Ursula Poznanski: Äänet (Beatrice Kaspary #3)

Ursula Poznanskin jännärisarjan kaksi edellistä osaa Vii5i ja Sokeat linnut kuuluvat viime vuonna lukemistani jännittävimpiin ja positiivisimmin yllättäneisiin kirjoihin. Niinpä oikeastaan vähän jännitinkin, onko sarjan uusin osa Äänet (Atena 2016) vielä yhtä hyvä. Turha huoli, olihan se!

"Hän oli nähnyt merkit - oli nähnyt niitä jo vuosia ja yrittänyt kerta toisensa jälkeen varoittaa ihmisiä, mutta kukaan ei ollut halunnut uskoa häntä. Nyt ne olivat vaatineet uhrin."
Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatrian osasto on erikoistunut vaikeasti traumatisoituneisiin potilaisiin. Yksi osaston lääkäreistä löydetään raa'asti murhattuna sairaalan tiloista. Ruumis on koristeltu erikoisin esinein, eikä kuolinsyykään ole niin ilmeinen kuin alussa vaikuttaa.
Rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary kollegoineen yrittää kuulustella traumapotilaita, mutta jotkut heistä kuulevat olemattomia ääniä, toiset puhuvat liikaakin, kun taas jotkut eivät hiiskahda sanaakaan. Keneen Kaspary voi ylipäätään luottaa? Ja sitten löytyy seuraava uhri... (takakansiteksti)

Ympäristönä psykiatrinen sairaala on jo itsessään hitusen karmaiseva, ja kun siihen vielä yhdistetään murha(t), on hyytävä soppa valmis. Sokeiden lintujen postauksessa ehdin miettiä, mihin nykypäivän ilmiöön seuraavassa osassa pureudutaan. Se aspekti tästä jäi puuttumaan. Jollakin lailla ajan hermolla ja nykypäivässä kuitenkin ollaan - erään sairaalan potilaan kohtalo kuulostaa melkoisen tutulta, jos Natascha Kampuschin tapauksesta on yhtään mitään kuullut. Aivan yksi yhteen nämä naiskohtalot eivät mene, mutta hyvin läheltä liippaa. 

Rikoksen ja sen selvittelyn lisäksi kirja pureutuu entistä enemmän Kasparyn henkilökohtaiseen elämään. Lasten ja ex-miehen kanssa vastustaa, ja nyt exä hakee jo lastensa huoltajuutta vedoten siihen, ettei äiti ehdi huolehtia heistä työnsä takia. Onneksi onnellisiakin asioita mahtuu mukaan. <3

Innolla jään odottamaan seuraavaa osaa! Tämän kirjan nappaan Helmet-haasteen kohtaan 24: kirjassa selvitetään rikos. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Ursula Poznanski: Stimmen 
Suomentanut Anne Mäkelä
Atena, 2016
406 sivua

Ursula Poznanski: Sokeat linnut (Beatrice Kaspary #2)

Päivitä tila: "Kuolema on suuri. Hymyhuulin olemme sen omia." 
Leirintäalueelta Salzburgissa löytyy kaksi ruumista: nainen on kuristettu ja miestä ammuttu päähän. 
Ainoa uhreja yhdistävä tekijä on Facebookin runoryhmä, johon molemmat kuuluivat. Ryhmän jäsenet linkittävät runoja tunnelmallisiin valokuviin ja jakavat niitä muille. Hyvin kaunista ja harmitonta. 
Kunnes kuolee seuraava runouden ystävä. 
Sillon Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kasparyn on aika kirjautua sisään. (takakansiteksti)

Siinä missä Ursula Poznanskin dekkarisarjan ensimmäinen osa Vii5i kertoi hyvinkin paljon geokätköilystä, toinen osa Sokeat linnut (Atena 2014) käsittelee Facebookia ja sen ryhmiä. Nykypäivän ilmiöistä siis puhutaan ja ollaan ajan hermolla. Uteliaisuutta kutkuttelee jo kovasti, mihin mahdetaan sarjan kolmannessa osassa pureutua... 

Sokeat linnut ei mielestäni yltänyt aivan samalle tasolle kuin aloitusosa Vii5i, mutta tykkäsin kuitenkin. Päähenkilö Beatrice Kasparyyn päästään tutustumaan hitusen paremmin, kun hän tasapainoilee työelämän ja kotielämän välillä. Lastenhoito tuo omat haasteensa, eikä ex-mies ainakaan helpota asiaa, vaikka molemmat yrittävät lastensa parhaaksi toimiakin. Rikoksen selvittämiseksi Beatrice luo valeprofiilin Facebookiin, ja sen ylläpito ja runoryhmään soluttautuminenkin on hoidettava niin ettei varsinainen työ häiriinny. Ja kaiken tämän keskellä Beatrice huomaa ehtivänsä vielä miettiä, miten työkaveri Florinilla mahtaakaan oikein mennä parisuhteessaan... 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Ursula Poznanski: Blinde Vögel (2013)
Suomentanut Anne Mäkelä
Atena, 2014 
425 sivua

Ursula Poznanski: Vii5i (Beatrice Kaspary #1)

Dekkariviikon kunniaksi piipahdin eilen kotimatkalla lähikirjastooni ja nappasin sieltä mukaan kirjan, joka on kiinnostanut minua jo pitkään. Aloitin sen lukemisen saman tien kotiin päästyäni, ja kirja vei totaalisesti mukanaan - takakansi tuli vastaan tämän vuorokauden puolella. Kyseessä oli Ursula Poznanskin Vii5i (Atena 2013), itävaltalaisen jännityssarjan ensimmäinen osa. Vakuutuin kirjasta niin kovasti, että varasin jatko-osat heti ensiksi tänään töihin päästyäni. 

Thanks for the hunt... Olet löytänyt kätkön. 
Arvoituksia, joiden ratkaisuna on koordinaatteja... Rasioita, joihin on pakattu ruumiinosia... Todistajia, jotka katoavat pian kuulemisen jälkeen...
Murhaaja on luonut verisen version geokätköilystä, jota ryhtyy selvittämään Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary. Tapaus tuntuu mahdottomalta ratkaista, ja pikkuhiljaa Kaspary alkaa epäillä olevansa itsekin jahdattavana. (takakansiteksti) 

Törmäsin tähän kirjaan ensimmäisiä kertoja, kun kiinnostuin itse geokätköilystä lapsille ja nuorille suunnattujen Johanna Hulkon ja Hanna Kökön kirjasarjojen myötä. Kovin monta aikuisille kirjoitettua, geokätköilyä edes jollakin tapaa käsittelevää kirjaa ei ainakaan meidän kirjastosta löydy, mutta Vii5i on yksi niistä. Itse en ole geokätköjä ehtinyt / jaksanut / viitsinyt juurikaan haeskella, eikä tämä kirja ainakaan erityisemmin rohkaise puuhaan. :D

Edellisestä väitteestäni huolimatta... Jos murhat ja kätköistä löytyneet ruumiinosat jätetään pois laskuista, kirja toimii hyvänä "lyhytkurssina" geokätköilyyn: periaatteet, toimintatavat ja harrastajien käyttämä kieli tulevat tutuiksi meille geojästeillekin. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Ursula Poznanski: Fünf 
Suomentanut Anne Mäkelä
Atena, 2013
426 sivua