yksityisimmästä etsivästä Vish Purista kertova sarja on jo ulkoasullaan kiehtonut minua pitemmän aikaa. Nyt lopulta sain luettua sarjan aloitusosan Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus (Gummerus 2012).
Vish Puri on mitä yksityisin etsivä, pönäkkä ja peräänantamaton punjabilainen pyörre, joka tekee tuhojaan modernin Intian rikollisissa piireissä. Kyvykkäiden avustajiensa kanssa hän yhdistelee nerokkaasti nykyaikaista tekniikkaa ja vanhoja etsivä- ja tiedustelutyön periaatteita, jotka kehitettiin Intiassa yli kaksituhatta vuotta sitten - paljon ennen Sherlock Holmesia, "sitä keltanokkaa".
Vish Purin leipätyö kuumassa ja pölyisessä Delhissä on sulhas- ja morsianehdokkaiden taustojen tarkistaminen. Mutta kun arvostettua tuomaria syytetään kadonneen palvelijattarensa murhasta, Purin neuvokkuus ja taidot pannaan koetukselle. Miten löytää yli miljardin ihmisen joukosta palvelijatar, josta tiedetään vain, että hänen nimensä on Mary? Ja miksi hänen äitinsä haluaa itsepintaisesti leikkiä yksityisetsivää, vaikka kaikki hyvin tietävät, etteivät äidit ole etsiviä?
Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus on ensimmäinen osa sarjaa, jossa Vish Purin tutkimukset johtavat häntä ja siinä sivussa lukijaa ympäri kirjavaa nyky-Intiaa ja kaikkia sen yhteiskuntaluokkia, sotilaista varkaisiin ja it-ammattilaisista hijroihin. (takakansiteksti)
Tämän kirjan lukemiseen meni minulta ihan hävyttömän kauan. En tiedä miksi, jotenkin teksti ei vain vetänyt. En silti halunnut luovuttaa, sillä kirja tuntui kuitenkin toisaalta kiinnostavalta, ja pidin varsinkin siitä, miten monitasoisesti Intiaa ja sen ihmisiä kuvataan. Ehkä pitää lukea toinenkin osa sarjaa niin tietää, lähteekö tämä vetämään vai ei. Henk.koht. syistä ärsytti ihan älyttömästi kun päähenkilöä kutsuttiin koko ajan Pullukaksi. Ehkä tässä on kyse niistä kuuluisista kulttuurieroista...
Kirjalla pääsen taas eteenpäin kahdessa haasteessa: Helmet-haasteesta ruksaan yli kohdan 33: kirja kertoo Intiasta, ja maailmanvalloitus etenee niinikään Intiaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tarquin Hall: The Case of the Missing Servant (2009)
Suomentanut Tero Valkonen
Gummerus, 2012
360 sivua
Vish Puri on mitä yksityisin etsivä, pönäkkä ja peräänantamaton punjabilainen pyörre, joka tekee tuhojaan modernin Intian rikollisissa piireissä. Kyvykkäiden avustajiensa kanssa hän yhdistelee nerokkaasti nykyaikaista tekniikkaa ja vanhoja etsivä- ja tiedustelutyön periaatteita, jotka kehitettiin Intiassa yli kaksituhatta vuotta sitten - paljon ennen Sherlock Holmesia, "sitä keltanokkaa".
Vish Purin leipätyö kuumassa ja pölyisessä Delhissä on sulhas- ja morsianehdokkaiden taustojen tarkistaminen. Mutta kun arvostettua tuomaria syytetään kadonneen palvelijattarensa murhasta, Purin neuvokkuus ja taidot pannaan koetukselle. Miten löytää yli miljardin ihmisen joukosta palvelijatar, josta tiedetään vain, että hänen nimensä on Mary? Ja miksi hänen äitinsä haluaa itsepintaisesti leikkiä yksityisetsivää, vaikka kaikki hyvin tietävät, etteivät äidit ole etsiviä?
Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus on ensimmäinen osa sarjaa, jossa Vish Purin tutkimukset johtavat häntä ja siinä sivussa lukijaa ympäri kirjavaa nyky-Intiaa ja kaikkia sen yhteiskuntaluokkia, sotilaista varkaisiin ja it-ammattilaisista hijroihin. (takakansiteksti)
Tämän kirjan lukemiseen meni minulta ihan hävyttömän kauan. En tiedä miksi, jotenkin teksti ei vain vetänyt. En silti halunnut luovuttaa, sillä kirja tuntui kuitenkin toisaalta kiinnostavalta, ja pidin varsinkin siitä, miten monitasoisesti Intiaa ja sen ihmisiä kuvataan. Ehkä pitää lukea toinenkin osa sarjaa niin tietää, lähteekö tämä vetämään vai ei. Henk.koht. syistä ärsytti ihan älyttömästi kun päähenkilöä kutsuttiin koko ajan Pullukaksi. Ehkä tässä on kyse niistä kuuluisista kulttuurieroista...
Kirjalla pääsen taas eteenpäin kahdessa haasteessa: Helmet-haasteesta ruksaan yli kohdan 33: kirja kertoo Intiasta, ja maailmanvalloitus etenee niinikään Intiaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tarquin Hall: The Case of the Missing Servant (2009)
Suomentanut Tero Valkonen
Gummerus, 2012
360 sivua
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
3 x "lukihan tuon"
...eli kun enempää sanottavaa ei ole niin mennään sitten tällaisella postauksella. Alkuvuoden aikana olen lukenut useampiakin kirjoja, jotka ovat periaatteessa olleet ihan ok lukukokemuksia (siis parempiakin olisivat voineet olla, toisin sanoen), mutta en oikein osaa sanoa niistä mitään. Täysin en kuitenkaan halua niitä sivuuttaa, siksipä niputetaan kirjat yhteen.
Pitkäaikaisen suosikkikirjailijani Tuija Lehtisen ensimmäinen varsinainen dekkari Väärä vainaja (Crime Time 2016) aloittaa Erja Revon tutkimuksia -sarjan.
Erja Repo on juuri lopettanut pitkän poliisiuransa, mutta moottoripyöräreissu Keski-Eurooppaan saa yhä odottaa. Äitinsä kuolinpesää siivotessaan Erja päätyy selvittelemään lapsuudenystävänsä ongelmia. Tämän tytär on vakuuttunut, että hänen edesmenneen kummitätinsä uurnassa on väärän vainajan tuhkat.
Missä on kummitäti Outi Liinoja ja kuka on haudattu hänen sijastaan? Entä mihin on huvennut Outin lupailema perintö? Kivikasvoinen ex-poliisi kiinnostuu tahtomattaankin oudosta tapauksesta.
Tutkimukset kuljettavat Erjaa pitkin pääkaupunkiseutua aina Leppävaaran Tornista Pähkinärinteen pubeihin. Erja saa huomata, ettei poliisityö olekaan niin helppoa ilman rikoslaboratoriota ja virkamerkkiä. Kaiken kukkuraksi juttuun sotkeutuu vanhoja tuttuja, kuten lipevä iltapäivälehden rikostoimittaja ja Erjan aikanaan vankilaan toimittama pikkurikollinen. (takakannesta)
Tämä kirja jäi minulle vaisuksi, mutta pitänee katsoa mitä sarjan seuraava osa tuo tullessaan.
Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Tuija Lehtinen: Väärä vainaja (Erja Revon tutkimuksia #1)
Crime Time, 2016
218 sivua
Tammen Keltaisen kirjaston 295. osa on Herta Müllerin Sydäneläin (Tammi 2009). Löysin sen kirjastomme kierrätyskärrystä joskus viime vuoden puolella ja päätin tutustua täysin tuntemattomaan.
Sydäneläin on tiivis ja vaikuttava kertomus neljän nuoren ihmisen ystävyydestä ja kohtaloista diktatuuriajan Romaniassa. Kertoja on tyttö joka tulee maalta yliopistokaupunkiin opiskelemaan. Hän tutustuu kolmeen miesopiskelijaan, joilla on sama ajatusmaailma ja sama kiinnostus kiellettyyn kirjallisuuteen. He asuvat ankeissa asuntoloissa, kuusi samassa huoneessa, ainoana yksityisalueenaan matkalaukku sängyn alla.
Asuntolatoveri Lolan itsemurha - tai murha - saa salaisen palvelun kiinnostumaan kirjan minästä ja sitä kautta koko hänen tuttavapiiristään. Heidän matkalaukkujaan pengotaan, kirjeitä avataan, tapaamisia vakoillaan.
He saavat kokea saman kohtalon kuin niin monet Ceausescun Romaniassa: kaksi tekee itsemurhan, kaksi saa luvan muuttaa Saksaan kamppailemaan toimeentulovaikeuksien, raskaiden muistojen ja hämärien uhkausten kanssa.
