Haastekoonti: Havaitse harvinaisuus!

Aino haastoi lukemaan harvinaisuuksista. Yllättävästi sopivia kirjoja tulikin vastaan: en varta vasten etsinyt yhtään kirjaa tähän, vaan hoksasin lukiessa että kirjassa on jotain harvinaista.

Lukemani kirjat:

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
R.J. Palacio: Ihme
Nicola Yoon: Kaikki kaikessa
Sarah Crossan: Yksi

Harvinaisuus-näkökulma tuli näissä kaikissa kirjoissa esille lääketieteen kautta. Tervetuloa Joylandiin -teoksessa kyseessä on Duchennen lihasdystrofia ja Ihmeessä mandibulofasiaalinen dysostoosi (Treacher Collins -oireyhtymä?). Kaikki kaikessa tuo esille todella harvinaisen scid-sairauden. Yksi ei sisällä varsinaista harvinaista sairautta, mutta kuitenkin aika harvinaisen siamilaisen kaksosuuden.

Mielenkiintoinen haaste, kiitos Ainolle emännöinnistä!

Sarah Crossan: Yksi

Sarah Crossanin vasta suomennettu nuortenkirja Yksi (S&S 2018) sattui käsiini ihan sattumalta viime viikon uutuuslähetyksestä. Tartuin kirjaan saman tien ja se teki todellakin vaikutuksen. Upea kirja!

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.
Koskettava romaani ihmisyydestä, sisaruudesta ja rakkaudesta on saanut lukuisia palkintoja ja käännetty monille kielille. (takakansiteksti)

Proosarunon muotoon kirjoitettu kirja oli erittäin nopealukuinen ja jätti sopivasti sanottavaa rivien väliin. Kirjailija on eläytynyt uskomattoman hyvin siamilaisen kaksosen rooliin ja tehdyn taustatyön määrä on varmasti valtava. Jokainen siamilainen kaksospari kun on täysin omanlaisensa.

Kertojana kirjassa on toinen kaksosista, Grace. Hän ja Tippi ovat käyneet koko ikänsä kotikoulua, mutta nyt heidän on mentävä ihan oikeasti kouluun, ja se tuntuu melkoiselta koettelemukselta. Vastoin kaikkia odotuksia koulusta löytyy ystäviä, ja Grace jopa uskaltaa toivoa vielä enemmänkin, kun Jon vaikuttaa olevan hänestä ihmeen kiinnostunut. Vain hänestä eikä Tippistä! Elämä siamilaisena kaksosena on kuitenkin monimutkaista. Pian Grace ja Tippi ovat vaikean ratkaisun edessä. Kummankaan elämä ei voi jatkua entisenlaisena. Riipaisevaa!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yorkin kupeeseen, kuitenkin New Jerseyn osavaltion puolelle Hudson-jokea. Näin saan taas uuden osavaltion kuitattua So American -haasteeseen. YA-lukuhaasteesta ruksaan kohdan "kirjassa on +400 sivua", ja Helmet-haasteesta kohdan 46 (kirjan nimessä on vain yksi sana). Näiden lisäksi kirja sopii myös pian päättyvään Harvinaiset-lukuhaasteeseen, sillä aika harvinaisia siamilaiset kaksoset taitavat olla.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Sarah Crossan: One (2015)
Suomentanut Kaisa Kattelus
S & S, 2018
439 sivua

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa

Nicola Yoonin Kaikki kaikessa (Tammi 2017) on yksi suosikkini tähän mennessä ilmestynestä tämän vuoden nuortenkirjoista, sopivasti romantiikkaa sisältävä kertomus koko iäkseen steriileihin sisätiloihin tuomitusta nuoresta tytöstä.

"Ehkä kaikkea ei voi ennustaa, mutta jotakin voi. Kuten esimerkiksi sen, että olen rakastumassa Ollyyn. Ja siitä tulee lähes varmasti katastrofi."
Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly näkee Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaikessa: Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa. (takakansiteksti)

Maddylle oma koti on koko maailma. On vain hän ja äiti ja valkoinen koti. Kaikki, mitä ulkopuolelta tulee, täytyy desinfioida, olipa kyse ihmisistä tai esineistä. Muuten voi käydä huonosti. Välillä se turhauttaa Maddya, mutta eipä hän muustakaan tiedä. Miten hän voisi tietää? Lääkäri-äidin lisäksi ainoa ihminen, jota Maddy koskaan tapaa on hoitaja Carla. Kunnes... naapuriin muuttaa uusia asukkaita. Maddy näkee Ollyn - ja Olly näkee Maddyn. Sitten ovikello eräänä päivänä soi. Siellä on Olly... mutta äiti ei päästä tätä sisälle vaan sulkee oven. 

