torstai 30. marraskuuta 2017

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Nadja Sumasen esikoisteos Rambo (Otava 2015) voitti ilmestymisvuonnaan Otavan nuortenkirjakilpailun ja vielä Finlandia Junior -palkinnonkin. Ilokseni Sumaselta ilmestyi tänä vuonna uusi nuortenkirja, Terveisin Seepra (Otava 2017).

Miten naurettavalta mahdoin näyttää noiden toisten silmissä, joiden elämässä tapahtui asioita. Koskettavia, kuohuttavia, hassuja, noloja, suloisia, ravisuttavia, villejä, hävyttömiä. Olin kolmea kuukautta vaille kuusitoista, enkä ymmärtänyt, miksi joku haluaisi olla always sixteen. Milloin kaikki kaunis oli alkanut kadota?
Kun Iris ahdistuu, viiltely vie pahan pois. Hetkeksi. Kunnes pimeydessä häivähtää valo. Iris löytää Runotytön, jolla on haave. Ja isän vanhan kameran, jonka linssin läpi tuntuu luonnolliselta tarkastella maailmaa. Mutta pääseekö seepra raidoistaan? (takakansiteksti)



Takakannen perusteella tosi ahdistavalta vaikuttava kirja, mutta onneksi totuus oli toisenlainen. Toki kirjassa on ahdistusta ja vaikeita asioita, mutta ei pelkästään niitä. Iris tekee lujasti töitä saadakseen itsensä kuntoon ja viiltelyn loppumaan, sekä itsekseen että psykologin kanssa. Yllättäviltäkin tahoilta löytyy apua, kun Iris löytää isän vanhan kameran ja alkaa kuvata. Muutenkin harrastukset vaihtuvat, kun vanha balettiharrastus jää. Lisäksi Iris alkaa kirjoitella sähköpostitse nimimerkki Runotytön kanssa. Tälle on helppo kertoa melkein kaikesta.

Isä on Iriksen kuvausinnostuksesta mielissään ja haluaisi opettaa kuvaamisesta kaiken mahdollisen, mutta antaa onneksi Iriksen tehdä itsekseen. Kuvien kehittämisessä isää kuitenkin tarvitaan avuksi, ja Iris ja isä lähentyvät pitkästä aikaa. Iris tutustuu myös täysin erilaisista taustoista tulevaan Teeleen, jolta hän saa paljon hyviä neuvoja ja tukea. Ne ovatkin tarpeen, sillä Iriksen perhesuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Vähitellen, pala palalta, asiat alkavat kuitenkin järjestyä niin Iriksen päässä kuin perheen sisälläkin. Mutta Runotyttö tuntuu kadonneen johonkin, hän ei enää vastaa viesteihin.

Terveisin Seepra on kirja, jossa tapahtuu paljon ja kuitenkaan ei paljon mitään. Perheen suhteet ovat hyvinkin päin mäntyä eikä niiden korjaaminen ole helppoa. Kirja antaa kuitenkin positiivisen viestin: toivoa on, kaikki järjestyy. Se vain ottaa oman aikansa. Salaperäinen Runotyttö ja tämän katoaminen jää askarruttamaan mieltä. Mitä tapahtui?

Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 15 (kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen) sekä Down Under -haasteen kohtaan 32 (kirja, jonka henkilöihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Nadja Sumanen: Terveisin Seepra
Otava, 2017
264 sivua

tiistai 28. marraskuuta 2017

Martti Linna: Isän luokse

Yhdeksänvuotiaan Katrin isä maalaa taivaanrantaa Brasiliassa. Hänen pikkuveljensä on Sammakkomies, jonka keuhkoja edes lääkäri-äiti ei osaa parantaa. Katri itse on ainoa tyttö, jota Namulan koulun rehtori ja hänen opettajansa Silja Strindberg oikeasti pelkäävät. Kun Katri toimii, mitä tahansa voi tapahtua!
Eräänä päivänä Katri saa isältään postia. Hän näkee koulumatkalla keisaripingviinejä ja tajuaa, että hänen on pelastettava melkein yksinään maapallo, sen sademetsät ja pikkuveljensä. Siinä hommassa Operaatio Pottubileet on vasta alkua: jääkarhujen saapuessa on aika etsiä kahvilaiva ja matkata isän luokse Amazonin vihreisiin sademetsiin. (takakannesta)



Tässä on kirja, jonka otin luettavaksi ihan puhtaasti takakannen perusteella. Ilmastonmuutos yhdeksänvuotiaan silmin! Pakkohan tätä on ainakin vilkaista... ja kansien välistähän löytyikin ihan hauska tarina.

