2 x YA

YA-haaste etenee vähitellen, tässä taas kaksi luettua kirjaa. Bingo on vieläkin kaukana...

Cara Delevingne on ilmeisesti aika isokin nimi. Itse törmäsin nimeen ensimmäistä kertaa tämän kirjan myötä. Mirror mirror (WSOY 2018) on Delevingnen ja Rowan Colemanin yhdessä kirjoittama nuorten aikuisten kirja ystävyydestä, identiteetistä ja ulkokuoren petollisuudesta.

Lontoolaisnuoret Red, Leo, Rose ja Naomi ovat aivan erilaisia. Heitä yhdistää ainoastaan kouluprojektina alkanut bändi Mirror, Mirror. Bändi menestyy ja nuoret saavat elämälleen tarkoitusta. Mutta sitten Naomi katoaa. Hänet löydetään puolikuolleena Thames-joesta, ja poliisi uskoo hänen yrittäneen itsemurhaa. Red, Leo ja Rose ovat järkyttyneitä eivätkä millään voi uskoa Naomin olleen niin rikki. Tunsivatko he Naomia ollenkaan? Tuntevatko he toisiaan ollenkaan? Tuntevatko he itseäänkään ollenkaan?

Ehkä minä en olekaan se rehellinen tyyppi, joka kuvittelin olevani. Ehkä minä olen hirviö. (kansiliepeestä)

Hieno tarina, joka oli ihan muuta kuin ennakkotietojen perusteella oletin. Kirjassa oli juttuja, jotka saivat minut palaamaan alkuun ja tarkistamaan, olinko oikeasti lukenut sitä, mitä juuri luin. Yllätyksiä, jotka toisaalta tuntuivat itsestäänselvyyksiltä. Tykkäsin! YA-haasteessa kohtaan "Eurooppaan sijoittuva kirja".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Cara Delevingne & Rowan Coleman: Mirror, Mirror
Suomentanut Ulla Selkälä
WSOY, 2018
382 sivua

Holly Bournen mainio Normaali-sarja etenee valitettavasti päätökseensä. Mitä tytön täytyy tehdä? (Gummerus 2018) nostaa tapahtumien keskiöön Lottien, joka on jossain määrin tympääntynyt kaikkeen. Vanhemmat painostavat Cambridge-opintoihin, hyville ihmisille tapahtuu liian paljon pahoja asioita, ja varsinkin tyttöjen täytyy kestää vaikka mitä vain siksi, että he ovat tyttöjä. Niinpä Lottie päättää aloittaa kuukauden mittaisen projektin, jossa hän aikoo paljastaa joka ikisen kokemansa seksismin ilmentymän. Koko lysti kuvataan videolle, jonka Lottie aikoo julkaista vlogissaan. Hän saa avukseen taitavan kuvaajan, mutta kun edes tämä ei tunnu uskovan koko asiaan, miten Lottie voi vakuuttaa muun maailman?

Tästä sarjasta olen pitänyt koko ajan enemmän ja enemmän, voi harmi että se nyt päättyy. Kirjailija nostaa esille tärkeitä asioita, ja siinä mielessä tämä päätösosa on oikea loppuhuipennus ja hatunnosto feminismille. Jos oikeasti haluaisi tuoda esille kaiken sen, mikä on epäreilua mille tahansa sukupuolelle, kuten Lottien missiona on, voisi todellakin käydä niin kuin Lottielle on tapahtua: ehtii palaa loppuun ennen kuin pääsee edes kunnolla alkuun.

Tärkeä kirja, tärkeä sarja! Toivottavasti kirjailijasta kuullaan vielä lisää (ja kuullaanhan hänestä...). YA-haasteessa kohtaan "kirjassa naiskertoja". Mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Holly Bourne: What's a Girl Gotta Do? (2016)
Suomentanut Kristiina Vaara
Gummerus, 2018
400 sivua

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Normaali #2)

Holly Bournen Normaali-trilogian toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Gummerus 2017) jatkaa yhtä vahvasti kuin aloitusosa. Tällä kertaa pääosassa on taiteellinen, vihainen nuori nainen Amber, joka lähtee kesäksi Atlantin toiselle puolelle.