Ai miksikö? No, siksi:

Sairauteni on harvinainen siinä missä kuuluisakin. Se on eräs muoto vaikeasta kombinoidusta immuunipuutoksesta, ja siitä käytetään lyhennettä SCID joka tulee sanoista severe combined immunodefency.  Tavalliset ihmiset tuntevat sen nimellä "kuplalapsen tauti".
Lyhyesti sanottuna olen allerginen maailmalle. Mikä tahansa voi laukaista sairauden. Se voi aktivoitua pöydän pyyhkimiseen käytetyn puhdistusaineen kemikaaleista. Sen voi laukaista parfyymi. Tai jokin eksoottinen mauste ruoassa jota äsken söin. Laukaisija voi olla jokin äsken mainituista, e kaikki yhdessä tai sitten jokin aivan muu. Laukaisevia tekijöitä ei tunne kukaan, mutta jokainen tuntee seuraukset. Äiti sanoo, että olin vähällä kuolla jo aivan pienenä. Niinpä pysyn SCID-vankeudessa. En lähde kotoa, en ole lähtenyt täältä seitsemääntoista vuoteen. (s. 9)

Siinä syy, miksi Olly ei saa tulla Maddya tapaamaan. Ja yhtäkkiä Maddy on varma siitä, että näin ei voi jatkua. Hänen on saatava tavata Olly. Siitä tulee hänelle kaikki kaikessa. Sitten, kuin ihmeen kaupalla, tulee päivä jolloin Maddy ja Olly tapaavat. Siitä alkaa jotain kaunista, mutta Maddy pelkää koko ajan, kuinka kauan näin voi jatkua ennen kuin hän sairastuu. Mutta se riski on pakko ottaa.

Kun asioita salaillaan, niillä on tapana mutkistua entisestään. Niin käy tässäkin tapauksessa, saa Maddy huomata. Nämä mutkat vaan ovat melkoisen hätkähdyttäviä. Kaikki ei olekaan sitä miltä näyttää... No, en halua spoilata yhtään enempää. Lukekaa itse. :)

Haasteisiinkin kirja passasi. Harvinaiset-haasteeseen ilman muuta, ja ihan yllättäen myös Down Under -haasteen kohtaan 18: kirja jossa kokeillaan tai harrastetaan laitesukellusta tai snorklausta. Yksi piste, koska kirja ei muuten mitenkään liity Australiaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja: 
Nicola Yoon: Everything everything (2015)
Suomentanut Helene Bützow
Tammi, 2017
319 sivua

Sinisiä nuortenkirjoja

Näiden kirjojen niputtamiselle samaan postaukseen ei ole mitään sen kummempaa syytä kuin että kaikissa on sinivoittoiset kannet. :)

Katarina Mazettin Varjoja ja vakoojia (Otava 2017) ja Briitta Hepo-ojan Hylättyjen lasten kaupungin (Myllylahti 2017) voi molemmat laskea seikkailukirjoiksi, mutta R.J. Palacion Ihme (WSOY 2017) on aivan omaa luokkaansa. 

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta."
August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja se pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverit uskomaan sen?
Ihme on kertomus Auggien urheudesta ja uteliaasta asenteesta sekä rohkaiseva tarina ennakkoluulojen kohtaamisesta. (takakannesta)

Hieno kertomus erilaisuudesta ja ennakkoluuloista, pidin tosi paljon. Auggie on sympaattinen kaveri, jonka elämä uhkaa muuttua melkoiseksi koulukiusaushelvetiksi. Onneksi on Summer, joka näkee pintaa syvemmälle. 

Kirja etenee osissa, joissa jokaisessa on eri kertoja. Tarinan aloittaa itseoikeutetusti Auggie, ja ääneen pääsevät myös hänen sisarensa Via, luokkakaverit Summer ja Jack, Vian poikaystävä Justin, Vian ystävä Miranda ja tarinan vetää loppuun jälleen Auggie. Kirjassa on siis monta kertojaääntä, mutta tämä ratkaisu sopii oikein hyvin ja tuo syvyyttä henkilöhahmoihin ja heidän välisiinsä suhteisiin. 

Syy Auggien erikoisuuteen on hänen geeneistään löytyvä oireyhtymä: mandibulofasiaalinen dysostoosi. Olettaisin että kyseessä on sama tila, josta käytetään myös nimitystä Treacher Collins -oireyhtymä. Tätä ei kuitenkaan mainita kirjassa. Oireyhtymä on melko harvinainen, mistä syystä tämä kirja on aivan omiaan Harvinaiset-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
R.J. Palacio: Wonder (2012)
Suomentanut Inka Parpola
WSOY, 2017
336 sivua

Katarina Mazettin Varjoja ja vakoojia aloittaa uuden Seikkailuserkut-sarjan, joka sopii jo alakouluikäisille lukijoille. 

