Haastekoonti: Kukko kainalossa - Kaakkois-Aasia -lukuhaaste

Kukon vuosi on ihan kohta historiaa, ja sen myötä jälleen yksi lukuhaaste loppuu. Sannabanana polkaisi vuosi sitten käyntiin Kukko kainalossa -lukuhaasteen, ja päätin tarttua siihen samaan tyyliin kuin aiemmin Kurjen siivellä -haasteessa eli lukemalla kirjoja, jotka sijoittuvat alueen maihin.

Saldoksi sain neljä kirjaa:

David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Thaimaa)
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (Kambodza)
Pamela Brown: Lapsentyttönä Singaporeen (Singapore)
Kim Fay: Kadonneiden muistojen kartta (Vietnam ja Kambodza)

Näistä lukemistani ehdoton suosikkini oli Terhi Rannelan teos. Kambodzan verinen historia tuli kirjan myötä tutummaksi, ja kirja jäi pysyvästi mieleen. Pinossa oli odottamassa vielä muitakin haasteeseen sopivia kirjoja, mutta niiden aika tulee joskus myöhemmin. :)

Kiitos Sannabananalle haasteesta!

Kim Fay: Kadonneiden muistojen kartta

Ehdinpäs! Kim Fayn Kadonneiden muistojen kartta (Bazar 2013) oli minulla pitempään kesken, ja sain kuin sainkin sen luettua ajoissa Kukko kainalossa -haasteeseen. Tässähän on vielä reilu puoli tuntia tätä vuorokautta jäljellä... ;)

Irene Blum on uhrannut koko elämänsä itämaisen kulttuurin tutkiukselle ja odottaa uransa jatkuvan Seattlen itämaisen taiteen museossa. Odottamattomat tapahtumat tempaavat hänet kuitenkin turvallisesta museoympäristöstä Shanghaihin, Saigoniin ja Kambodzan viidakoihin khmerien muinaisen kulttuurin jäljille.
Matkatoverikseen Irene saa nuoren ja viehättävän ranskalaisnaisen, joka on tullut tunnetuksi temppelinryöstäjänä. Kuparitaulujen löytäminen toisi heille molemmille mittaamattomasti mainetta. Heidän lisäkseen matkaan lähtee myös kaksi miestä, ja pian selviää, että heistä jokaisella on omat syynsä mysteerin ratkaisemiseen.
Kaikki seurueessa tietävät, että jos he onnistuvat yrityksessään, he voivat muuttaa historian suuntaa. Mutta se mitä he lopulta löytävät temppelin raunioista, on jotain mitä he eivät ikinä olisi voineet kuvitella. (takakansiteksti)

Amerikkalaisen, vuosia Vietnamissa asuneen Kim Fayn esikoisteos on 1920-luvulle sijoittuva seikkailukertomus, ehkä vähän Indiana Jonesin hengessä. Mukaan mahtuu yllättäen löytyneitä päiväkirjoja, sukusalaisuuksia, huumausaineita ja vallankumoushenkeä, romantiikkaa tietenkään unohtamatta. Päähenkilö Irene saa pelastettua Simonen väkivaltaiselta mieheltään, ja yhdessä naiset lähtevät Kiinasta Vietnamin kautta Kambodzaan. Matkan varrella mukaan lyöttäytyvät Simonea silmällä pitänyt Marc sekä Simonen nuoruudenrakastettu Louis. Kun nelikko pääsee selville siitä, että jokainen tavoittelee samaa: kauan kadoksissa olleita kuparitauluja, kukin omista syistään, he joutuvat sekä tekemään yhteistyötä että juonimaan toisiaan vastaan. 

Melkoista sekametelisoppaa siis, mutta ihan viihdyttävää sellaista. Sokerina pohjalla on kuitenkin 1920-luvun Kaakkois-Aasia oopiumiluolineen ja viidakkoineen. Kirjalla avaan myös tämän vuoden Helmet-haasteen. Kirja sopii kohtaan 14: tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Kim Fay: The Map of Lost Memories (2012)
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2013
391 sivua

Pamela Brown: Lapsentyttönä Singaporeen

Kukko kainalossa -lukuhaaste lähenee loppuaan, ja nyt onkin korkea aika saada viimeisteltyä bloggaus kirjasta, jonka luin jo ennen joulua. Pamela Brownin Lapsentyttönä Singaporeen (Otava 1964) kuuluu Isojen tyttöjen kirjasto -sarjaan, jossa julkaistiin aikanaan kirjoja "melkein aikuisille", kuten kirjan sisätakakannessa lukee. Kirja on vanha ja kansipaperiton, joten kirjan sisällöstä minulla ei ollut haisuakaan ennen sen avaamista. Valitsin sen luettavaksi täysin nimen perusteella.