Brasiliassa asuva isä lähettää Katrille lahjaksi ilmastonmuutoksesta kertovan dvd:n, ja hänen maailmansa muuttuu täysin. Katri on vakuuttunut siitä, että maapalloa pitää alkaa suojella, vaikka sitten hän yksin jos ei kukaan muu ala. Katri kyllä yrittää pontevasti saada kaikki muutkin mukaan ympäristöä suojelemaan. Operaatio Pottubileiden on tarkoitus lopettaa yksityisautoilu, mutta naapurit ehtivät puuttumaan asiaan ja poliiseilla on asiaa Katrin äidille... Koulussakin Katri tekee parhaansa saadakseen niin luokkakaverit kuin opettajatkin mukaan, rehtorista nyt puhumattakaan, mutta vastaanotto ei ole ihan sitä mitä Katri toivoo. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jää lähteä isän luokse Brasiliaan, isän joka ymmärtää että on toimittava!

Äärimmäisen tärkeästä aiheesta on saatu aikaan hauska kertomus toimeliaasta koululaisesta, joka heittäytyy hänelle tärkeään asiaan täysin voimin. Yhdeksänvuotiaalle maailma on vielä melko mustavalkoinen: jos et ole minun puolellani, olet minua vastaan. Aikuislukijaa vallan hengästyttää tytön vauhti ja meininki, mutta onneksi aikuiset saavat hänet tulemaan vähän enemmän järkiinsä - unohtamatta kuitenkaan luonnonsuojelua.

Tämä kirja tekisi mieli ottaa mukaan vinkkaussettiin... ehkä kokeilenkin vaikka kolmasluokkalaisille jossain vaiheessa. Down Under -haasteeseenkin kirja sopii, kohtaan 22: kirja johon liittyy sademetsä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Martti Linna: Isän luokse
Myllylahti, 2017
175 sivua

maanantai 27. marraskuuta 2017

Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba

Ebban pitää matkustaa isän luo Berliiniin melkein suoraan nelosluokkalaisten Finlandia-talon itsenäisyyspäiväjuhlasta! Miksi juuri tanssiaispäivänä? Harsohelmainen tanssimekko jää henkariin roikkumaan, kun äiti saattaa Ebban lentokentälle. Hän joutuu lentämään taas kerran yksin.
Lentomatkasta tulee kuitenkin yllättävän mukava. Ja perillä Saksassa Ebba saa kokea vielä enemmän yllätyksiä. (takakansiteksti)



Herttainen pikku kirja, jossa on enemmän asiaa kuin päällepäin uskoisi. Ebban elämässä on isoja asioita: vanhempien avioero, asuminen vuorotellen kahdessa eri maassa ja matkustaminen yksin. Puhumattakaan vanhempien uusista kumppaneista: äidin Jaakko ei osaa käyttää edes vessaharjaa ja isän Jolanka on muuten vaan tylsä. Ja sitten on vielä Jolankan tytär Anna, joka matkii Ebbaa kaikessa ja sanoo Saksan-isoäitiäkin Omaksi, vaikkei se ole oikeasti hänen mummonsa.

Ebba lentää jälleen kerran Berliiniin suoraan itsenäisyyspäiväjuhlasta. Lento jännittää, kuten aina, mutta tällä kertaa Ebba ei joudu olemaan aivan yksin. Myös samanikäinen Hans on menossa Berliiniin ilman saattajaa. Ebba ja Hans istuvat vierekkäin koneessa ja tutustuvat toisiinsa. Matka on kerrankin sujunut mukavasti ja luvassa on ehkä tapaaminen vielä Saksassakin - Ebba kun joutuu lainaamaan Hansille housut. Laskeutumisen jälkeen alkaa taas jännittää: miten tällä kertaa menee isän, Jolankan ja Annan kanssa. Varsinkin, kun isällä on kuulemma jokin yllätys...