Kuin partioleirillä! Ei telkkaria, ei tietokonetta, ei trampoliinia! Tästä tulisi merkillinen kesä.
Kun neljä serkusta ja Katinryökäle lähetetään pieneen Uikkusaareen erikoisen taiteilijatätinsä hoteisiin, seikkailu on valmis. Julia, Pörri, Jori ja Alex hitsautuvat lopullisesti yhteen, kun Frida-täti joutuu matkustamaan pariksi päiväksi mantereelle. Vanhan luotsimökin pihapiirissä alkaa tapahtua outoja: aivan kuin pensaikossa vilahtelisi yöllä kummallisia hahmoja. Lintubongareita? Vakoojia? Lomanvietto saaressa ei olekaan enää vain jännittävää leikkiä. (takakannesta)


Aika jännä, että tänä vuonna ilmestyneistä nuortenkirjoista moni muistuttaa toisiaan. Tästä kirjasta tuli heti mieleen sekä Tuula Kallioniemen Villi viikko että Jukka-Pekka Palviaisen Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta. Vähän viisikkomainen seikkailu, kuitenkin nykypäivään päivitettynä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Katarina Mazetti: Kusinerna Karlsson : spöken och spioner (2012)
Suomentanut Ulla Lempinen
Otava, 2017
160 sivua

Briitta Hepo-ojan esikoisteos Siilin kuolema (Myllylahti 2015) oli ilmestymisvuonnaan suuri positiivinen yllättäjä. Myös Hepo-ojan toinen teos Hylättyjen lasten kaupunki (Myllylahti 2017) oli mukava lukukokemus, vaikkei esikoisen tasolle päässytkään. 

Kun Mikon ailahtelevainen äiti jättää Mikon metsänlaitaan, tämän on tultava toimeen omillaan. 
Metsän keskeltä Mikko löytää kummallisen kaupungin, jossa ei ole lainkaan aikuisia. Siellä hän tapaa huntuihin pukeutuvan Karpalon, vihamielisen Pekan ja muita hylättyjä lapsia, joiden ystävyydestä rakentuu uuden elämän hauras pohja. Pian kaupunkiin saapuu myös Ola, meriotuksiin ihastunut laiha poika, josta tulee Mikolle pikkuveli. 
Kaupungissa tapahtuu outoja: sen laitamille ilmestyy salaperäisiä ruokalähetyksiä, kirjaston vieraskirja on kirottu ja muiden jengien jäsenet arvaamattomia. Eniten Mikon uudet ystävät varoittavat häntä kuitenkin lähellä olevasta saaresta. Siellä asuu kuulemma hirviö, jonka nimeä ei kannata sanoa ääneen. (takakannesta)

Jälleen kerran eniten mietityttävä asia on kohderyhmä: minkä ikäisille tämä kirja on tarkoitettu? Takakannessa sanotaan, että kirja on "maagista realismia yli 8-vuotiaille lapsille ja heidän tarinoita rakastaville vanhemmilleen", ja kirjaston tietokannassa kirja on luokiteltu lastenkirjallisuudeksi. Kovin nuorille en itse kuitenkaan osaisi kirjaa suositella, paitsi ehkä vanhemman ääneen lukemana.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Briitta Hepo-oja: Hylättyjen lasten kaupunki
Myllylahti, 2017
202 sivua    

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin (Tammi 2015) ehti odottaa lukuvuoroaan melkoisen kauan hyllyssäni, mutta kun kerran tartuin kirjaan, se piti lukea lähes yhdeltä istumalta. Onneksi flunssassa kotona makaaminen mahdollisti tämän. :P

Kesä 1973 Joylandin huvipuistossa
Huimia laitteita, värivalojen välkettä ja lasten naurua
ja kummitusjuna, joka saa aikuisen miehenkin kirkumaan ja josta eräs nuori rakastunut nainen ei koskaan tullut ulos. 
Uskallatko sinä lähteä ajelulle? (takakansiteksti)