Päähenkilö on nuori neitokainen nimeltä Fenella. Kirjan alussa hän asuu Lontoossa tätinsä luona, kun vanhemmat ovat matkustaneet Malaijan liittovaltioon opettelemaan kumipuiden viljelyä. Koulun päätyttyä Fenella haluaa päästä tätinsä hoivista vanhempiensa luokse, muttei halua enää pyytää apua tädiltä. Niin hän päätyy laittamaan lehteen ilmoituksen: Kahdeksantoistavuotias tyttö joka lentää Penangiin elokuussa kaitsee lapsia matka-avustusta vastaan. Vastoin tädin ennustuksia Fenella saakin toimeksiannon: hänen pitäisi saattaa kaksi lasta Singaporeen saakka.

Niin alkaa melkoinen seikkailu. Ensin Lontoosta Zürichiin, sieltä Beirutiin, sieltä Karachiin, Kalkuttaan ja lopulta Singaporeen. Yli kuudenkymmenen vuoden takaisen lentomatkan kuvaus on hullunkurisen tuntuista: lentoemäntä tarjoilee savukkeita, lennon aikana ei saa käyttää matkaradiota, ja välilaskujen aikana matkustajat pääsevät lentoasemalle peseytymään. Singaporeen saavuttuaan Fenella joutuu kuitenkin vielä suurempaan seikkailuun: lasten vanhempia ei löydy mistään, ja Fenella joutuu jäämään huolehtimaan lapsista.

Kaiken kaikkiaan kirja oli varsin viehättävä kuvaus suht yläluokkaisesta elämästä 1950-luvulla. Sopiva ripaus hymyilyttävän viatonta romantiikkaakin on saatu kirjaan mukaan. Kirjan myötä Kukko kainalossa -lukuhaasteen lisäksi edistyy oma kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Pamela Brown: As Far as Singapore (1959)
Suomentanut Kyllikki Hämäläinen
Otava, 1964
180 sivua

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

Taisin mainita Terhi Rannelan Frausta postatessani, että haluan ehdottomasti lukea myös hänen ensimmäisen aikuisille suunnatun romaaninsa. No, nyt Punaisten kyynelten talo (Karisto 2013) on viimein luettu.

Kommunistisen agraariutopian perustaneet punakhmerit ovat lakkauttaneet kaupungit, rahan, perheen ja ihmisten muistot. Maaseudulle pakkosiirretty kansa raataa itsensä hengiltä riisipelloilla. 
Chey Chan on määrätietoinen nainen, joka uskoo vallankumouksen välttämättömyyteen. Kauan eläköön Demokraattinen Kamputsea! Hän on ministerimiehineen vallankumouksen huipulla rakentamassa mallivaltiota, josta muut kansat ottavat vielä oppia. 
Ennen kuin Vietnam vapauttaa Kamputsean punaisten khmerien ikeestä, vainoharhainen puolue Angkar kääntyy omiaan vastaan. Chan, hänen miehensä ja poikavauvansa viedään pahamaineiseen Tuol Slengin vankilaan.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin viiden lapsen äiti Vanna sytyttää jasmiinisuitsukkeen henkien taloon. Hän miettii, mitä isälle, äidille ja pikkuveljelle tapahtui 1970-luvun levottomina vuosina. Eräänä päivänä äidin kuiskaus kuuluu vuosien takaa. (kirjan kansiliepeestä)

Erittäin vaikuttava kirja aiheesta, josta en tiedä käytännössä yhtään mitään. Kaikki vähänkään politiikkaan viittava aihe on aina ollut minusta lähinnä äärimmäisen epäkiinnostavaa, niinpä en ole tähänkään kirjaan oikein osannut aiemmin tarttua, vaikka Rannela lempikirjailijoihini lukeutuukin. Vaan kylläpä näyttää kannattavan avartaa maailmankuvaansa... 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmeen eri aikaan: menneisyyteen vuoteen 1978, ja lähelle nykypäivää vuosiin 2005 ja 2009. Vuoden 1978 järkyttäviä tapahtumia seurataan usean eri henkilön näkökulmasta, nykypäivän osioissa näkökulma on Vannan (joka menetti koko perheensä levottomuuksissa) tai hänen miehensä (joka oli sotilas 1970-luvulla).