No niin, vietän kesän KALIFORNIASSA seuranani äiti, joka otti ja HYLKÄSI minut - ja taidan olla ihastumassa poikaan, joka takuulla SÄRKEE SYDÄMENI. Tämä on TUOMITTU MENEMÄÄN PIELEEN.
Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä ei vain ole koskaan ollut lämminsydäminen tapaus, ei edes ennen kuin jätti perheensä ja muutti Amerikkaan. Amber kuitenkin toivoo, että kesä hänen kanssaan voisi muuttaa kaiken.
Samalla kesäleirillä Amberin ja hänen äitinsä kanssa työskentelee myös fiksu, hauska ja suosittu Kyle, sydänten sarjamurskaaja. Voiko Amber, varsinainen cheerleaderin vastakohta, TODELLA ihastua prom kingiin? Moisesta ei ainakaan voi seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen. (takakansiteksti)

Ystävät Evie ja Lottie jäävät siis taakse, kun Amber astelee lentokoneeseen. Edellisenä iltana vietetyt kosteat läksiäiset eivät paranna tilannetta yhtään, päinvastoin. Kaikesta huolimatta Amber pääsee perille Kaliforniaan ja tapaa äitinsä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun äiti hylkäsi hänet. Tunnelma on käsin kosketeltavan kireä, ja äidin uusi miesystävä vain pahentaa tilannetta. Amber on murtunut - äiti on halunnut hänestä vain työvoimaa leirille eikä viettää aikaa kahden hänen kanssaan. 

Onneksi muut leirillä työskentelevät nuoret ovat valmiita ottamaan Amberin joukkoonsa. Amber ystävystyy Whinnien kanssa - tämä on hyvin samanhenkinen kuin ystävät kotona sekä hyvin innostunut Nalle Puhista ja taolaisuudesta. Poikienkin kanssa on yllättävän helppo tulla toimeen, varsinkin amerikkalaisuuden perikuvan, Kylen, kanssa...

Toki feministikerho Vanhatpiiatkin jatkaa kokouksiaan, vaikkakin sitten netin välityksellä ja aikaeron häiritsemänä. Varsinkin Lottielta tulee todella teräviä kommentteja naisten esineellistämisestä ja seksualisoimisesta, sekä Naispuolisista Sovinistisioista (kyllä, niitäkin on olemassa!).

Tykkään Holly Bournen tyylistä todella paljon, ja odotan kovasti sarjan kolmatta osaa jossa Lottie pääsee valokeilaan. :) Saan sovitettua tämänkin kirjan mukaan Helmet-haasteeseen. Kirja sopii hyvin kohtaan 29: kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia. Amber on tähän sopiva päähenkilö siinäkin mielessä, että hän on taiteellinen, osaa piirtää, mutta ennen kaikkea siksi että hän oppii kirjan aikana päästämään irti epäonnistumisen pelosta ja uskaltaa alkaa elää ihan oikeasti. Siinäpä tavoitetta!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Holly Bourne: How Hard Can Love Be? (2016)
Suomentanut Kristiina Vaara
Gummerus, 2017
448 sivua

Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (Normaali #1)

Alkuvuoden lukemisteni suurin valopilkku on ollut Holly Bournen Oonko ihan normaali? (Gummerus 2017). Kirja pyörittelee kenen tahansa nuoren elämään liittyviä kysymyksiä, olkoonkin että kirjan päähenkilö Evie ei ole ihan kuka tahansa nuori. 

Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).
Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään? (takakansiteksti)

Ensinnäkin, loistavaa että mielenterveyden ongelmista kirjoitetaan näin raikkaasti ja räväkästi! Ja että muutakin mielenterveysongelmaa on kuin masennus, myös nuorilla. Pakko-oireinen häiriö eli OCD voi lievänäkin olla jo todella paljon elämää rajoittava sairaus, puhumattakaan tällaisista mittakaavoista kuin kirjan Eviellä. Toiseksi, mielenterveysongelmasta ei tehdä suurempaa asiaa kuin se oikeasti on. Mieli voi sairastua siinä kuin kroppakin, piste. Mitään maailmojasyleileviä analyyseja ja tulkintoja ei tarvita.

Kirjan tyttötrio on loistava päähenkilögalleria, ja on kiva tietää että sarjan seuraavat osat keskittyvät vuorollaan jokaiseen heistä. Amberista kertova Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy kesällä 2017 ja Lottien elämästä kertova Mitä tytön täytyy tehdä? alkuvuodesta 2018. Tuskin maltan odottaa! :)

Nappaan kirjan mukaan Helmet-haasteeseen, kohtaan 23: käännöskirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja: 
Holly Bourne: Am I Normal Yet? (2015)
Suomentanut Kristiina Vaara
Gummerus, 2017
412 sivua