Pieni suuri kirja, joka on ehdottomasti ansainnut lasten ja nuorten Finlandia-palkintoehdokkuutensa! Keskiviikkona nähdään kuinka käy.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba
Otava, 2017
108 sivua

Mats Strandberg: Hoivakoti

Mats Strandbergin esikoisteos Risteily oli huikean hieno kauhuromaani, ja odotukseni olivat aika korkealla Hoivakodin (Like 2017) ilmestyessä. Enkä pettynyt. Vaikka vanhukset, muistisairaudet ja kuolema ovat monelle meistä herkkä yhdistelmä, minullekin, uskaltauduin kuitenkin ottamaan kirjan luettavaksi.

Lapsuudenkotiinsa palannut tuhlaajapoika Joel vie dementoituneen äitinsä Monikan laitoshoitoon. Pian muuton jälkeen Monikan tila romahtaa, ja Joel seuraa avuttomana, kun äiti vajoaa yhä syvemmälle omaan kauhujen täyttämään maailmaansa. Mutta ovatko Monikan näyt harhoja vai käykö hoivakodissa kutsumattomia, pahansuopia vieraita? (takakansiteksti)




Joelin isä on kuollut jo kauan sitten, ja äiti on asunut yksikseen poikien lennettyä pesästä. Joel on viettänyt levotonta elämää suuressa kaupungissa, mutta äidin voinnin huononnuttua hän on muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa äitiään hoitamaan. Lopulta on aika siirtää äiti laitokseen, sillä jokapäiväinen selviytyminen on jo melko haastavaa. Joelin on vaikeaa saada äiti ottamaan lääkkeensä, ja lisäksi äiti väittää että isä on edelleen heidän luonaan. 

Mäntykodissa Monikasta alkaa huolehtia joukko hoitajia. Heidän joukossaan on Nina, Joelin ystävä lapsuus- ja nuoruusajoilta. Elämä on vienyt Ninan ja Joelin eri teille, mutta nyt heidän on pakko kohdata toisensa ja myös menneisyytensä. Kun Monikan vointi alkaa nopeasti huonontua entisestään, molemmat ovat aluksi neuvottomia. 

Aivan kuin jokin söisi häntä sisältäpäin. (s. 186)

Lopulta on selvää, että jotain ylimääräistä on muuttanut Mäntykotiin Monikan mukana. Miten se saadaan lähtemään, onkin toinen juttu. Nappaan kirjan mukaan Helmet-haasteeseen kohtaan 39: ikääntymisestä kertova kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Mats Strandberg: Hemmet (2017)
Suomentaneet Ida Takala ja Stella Vuoma
Like, 2017
367 sivua

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Toinen tuntematon

Millaisia tarinoita Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse voisi kätkeytyä? Tähän vastaa 22 kirjailijaa, kukin omalla novellillaan.
Kuinka kotirintama pärjää ankarina sotavuosina miesten ollessa rintamalla?
Mitä Paloaukean lotta näkee luutnantti Lammiossa?
Miten toivutaan Vuorelan kotona, kun Kariluodon kirjoittama kaatumisviesti saapuu?
Mitä kerrottavaa on Sirkalla, Kariluodon kirjeitä lukevalla rakastetulla?
Ja mitä Petroskoin Veeruska todella ajattelee suomalaisista miehittäjistä kuten Hietasesta, joka tuo lapsille leipää ja Vanhalasta joka hihittelee ja soittaa levyjä?
Millainen ihminen on puolestaan Lyyti Rokka ja miten hän ottaa vastaan "mukuloit laskemaan" saapuvan haavoittuneen Antin? (takakansiteksti)



Toinen tuntematon (WSOY 2017) -antologian kaikki 22 novellia ovat mielestäni erittäin hyviä, ja kaikista löytyy mainioita yhtymäkohtia alkuperäiseen Tuntemattomaan. Mieleenpainuvimpia novelleista ovat:

Petri Tammisen Teidän suuren surkeutenne vuoksi, joka keskittyy Riitaojaan. Tämän elämään liittyvät naiset kirjoittavat kirjeitä sotamies Riitaojalle, niin ruustinna, jolla sisko on palveluksessa; sisko, joka kertoo kotirintaman arjesta ja vielä äiti, joka toivoo ettei poika ampuisi ketään. Lukija tietää ettei yksikään kirjeistä enää tavoita vastaanottajaansa. Novellin kolme kirjettä tarjoavat jokainen erilaisen näkökulman niin sota-aikaan kuin sotamies Riitaojaan. Peukutus siis näkökulmasta.

