Kaksi romaania vuoden 1918 tapahtumista

Pirjo Tuomisen edellinen historiallinen romaani Hiljaiset huvimajat oli minulle hienoinen pettymys, mutta sille jatkoksi kirjoitettu Tulen väri punainen (Tammi 2017) oli jotenkin enemmän mieleeni, varmaan täysin aiheesta ja aikakaudesta johtuen.

Levottomat ajat eivät rauhoita levotonta sydäntä. Suursota riistää Jere Kauppilan rintamalle juuri kun hän ja Maria Manner ovat löytäneet toistensa syliin. Maria päätyy vastentahtoisesti toisen miehen emännäksi vauraaseen Suvelaan. Petos painaa hänen mieltään, ja liitto tuntuu toivottomalta.
Suomi itsenäistyy, mutta maan sisäinen tilanne alkaa olla yhä rauhattomampi. Finlaysonin kutoja Sofia Frimankin tempautuu aatteen palossa parantamaan maailmaa. Tosipohjainen Tulen väri punainen vie lukijan keskelle vuoden 1918 julmaa arkea, jossa punaisten kapina leviää ja naapurit muuttuvat raaoiksi vihollisiksi. Turvaa ei ole missään. Onko rakkaus silti voima, jolle yhä on tilaa? (takakansiteksti)

Edellisestä kirjasta tutut henkilöt jatkavat elämäänsä läpi viime vuosisadan alun ja suursodan tapahtumien. Tampereen lisäksi tapahtumat sijoittuvat myös Satakunnan alueelle. Henkilöitä tulee mukaan paljonkin, ehkä vähän liikaakin, välillä oli vaikea seurata kenestä nyt olikaan kyse. Pääpaino on kuitenkin Marian elämässä. Vuoden 1918 tapahtumia seurataan naisten näkökulmasta ja luonnollisesti eniten Sofia Frimanin ja tämän perheen näkökulmasta. Vaikuttavasti.

Kurkistaessaan naapurikorttelin porttiholviin Matilda näki seinää vasten pinottuja ruumiita, ja sisäpihalla lauloi kivääri kylväen kuolemaa. Alatorin kulmassa makasi maassa kuollut, jonka näkeminen veti Almaa puoleensa, sillä kyseessä oli nainen. Matildakaan ei voinut olla vilkaisematta vainajaa. Vaatteet oli revitty naisen päältä niin, että rinnat hohtivat valkoisina.
"Ryssän toppahousut", Matilda kuiskasi. "Ei kai se ole joku tuttu, niitä naiskaartilaisia? Pesulastakin pari tyttöä liittyi sinne. Kuinka ne voivat noin kovasti vihata naista, valkoiset miehet, että tuolla tavalla tappavat ja häpäisevät? Puistattaa." (s. 247)


Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Pirjo Tuominen: Tulen väri punainen
Tammi, 2017
425 sivua

Samasta ajasta kertoo myös Martti Linnan romaani Kaksi hautaa saarella (Karisto 2015).

Syksy 1917. Kymiyhtiön paperikoneet seisovat, eikä kuntien hätäaputöitä riitä Kymenlaaksossa kaikille. Maija Rasilainen rakastuu Venäjän armeijasta palanneeseen komeaan Aleksei Osipoviin.
Talvella syttyy sota punaisten ja valkoisten kaartien välillä. Keväällä Aleksei huomaa komentavansa koko punaisten Savon rintamaa. Kun rintama pettää, Maija ja Aleksei aloittavat epätoivoisen pakomatkan kohti Suomenlahtea ja Pietaria.
Kaksi hautaa saarella on romaani erilaisuudesta, toivosta ja rakkaudesta. (takakansiteksti)

Linnan romaani perustuu tositapahtumiin. Haminan Majasaaressa on oikeasti muistomerkki hautoineen. Aleksei Osipov ja Maija Rasilainen ovat oikeita historiallisia henkilöitä, jotka odottivat saarella turhaan laivaa, joka veisi heidät turvaan Pietariin. Tuota laivaa ei koskaan tullut. Tarina kertoo, että he surmasivat itsensä kun valkoisten etsintäpartio alkoi lähestyä. Kävikö oikeasti näin, sitä ei tiedä kukaan, mutta kirja tarjoaa yhden tulkinnan tapahtumista.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Martti Linna: Kaksi hautaa saarella
Karisto, 2015
289 sivua

1918-lukuhaasteen lisäksi Martti Linnan teos pääsee mukaan Helmet 2018 -lukuhaasteeseen. Kohdaksi sopii numero 23: kirjassa on mukana meri.

Martti Linna: Isän luokse

Yhdeksänvuotiaan Katrin isä maalaa taivaanrantaa Brasiliassa. Hänen pikkuveljensä on Sammakkomies, jonka keuhkoja edes lääkäri-äiti ei osaa parantaa. Katri itse on ainoa tyttö, jota Namulan koulun rehtori ja hänen opettajansa Silja Strindberg oikeasti pelkäävät. Kun Katri toimii, mitä tahansa voi tapahtua!
Eräänä päivänä Katri saa isältään postia. Hän näkee koulumatkalla keisaripingviinejä ja tajuaa, että hänen on pelastettava melkein yksinään maapallo, sen sademetsät ja pikkuveljensä. Siinä hommassa Operaatio Pottubileet on vasta alkua: jääkarhujen saapuessa on aika etsiä kahvilaiva ja matkata isän luokse Amazonin vihreisiin sademetsiin. (takakannesta)

Tässä on kirja, jonka otin luettavaksi ihan puhtaasti takakannen perusteella. Ilmastonmuutos yhdeksänvuotiaan silmin! Pakkohan tätä on ainakin vilkaista... ja kansien välistähän löytyikin ihan hauska tarina.

Brasiliassa asuva isä lähettää Katrille lahjaksi ilmastonmuutoksesta kertovan dvd:n, ja hänen maailmansa muuttuu täysin. Katri on vakuuttunut siitä, että maapalloa pitää alkaa suojella, vaikka sitten hän yksin jos ei kukaan muu ala. Katri kyllä yrittää pontevasti saada kaikki muutkin mukaan ympäristöä suojelemaan. Operaatio Pottubileiden on tarkoitus lopettaa yksityisautoilu, mutta naapurit ehtivät puuttumaan asiaan ja poliiseilla on asiaa Katrin äidille... Koulussakin Katri tekee parhaansa saadakseen niin luokkakaverit kuin opettajatkin mukaan, rehtorista nyt puhumattakaan, mutta vastaanotto ei ole ihan sitä mitä Katri toivoo. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jää lähteä isän luokse Brasiliaan, isän joka ymmärtää että on toimittava!

Äärimmäisen tärkeästä aiheesta on saatu aikaan hauska kertomus toimeliaasta koululaisesta, joka heittäytyy hänelle tärkeään asiaan täysin voimin. Yhdeksänvuotiaalle maailma on vielä melko mustavalkoinen: jos et ole minun puolellani, olet minua vastaan. Aikuislukijaa vallan hengästyttää tytön vauhti ja meininki, mutta onneksi aikuiset saavat hänet tulemaan vähän enemmän järkiinsä - unohtamatta kuitenkaan luonnonsuojelua.

Tämä kirja tekisi mieli ottaa mukaan vinkkaussettiin... ehkä kokeilenkin vaikka kolmasluokkalaisille jossain vaiheessa. Down Under -haasteeseenkin kirja sopii, kohtaan 22: kirja johon liittyy sademetsä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Martti Linna: Isän luokse
Myllylahti, 2017
175 sivua