Romaanin päähenkilöiden traagiset tarinat ja käsinkosketeltavan elävät muistot lapsuudesta maaseudulla, viiltävä satiiri diktatuurin toteuttajia kohtaan sekä arkipäivän elämän groteskin koomiset piirteet punoutuvat yhteen kiihkeän runolliseksi ja järkyttäväksi kokonaisuudeksi. (kirjan kansiliepeestä)
Vaikeasti aukeava kirja. Jotain "jännää" tässä oli, mutta en ihan täysin tainnut tavoittaa sitä. En tiedä, aukeaisiko paremmin uusintalukemisella? Nappaan tämän kirjan joka tapauksessa maailmanvalloitukseen mukaan, maa on siis tietenkin Romania.
Mistä kirja minulle: kirjaston kierrätyskärrystä
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Herta Müller: Herztier
Suomentanut Raija Jänicke
Tammi, 1996 (toinen painos 2009)
206 sivua
Myös Lassi Hakulinen on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Hänen toinen romaaninsa Syysjuhannus (Myllylahti 2016) on dekkarin sävyjä saava sukuromaani.
Sinun isäsi tappoi minun isäni.
Tapani Bergholm lausuu perunkirjoitustilaisuudessa Tomi Ylijoelle sanat, jotka käynnistävät Tomin matkan hänen isänsä Tuomaksen tuntemattomaan menneisyyteen. Isä oli tehnyt salaisen testamentin Tapanille, mutta miksi? Alun Tomi saa kuulla Tapanilta, loppu on hänen itsensä selvitettävä, mutta palapein osat eivät muodostakaan selkeää kuvaa.
Syysjuhannus on kertomus isistä ja pojista: Tuomaasta ja Tomista, Alposta ja Tapanista. Se vie lukijan Tomin seurassa matkalle sota-ajan vaikeisiin ja vaiettuihin tapahtumiin. Niistä Tuomas ei ole pojalleen koskaan kertonut. Edetessään selvityksessään Tomi ymmärtää miksi: totuus on vaikea eikä koskaan yksiselitteinen. Jännitys tihentyy, ja viimeisen palan Tomi löytää lopulta Inarijärven saaresta. On tullut aika nähdä kuva menneestä. (takakannesta)
Mielenkiintoisesti rakennettu palapeli suvun salaisuuksista. Pitänee tsekata myös Hakulisen esikoinen Laatokan sini (Myllylahti 2014).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Lassi Hakulinen: Syysjuhannus
Myllylahti, 2016
211 sivua
Pitkäaikaisen suosikkikirjailijani Tuija Lehtisen ensimmäinen varsinainen dekkari Väärä vainaja (Crime Time 2016) aloittaa Erja Revon tutkimuksia -sarjan.
Erja Repo on juuri lopettanut pitkän poliisiuransa, mutta moottoripyöräreissu Keski-Eurooppaan saa yhä odottaa. Äitinsä kuolinpesää siivotessaan Erja päätyy selvittelemään lapsuudenystävänsä ongelmia. Tämän tytär on vakuuttunut, että hänen edesmenneen kummitätinsä uurnassa on väärän vainajan tuhkat.
Missä on kummitäti Outi Liinoja ja kuka on haudattu hänen sijastaan? Entä mihin on huvennut Outin lupailema perintö? Kivikasvoinen ex-poliisi kiinnostuu tahtomattaankin oudosta tapauksesta.
Tutkimukset kuljettavat Erjaa pitkin pääkaupunkiseutua aina Leppävaaran Tornista Pähkinärinteen pubeihin. Erja saa huomata, ettei poliisityö olekaan niin helppoa ilman rikoslaboratoriota ja virkamerkkiä. Kaiken kukkuraksi juttuun sotkeutuu vanhoja tuttuja, kuten lipevä iltapäivälehden rikostoimittaja ja Erjan aikanaan vankilaan toimittama pikkurikollinen. (takakannesta)
Tämä kirja jäi minulle vaisuksi, mutta pitänee katsoa mitä sarjan seuraava osa tuo tullessaan.
Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Tuija Lehtinen: Väärä vainaja (Erja Revon tutkimuksia #1)
Crime Time, 2016
218 sivua
Tammen Keltaisen kirjaston 295. osa on Herta Müllerin Sydäneläin (Tammi 2009). Löysin sen kirjastomme kierrätyskärrystä joskus viime vuoden puolella ja päätin tutustua täysin tuntemattomaan.