Tuomas Kyrön Vaadi aina enin itseltäsi. Novelli kertoo Paloaukean lotasta, joka ei näe muita kuin luutnantti Lammion. Novelli sijoittuu nykyaikaan, jossa nuori nainen haastattelee mummoaan, kyselee sodasta. Teksti on kuin litteroitu ääninauhalta. Nainen kertoo, ensin vastahakoisesti, sitten antaen kaiken tulla. Salaisuudet paljastuvat. Kerronta piirtää kuvan vastenmielisestä luutnantti Lammiosta, joka kuitenkin on jollain tasolla inhimillinen. Peukutus tällaisesta hahmon kuvauksesta.


Inka Nousiaisen novelli Kaunis päivä kertoo Hauhian siskosta, joka kirjoittaa veljelleen kirjettä sinne jonnekin. Kesken kirjeen kirjoittamisen tulee tieto veljen kaatumisesta, mutta sisko ei usko siihen. Peukutus konfliktin kuvauksesta.

Venla Hiidensalon novelli Sydän on vasemmalla kertoo Asumaniemestä ja lääkintälotta Helmistä. Molemmat käyvät sotaa huumausaineiden voimalla kestääkseen kaiken kauheuden. Novellin sävy on jotenkin pohjattoman lohduton. Peukutus siitä.


Kävin katsomassa Aku Louhimiehen ohjaaman uuden Tuntemattoman sotilaan vähän ennen tämän kirjan lukemista. Oli aika jännä huomata, että jotkut novelleista tuntuivat suorastaan tutuilta elokuvan katsomisen jälkeen! Varsinkin Kariluodon Sirkka-morsianta ja Petroskoin Veeruskaa kuvaavat elokuvapätkät olivat aivan kuin novelleista peräisin. Vaiko sittenkin toisinpäin? No, ehkä tajusitte kuitenkin mitä tarkoitan...

Novellihaasteen luettujen novellien kokonaismäärä on tällä hetkellä 58 novellia 38 eri kirjailijalta. Lisäksi kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 9: toisen taideteoksen inspiroima kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Toinen tuntematon
Toimittaneet Johanna Catani ja Lari Mäkelä
WSOY, 2017
376 sivua

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kate Morton: Hylätty puutarha

On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.
Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä - ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.
Hylätty puutarha on hienostunut lukuromaani, joka kuljettaa lukijan läpi vuosikymmenten raottaen vähä vähältä historiaan hautautuneita salaisuuksia. Kate Morton on jälleen punonut lumoavan tarinan. (kustantajan esittelyteksti)




Kate Mortonin Hylätty puutarha (Bazar 2014) on ollut lukulistallani varmaan lähes ilmestymisestään lähtien, mutta sain sen luettua vasta nyt. Paksuhkon kirjan lukeminen e-kirjana oli minulle erittäin hyvin toimiva vaihtoehto, varsinkin kun löysin kirjan Elisa kirjan tarjousten joukosta. 

Monessa aikatasossa kulkeva tarina on aina omiaan kiehtomaan mieltä, ja joka aikatason päähenkilössä ( esim. nykypäivän Cassandra, menneen ajan Nell ja salaperäinen Kirjailijatar) on jotain helposti samaistuttavaa. Kirjallisuus on romaanissa tärkeässä osassa, ja Kirjailijattaren sadut varsinkin. Vanhan satukirjan ja kuuluisan taiteilijan piirrosten avulla Cassandra pääsee jäljille sukunsa salaisuuksista. Isoäiti Nell on aikanaan alkanut selvittää omaa tarinaansa (joka sivumennen sanoen onkin melkoinen), muttei koskaan löytänyt kaikkia johtolankoja. Hän jättää salaisuudet Cassandran selvitettäväksi, ja tämä tempautuukin menneisyyden jäljille vieraillessaan perimässään talossa. Lukijana näihin salaisuuksiin pääsi aika hyvin kärryille, ja lopputulosta osasi odottaa. Kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan voinut millään ennakoida, joten kirja piti otteessaan loppuun asti.