Devin Jonesin unelmien kesä tyttöystävän kanssa yliopistokampuksella peruuntuu. Sydänsuruja paetakseen Devin tarttuu yllättävään kesätyöhön: pestiin huvipuistossa. Vanhoilta tivolilaisilta Devin kuulee tarinan nuoresta naisesta, joka tapettiin kummitusjunaan. Tekijää ei saatu kiinni, ja naisen huhutaan jääneen kummittelemaan. 
Elämän ja kuoleman rajalla taiteilee myös parantumattomasti sairas poika, Mike, jonka aistit ovat tarkemmat kuin muilla, terveillä ihmisillä. Mutta murhaajaa ei hänkään pysty näkemään. 
Tervetuloa Joylandiin on pehmeämpää Kingiä, kaihoisa ja lämminhenkinen muistelma menneistä ajoista. Mutta King ei olisi King, ellei tarinassa olisi hyytävämpi kääntöpuoli, pilkahdus pahuutta ja yliluonnollista kauhua. (kirjan kansiliepeestä) 

Stephen King osoittaa tässä kirjassa jälleen huikeat tarinankertojan taitonsa. Kirjan henkilöihin on helppo tutustua ja samaistua, ja tarina kulkee kingimäisen jouhevasti. Kun päähenkilö Devin käy työpaikkahaastattelussa huvipuistossa, ennustaja tekee yllättävän tarkkoja havaintoja hänen elämästään. Niinpä Deviniä jää mietityttämään, mahtaako ennustajan tulevaisuuden ennuste olla yhtä paikkansa pitävä. Sen mukaan hänen tulevaisuuteensa vaikuttaa kaksi lasta: punalakkinen tyttö jolla on nukke ja poika jolla on koira.

Ennustajan puheissa vaikuttaa olevan perää: Devin pelastaa punalakkisen tytön hengen, ja vähän myöhemmin tapaa työmatkansa varrella pojan koiran kanssa - sekä pojan äidin. Äiti vaikuttaa kireältä ja ylisuojelevalta, mutta poika, Mike, onkin vakavasti sairas. 

"Minulla on lihassairaus, siinä se. Siksi olen pyörätuolissa. Minä pystyn kyllä kävelemään, mutta tuet ja kainalosauvat ovat rasittavia."
"Olen pahoillani", sanoin. "Tosi kurjaa, Mike."
"Niin kai, mutta en muista millaista on olla terve, joten hitot siitä. Ja minulla on tietyntyyppinen lihassairaus. Sen nimi on Duchennen lihasdystrofia. Suurin osa lapsista joilla se on kuolee teini-iässä tai parikymppisinä."
Niin, kertokaapa te - mitä sanotaan kymmenvuotiaalle, joka on juuri kertonut elävänsä kuolemantuomion alla? (s. 156)

Devin ihastuu Miken äitiin, Annieen, ja pyrkii viettämään yhä enemmän aikaa pienen perheen kanssa. Samaan aikaan hänen mieltään kiehtoo huvipuistossa tapahtunut henkirikos, jonka uhrin sanotaan jääneen kummittelemaan kummitusjunaan. Devinin työkaveri Tom väittää jopa nähneensä tämän haamun, ja Devin on Tomille kateellinen.

Kun syksy koittaa, Tom ja Erin (toinen työkavereista) lähtevät jatkamaan opintojaan, mutta Devin pestautuu huvipuiston palkkalistoille vielä syksyksikin. Joyland on saanut hänestä otteen ja hän haluaa selvittää haamun arvoitusta. Sanomattakin on selvää, että paikkakunnalla on muutakin vetovoimaista - Miken äiti. 

Asiat etenevät vähitellen, kuin omalla painollaan, ja samalla ne alkavat selvitä. Huvipuiston henkirikoksesta on tahollaan kiinnostunut myös Erin, ja vieraillessaan Devinin luona kertoo kaiken mitä on saanut siihen mennessä selville. Rikoksia vaikuttaa tapahtuneen useampiakin, ja nuoret tuntevat olevansa lähellä syyllisen löytämistä. Samaan aikaan Devinin lähentymisyritykset Mikeen ja tämän äitiin tuottavat tulosta, ja Devin suostuttelee Annien päästämään Miken edes kerran huvipuistoon. Devin on päättänyt järjestää Mikelle yksityiskäynnin jo suljettuun huvipuistoon ja haluaa että päivästä tulee pojalle (ja ehkä äidillekin) ikimuistoinen. 

Näin myös tapahtuu, mutta ehkä vähän eri tavalla kuin alkuperäinen suunnitelma oli...

Haasteet:
Helmet-haasteen kohta 30: kirjan nimessä on tunne (joy = ilo). Sen lisäksi pääsen avaamaan kirjalla Sheferijm-blogissa alkaneen Havaitse harvinaisuus -lukuhaasteen. Kirja sopii haasteen kategoriaan 1: kirjassa kerrotaan harvinaisesta sairaudesta (Duchennen lihasdystrofia). So American -minihaasteeni etenee Pohjois-Carolinaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Stephen King: Joyland
Suomentanut Kristiina Vaara
Tammi, 2015
288 sivua