Sydäneläin on tiivis ja vaikuttava kertomus neljän nuoren ihmisen ystävyydestä ja kohtaloista diktatuuriajan Romaniassa. Kertoja on tyttö joka tulee maalta yliopistokaupunkiin opiskelemaan. Hän tutustuu kolmeen miesopiskelijaan, joilla on sama ajatusmaailma ja sama kiinnostus kiellettyyn kirjallisuuteen. He asuvat ankeissa asuntoloissa, kuusi samassa huoneessa, ainoana yksityisalueenaan matkalaukku sängyn alla.
Asuntolatoveri Lolan itsemurha - tai murha - saa salaisen palvelun kiinnostumaan kirjan minästä ja sitä kautta koko hänen tuttavapiiristään. Heidän matkalaukkujaan pengotaan, kirjeitä avataan, tapaamisia vakoillaan.
He saavat kokea saman kohtalon kuin niin monet Ceausescun Romaniassa: kaksi tekee itsemurhan, kaksi saa luvan muuttaa Saksaan kamppailemaan toimeentulovaikeuksien, raskaiden muistojen ja hämärien uhkausten kanssa.
Romaanin päähenkilöiden traagiset tarinat ja käsinkosketeltavan elävät muistot lapsuudesta maaseudulla, viiltävä satiiri diktatuurin toteuttajia kohtaan sekä arkipäivän elämän groteskin koomiset piirteet punoutuvat yhteen kiihkeän runolliseksi ja järkyttäväksi kokonaisuudeksi. (kirjan kansiliepeestä)
Vaikeasti aukeava kirja. Jotain "jännää" tässä oli, mutta en ihan täysin tainnut tavoittaa sitä. En tiedä, aukeaisiko paremmin uusintalukemisella? Nappaan tämän kirjan joka tapauksessa maailmanvalloitukseen mukaan, maa on siis tietenkin Romania.
Mistä kirja minulle: kirjaston kierrätyskärrystä
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Herta Müller: Herztier
Suomentanut Raija Jänicke
Tammi, 1996 (toinen painos 2009)
206 sivua
Myös Lassi Hakulinen on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Hänen toinen romaaninsa Syysjuhannus (Myllylahti 2016) on dekkarin sävyjä saava sukuromaani.
Sinun isäsi tappoi minun isäni.
Tapani Bergholm lausuu perunkirjoitustilaisuudessa Tomi Ylijoelle sanat, jotka käynnistävät Tomin matkan hänen isänsä Tuomaksen tuntemattomaan menneisyyteen. Isä oli tehnyt salaisen testamentin Tapanille, mutta miksi? Alun Tomi saa kuulla Tapanilta, loppu on hänen itsensä selvitettävä, mutta palapein osat eivät muodostakaan selkeää kuvaa.
Syysjuhannus on kertomus isistä ja pojista: Tuomaasta ja Tomista, Alposta ja Tapanista. Se vie lukijan Tomin seurassa matkalle sota-ajan vaikeisiin ja vaiettuihin tapahtumiin. Niistä Tuomas ei ole pojalleen koskaan kertonut. Edetessään selvityksessään Tomi ymmärtää miksi: totuus on vaikea eikä koskaan yksiselitteinen. Jännitys tihentyy, ja viimeisen palan Tomi löytää lopulta Inarijärven saaresta. On tullut aika nähdä kuva menneestä. (takakannesta)
Mielenkiintoisesti rakennettu palapeli suvun salaisuuksista. Pitänee tsekata myös Hakulisen esikoinen Laatokan sini (Myllylahti 2014).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Lassi Hakulinen: Syysjuhannus
Myllylahti, 2016
211 sivua
Tunnisteet:
2 tähteä,
3 tähteä,
Crime Time,
Erja Repo,
Hakulinen Lassi,
Keltainen kirjasto,
kierrätyskärrystä,
kirjastosta,
Lehtinen Tuija,
Maailmanvalloitus,
Müller Herta,
Myllylahti,
oma ostos,
Romania,
Tammi
maanantai 20. helmikuuta 2017
Jessie Burton: Nukkekaappi
Ystävänpäivän lukumaratonilla luettua, osa 2.