Haasteista kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 38 (kirjassa mennään naimisiin), Down Under -haasteen kohtaan 28 (kirja jonka omistat), ja lisäksi pääsen aloittamaan Taiteilijaromaanit-haasteen, kirjassa kun kerrotaan sekä kuvataiteilijoista että kirjailijasta.

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Kate Morton: The Forgotten Garden
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2014
e-kirja

maanantai 20. marraskuuta 2017

Tiia Vajanto: Down Under

Tiedätkö, mitä Kenguru tekee kun sillä loppuu juomat? Laittaa pillit pussiin!
Sisu on 13-vuotias koulukiusattu poika, jonka elämä uhkaa luisua väärille raiteille: kavereita ei ole, vanhemmat ovat eronneet, omalaatuinen äiti nolottaa ja koulu ei suju.
Sisun elämään kuuluu myös isosisko Suvi, jolla on Downin syndrooma. Samalla luokalla oleva Iiris taas saa Sisun sydämen läpättämään, mutta lisää rohkeutta kaivattaisiin.
Pakoillessaan kiusaajiaan Sisu laittaa juoma-automaattiin australialaisen kolikon. Se tempaa hänet huikeaan seikkailuun, jossa matkatovereina ovat vitsejä laukova, filosofinen Kenguru ja kissamaisen salaperäinen Sofia-täti. Mikä on totta ja mikä ei? Onko tosi ylipäätään kaikille totta? Onko oikein sanoa ääneen totuus, jos se loukkaa jotakuta?
Vauhdikas road trip vie halki Australian ja jatkuu täynnä yllätyksiä, kunnes on aika kohdata oma elämä uusien ajatusten kera.
9-13 -vuotiaille suunnattu Down Under on filosofista reaalifantasiaa. (takakansiteksti)


Tiia Vajannon nuortenromaani Down Under (Myllylahti 2017) on luvalla sanoen varsin erikoinen kirja. Tämä ei suinkaan ole moite, vaan suositus. Tarina on melkoinen seikkailu, todellinen road trip - tosin aika epätodellisessa seurassa. Puhuva, filosofiksi heittäytyvä kenguru on kirjan hahmoksikin aika tavaton. Reaalifantasiaksi tämä on helppo ajatella, mutta tuo filosofinen osuus jäi mietityttämään, varsinkin kun ajattelee kirjassa ilmoitettua kohderyhmää. 9-vuotias lukee kirjan sujuvasti saturomaanina, mutta en tiedä hyydyttääkö filosofinen pohdinta nuorimmat lukijat? Hyviä ajatuksia Kenguru (tai siis Vajanto) lukijoilleen tarjoaa. Toivottavasti kohdeyleisökin on sitä mieltä.

Laitettuaan kolikon juoma-automaattiin Sisu päätyy Australian aavikolle, josta matka jatkuu Kengurun johdolla kohti Ulurua. Siksipä kirja sopii mainiosti Down Under -lukuhaasteen kohtaan 15 (Kirja, jonka tapahtumiin liittyy Australian nähtävyyksiä).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tiia Vajanto: Down Under
Myllylahti, 2017
259 sivua

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Sadan vuoden unet : satuja aikuisille

Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, Tuhkimon prinssillä on kenkäfetissi, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.
Sadan vuoden unissa suomalaiset kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen. Kirjassa on kolmetoista aikuisille kirjoitettua muunnelmaa kaikkien tuntemista satuklassikoista. Mukana on niin Grimmin veljesten kertomuksia kuin Aisopoksen eläinsatuja, hölmöläisten touhuja unohtamatta.
Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisen spekulatiivisen fiktion veteraaneja sekä nousevia kykyjä. Hyytävissä, ravistelevissa ja ilkikurisissa tarinoissa kirjoittajien äänet sekoittuvat vanhoihin myytteihin, kun tutut hahmot kohtaavat elämän realiteetit. (takakansiteksti)


Touko halusi välttämättä kuvausrekvisiitaksi :)

Tekstien uudelleenversiointi on aina ollut mielestäni kiehtovaa, ja niinpä odotin Sadan vuoden unien (Jalava 2017) ilmestymistä uteliaana. Enkä pettynyt. Toki osa kokoelman saduista, tai siis niistä alkuperäisistä, oli minulle tuntemattomia, mutta en antanut sen häiritä. Suurimmasta osasta alkuperäinen satu oli hyvinkin helppo tunnistaa. 