Erityisen koskettavaksi kirjan tekee se, että tapahtumat perustuvat ihan oikeasti tositapahtumiin. Kirjassa on mukana valokuvia punakhmerien vangeista; juuri se valokuva vangitusta äidistä pienen vauvansa kanssa, joka innoitti Terhi Rannelan kirjoittamaan tämän kirjan.

Mietin pitkään, laitanko kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 12 (politiikasta tai poliitikosta kertova kirja) vai 48 (kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän). Päädyin kuitenkin kohtaan 12 juuri siitä syystä, että politiikka on niin epäkiinnostavaa. :D Helmet-haasteen lisäksi kirja sopii Kukko kainalossa -haasteeseen, ja myös maailmanvalloitukseni etenee Kamputseaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Karisto, 2013
257 sivua

David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Chiang Main eettinen etsivätoimisto #1)

David Casarettin Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Otava 2016) oli oikein mukava uusi tuttavuus: leppoisa hyvänmielen dekkari, joka oli oivallista kesälomalukemista.

Thaimaalaisen sairaalan ihastuttava hoitoeetikko Ladarat Patalung ratkoo rikoksia ja potilaittensa ongelmia - eikä unohda tilaisuuden tullen herkutella. 
Ladarat ei olisi kaivannut mystistä kuolemantapausta sotkemaan kiireistä työtään. Mutta kun tuttu poliisi pyytää apua, tunnollinen hoitaja ei voi kuin ryhtyä etsivän hommiin. Näyttää nimittäin siltä, että yksi ja sama nainen on lyhyen ajan sisällä tuonut sairaalaan ainakin kaksi kuollutta aviomiestä. (takakansiteksti)

Ladarat on ammatiltaan hoitoeetikko, mikä ainakin itselleni oli ihan tuntematon käsite. Ladaratin vastuulla on Sriphatin koko sairaala, siis se että siellä annettava hoito on eettisesti oikeanlaista. Hän on saanut oppinsa Chicagossa, ja tärkeänä työvälineenä toimii ohut amerikkalaisantikvariaatista löydetty kirja (Etiikan perusteet). Kun etsivä Wiriya (joka on thaimaalaisittain harvinaisesti "rehellinen poliisi") tulee pyytämään apua epäiltyjen murhien selvittämisessä, Ladarat joutuu ensiksi miettimään, onko tällainen toiminta eettistä. Murhan tutkiminen tuntuu kuitenkin tarpeeksi jännittävältä syyltä suostua pyyntöön. Miksei myös se, ettei Wiriya ole lainkaan epämiellyttävä ihminen...

David Casarettin esikoisdekkari seuraa Alexander McCall Smithin Mma Ramotswen ja Tarquin Hallin Vish Purin viitoittamaa tietä. Kirjan viehätys perustuu pitkälti kulttuurieroihin ja miellyttäviin henkilöhahmoihin. Oma viehätyksensä on toki päähenkilön kulinarismillakin, täytyy myöntää. Sarjan seuraava osa Tiikkipuulehdon arvoitus ilmestyy lokakuussa.

Tällä kirjalla pääsen aloittamaan Kukko kainalossa -lukuhaasteen. Helmet-haasteesta kirja sopii vaikkapa kohtaan 47, sillä kirja täyttää kahden eri haastekohdan kriteerit (se on käännöskirja ja siinä ratkaistaan rikos). Sen lisäksi kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee jälleen etenemään uuteen maahan, joka siis on Thaimaa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
David Casarett: Murder at the House of Rooster Happiness (2016)
Suomentanut Antero Tiittula
Otava, 2016
379 sivua