Jessie Burtonin Nukkekaappi (Otava 2016) on kirja, jonka olemassaolon olen tiennyt jo pitkään ja halunnut kirjan lukea, mutta en vaan ole jaksanut etsiä englanninkielistä alkuteosta käsiini. Niinpä ilahduin kovasti kun kirja lopulta suomennettiin viime vuonna. Kiinnostus kirjaan johtuu omasta nukkekoti/miniatyyriharrastuksestani.
Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa vuonna 1686. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa. Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyristi lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa. Yrittääkö nukentekijä paljastaa talon kätkemät salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat? (takakansiteksti)
Sinänsä viihdyttävä ja vetävästi kirjoitettu kirja, mutta en tiedä, jokin tässä jäi valitettavan vajaaksi. Nellan avioliitto ei ole aivan tavallisin, mutta mikään suuri yllätys ei ollut takana tässä asiassa. 1600-luvun loppu ei ole minulle mitenkään tutuinta aikakautta, varsinkaan Alankomaissa, joten ajankuvauksesta en pysty sanomaan mitään. Salaperäinen miniatyristi taas jätetään turhankin salaperäiseksi. Minulle ainakin jäi epäselväksi, mistä tämä sai kaikki tietonsa. En tiedä, avaisiko toinen lukukerta kirjaa enemmän... pitänee jäädä muhittelemaan kirjaa ja ehkä jonain päivänä palata sen pariin uudemman kerran.
Heti alussa mainitusta syystä kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 43 (kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään), ja lisäksi maailmanvalloitus etenee pitkästä aikaa. Tämän vuoden ensimmäinen valloitettu maa on siis Alankomaat.
Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Jessie Burton: The Miniaturist (2014)
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava, 2016
431 sivua
Jessie Burtonin Nukkekaappi (Otava 2016) on kirja, jonka olemassaolon olen tiennyt jo pitkään ja halunnut kirjan lukea, mutta en vaan ole jaksanut etsiä englanninkielistä alkuteosta käsiini. Niinpä ilahduin kovasti kun kirja lopulta suomennettiin viime vuonna. Kiinnostus kirjaan johtuu omasta nukkekoti/miniatyyriharrastuksestani.
Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa vuonna 1686. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa. Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyristi lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa. Yrittääkö nukentekijä paljastaa talon kätkemät salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat? (takakansiteksti)
Sinänsä viihdyttävä ja vetävästi kirjoitettu kirja, mutta en tiedä, jokin tässä jäi valitettavan vajaaksi. Nellan avioliitto ei ole aivan tavallisin, mutta mikään suuri yllätys ei ollut takana tässä asiassa. 1600-luvun loppu ei ole minulle mitenkään tutuinta aikakautta, varsinkaan Alankomaissa, joten ajankuvauksesta en pysty sanomaan mitään. Salaperäinen miniatyristi taas jätetään turhankin salaperäiseksi. Minulle ainakin jäi epäselväksi, mistä tämä sai kaikki tietonsa. En tiedä, avaisiko toinen lukukerta kirjaa enemmän... pitänee jäädä muhittelemaan kirjaa ja ehkä jonain päivänä palata sen pariin uudemman kerran.
Heti alussa mainitusta syystä kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 43 (kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään), ja lisäksi maailmanvalloitus etenee pitkästä aikaa. Tämän vuoden ensimmäinen valloitettu maa on siis Alankomaat.
Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Jessie Burton: The Miniaturist (2014)
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava, 2016
431 sivua
maanantai 16. tammikuuta 2017
Michael Crichton: Kongo
Minulle luettiin lapsena todella paljon, kiitos siitä vanhemmille. Itse asiassa lukeminen jatkui todella pitkään, olin varmasti jo yläasteella kun äiti vielä luki minulle iltaisin. Lukemistona toimivat usein Valittujen palojen Kirjavalio-kirjat, jotka sisältävät lyhennettyjä versioita romaaneista. Yksi jännittävimmistä ja hauskimmista tuolloin luetuista kirjoista oli Michael Crichtonin Kongo (Tammi 1981). Amy-gorillan ja ihmisten retkikunta kohtasi monia jännittäviä tilanteita ja lopulta koko porukalle oli käydä kalpaten. Sittemmin olen lukenut itse lyhentämättömän version romaanista, ja nyt päätin lukea sen Apinan vuosi -haastettani silmällä pitäen uudestaan.
Aarniometsän kauhut ja avaruusajan teknologia kietoutuvat huikeaksi seikkailuksi Zinjin sinisten timanttien jäljillä!