Johanna Venhon Sadan vuoden unet versioi tietenkin Prinsessa Ruususta. Satu on siirretty nykypäivään ja värttinän sijasta sankaritarta satuttaa leipäveitsi. Kaikki muu on lähes kuin alkuperäisessä. ;)

Vesa Sisätön Lumikkia versioiva Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkottivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman) on varsin mielenkiintoinen näkemys. Miljöönä nykypäivään sijoitettu parturikampaamo on loistava, ja kun sinne sijoitetaan vanha nuhruinen peili ja asiakkaaksi tulee suuri tähti, Prinssi, asetelma on valmis. Peukutus miljööstä eli paikasta!

Sari Peltoniemen Kissan syvin olemus lainaa Saapasjalkakissalta, ja se on aiemmin julkaistu Usva-lehdessä 2/2008 nimellä Nälkäiset pojat. Mylläristä on tullut taksikuski eikä nuorimman pojan perimä kissa ole aivan oikea, mutta apuaan se tarjoaa aidon Saapasjalkakissan tavoin niin kauan kuin tarvetta sille on. Pidin erityisesti Peltoniemen kirjoitustyylistä ja siitä, minkälaisen sävyn se kerronnalle antoi. Peukutus siis sävylle.

Markus Harjun Pieni mies, muodoltaan väärä perustuu tarinaan Tittelintuuresta. Jos mielikuvani sadusta ovat oikeat, tämä Harjun versio on melko samanlainen. Oman lisänsä tarinaan tuo lukijan suora puhuttelu.

Artemis Kelosaaren Marleena ja uusi maailma ei alkuperänsä puolesta auennut minulle lainkaan. Jälkisanoissa kerrotaan, että se perustuu Grimmin veljesten satuun Maleena-neidosta. On ilmeisesti jäänyt lukematta tai ainakin päässyt unohtumaan. Liekö tämä sitten ollut hyväkin asia, sillä Kelosaaren versio otti minut välittömästi mukaansa. Pidin sadusta ja sen juonesta kovasti, peukutus siitä. :)

Marika Riikosen Lasikenkä on julkaistu aiemmin Usva-lehdessä 2/2008 nimellä Kokoelman helmi, ja kuten nimestä voi päätellä, alkuperäinen satu on tietenkin Tuhkimo. Tällä kertaa näkökulma on prinssin, joka rakastaa kenkiä, niiden kantajasta viis. "Yksi kenkä on parempi kuin ei yhtään kenkää. Mutta haluan ne muutkin lasikengät. Ja kun naida kerran pitää, etsin sen tietyn tipusen." :D



Juha-Pekka Koskisen Jääsydän versioi Lumikuningatar-satua. Tämä Koskisen satu minun piti lukea moneen kertaan. Siinä on oikeasti jotain tosi puhuttelevaa, koskettavaa. Kepa taistelee tuulimyllyjä vastaan, mutta joutuu lopulta itse muuttamaan mieltään. Kuka on oikeassa, kuka väärässä? Mistä sen voi tietää? Teema on kirjallisuudessa jotenkin vaikeasti määriteltävä asia, mutta tätä satua haluan peukuttaa nimenomaan teemansa vuoksi.

Shimo Suntilan Tyttö nimeltä Kari ei jälkisanojen mukaan perustu mihinkään tiettyyn satuun, vaan lainaa elementtejä useasta eri sadusta. Eniten Suntilan satu muistuttaa Jessica Schiefauerin nuortenkirjaa Pojat, se tuli monta kertaa tästä mieleen.

Markus Leikolan Pidennetty on uusi versio hölmöläissadusta jossa eukko jatkaa peittoa siirtämällä palan peiton päästä toiseen. Myös Matti on mukana, tietysti.

Heikki Nevalan Ikuisuuden purema oli toinen jota en lukiessani tunnistanut. Jälkisanat paljastavat alkuperäiseksi saduksi Aisopoksen faabelin Miehestä ja käärmeestä.

Yksi antologian riemastuttavimpia satuja on Johanna Sinisalon Hantta ja Kertsi, joka perustuu tietenkin Hannu ja Kerttu -satuun. Melkoinen selviytymistarina, kannattaa lukea!

Anne Leinosen Luola on ottanut aineksia sekä Ali Babasta että Pienestä merenneidosta. En oikein saanut tästä sadusta otetta.

Antologian päättävä Tiina Raevaaran Korppi pohjautuu Grimmin veljesten satuun Korpista, joka on sekin jäänyt minulle tuntemattomaksi. Tästäkään sadusta en oikein päässyt kärryille, mutta jotenkin hyytävä tunnelma siinä oli.

Varsin kelpo kokoelma, josta saan novellihaasteeseen mukaan kolmetoista uutta kirjailijaa. Luettuja novelleja on nyt 35 ja kirjailijoita 15.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Sadan vuoden unet : satuja aikuisille
Toimittanut Juri Nummelin
Jalava, 2017
331 sivua

perjantai 3. marraskuuta 2017

Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä

Luin Jennifer Nivenin upean nuortenkirjan Yksi täydellinen päivä (Karisto 2017) ensimmäisen kerran, kun se ilmestyi alkukielisenä parisen vuotta sitten (All the Bright Places, Alfred A. Knopf 2015). Nyt sain viimein luettua myös suomennoksen, ja pidin kirjasta entistä enemmän.

17-vuotias Theodore Finch on älykäs, spontaani outolintu, jota kuolema kiehtoo. Finch tuntee kuolemafaktat, kuuluisien ihmisten itsemurhaviestit ja synkimmät Virginia Woolf -sitaatit. Hän yrittää silti keksiä joka päivä syyn olla kuolematta.
Violet on kirjoittamista harrastava, suosittu tyttö, joka on alkanut vetäytyä kuoreensa isosiskonsa kuoleman jälkeen. Finch ja Violet tapaavat sattumalta koulun kellotornissa, jossa Finch on jälleen kerran miettimässä, hyppäisikö vai ei. Violet on samalla asialla, ja nuorten välille syntyy erityinen side. He päätyvät tekemään yhdessä maantiedon projektia, joka muuttaa molempien elämän. (kirjan kansiliepeestä)




Aihe on kohtuusynkkä, kuten nuorten ja nuorten aikuisten kirjoissa nykyään kovin usein on tapana. Violetin isosisko on kuollut liikenneonnettomuudessa, ja Violetin on vaikea jatkaa elämäänsä. Theodore on kuolema-ajatusten riivaama, mutta yrittää pysyä hengissä. Sattumalta molemmat ovat kiivenneet samaan kellotorniin samana päivänä sama asia mielessään, mutta Theodore tai siis Finch, joksi häntä kutsutaan, onnistuu puhumaan heidät molemmat alas tehden kuitenkin julkisesti Violetista sankarin ja hengenpelastajan.

Tästä alkaa aluksi erittäin epätodennäköiseltä tuntunut ystävyys. Finch on päättänyt vetää Violetin takaisin elämään ja ilmoittautuu tämän pariksi maantiedon projektiin. Sen aikana on tarkoitus käydä tutustua vähintään kahteen kohteeseen kotiosavaltion alueella. Violet huomaa vasten tahtoaakin kiinnostuvansa Finchistä, joka on erittäin erikoinen tyyppi millä tahansa mittakaavalla mitattuna. Ja kuten arvata saattaa, tästä ystävyydestä kehittyy vähitellen syvempiäkin tunteita. Violet ja Finch rakastuvat toisiinsa ja hetken kaikki on täydellistä. Kunnes Finch katoaa.

Kirja tekee tutuksi Indianan osavaltiota, ja sopiikin siksi erittäin hyvin So American -haasteeseen. Paikkansa se saa myös Uudelleen luettua -haasteen lukulistalta.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jennifer Niven: All the Bright Places (2015)
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto, 2017
405 sivua