Zinjin kadonnut kaupunki Kongon sydämessä oli muinoin tarumaisista rikkauksistaan kuulu paikka, jossa orjatkin koristautuivat sinisillä timanteilla. Sittemmin kaupungin on valloittanut "väkivaltainen tuntematon rotu, joka puhuu kuiskaten kaikille tuntematonta kieltä..."
Retkikunta johon kuuluvat matemaatikko Karen Ross ja sosiologi Peter Elliot, panee kaiken alttiiksi tavoittaakseen nuo outoja sähkökipinöitä säihkyvät jalokivet ennen kuin ne joutuvat kilpailijan käsiin. Heillä on apuna uusin huipputeknologia - lasersäteet, satelliittiyhteydet, tietokoneiden hienoudet. Lisäksi heillä on mukanaan hurmaava gorillatyttö Amy, joka "puhuu" kasvattajalleen merkkikielellä ja jonka vaisto vaaratilanteissa on melkein yliluonnollinen.
Mutta onko edes kaikesta siitä apua, kun vihamieliset kääpiöt tai raivon sokaisemat virtahevot hyökkäävät, kun heimosota riehuu, kun purkautuva tulivuori syöksee laavaa - ja kun metsän varjoissa vaanii tuntematon hirviöiden heimo, jonka tiedetään surmanneen retkikunnan. Viimeisen tuhotun retkikunnan jäljeltä olivat videonauhalle jääneet jähmettyneet gorillan kasvot... (takakansiteksti)
Täytyy kyllä sanoa, että aika oli kullannut muistot. Silloin kauan sitten ääneen luettuna ja kuunneltuna tämä tarina tuntui paljon paremmalta kuin nyt. Toki aikakin on toinen. Kirjan "nykyaikaiset hienoudet ja huipputeknologia" tuntuvat nyt aataminaikaisilta. Juonikin tuntuu melkoisen yliampuvalta, mutta täytyy silti ihailla miten taitavasti kirjailija on kehitellyt kaiken. Nettisivuillaan kirjailija kertoo ihailleensa aina kertomusta kuningas Salomonin kaivoksista ja halunneensa sijoittaa samantyylisen seikkailun omaan aikaamme. Hän myös kertoo, että kirjan Amy-hahmo perustuu viittomakieltä oppineeseen Koko-gorillaan.
Timanttienmetsästysosuus kirjassa on omasta mielestäni ehkä se tylsin osa, samoin kaikki siihen liittyvä "tekninen nippelitieto", Amysta ja sen menneisyydestä kertovat osat taas se mielenkiintoisin. Amy on löydetty orvoksi jääneenä vauvana, ja se on päätynyt amerikkalaisen rouva Swensonin haltuun. Hän lahjoitti Amyn eläintarhalle, josta Peter Elliot on lainannut sen tutkimustaan varten. Hän on opettanut Amylle amerikkalaista viittomakieltä. Amy on alkanut maalata sormiväreillä kuvia viidakosta. Kuvien tultua julkisuuteen Amysta on yllättäen tehty ostotarjouksia. Ne vaikuttavat johtuvan Amyn piirroksista, mutta kukaan ei käsitä, miksi kuvat olisivat niin arvokkaita kuin ostotarjoukset antavat ymmärtää. Tällöin Karen Rossin tutkijaryhmä tulee mukaan kuvioihin ja osoittaa, että Amyn piirtämät kuvat esittävät Zinjin kadonnutta kaupunkia, joka epäilyista huolimatta on todellakin olemassa.
Tutkijat, Amy ja Elliot lähtevät vaaralliselle matkalle kohti Kongoa. Lopulta perille saavuttuaan he löytävät Zinjin rauniot - ja sen lisäksi vaarallisen, tuntemattoman, kenties kokonaan uuden eläinlajin, jonka hyökkäykseltä joukkio pelastuu Amyn ansiosta. Timantit (tai suurin osa niistä) jäävät löytymättä.
Apinan vuosi -haasteen lisäksi tämä kirja aloittaa osaltani Uudelleen luettua -haasteen. Maailmanvalloitus etenee Kongon demokraattiseen tasavaltaan, jonka alueella kirjan tapahtumapaikat ovat.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Michael Crichton: Congo (1980)
Suomentanut Eero Mänttäri
Tammi, 1981
336 sivua
Aarniometsän kauhut ja avaruusajan teknologia kietoutuvat huikeaksi seikkailuksi Zinjin sinisten timanttien jäljillä!
Zinjin kadonnut kaupunki Kongon sydämessä oli muinoin tarumaisista rikkauksistaan kuulu paikka, jossa orjatkin koristautuivat sinisillä timanteilla. Sittemmin kaupungin on valloittanut "väkivaltainen tuntematon rotu, joka puhuu kuiskaten kaikille tuntematonta kieltä..."
Retkikunta johon kuuluvat matemaatikko Karen Ross ja sosiologi Peter Elliot, panee kaiken alttiiksi tavoittaakseen nuo outoja sähkökipinöitä säihkyvät jalokivet ennen kuin ne joutuvat kilpailijan käsiin. Heillä on apuna uusin huipputeknologia - lasersäteet, satelliittiyhteydet, tietokoneiden hienoudet. Lisäksi heillä on mukanaan hurmaava gorillatyttö Amy, joka "puhuu" kasvattajalleen merkkikielellä ja jonka vaisto vaaratilanteissa on melkein yliluonnollinen.
Mutta onko edes kaikesta siitä apua, kun vihamieliset kääpiöt tai raivon sokaisemat virtahevot hyökkäävät, kun heimosota riehuu, kun purkautuva tulivuori syöksee laavaa - ja kun metsän varjoissa vaanii tuntematon hirviöiden heimo, jonka tiedetään surmanneen retkikunnan. Viimeisen tuhotun retkikunnan jäljeltä olivat videonauhalle jääneet jähmettyneet gorillan kasvot... (takakansiteksti)
Täytyy kyllä sanoa, että aika oli kullannut muistot. Silloin kauan sitten ääneen luettuna ja kuunneltuna tämä tarina tuntui paljon paremmalta kuin nyt. Toki aikakin on toinen. Kirjan "nykyaikaiset hienoudet ja huipputeknologia" tuntuvat nyt aataminaikaisilta. Juonikin tuntuu melkoisen yliampuvalta, mutta täytyy silti ihailla miten taitavasti kirjailija on kehitellyt kaiken. Nettisivuillaan kirjailija kertoo ihailleensa aina kertomusta kuningas Salomonin kaivoksista ja halunneensa sijoittaa samantyylisen seikkailun omaan aikaamme. Hän myös kertoo, että kirjan Amy-hahmo perustuu viittomakieltä oppineeseen Koko-gorillaan.
Timanttienmetsästysosuus kirjassa on omasta mielestäni ehkä se tylsin osa, samoin kaikki siihen liittyvä "tekninen nippelitieto", Amysta ja sen menneisyydestä kertovat osat taas se mielenkiintoisin. Amy on löydetty orvoksi jääneenä vauvana, ja se on päätynyt amerikkalaisen rouva Swensonin haltuun. Hän lahjoitti Amyn eläintarhalle, josta Peter Elliot on lainannut sen tutkimustaan varten. Hän on opettanut Amylle amerikkalaista viittomakieltä. Amy on alkanut maalata sormiväreillä kuvia viidakosta. Kuvien tultua julkisuuteen Amysta on yllättäen tehty ostotarjouksia. Ne vaikuttavat johtuvan Amyn piirroksista, mutta kukaan ei käsitä, miksi kuvat olisivat niin arvokkaita kuin ostotarjoukset antavat ymmärtää. Tällöin Karen Rossin tutkijaryhmä tulee mukaan kuvioihin ja osoittaa, että Amyn piirtämät kuvat esittävät Zinjin kadonnutta kaupunkia, joka epäilyista huolimatta on todellakin olemassa.
Tutkijat, Amy ja Elliot lähtevät vaaralliselle matkalle kohti Kongoa. Lopulta perille saavuttuaan he löytävät Zinjin rauniot - ja sen lisäksi vaarallisen, tuntemattoman, kenties kokonaan uuden eläinlajin, jonka hyökkäykseltä joukkio pelastuu Amyn ansiosta. Timantit (tai suurin osa niistä) jäävät löytymättä.
Apinan vuosi -haasteen lisäksi tämä kirja aloittaa osaltani Uudelleen luettua -haasteen. Maailmanvalloitus etenee Kongon demokraattiseen tasavaltaan, jonka alueella kirjan tapahtumapaikat ovat.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Michael Crichton: Congo (1980)
Suomentanut Eero Mänttäri
Tammi, 1981
336 sivua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)